perjantai 31. tammikuuta 2014

Keskeneräisiä ajatuksia osa n

Saska Saarikoski ruoski HS-kolumnissaan valtion vanhanaikaiselle rahapulassa kiihtynyttä vimmaa yrittää säädellä suomalaisten juomista muun muassa alkoholiveron korotuksilla.

Aloin heti selailla verkosta Viron-matkoja. Tuskin olin ainoa.

Olen varma, että Viron viinarallista osa on protestihenkeä viranomaisten ylimielisyyttä vastaan.

Suomessa on totuttu siihen, että ylemmät tahot päättävät, mikä on kaikille parasta.


Sen kaksi saunaolutta kuukaudessa siemailevana nykysuomalaisena olen tietenkin samaa mieltä. Miksi meitä sivistyneitä lipittäjiä holhotaan samalla logiikalla kuin taas kerran ojaan sammunutta Turmiolan Tommia?

Samalla nousi kuitenkin mieleen kysymys, ärtyykö Saarikoski yhtä lailla muista valmisteveroista ja verotuksen muista kuin puhtaasti fiskaalisista tavoitteista. Autovero, polttoainevero, makeisvero, energiaverot.

Mielen syövereistä nousee (todennäköisesti täysin väärä) stereotyyppi Käpylässä asuvasta punavihertävästä Hesarin toimittajasta, joka paheksuu autoilua ja muita oikeaoppisen pahoja asioita mutta loukkaantuu, jos iltapunkun saantia rajoitetaan.

Mikä olisi Kauhavalla jenkkiautoja rakentelevan absolutistin näkökulma verotukseen?

tiistai 28. tammikuuta 2014

Ääniraita

Vanhan meemin nousu pintaan Facebookissa sai huomaamaan, että elämän ääniraidan klassikkolista on hyvin ajan tasalla. Ja että kaanoni on muotoutunut aikaa sitten. Silloin kun musiikkia tuli kuunneltua p a l j o n. Itse asiassa koko lista taitaa olla aika lailla ikävuosilta 14-20.

The rules: Don't take too long to think about it. Fifteen albums you've heard that will always stick with you. List the first fifteen you can recall in no more than fifteen minutes.

1. Blondie: Eat to the beat
2. David Bowie: Aladdin Sane
3. JJ Cale: Shades
4. The Clash: London Calling
5. Dire Straits: Making movies
6. Eppu Normaali: Akun tehdas
7. Nina Hagen: Unbehagen
8. Hurriganes: Roadrunner
9. Juice Leskinen Slam: Tauko III
10. Pink Floyd: The Wall
11. Ramones: It's Alive
12. Kauko Röyhkä & Narttu: Onnenpäivä
13. Se: Pahaa unta?
14. The Who: Who's next
15. Queen: Sheer heart attack

torstai 23. tammikuuta 2014

Kohokohtia

Pakkasen tuoksu ulko-ovesta astuessa.

Iltaöiselle Rautatientorille leijaileva pumpuliharsoisen idyllinen lumisade.

Siinä välissä liigapeli

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ensi kertaa tänä talvena

Peiton alle kantautui ikkunat helisemään resonoiva moottorin jyrinä ja asvalttia raapivan teräksen kirskuna.

Kurkistus sittemmin pihalle tuotti kuitenkin antikliimaksin. Ei lumipyryn jälkiä.

Mitä lie huurretta auranneet.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Naurattaa vielä 35 vuotta myöhemmin

... ja seuraavaksi esiintyy laulu- ja soitinyhtye Sex Pistols.

Räkäinen ja käkättävä ääni.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Urheilua ja musiikkia

Lauantaina pakkasta.

Jäähallin harjoituspuolella melkein tarkeni, mutta kylmyys jääti tallennusmediat niin, että epäonnisin muodostelmaluistelujoukkue joutui aloittamaan neljästi uudelleen soiton tauottua ennen aikojaan.

Yleisöä pyydetään olemaan viheltämättä kesken ohjelman, vetosi kuuluttaja. Koettakaa saada se musiikki soimaan niin ei tarvitse viheltää, vastasi turhautunut miesääni katsomon puolelta.

Kesken kaiken kaatoi IFK-verkkarinen sangollisen kiekkoja päätyseinän ja kaukalon väliin vanerille, mutta ehti vasta virittää laukauksensa kun järjestyshenkilö ehti paikalle vihjaamaan, että täällä yritetään keskittyä ja kilpailla. Verkkarinen noukki kiekot sankoon ja poistui.

Palkintojenjaon jälkeen tyhjeni kaukalo nutturaprinsessoista täyttyäkseen saman tien IFK:lla, Tapparalla ja testosteronilla. Musiikiksi vaihtui Highway to hell.

Putous TV:ssä oli parempi kuin kaupasta vahingossa ostetut makeat popcornit. Välttäkää makeaa popcornia kuin ruttoa. Tai ainakin kuin nuhakuumetta.

Sunnuntaina pakkasta.

Sivuilta kopioitu osoite vei ihan väärään paikkaan, mutta päättely lopulta Espoonlahden jalkapallohalliin, jossa tarkeni vain viereisen rakennuksen kahvion puolella.

Junioreita koetellaan kun harjoituksissa opeteltu ei tahdo siirtyä isolle kentälle, mutta kärsivällisyyden oppimista varten on myös vanhemmat.

Let them speak first, sanoi viisas NHL-vaimo tappioiden jälkeisistä hiljaisista kotimatkoista autossa. Pätee muuhunkin urheiluun.

Illalla Väiskillä oli neljännes kentästä jäädytetty ja kolme neljännestä tekonurmena, joten jääkiekko ja jalkapallo pyörivät sopuisasti vierekkäin. Varjo löi jäälle pomppineen pallon takaisin viheriölle.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Kalibrointia

Simon Hoggartin havaintoja sekä ala- että ylähuoneesta kokoelmassa House of Fun.

Yksi teksteistä keskittyy etevän hykerryttävin sanankääntein nimeltä mainitun parlamentinjäsenen erikoisiin hiuksiin.

Mahdotonta kuvitella vastaavaa Suomeen. Onko Hoggart mauton ja ilkeä vai me suomalaiset yksioikoisia tylsimyksiä, joilta puuttuu satiirin perinne?

Onko tekstiä vain luettava koko sen kulttuurin kontekstissa, jossa se on kirjoitettu ja julkaistu?

Hunter S. Thompson Amerikan mantereen puolelta lienee ääriesimerkki, mutta silti. Hey Rube -kirjaan koottujen kirjoitusten jäljitteleminen Suomessa veisi käräjille tai ainakin kuoliaaksi vaikenemiseen, luulen.

Twitterin innoittamana

Arbeit macht frei, portin päällä luki.

Se on omasta asenteesta kiinni, Shmuel muisti ja pomppasi hyväntuulisena ylös.

Häivähdys jostain

Aurinko valaisi kirpakan pakkastorstain.

Avarasta toimistosta avautui komea näkymä puistoon ja Bulevardille. Kahvipöydän äärestä ehti silmäillä taideteoksia ja kirjoja ja koko kiireeetöntä humanismin ilmapiiriä, jossa painettu sana yhä oli arvossaan ja netit ja muut hömpötykset jossain kaukana.

Anekdootteja ja visioita. Lähtiessä auttoi isäntä takit päälle ja kätteli.

Vielä lounas Kurjen alakerran italialaisessa, jossa toimittajalegenda poikkesi alkusalaatin aikana pöydän luona kokeneemman kuulumiset.

Päivän pastana erinomainen lasagne, ja palvelu mitä huomaavaisinta. Että jotkut elävät joka päivä noin.

Lasipalatsin edessä HE 220, jonka vilkut lakkasivat läikkymästä juuri miehen noustessa ohjaamoon. Automaattihälytys varmaan.

tiistai 14. tammikuuta 2014

The old man and me

Kiitokset Yle Teemalle, joka uusi dokkarin suosikistani. Hieno oli taas.

Että joku kaukana Amerikassa suostuttelee muusikon, joka ei edes tiedä, mikä LP on, tekemään sellaisen. Ja seuraavalla vuosikymmenellä joku kaukana kylmässä Suomessa innostuu siitä.

Ja loppu, loppu on historiaa.

Areenassa vielä neljä viikkoa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Vaarallista tietoa

Anne Applebaumin Iron curtain - The crushing of eastern Europe kertoo yhdessä luvussaan radiotoiminnan käynnistymisestä Puolan, Tshekin ja Unkarin sodanjälkeisillä raunioilla. Kommunistiset vallanpitäjät huomasivat oitis tiedonvälityksen niin tärkeäksi, että radiolähetykset oli saatava heti oikeiden tahojen haltuun.

Radiota kuunneltiin Applebaumin mukaan aluksi yhdessä kylän torilla tai vastaavassa paikassa, ja vastaanotinten omistaminen oli kielletty, pahimmillaan kuolemanrangaistuksen uhalla.

Ei ihme, että internetiä pidetään vaarallisen vapaana.

Disclaimer Wikipediasta: Applebaumin poliittinen katsomus on lähellä uuskonservatiiveja, ja hän johtaa uuskonservatiivista ajatuspajaa.

torstai 9. tammikuuta 2014

Sininen hämärä järven yllä

En ole rasisti, mutta

Taitavasti näyttää tuo Yrjöperskeles sanoilla vanhoja valokuvia.

Uskaltaudun siteeraamaan saunakappaletta:

Mutta pihalla olisi vielä se oikea vaarinsauna. Puulla lämmitettävä, kantovedellä toimiva sauna, jossa muuripata antaisi lämpimän veden. Lapsenlapselle se olisi kokemus. Mennä ensiksi pakkasessa saunaan, saunoa puurätinän säestyksellä, sitten pestä itsensä vatipesulla ja lopuksi singahtaa pyyhe ympärillään pihan läpi purevassa pakkasessa lämpimään isovanhempien taloon, jossa odotti leivinuunista tuleva samanlainen puun kotoinen rätinä.

Lukiessa tunnen sen pakkasen iholla ja piipusta leijailevan savun tuoksun. Lumen tömistely kumppareista portailla, sitten ulkoeteisen oven kolahdus. Iltatee ja mehu on katettu pöytään. Ulkona järven yllä talvi-illan sininen hämärä.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kun kansa luisteli

Kuuntelimme jo murkkuiässä laadukasta musiikkia, ylpistyin Queenin parhaiden soljuessa Spotifysta kuvankäsittelyrupeaman taustaksi. Kirjoittaminen ja musiikki sen sijaan eivät mahdu päähäni yhtä aikaa.

Psst, Suomi voitti juuri MM-kultaa, kuului kuiskaus olohuoneesta TV:n ääreltä. Näin hidastuksen voittomaalista.

Vaikka kiekkokatsomossa satoja ellen tuhansia kertoja pompinkin, iloon voitosta sekoittui samalla epäzeniläistä vieraantuneisuuden tuntua kun väki vuodatti tuntojaan sosiaalisessa mediassa. Suurin osa oli toki tuntojen kanavointia vakiintuneisiin kömpelöihin fraaseihin, mutta etenkin se rutiininomainen ruotsalaisille lällättely on jotenkin...

Mutta kun kirjailija ärisi Twitterissä samaa, tunsin oitis halua puolustaa meitä urheilun ystäviä. Kai sitä nyt iloita saa.

Vastareaktion vastareaktion voima.
- - - - -
Guardiania ruudulta lueskellessa osui silmiin kolumnisti Simon Hoggartin obituary ja siteerauksia teksteistään. Toisin kuin Juha Tantulla, ei pyhäaamuuni kuulu sylys brittiläisiä laatulehtiä. Ehkä siksikin oletan, että ne vilisevät sanan säilää älyllisen nautittavalla tavalla heiluttelevia tekstivirtuooseja.

Onko meillä Suomessa? Onko briteilläkään?

Helsingissä lotisi tänään sade.


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ilmeisesti kuuluisi juhlia

Vuoden vaihtaminen tulee halvemmaksi ilman ilotulitteita ja viinaa.

Aavistus savua HK:n nakkien aromissa. Tuttu omatekoinen perunasalaatti. Yksi Sandels kumminkin.

Northern exposuren ensimmäinen kausi loppuun DVD:ltä. Fleischman edelleen ärsyttävä höpöttäjä, Maggie 20 vuodessa kaunistunut entisestään, muut yhä sympaattisia. Ihan kuin Mauriceen olisi nyt 20 vuotta vanhempana helpompi samaistua.

Keskiyöllä tarkeni ilman pipoa. Yllättävän moni raketti lähti Temppeliaukiolta vaakasuoraan. Lumen puutetta alustaksi vai tahallaan, en tiedä. Rippeitä rapisi Sammonkadulle ja autojen päälle. Että maailmassa on kaupunkeja, joissa paukkuu noin ilman ilotulituksiakin.

Ennen unia vielä tovi WoTia.

Uusivuosi sosiaalisen median virrassani. Hifistelyruokia ja -juomia ja erilaisia julistuksia.

Väsyneimpinä nämä Oli hieno vuosi, ensimmäiseksi haluan kiittää blaablaa ja alkavasta tulee varmasti mahtava. Tummempiakin, kuten että oli vuosi täynnä kipua ja sairautta ja muutenkin ihan paska, ja seuraava voi olla vain parempi.

Minulla oli aika tavallisen mukava.

Uudenvuodenpäivänä en ollut krapulassa enkä katsonut presidentin puhetta enkä Wienin konserttia enkä mäkihyppyä.