perjantai 29. toukokuuta 2015

Aamun kahvi

Kahvimuki lienee länsimaisen nykymaailman keskeisimpiä esineitä, mitä kaikkia merkityksiä siihen sisältyykään.

Olen tärkeä ja kiireistäni uupunut, joten tarvitsen vielä lisää tehoa?

Joskus viime vuosituhannella join pitkään muovikupista, tämä sisaruksineen ollut päivittäisessä käytössä jo kesästä 2000.

torstai 28. toukokuuta 2015

Going through the motions

Uusi hallitus ja sen ohjelma ovat jo ehtineet kirvoittaa hyökyaallon verran kipakoita kommentteja, ja lisää on luvassa. Ovathan nyt opposition puolella ne, joilla sana tapaa olla parhaiten hallussa.

Liekö enää jäljellä etujärjestöä, joka ei olisi älähtänyt luvassa olevista leikkauksista? Niistä tulee varmasti kirpeitä, mutta samalla ei voi olla metatasolla toteamatta vastaväitteiden rutiininomaisuutta.

Jokainen eturyhmä tarvitsisi aina heti paljon lisää rahaa, ja vastaavasti jokainen leikkaus on aina katastrofi, skandaali ja kyseisen alan alasajo. Muistuu mieleen tarina pojasta, joka aina huusi sitä sutta.

Sinänsä kuvio on toki yksinkertainen. Jokaisella alalla on oma edunvalvontakoneistonsa, jonka työnä on vaatia lisää resursseja, joista osa käytetään sen koneiston pyörittämiseen, ja ikiliikkuja on käynnissä.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Urheilijat takaisin kasarmeille

eli systeemien sisäiset limittäiset logiikat

Muutama meillä urheilupiireissä näyttää polttaneen päreensä Puolustusvoimien päätöksestä rajoittaa huippu-urheilijoiden erivapauksia varusmiespalveluksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin puututtua asiaan.

Apulaisoikeusasiamiehen saaman selvityksen mukaan vuonna 2011 Urheilukoulussa 180 päivää miehistökoulutuksessa olleet urheilijat olivat varsinaisessa sotilaskoulutuksessa vain 66 päivää. Miehistökoulutuksen palvelusaika lyheni viime vuonna 165 päivään, Helsingin Sanomat kertoo.

Ja Sakslin katsoo, että varusmiespalvelus tulee järjestää mahdollisimman yhdenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla, minkä johdosta Puolustusvoimat on nyt ilmoittanut muuttavansa käytäntöjään.

Pikaistunein urheilijan some-palaute virrassani päättelee perusteeksi, että kyseinen nainen on ollut sysipaska urheilussa tai sen poika ei ole päässyt urheilujoukkoihin.

Oikeusasiamies toki tekee työtään eli valvoo perustuslain edellyttämää kansalaisten yhdenvertaisuutta. Kahdesta apulaisoikeusasiamiehestä Sakslinin kontolle on osoitettu muun muassa asiat, jotka koskevat sotilasasioita, puolustushallintoa ja Rajavartiolaitosta. Ja tietääkseni hän ei ole päätöksessään vaatinut urheilijoiden aseman huonontamista.

Laki ei ilmeisesti nykyisellään anna mahdollisuutta, että varusmiespalveluksen kaltaisen velvollisuuden annettaisiin rajoittaa urheilijoiden elämää vähemmän kuin muiden ammattien tai opintojen harjoittajien tai muidenkaan asevelvollisten.

Urheilijoiden erivapauksien vähentämisen ohella olisi tietysti mahdollista myös joko antaa samat helpotukset kaikille tai sitten säätää urheilijoiden helpotuksista lailla, jos niin haluttaisiin. Mikä toki herättäisi erinäisiä jatkokysymyksiä, mutta se on toinen tarina.

Asiaa toki sivuaa se ristiriita, jossa systeemi edellyttää yhdenvertaisuutta samalla kun Puolustusvoimat ei ihan oikeasti tarvitsisi koko ikäluokkaa.

Asevelvollisuuden tarpeellisuus sinänsä kuuluu sitten toiseen keskusteluun eli siihen, jossa pohditaan yksilön vapauden ja oikeuksien suhdetta yhteiskunnan tarpeisiin. Joidenkin mielestä asevelvollisuus on kohtuuton, joidenkin mielestä verotuskin.

torstai 21. toukokuuta 2015

Ohimennen

Kiintoisaa, kuinka usein ne, joiden mielestä jonkin arvoa ei voi rahalla mitata, ovat samalla vaatimassa sille asialleen lisää rahoitusta.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Vastavirtauintia

Twitter-virtani täyttyi eilen euroviisukommenteista. Nytpähän tiedän, miltä urheilua seuraamattomista siellä tuntuu kun on Suuren Ottelun ilta.

Vuoden 1975 viisuvoittajan muistan. Ja taisin katsoa kisaa viimeksi joskus silloin kun Lintu ja lapsi voitti. Googlettamalla näkyy olleen 1977. Kyllä kai joskus myöhemminkin vaikkei nyt tule mieleen.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Harmaa maanantaiaamu

Poirot'sta kirjoitettuani sain saman tien huomata, että myös Yle satsaa niihin. Ja verkostakin löytyi vielä lisää. Muutamat yksityiskohdat toki jäävät vaivaamaan. Jos murhaaja kerran ehti livahtaa väliovesta, miksei hän muka vienyt raskauttavaa kirjettä mukanaan? Eikö Henrietta muka huomaisi revolverin hävinneen veistoksen sisältä?
- - -
Kiekkokisat tulivat ja menivät ilman isompaa jälkeä. Suomen ja Tshekin peliä yritin tapittaa, mutta huomasin samalla katsovani verkosta HJK-IFK-pelin kohokohtia ja pelaavani pari kierrosta WoTia.

Finaali-ilta kirvoitti näköjään sosiaalisen median virroissani liudan venäläisille ilkkuvia viestejä. Maailmanpolitiikkako taustalla vai jotkut urheilun sisäiset loukkaukset?
- - -
Etenevää vihreyttä muttei vielä isommin lämmintä. Voisiko tästä tulla vaihteeksi kolea kesä? Muistelen esimerkiksi vuoden 1981 version olleen sellainen.
- - -
Muutoin viikonloppu meni kenttien laidalla:

 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Poirot

Iltaöiden rauhoitukseksi Netflixistä Poirot-jaksoja, joita sieltä löytyy muutama. Ensin pari ensimmäisen tuotantoyhtiön leppoisampaa ja sitten myöhemmän, jonka kuvaustyyli levottomampi runsaammin kasvojen lähikuvin.

David Suchet'n sievistelevästi elehtivä Poirot itse, tietenkin, mutta myös lavastus ja miljöö. Ajoneuvot, paikat, asut, yläluokan puhetyyli ja tavat kun koko smokkipukuinen herraseurue totta kai nousee pystyyn naisen poistuessa pöydästä.

Myrkkyihin perehtyneen agathachristiemäisen sievänsiistit murhat, joissa uhri on korkeintaan luonnottoman kalpea tai brutaalimpia menetelmiä käytettäessä hänen paitansa valkoiseen miehustaan ilmestyy pieni veriläikkä.

Ja todistajan aikoessa juuri paljastaa murhaajan nimen nainen surmaa hänet pikkuruisella derringerillä seitsemästä metristä juuri sydämeen osuvalla laukauksella.

Melkeinpä mikä tahansa elokuvallinen tarina tarvitsee myös kauniita kasvoja kuten tarinoiden "Lucy Crale", "Elinor Carlisle" tai "Linnet Ridgeway-Doyle".

Mutta ennen kaikkea yleisrauhallisen tunnelman ja huoliteltujen yksityiskohtien vuoksi.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Paikan tao

Harmaa taivas ja koleankostea ilma, mutta rauhoittava tunnelma.

Sankarihautojen laattarivit, vuosiluvuista paistava lyhyeksi jäänyt nuoruus.

Orava pyrki jutuille, jänis rouskutti rauhassa keväistä ruohoa. Juuri ja juuri viitsi kääntää toista korvaansa ihmettelijöitä skannaamaan.

Voisi kuvitella ymmärtävänsä, miksi jotkut vanhukset (mikä sellainen sitten lieneekään) viihtyvät hautiksilla. Jotain sellaista ikuisuuselementtiä valottavaa, miksei sen odotustilaakin.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kahdesti sillan yli

Se kuuluisa silta Kööpenhaminasta Malmön liepeille oli komea, muttei ehkä kuitenkaan hahmottunut niin uljaana kuin voisi luulla.

Helsingborgin liepeillä rankkasateet tuntuivat ilmestyvän hetkessä kadotakseen sitten yhtä nopeasti. Ehkä se on sitten sitä meri-ilmastoa.

Reissun aluksi viilteli vain viikkoja sitkannut iskiashermo, mutta vappuaattoiltana veivät vilunväristykset useampi vaatekerta yllä syvälle peiton alle sellaisessa tärinässä, ettei kännykkä pysynyt kädessä. Kuumeoireiden kadottua jäivät loppureissuksi ylävatsapoltot ja oksettava olo, joiden tohtori Internet ilmoitti sopivan ainakin akuuttiin gastriittiin. Semmoisen kanssa sinnittely tai seuraavan aallon odottelu tahtoo heijastua koko mielentilaan. Joukkueen lääkelaukusta löytyneet 2009 vanhentuneet Renniet olivat alkaneet jo murentua, mutta saattoivat auttaa vähän.

Vaan viikon teema oli täysosuma, ja Suomen pojat pelasivat kaikkien aikojen MM-turnauksen. Finaalin voittaminen 13-3 kertoo tekemisen tasosta jotain, muttei vielä kaikkea.

Paluumatkalla nähtiin ennen siltaa muun muassa melkein Malmön öljysatama ja paikallinen rantaparatiisi, joka harmaan päivän koleudessa tuoksui vähemmän raikkaalta.



Kentällä uskalsin juuri ja juuri mansikkapirtelön muun seurueen pureskellessa hampurilaisaterioitaan.

Helsinki-Vantaan lähestyessä kurottelin käytäväpaikalta näkemään laskusiivekkeiden liikkeet ja aikanaan spoilerien pompahtamisen pystyyn.

Kotona väsytti.