tag:blogger.com,1999:blog-65707848330442477912024-03-15T10:19:29.310+02:0000100Kirjoituksia 13. kaupunginosastaUnknownnoreply@blogger.comBlogger2487125tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-10198103295235673552024-03-15T09:49:00.004+02:002024-03-15T10:18:58.593+02:00Kaksi kuvausta sotilasmaailmasta<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji_tOvkhDz2_seTmwFihG0iNFQ9t1k9_Szyr8bs-ZdtduVW79h5bmhJyJDRdCOm-4Rrn2cY3MYahyphenhyphenygY9gh7vBLMPjWLmJyJd_5oiATPPFReJn0706j9fFFH5-HEBanP6eElaeAJph6G4sqlgugvjRiDDXvZUV4Gy8CRNSSlsowzVfJ0fxbP0beSdEJ6c/s400/sotilaat-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="304" data-original-width="400" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji_tOvkhDz2_seTmwFihG0iNFQ9t1k9_Szyr8bs-ZdtduVW79h5bmhJyJDRdCOm-4Rrn2cY3MYahyphenhyphenygY9gh7vBLMPjWLmJyJd_5oiATPPFReJn0706j9fFFH5-HEBanP6eElaeAJph6G4sqlgugvjRiDDXvZUV4Gy8CRNSSlsowzVfJ0fxbP0beSdEJ6c/w400-h304/sotilaat-1.jpg" width="400" /></a></div><br />Mielenkiintoista lukea peräkkäin kahdet kovin erilaiset sotilasmuistelmat: <b>Ilmari Käihkön</b> <i>Sotilaan päiväkirja</i> ja <b>Martti J. Karista</b> kertova <i>Käsikirjoitukset eivät pala</i>.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Melko vanhana ja kouluttautuneena varusmieheksi ja sitten rauhanturvaajaksi Tšadiin lähtenyt Käihkö pettyi niin varusmiespalvelukseen kuin rauhanturvaamiseenkin. Pienestä pitäen oikeistolais-isänmaallisessa ympäristössä Kouvolassa kasvanut Kari taas oli laskuvarjojääkärinä ja sittemmin ammattisotilaana elementissään, vaikka urahaaveissa välillä välähtikin myös historianopettajan työ.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ensivaikutelmana Käihkön kirjasta oli, että onpa kaverilla voimakas, ehkä liiankin voimakas sosiaalinen omatunto, ainakin sotilaaksi. Kun kärjistäen ”järkyttyy kuullessaan parikymppisten suomalaismiesten käyttävän Afrikassa n-sanaa”. Mutta muutenkin huokuu päiväkirjassa ankara syyllisyydentunto siitä, että hän itse on rikkaasta maasta ja toiset maailmassa köyhiä. Kun Käihkö ilmoittaa, ettei halua olla sotilas, jos sotilaalla pitää olla vihollisia, lukija miettii, miksi hän sitten on rauhanturvaajana vapaaehtoisesti sotilas. No rahan takia ja ehkä samalla tarkkailevassa tutkijan roolissakin, teksti vastaakin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div>Sotilaat kohtaamassakin lähinnä siviilejä on tietysti nykyajan toistuva tilanne, kuten amerikkalaisetkin ovat monesti huomanneet. Sitä käsittelee myös Martti J. Kari Balkanilla:</div><div><br /></div><div>"Alistajien eli peiliaurinkolasien käyttö oli kielletty, baretti piti pitää olkapäällä, eikä rynnäkkökivääreitä ollut vaan sivuaseena oli pistooli. Meillä opetettiin paljon sitä, miten ihmiset kohdataan."</div><div><br /></div></div><div style="text-align: left;">Melkeinpä tärkeintä sotilaan tehtävässä on motivaatio, ja tehtävästä Tšadissa se ilmeisestikin jäi puuttumaan. Vaikka vaaroista puhuttiin, jäivät aseita ja suojavarusteita kantaneen joukon kokemukseksi sotimisesta pari yössä kuulunutta laukausta jostain kaukaa, ja ilmeisesti miehille oli muutenkin epäselvää, miksi he yleensäkään maassa olivat. Martti J. Karin kohdalla motivaatiota riitti koko ajan, ja potentiaalinen vihollinen oli naapurissa, vaikka sotilaiden kuuluikin vuosikymmenten ajan opiskella ulkoa YYA-sopimusta.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ilmari Käihkö aloitti sotilasuransa jo tutkijana, Martti J. Kari taas veti vielä lukiossa ennätysrivin nelosia, mutta osoitti tarvittaessa pystyvänsä maanisella opiskelutahdilla vaikka mihin: tuloksena priimuksen titteleitä sotilasopetuslaitoksissa ja akateemisia saavutuksia siviilissäkin aina väitöskirjaa myöten.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Juhlapuheissa tavataan korostaa Suomen puolustusvoimien solidaarista ja kansaa yhdistävää luonnetta, ja kuten irlantilaisten ammattisotilaiden rinnalla palvellut Käihkö huomaakin, sotaväkemme on vähemmän luokkatietoinen kuin vaikkapa anglosaksisissa maissa, joissa upseerit ja miehistö tulevat eri taustoista ja puhuvat käytännössä jopa eri englantia. Mutta samalla Käihkö noteeraa suomalaisen kantahenkilökunnan alentuvan asenteen suhteessa reserviläisiin ja etenkin varusmiehiin, joita he kohtelevat kuin lapsia. Luokkaraja se on meilläkin ja kapiaiset oma yhteisönsä kurssiveljeyksineen. Miten tähän kuvioon asettuvat reservinupseerit, en osaa taviksena sanoa.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Käihkö tekee mielenkiintoisia huomioita sotajoukon ryhmädynamiikasta ja sen muodollisista ja tosiasiallisista hierarkioista samoin kuin johtamistavoista ja niiden tuloksista. Samoja on ehtinyt tietysti jokainen miettiä niin armeijassa kuin siviilissäkin: Mitkä ovat roolit ryhmässä ja millaisia johtajia oikeasti arvostetaan ja kunnioitetaan ja miksi. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Martti J. Karin roolista en aikanaan ehtinyt kummempia havaintoja tehdä hänen pistävän nuoren luutnantin katseensa lävistäessä rivimme alaviistosta, mutta kirjasta päätellen hän on ollut jossain määrin outolintu upseerikunnassa. Ja ilmeisesti hetkittäin myös vastahangassa joidenkin kanssa. Onko jääminen eläkkeelle everstin arvoisena ammattiupseerille onnistuminen vai epäonnistuminen, en osaa sanoa.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Lämmittää lukea Karin ilmeisen substanssia korostavasta asenteesta tittelien, hienostelun ja jopa arvosanojen kustannuksella. ”...lempiravintola oli IKEA, hän ajoi Toyota Yarista ja teki kaikki ostoksensa aina Prismasta”. Samalla toki hänen itse arvostamansa asiat ja niiden tunnusmerkit ilmeisesti saivat näkyä: Mieleen jäivät nuoren luutnantin hyppysiivet palveluspuvun rintapielessä, ja kirjassa kerrotaan ponnisteluista saada lupa kantaa vormussa Puolan laskuvarjojääkärikoulutuksen läpäisemisestä kertovaa merkkiä.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Yhteistä molemmille kirjoille on, että media on tietenkin koettanut etsiä niistä nostoiksi tunteisiin vetoavia kohtia saadakseen klikkauksia edes jonkinlaisilla kohuotsikoilla. Tiedustelutoimintaa koskevat sellaiset ovat ihan mielenkiintoisia, mutta Martti J. Karin sairastumista ja kuolemaa koskevat tuntuvat lähinnä tunkeilevilta. Niissä kohdin tuli kirjaakin lukiessa tunne, että nämä ovat yksityisasioita, tässä kohdin voisin poistua huoneesta ja sulkea oven takanani.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja molempien kirjojen ajankohtaisuuden ja ehkä kirjoittamisenkin taustalla on maailman muuttuminen. Käihkön kohdalla vanhan sotilas- ja muunkin maailman suhde rasismin ja sukupuolten tasa-arvon kaltaisiin kysymyksiin, Karin kohdalla taas Venäjän paljastuminen sittenkin arvaamattomaksi ja aggressiiviseksi diktatuuriksi. </div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-54930803520318210492023-08-30T14:26:00.012+03:002023-08-30T15:42:05.599+03:00 Helsingin eräänlainen historia alkaa olla paketissa: Molly & Henry<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0d0-i7yG2QfnX8I91yuTM-hVRGzsXoP--TyTO0ammZPfTNjaJf_wepyyY0HxSWMoaSjnLUby93ytMPL7flH7BXtbjjlXqh1zBIYTVk7l4v1xMxsjnDf5iVtcaPspPmdGjJRpXPFZ7qfEYVWsu8ot9V9o2xacPH52jJmenMPm1y0ERbGMuU0iduUCxoYs/s400/370502413_10161332812847446_1263518553169658466_n.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="285" data-original-width="400" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0d0-i7yG2QfnX8I91yuTM-hVRGzsXoP--TyTO0ammZPfTNjaJf_wepyyY0HxSWMoaSjnLUby93ytMPL7flH7BXtbjjlXqh1zBIYTVk7l4v1xMxsjnDf5iVtcaPspPmdGjJRpXPFZ7qfEYVWsu8ot9V9o2xacPH52jJmenMPm1y0ERbGMuU0iduUCxoYs/w400-h285/370502413_10161332812847446_1263518553169658466_n.jpg" width="400" /></a></div><br />Nyt kun Matti Yrjänä Joensuu ei sattuneesta syystä enää kirjoita, on Kjell Westö ainoa kirjailija, jonka uutuudet ryntään hankkimaan heti niiden ilmestymispäivänä. <i>Lang</i> löytyi aikanaan ensin pelkästään ruotsinkielisenä (ostin toki), ja jonkin teoksensa kohdalla myi kirjakauppa määräpäivänä vielä eioota, mutta nyt tärppäsi.<br /><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Tritonuksessa</i> Westön ihmiset liikkuivat musiikin maailmassa, nyt teatterin (ja Hbl:n toimituksen). Teatterin puoli tuntui alkuun tylsältä, etenkin, kun kirja käynnistyi hitaasti, mutta. Oikeastaan vasta lukemisen jälkeen tuli oivallus, että kemiat, dynamiikat ja kilpailuhan ovat samat kaikissa yhteisöissä. Joukkueessa, työpaikalla, porukassa. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Monesti mietityttänyt, miltä ihmisistä sodan aikana kotirintamalla <i>tuntui</i>. Kun perheenjäseniä ja tuttuja oli sotimassa, haavoittumassa, invalidisoitumassa ja kuolemassa mutta samaan aikaan arki jatkui. Samanlaisena mutta erilaisena. Minun makuuni kirja sanoitti tuntoja hyvin. Pula ja säännöstely: niukka ja yksipuolinen ruoka, häkäpöntöillä liikkuvat autot ja bensiinin kallisarvoisuus, märkien polttopuiden takia mäkeen hyytyvä matkustajajuna. Päälle vielä ikuinen paleleminen, jota monet ovat muistelleet. Ja mielen pohjalla epätietoisuus koko itsenäisen maan kohtalosta ja olemassaolosta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Aseiden vaiettua vielä ne kaikki hautajaiset, nuoret lesket, orvot. Katukuvaan ilmestyneet jalattomat, kädettömät, sokeat.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja sotien vaikutus yli sukupolvien. Yhä tuntuvat sisällissodan arvet ja traumat tuolloin ja sittemmin talvi- ja jatkosotien vaikutus, joka ainakin oman sukupolveni vanhemmissa vielä näkyi.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Westön terve kauhu sotia kohtaan on näkynyt teksteissä aina, ja voin kuvitella kirjoittamisen taustalla raivonneen Ukrainan sodan vielä voimistaneen sitä tässä kirjassa. Kirjan sota on valtava hahmoton hirviö ja kaikilla tasoilla järjetön. Ihmiskunnan tasolla on helppo olla samaa mieltä, mutta entä taktisella tai jopa strategisella tasolla? </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mieleen palaa Matti Mäkelän essee ”Armeija”.<br /><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Olin lukenut Meren kirjoista, että maailma on irrationaalinen paikka ja sota mieletöntä väärinkäsitysten sekasotkua, josta selviää vahingossa tai sitten ei selviä. Olin lukenut Linnan kirjoista, että maailma on rationaalinen paikka, myös sodissa tapahtumilla on syynsä ja seurauksensa, että jokin asia voidaan aina tehdä hyvin tai huonosti. Kokonaisuutena armeija opetti, että Linna on oikeassa, Meri väärässä.</i><br /><br /></div><div style="text-align: left;">Henryn halu kertoa mielialoja kohottavan propagandan sijasta totuuksia sodan ollessa käynnissä tuntui jotenkin naiivilta mutta on tietenkin merkittävä periaatteellinen kysymys. Ja vertautuu jollain lailla tähän päivään, kun Ukrainasta kuulisi mieluummin vain rikollisen hyökkäyksen uhrin menestyksestä kertovia uutisia.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Taas kerran on Westön kirja aikakone tuttuihin paikkoihin. Museokatu, Tunturikatu, lapsuuteni rantojen Taivallahti ja Ourit, jopa Ristiniemi. Sehän on sama paikka, huomasin, jossa männä kesänä fillarilenkin tauolla istuskelin laiturilla ihailemassa Espoonlahden maisemia. Ja aiemmista kirjoista tutut henkilöt pikantti lisä: varatuomari Thune ja jo aikanaan eittämättömän kiehtova Lucie Lilliehjelm. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Westö on fiktiivisten henkilöiden kautta kutonut jo aika lailla kattavan ja varsin elävän tuntuisen 1900-luvun helsinkiläisen historian.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Muutama silmään pistänyt yksityiskohta pitänee laittaa suomentajan eikä kirjailijan piikkiin. Sen yhden joukkueen miehet olivat toki Viitasaarelta, eivät Viitasaaresta. Sotilailla on muistaakseni vartiovuoro eikä vahtivuoro, ja puhutaanko käsikranaatin varmistimesta? Sokka ja lusikka siinä ainakin on, taistelijan oppaan mukaan jopa varmistussokka. Mutta entä neuvostoarmeijan 1941 käyttämässä? <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Itse useasti Töölöstä Bemböleen pyöräilleenä mietin mainittua reittiä Munkkiniemen, <i>Haagan</i> ja Leppävaaran kautta, mutta on se tainnut 40-luvun tiestössä ja silloisten karttojen pohjalta olla ihan uskottava.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-7414083446820420142023-08-25T11:27:00.004+03:002023-08-25T11:27:54.749+03:00Minä ja Oppenheimer<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6TkQHdtgTIJrDL2qqsLQRTpVEW2kAH0cqszWpZZScuIXEH69Z_Ele3IETzP2YnDLGayMIhHL1hkHufPpsK9-URKW5bWHPOMgvak7uyvNLV7apAIy56h8Fn72E-FtiN9ftTPUSudPF_jHNw35zRTLg6qAuYVX_GJrdW0sRcJFn7Pr0-qM7GppgCHbfeF0/s400/oppenheimer.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6TkQHdtgTIJrDL2qqsLQRTpVEW2kAH0cqszWpZZScuIXEH69Z_Ele3IETzP2YnDLGayMIhHL1hkHufPpsK9-URKW5bWHPOMgvak7uyvNLV7apAIy56h8Fn72E-FtiN9ftTPUSudPF_jHNw35zRTLg6qAuYVX_GJrdW0sRcJFn7Pr0-qM7GppgCHbfeF0/w400-h400/oppenheimer.jpg" width="400" /></a></div><br />Oppenheimer tuli katsottua pitkälti viime talvena luettua "The making of the atomic bomb" -kirjaa vasten. Niinpä aina välillä joutui muistuttamaan itseään, että kyseessä on henkilön eikä ydinfission hyödyntämisen tarina. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Atomin osien "löytäminen", ajatus sen halkomisen vapauttamasta energiasta ja Chicago pile ymmärrettävästi vain vilahtelevat valkokankaalla samoin kuin vuosisadan suuret nimet: Fermi, Bohr, Szilard ja kenties tarpeettomankin vanhaksi höpsöksi kuvattu Einstein.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Kirjasta jäi muistikuva Oppenheimerista ennen kaikkea Manhattan-projektin organisoijana ja johtajana, hallintovirkamiehenä.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Kehitysvaiheen epävarmuuden henki välittyi: Olisiko ydinpommi oikeasti mahdollinen ja jos, mitä siitä seuraisi: leviäisikö fissioreaktio koko ilmakehään räjäyttäen maapallon? (Laskelmat osoittivat riskin varsin pieneksi).<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Saksan ydinohjelman ajatus hyödyntää raskasta vettä fission moderaattorina amerikkalaisten käyttämän grafiitin sijasta todettiin (ja riemuittiin) tässäkin vääräksi valinnaksi. Tarkoittaneeko se, että elokuvia ja TV-sarjoja poikinut sabotaasi-isku raskaan veden tuotantolaitokseen Norjan Rjukanissa 1943 oli sittenkin tarpeeton? <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Niin kirjassa kuin tässä elokuvassakin tulee hyvin esiin (monien) tiedemiesten versus sotilaiden ja virkamiesten välinen jännite: pommin osoittauduttua käyttökelpoiseksi asia siirtyi fyysikoiden käsistä sen asekäytöstä päättäville.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvan yritys korostaa ihmiskunnan uudelle tasolle noussutta tuhovoimaa Oppenheimerin apokalyptisillä näyillä ja muilla tuntui itsellä jäävän aika lailla vaille tehoa. Meille koko ikämme sienipilven varjossa varttuneille asia kai on jo jollain lailla alitajuisesti käsitelty itsestäänselvyys.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Pitkissä kuulustelukohtauksissa ja poliittisissa intrigeissä hirvitti eniten kuvattu lautakuntakäsittely, jossa Oppenheimerin tekemisiä puitaisiin ilman oikeudenkäyntejä vastaavaa puolustautumismahdollisuuden takaavaa prosessia.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-7619840631123634122023-08-15T14:48:00.012+03:002023-08-15T15:13:38.697+03:00Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidYxMo1at8PElqlOBy_2wEkJmrFXO2xGBCTRMUMCfJw_Rs0PDt06nkr7IF4xS3yQ1rV9d7Ab2QW5vb1VYRrRI5AfN0R4QD9OvLsK0wSD8Ja_OxsLNSF9PyLLot0Yeq6crzdngA9ajNfD4BKhxwYIiMxkBkQbfew2r0HV1qU2KYNouPw1XVuVbPNU2PQWk/s598/9789510489864_frontcover_final_original.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="598" data-original-width="400" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidYxMo1at8PElqlOBy_2wEkJmrFXO2xGBCTRMUMCfJw_Rs0PDt06nkr7IF4xS3yQ1rV9d7Ab2QW5vb1VYRrRI5AfN0R4QD9OvLsK0wSD8Ja_OxsLNSF9PyLLot0Yeq6crzdngA9ajNfD4BKhxwYIiMxkBkQbfew2r0HV1qU2KYNouPw1XVuVbPNU2PQWk/w429-h640/9789510489864_frontcover_final_original.jpg" width="429" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">Entisenä koululaisena ja entisenä koululaisten faijana oli Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon kirjeenvaihto otsikolla ”Huokauksia luokasta” mielenkiintoisinta luettavaa pitkään aikaan.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Täältä oppilaan puolelta katsottunahan opettajat ovat olleet jolleivät nyt sentään antagonisteja niin kuitenkin osa systeemiä ja auktoriteetti. Aina sieltä omista ajoista alkaen, kun opettajan astuessa luokkaan noustiin pulpetin viereen seisomaan, järjestäjä seisoi valmiina opettajanpöydän vieressä päiväkirja valmiiksi oikealta aukeamalta avattuna eikä olisi tullut mieleenkään yrittää sinutella opettajaa.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Toki jo omina lukioaikoina osa opettajista alkoi näyttää vähän ihmisiltäkin, ja tässä kirjassa he ovat erittäin sellaisia. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Opetushallitus, digivisionäärit ja ylioppilastutkintolautakunta työntävät yhä uusia hommia vaikkei suuresta osasta entisiäkään makseta. Aineen osaamisen ohella pitäisi olla tuhannen muun alan osaaja aina vain enemmän ongelmia kokevien nuorten tueksi ja poliitikot ja kansa ehdottelevat koulun harteille aina vain uusia velvollisuuksia. Päälle sitten vielä konsulttien luennot, joihin työnantaja käyttää rahaa mieluummin kuin opettajien palkkoihin.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">”Vieläkin puistattaa se kerta, kun Juhani Tamminen oli palkattu koululle kouluttamaan aineenopettajia - - Karkasin salista kesken monologin ja ilmoitin ihmettelevälle apulaisrehtorille, että anon mieluummin vaikka palkatonta virkavapaata kuin kuuntelen onttoa voimautushöpinää.”<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja tavallaan mukava kuulla myös opettajien vahvistavan oppilaiden epäilyt, että Abitti on susi, oppikirjoissa (jos sellaisia saa) on virheitä ja ristiriitaisuuksia ja YTL:n kriteerit yo-kirjoitusten arvosteluun ovat pahimmillaan sellaiset, ettei niistä saa arvostelijakaan selkoa.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Kaikilta koulutukseen liittyviä päätöksiä tekeviltä voisi edellyttää tämän kirjan lukemista ennen kuin tekevät mitään.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Bonuksena ohi pääaiheen vielä havainnot vuodenaikojen jyrkästä erilaisuudesta Koillismaalla versus ja sumuisessa tuulisessa merenrantakaupungissa. Ja aluenäkökulmasta: ”Helsinki-kriittisyyden olen Turussa kyllä oppinut”, Tommi Kinnunen vahvistaa ja muistuttaa monen muun tavoin, toisin kuin mediasta voisi luulla, Suomea on Uudenmaan ulkopuolellakin.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Tämän kirjan tyylisiä avautumisia riittäisi epäilemättä myös vaikkapa hoitoalan ammattilaisilla. Ja jotain on jo saatukin, esimerkiksi Kaarina Davisin ”Rankka kutsumus” ja Kari Hautamäen ”Nyt sinä kuolet”.</div><p></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-65705501428907087042023-07-13T12:01:00.007+03:002023-07-13T12:23:25.875+03:00Tour de France – Unchained ja kiittäen hyväksytty arvosana<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3WTqzhbxjaB9KCcABKen5emUg7xwVfcO8Tlkq-Zw6_BgQtmZu__tJha3MEn9Yy0UaKv0l50GQJFGEE2zmk2IlRDcdFpa_3bAgNXiQZ8Uscei5ASPhgSfoZh7MkQaZqhCLUI9KV__89unESHZG-Km4qxlbXctPdXtiqDybo0zgSsvEvw_Ao1NqMXvQ5W0/s400/tdf_netflix.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="298" data-original-width="400" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3WTqzhbxjaB9KCcABKen5emUg7xwVfcO8Tlkq-Zw6_BgQtmZu__tJha3MEn9Yy0UaKv0l50GQJFGEE2zmk2IlRDcdFpa_3bAgNXiQZ8Uscei5ASPhgSfoZh7MkQaZqhCLUI9KV__89unESHZG-Km4qxlbXctPdXtiqDybo0zgSsvEvw_Ao1NqMXvQ5W0/w400-h297/tdf_netflix.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">Netflixin dokumentti vuoden takaisesta Tour de Francesta oli eittämättömän onnistunut.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Päälankana tietenkin <b>Jonas Vingegaardin</b> ja <b>Tadej Pogacarin</b> voittotaistelu, jossa ovelasti keskityttiin tanskalaisen näkökulmaan ja tiiminsä taktiikoihin samalla kun Pogacar jätettiin vieraammaksi ja uhkaavaksi antagonistiksi.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Mutta pääjännitteen rinnalla vietiin etevästi muita tarinoita pienemmistä voitoista ja selviytymisistä. Pikkutallin ”pakko” voittaa edes yksi etappi ollakseen menettämättä sponsoreitaan, ranskalaisten kansalliset paineet menestyä, melkein hengen vieneen kolarin jälkeen kilpailemaan palannut arpinen <b>Fabio Jakobsen</b>.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ylämäissä kärsivää keskivartalolihavaa harrastajaa kosketti etenkin kohta, jossa joukkuetoverit jännittävät ja kannustavat maaliviivalla, kun parhaimmillaan etappivoitoista taisteleva sprintterirakenteinen Jakobsen sinnittelee murhaavassa vuoristonousussa henkihieverissä viimeisenä perille 16 sekuntia ennen aikarajan täyttymistä ja diskausta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>It never gets easier, you just get faster</i>, kerrotaan Greg LeMondin sanoneen lajista.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja että dokumentissa leikillisesti ”Jasper the Disasteriksi” kutsuttu <b>Jasper Philipsen</b> onkin vienyt tämänvuotisessa kisassa jo neljä etappia ja kantaa vihreää paitaa.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja vilahtelihan siellä suomalaistaustainen <b>Charly Wegelius</b> EF Education – EasyPost -tallin ajajia ohjeistamassa.</div><p style="text-align: left;"></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-4485551043156870442023-07-10T09:05:00.004+03:002023-08-31T15:11:25.213+03:00Jaksammeko enää syventyä?<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT1OfdMJhhw49z7e6XO6UiIPuuNw6UHKw97GQ55ogT6l-QGDvXtB_uw160Etx8K8Oo4PsSRCjm1rW_307m5YleLKpYmQnQC4MaKtgPnivufFATojQKfa8quY1ZPc97siQDtqUXGXfKj3b7G3wkm5ju34vF_mvYN2sATRbDukSm90WwBq27fFjBTAQIYcM/s400/neliona.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT1OfdMJhhw49z7e6XO6UiIPuuNw6UHKw97GQ55ogT6l-QGDvXtB_uw160Etx8K8Oo4PsSRCjm1rW_307m5YleLKpYmQnQC4MaKtgPnivufFATojQKfa8quY1ZPc97siQDtqUXGXfKj3b7G3wkm5ju34vF_mvYN2sATRbDukSm90WwBq27fFjBTAQIYcM/w400-h400/neliona.jpg" width="400" /></a></div><br />Jaksetaanko nykyään enää syventyä, ajatella? </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vai tyydytäänkö keräämään tykkäykset helposti selattavilla kuvilla kauniista ihmisistä tai auringonlaskuista, hassuilla meemeillä ja videoilla, joissa tekstiä on korkeintaan viidessä sekunnissa hahmotettava määrä, iskulauseilla.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Pari tänä vuonna tallentamaani linkkiä vie jossain aivolohkossa väreilleen kysymyksen äärelle.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">"Runoilija, kirjallisuudentutkija <b>Matti Kangaskoski</b> kirjoittaa Avain-lehdessä nopeasta tunnistettavuudesta psykologi Daniel Kahnemanin kognitiivisia käsitteitä hyödyntäen: Instagram alustana hyödyntää nopeaa ja intuitiivista järjestelmää 1 ja hylkii tietoisen vaivannäön järjestelmää 2.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Instagramin ruudun ja kuvien pieni koko sekä sen toiminnalliset tarjoumat rohkaisevat nopeaan selaamiseen, jossa pysähdytään vain hetkeksi katsomaan yhtä kuvaa tai videota ja päätelmät niistä tehdään nopeasti. Nopeaa selaamista suosii myös käyttöliittymien kulttuurinen tarjouma, jolla viittaan siihen, että esimerkiksi älypuhelimia selataan lyhyitä aikoja kerrallaan ohi menevissä mutta jatkuvasti uusiutuvissa jokapäiväisissä tilanteissa."<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja <br /><br /></div><div style="text-align: left;">"Jälkikäteen katsottuna 2010-luvun alussa maailma vaikutti meritokraattisemmalta ja pitkäjänteisemmältä. Myös internetin arkistot puhuvat tämän puolesta. Elettiin blogien kulta-aikaa. Internet oli suotuisa jäsennellyille puheenvuoroille ja kärsivällisille hehtaaridialogeille. Laatu korvasi määrän. Parikymppisenä opiskelijana pääsin keskustelemaan kokeneempien ja nimekkäämpien henkilöiden kanssa intensiivisesti ideat edellä. Nykypäivän Twitteriä ja TikTokia katsoessani olen kiitollinen, että sain debatoida ja oppia vanhassa blogimaailmassa nykyisen huomiohakuisen someteatterin sijaan."<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ensimmäinen lainaus on <b>Vesa Rantaman</b> kirjoituksesta "Terapiarunoutta fanituotteena – miksi Kiira Korpea julkaistaan?" (<a href="https://sarolehti.net/lehti/terapiarunoutta-fanituotteena-miksi-kiira-korpea-julkaistaan/">linkki</a>) ja toinen <b>Thomas Taussin</b> tekstistä "Miten 2010-luvun idealistiset aate- ja asiakeskustelut vaihtuivat kielipeliin ja kulttuurisotaan? Osa 1" (<a href="https://thomastaussi.medium.com/miten-2010-luvun-idealistiset-asiakeskustelut-vaihtuivat-kielipeliin-ja-kulttuurisotaan-1-2-79be8da45fe3">linkki</a>)</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-49850172345727178502022-12-19T10:22:00.002+02:002022-12-19T10:22:18.396+02:00Jokavuotinen kierros<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvz_iIehzJmRcHGiBHFchQhJEYOO82SbEc7nJgUqCj-2yf6y6vzSMqUVtuCwcrRDN3s8uyt3YnNEvYfkpnwWIgJ7ul0HXjDC2pCrVFfHlO-2EM3m07PD-fH0dny_COIgT3WxkuKuOsdtz8Iz1PtQquhO_e5W7AbR5Zxqs-ROaGtyVApfugaF_TkQde/s400/lunta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="259" data-original-width="400" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvz_iIehzJmRcHGiBHFchQhJEYOO82SbEc7nJgUqCj-2yf6y6vzSMqUVtuCwcrRDN3s8uyt3YnNEvYfkpnwWIgJ7ul0HXjDC2pCrVFfHlO-2EM3m07PD-fH0dny_COIgT3WxkuKuOsdtz8Iz1PtQquhO_e5W7AbR5Zxqs-ROaGtyVApfugaF_TkQde/w400-h259/lunta.jpg" width="400" /></a></div><br />1. Helsingissä sataa vähän enemmän lunta.<p></p><p>2. Media raportoi, että kaupunki on paniikissa, lumeen hautautuneiden ruumiita kaivetaan kinoksista ja kuvernööri on käskenyt kansalliskaartin kaduille.</p><p>3. Karaistuneet pohjoisen ihmiset Keravalta ylöspäin hehkuttavat somessa, kuinka etelän vetelät eivät osaa selvitä talvesta.</p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-12434517305794365092022-10-17T16:12:00.005+03:002022-10-17T16:14:15.274+03:00Leijonakuningatar<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6wi17c0ChLw2fKjY9vtrp-YSAplM9lnZIfscNVCRojoCGI6Pn3sUIaCLlDMNXXqOE3-e7bOI9boEbjD6_4hmJH0cdEFumkJd6S1YzsOAwXaMmWrXY_5pxwGsI_12cQsv4qxSzKkRVBdWKH_46Rn4UEKw5r-CIE9OTqweArnXYkAp87f6mOzCTTvd2/s400/leijonakuningatar.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="213" data-original-width="400" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6wi17c0ChLw2fKjY9vtrp-YSAplM9lnZIfscNVCRojoCGI6Pn3sUIaCLlDMNXXqOE3-e7bOI9boEbjD6_4hmJH0cdEFumkJd6S1YzsOAwXaMmWrXY_5pxwGsI_12cQsv4qxSzKkRVBdWKH_46Rn4UEKw5r-CIE9OTqweArnXYkAp87f6mOzCTTvd2/w400-h213/leijonakuningatar.jpg" width="400" /></a></div><br /><br /><p style="text-align: left;"><br /></p><div style="text-align: left;"><p></p><p>Pikavaikutelmat: Jääkiekkomaalivahti Noora Rädyn muistelmateos <i>Leijonakuningatar</i> oli ihan lukemisen arvoinen. Lajista innostuneelle tyttöpelaajalle ehkä jopa kullanarvoinen avatessaan, millainen naispelaajan ura voi olla mahdollisuuksineen ja sudenkuoppineen.</p><p>Siinä, missä toisia etevämpi poikajuniori voi edetä johdonmukaisesti junnuikäluokasta toiseen ja edelleen liigaan ja NHL:ään, joutuu Räty loikkimaan tyttöjen, poikien, naisten ja miesten joukkueiden, syntyvien ja kuolevien liigojen ja eri mantereiden välillä.</p><p>Nähdäkseni Räty on naisten ammattilaismahdollisuuksien suhteen kirjassa sekä väärässä että oikeassa. Väärässä ajatellessaan, että pitää olla mahdollisuus pelata ammatikseen, koska haluaa sitä kovasti, harjoittelee ja omistautuu tai koska jotkut miehetkin. Oikeassa huomatessaan, että se onnistuu, jos joku on valmis siitä maksamaan. Oli se sitten riittävä määrä lipunostajia, sponsorit, TV-yhtiöt tai innostunut mesenaatti kuten Rädyn kohdalla Kiinassa.</p><p>(Detaljina särähtävät korvaan kohdat, joissa Räty pelaa isoja pelejä sairaana, jopa kovassa kuumeessa oltuaan, ja lääkäri antaa sopivat napit ja kehottaa kaukaloon vain. Sitten taas kertomaan junioreille, että kipeänä ei treenata.)</p><p>Huippu-urheilijoiden muistelmien ydin on tietysti, mikä on vienyt juuri tämän henkilön lajinsa huipulle, ja tutut elementit raivokas voitontahto, häviämisen vihaaminen, kova työmoraali ja oman pään pitäminen löytyvät kirjasta odotetusti. Myös vaikutelma suuresta itsekeskeisyydestä: huippu-urheilijalta vaadittava ominaisuus vai muistelmakirjojen väistämätön näkökulma? (Tähän pakollinen muistutus, kuinka upeasti Ken Drydenin <i>The Game</i> yhdisti henkilökohtaisen näkökulman laajempiin pohdintoihin.)</p><p>Voimakastahtoisesta persoonasta on Leijonakuningattaressa ilmeisestikin kyse, ja sillä on kääntöpuolensa. Kun joku tuntee tarvetta toistuvasti perustella, kuinka pitää tapanaan sanoa asiat suoraan ja siloittelematta, tulee minulle tunne ”o-ou, tästä tulee vielä raskasta…”</p><p>Ristiriidat maajoukkuevalmentaja Pasi Mustosen kanssa ovat nyt kirjan mediakärki ja omalla tavallaan mielenkiintoiset mutta saa nähdä, miten niiden suurehko osuus kestää aikaa ja lukemista, kun tilanne tasaantuu historiaan.</p><p>Vertailuksi voi suositella monenlaisia samantapaisia tuntoja kuvaavaa Kanadan maajoukkuevahti Sami Jo Smallin muistelmateosta <i>The role I played: Canada’s Greatest Olympic Hockey Team</i>.</p></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-75380925256018513582022-06-20T11:10:00.007+03:002022-06-20T11:20:57.212+03:00Vitun Venäjä (pardon my French)<div style="line-height: 1.6em; margin: 0px 0px 0.75em;"><span style="color: #050505;"><span style="font-family: inherit; white-space: pre-wrap;">Kansanmurhaa, raiskauksia, kidutusta, väestön pakkosiirtoja, luonnonvarojen ja teollisuuden ryöstöä, tuhoa tuhoamisen ilosta.</span></span></div><div style="line-height: 1.6em; margin: 0px 0px 0.75em;"><span style="color: #050505; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Venäjä 2022 tuntuu aika lailla yksi yhteen meidän aikamme natsi-Saksalta. Ja kompromisseja sen kanssa ehdottavat ihmisiltä, jotka olisivat aikanaan antaneet Hitlerin säilyttää kasvonsa ja pitää muut miehittämänsä maat kunhan edes lopettaa verenvuodatuksen itärintamalla.</span></span></div><div style="line-height: 1.6em; margin: 0px 0px 0.75em;"><span style="color: #050505; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Vuosia oli tunne, että joskus vielä olisi kiintoisaa poiketa taas turistina itänaapurissa. Nyt tuntuu, että saattaa jäädä omana elinaikana tekemättä. </span></span></div><div style="line-height: 1.6em; margin: 0px 0px 0.75em;"><span style="color: #050505; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Ehkä Venäjään voisi jonain päivänä taas suhtautua täysivaltaisena valtiona, jos se olisi myöntänyt pahat tekonsa, vetäytynyt kaikilta miehittämiltään alueilta Krim mukaan luettuina ja maksanut tuntuvat sotakorvaukset.</span></span></div><div style="line-height: 1.6em; margin: 0px 0px 0.75em;"><span style="color: #050505; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Reaalipolitiikkaa tämän verran nähneenä oletan kuitenkin, että länsi taloussyistä jossain kohdin keksii näppärän "kompromissin", jonka jälkeen voidaan taas palata tekemään bisnestä ja kuluttamaan kilowatteja.</span></span></div><p style="background-color: white; color: #333333; font-size: 13px; line-height: 1.6em; margin: 0px 0px 0.75em;"></p>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-84461226505484466952022-01-13T09:48:00.003+02:002022-01-13T09:50:24.847+02:00Joulun henkeä (taas) etsimässä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjjRP5NYpT4p1fCzqJ1yxzPtCvaMSXhLXRg3Zm_MOSs5dhyqbFFAqKuQgEiHfJMon6yzA1mWQBEsTaPl9w26aekzZWrjEZEZLTQELu2i3o6W_BxUzzNCIhhcIuhHgwPB81LrKxCcl1F1Q0ML95vlJEzG4nrNFydMdcBvibOrGF6lOeGxxMyBRlSiZpe=s400" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="224" data-original-width="400" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjjRP5NYpT4p1fCzqJ1yxzPtCvaMSXhLXRg3Zm_MOSs5dhyqbFFAqKuQgEiHfJMon6yzA1mWQBEsTaPl9w26aekzZWrjEZEZLTQELu2i3o6W_BxUzzNCIhhcIuhHgwPB81LrKxCcl1F1Q0ML95vlJEzG4nrNFydMdcBvibOrGF6lOeGxxMyBRlSiZpe=w400-h224" width="400" /></a></div><div style="text-align: left;">Lapsena joulua ja sen odotusta ovat lahjat, kunnes niiden merkitys alkaa toiselle kymmenelle ehdittyä hiipua. Tulee sellainen tyhjäkäyntivaihe, kun lapsuudenkodissaan on kuitenkin joulun suhteen matkustaja. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Sitten omilleen muutettuaan joutuukin itsekin päättämään, onko joulua. Tai siis onko itsellä, kaikkialta ympäriltähän se kuitenkin tunkee silmille. Saattaa vähän kyseenalaistaa ja kapinoida ja lähteä aatonaaton iltana katsomaan Tavastian Ne Luumäet -keikkaa herätäkseen aattoaamuna päänsärkyyn mutta sitten kuitenkin laittaa vähän jotain jouluista. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Omien lasten myötä lahjojen merkitys pomppaa uudelleen pintaan vaikkakin sivusta koettuna. Marketeissa kuluu eniten aikaa leluhyllyjä tutkittaessa. Ja syömiset tietysti. Joutuu miettimään, mistä itse oikeasti tykkää eli voi sovinnolla unohtaa rosollin ja lanttulaatikon ja keskittyä kaloihin ja karjalanpaistiin.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Mutta kaikkiaan joulu on vähän semmoinen epämääräinen, joka on mutta josta ei kuitenkaan saa oikein kiinni. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ehkä sitä vanhemmiten huomaa tavoittelevansa palasia tietynlaisesta tunnelmasta, sellaisesta, joka lapsena oli ympärillä, vaikkei sitä silloin tiedostanut. Oikean joulukuusen tuoksu (meillä menty vuosikymmeniä muovisella, joka muun ajan asuu kellarissa), Hoosianna aamun pimeydessä Taiviksen kansakoulun juhlasalissa, Izvestija-turnauksen iltapäiväpelit telkkarissa ja omat pelit sen jälkeen Väiskillä. Kaiken hidastuminen jouluviikolla. Joululaulut ja -koristeet. Uskontojututkin osana joulun tuntua, vaikkei varsinaista vakaumusta löytyisikään.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja sitten aatto. Lapsuudesta nykypäivään kantanut Samu Sirkan joulutervehdys, joulurauhan julistus, Lumiukko, Joulupukki ja noitarumpu. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja lapsena tylsistyttäneet mutta aikuisena vapauttavat päivät, kun ihan virallisesti ei kuulu tehdä mitään hyödyllistä. </div><p></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-22700309591527764702021-11-14T20:38:00.008+02:002021-11-16T07:52:04.625+02:00Eräitä huomioita samalla minunkin sukupolvestani<div style="text-align: left;">Eräitä huomioita sukupolvestani, kuuluu 70-luvulla syntyneen Katja Marteliuksen <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008397732.html" target="_blank">HS-kolumnin</a> otsikko. Osa kolumnin huomioista tuntuu myös 60-luvun lapsesta tutuilta, osa taas ei. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Itsensä kehuminen ja osaamisensa markkinoiminen tuntuu vieraalta ja väärältä, kun on opetettu, että omakehu haisee. Ja että omat tunteet kuuluu pikemminkin pitää omana tietona kuin tehdä niistä numeroa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elämisen ja olemisen vaimentaminen ja tasapäistäminen, kyllä. Eikä falskilta tuntuvaa tekopirteyttä ja -dynaamisuutta.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ydinsota ja ympäristön tuho olivat koko ajan kulman takana tulossa, mutta en muista, että ne olisivat yöunia vieneet. Kunhan olivat. Ruskeat trikoopaidat toki muistan ja vanhempien illanistujaiset. Ja perjantain Coca-colan tai saattoi se olla vihreä Aku Ankka -limsakin.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">"Teimme kaiken niin kuin piti, ja katsokaa, mihin se meidät vei." Kansakoulussa ja sittemmin peruskoulussa opittiin, että kun odottaa jonossa omalla paikallaan, saa kyllä aikanaan sen Trip-tetransa. Mutta oikeassa elämässä huomasikin, että usein tetrat ovat oman vuoron tultua jo loppuneet röyhkeämpien otettua monta. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Poikana en tiedä ripsistä tai tyttöjen roolista mutta olen muistavinani, että tytöt ja naiset tuntuivat jo lapsena ihan varteenotettavilta ihmisiltä. Muutkin kuin Peppi Pitkätossu, Neiti Etsivä, Viisikon Paula ja perheissä vahvat äidit.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Mutta välillä tosiaan yritämme olla laittamatta viestin loppuun vääränlaista emojia, joka paljastaisi, ettemme tajua mistään mitään.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja toki huomasin, että kirjoittaja on neulonut kolumninsa läpi kulkemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden teeman. En vain nyt heti keksi, mitä siitä sanoisi.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-39540465906456131002021-10-05T09:32:00.005+03:002021-10-05T09:36:27.535+03:00Marginaalikatsojan on helppo jäädä kotiin<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj49xSlsG9mR-aDNA5JQhSFzGobDl6oN1NwbvITBKA1TQmKa-SixFu6ikT6ZP7USKLesOfAnadiLeYTZH1G9CzjPXW8LwejodPEH6se_titcIDLLtBYmnmVFfZHItaDed0qtgIn8QGQv1w/s400/IMG_20190928_183133.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="400" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj49xSlsG9mR-aDNA5JQhSFzGobDl6oN1NwbvITBKA1TQmKa-SixFu6ikT6ZP7USKLesOfAnadiLeYTZH1G9CzjPXW8LwejodPEH6se_titcIDLLtBYmnmVFfZHItaDed0qtgIn8QGQv1w/w400-h225/IMG_20190928_183133.jpg" width="400" /></a></div><br />Näyttävät tuskailevan koronan jälkeisiä yleisömääriä muun muassa Veikkausliigassa. Sen osalta voinkin osallistua pohdiskeluun ikään kuin marginaaliasiakkaan, tai kuten oikeat laji-ihmiset hiukan halveksuen muotoilevat, <i>tuularin</i>, näkökulmasta. Fanit tietysti löytävät katsomoon jos vain päästetään, oli koronaa tai ei.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Oma monivuotinen kausariperinne katkesi koronaan, ja nyt ei ole tullut kahteen kesään nähtyä peliäkään paikan päällä. Naisten edukas kortti on kummallakin kerralla ollut lunastettuna, mutta siinä vaiheessa kun sen lisäksi piti koronaturvallisuuden vuoksi vielä erikseen varata paikka ynnä muita kommervenkkejä, kynnys lähteä paikan päälle ei enää ylittynyt. Liian mutkikasta.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Tämäkin kausi on osaltani ohi, mutta palaanko katsomoon, jos ja kun korona ensi kaudeksi helpottaa? En tiedä. Kesät ovat sujuneet mukavasti näinkin, ja myös peleihin lähtemättömyydestä tulee äkkiä status quo, tapa, jonka muuttaminen vaatisi jotain.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-59747160043468740962021-08-14T19:08:00.001+03:002021-08-14T19:08:25.820+03:00<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS2hcnOyAo2LTiBhHHlhj6caXe0znY77Nc0ZqAqN3xk5NO9Uqk0Ov0oM1RrERP5AWrP2BABi9rS97ohyphenhyphenVkmWYH86nZAIuPxMIBgNR2QX3wldOowl_qbwcyx67m_IX9il2GnuvPCbV4XsI/s688/novelle.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="688" data-original-width="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS2hcnOyAo2LTiBhHHlhj6caXe0znY77Nc0ZqAqN3xk5NO9Uqk0Ov0oM1RrERP5AWrP2BABi9rS97ohyphenhyphenVkmWYH86nZAIuPxMIBgNR2QX3wldOowl_qbwcyx67m_IX9il2GnuvPCbV4XsI/s16000/novelle.jpg" /></a></div><br />Leppoisa bussikuski pysähtyi tunnollisesti antamaan suojatielle pyrkiville jalankulkijoille tietä, niin myös Mannerheimintiellä. Ylittämään lähtijä kiitti kädenheilautuksella mutta ei ollut niin aloittelija, että olisi kävellyt viereistä kaistaa hiljentämättä jyränneen henkilöauton alle. Keskisormella kuitenkin tervehti.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Liikennearkea Helsingissä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Seuraavan vastaavan suojatien kohdalla ei toista kaistaa tullut ketään mutta suojatietä kulkenut rouvashenkilö pysähtyi bussin eteen ja kurkkasi sinne ennen kuin jatkoi matkaa. Viidakko opettaa. </div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-20440634653688461862021-08-10T11:33:00.008+03:002021-08-10T11:52:11.273+03:00Vamos, vamos, venga, venga! eli kaksi kautta taitavaa lajimarkkinointia<div style="text-align: left;">Perehtymiseni ammattilaispyöräilyyn on ollut sitä tasoa, että tiedän Tour de Francen olevan (dopingin pahasti tuhrima) kisoista suurin ja Eddy Merckxin olleen kaikkien aikojen nimi.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Netflixistä silmiin osunut espanjalaisesta <a href="https://movistarteam.com/en" target="_blank">Movistar-tallista</a> kertova dokumenttisarja <i>El día menos pensado</i> on nyttemmin tullut katsottua pariinkin kertaan ja vihjannut, millaisella otteella asiasta pohjiksi jo vähän kiinnostunut voidaan kiskoa syvemmälle lajin syövereihin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sarjan katsomisen jälkeen tiedän ainakin myös <i>Giron</i> ja <i>Vueltan</i> ja huomaan alkaneeni seurata kyseisen tallin ja sarjasta tutuiksi tulleiden ajajien kuten Alejandro Valverden, Enric Masin, José Joaquín Rojasin, Annemiek van Vleutenin, Mikel Landan, Richard Carapazin ja Nairo Quintanan pärjäämistä ja napanneeni joitain heistä jopa seurantaan Instagramissa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yllättävän lähelle ja sisälle, sikäli kuin lopputulokseen nyt on luottamista, kuvausryhmä tuntuu kahdella tuotantokaudella päässeen, ja menestysten ohella myös pettymykset ja porukan sisäiset ristiriidat ovat esillä. Kerran meni ajajien ja valmennuksen sananvaihto niin kitkeräksi, että kameroiden muistikortit siltä päivältä pyyhittiin, mainitaan kakkoskaudella.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vahvoja ja värikkäitä persoonia löytyy myös tallin johtoportaasta aina isähahmo Eusebio Unzuésta temperamenttis-hassuttelevaan Chenteen. Pidättyvälle suomalaiselle on espanjalainen välillä machismoa pirahteleva kulttuuri oma ihmettelyn aiheensa. <i>Cojones</i> on sitä, mitä tiimiradioon huutavat johtajat ajajilta toistuvasti peräävät. <i>Vamos, vamos, venga, venga!</i> </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tallin yhteistyökumppanien tuotesijottelu on tietenkin häpeämättömän avoin osa sarjaa mutta niin esteettisesti toteutettuna ettei osaa itseä edes ärsyttää.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="240" src="https://www.youtube.com/embed/WRP7AuFibg0" title="YouTube video player" width="400"></iframe>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-69952057448289914662021-08-04T11:19:00.003+03:002021-08-04T11:23:30.341+03:00Mieli on uudemmille muistoille teflonia<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUL0wUmhSw-e4nQVULW5sUnZkoOZQ4stuT69w6W_SK7qFoWDSPD61kP9X0tq7qCN4D-HPt4ZLN1KUm1Yxn5CKSi_nIrKURF-dze693lV69JENSkKG9Cs399rDaKNhkgMWYmAw1jelMkGw/s400/muistot.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="253" data-original-width="400" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUL0wUmhSw-e4nQVULW5sUnZkoOZQ4stuT69w6W_SK7qFoWDSPD61kP9X0tq7qCN4D-HPt4ZLN1KUm1Yxn5CKSi_nIrKURF-dze693lV69JENSkKG9Cs399rDaKNhkgMWYmAw1jelMkGw/w400-h253/muistot.jpg" width="400" /></a></div><br />Viime viikkoina ihmetellyt, miksi lapsuuden ja nuoruuden muistot ovat niin vahvoja ja eläviä mutta viime vuosikymmenten himmeitä ja epäselviä.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Usein puhuttu "ohi vilistävistä ruuhkavuosista" sun muusta, mutta ehkä se ei riitä selitykseksi. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Valloittavatko vanhimmat muistot paikoista, ihmisistä ja tapahtumista kuvan niistä niin vahvasti, että uudemmat havainnot samoista ja samanlaisista asioista jäävät himmeiksi luonnoksiksi niiden päälle? Vai onko kyse (myös) ajan volyymistä: Näitä myöhempiä vuosia on niin paljon prosessoitaviksi ja ne ovat kuitenkin keskenään niin samanlaisia?<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Tähän sopii taas tuo <a href="http://kolmastoista.blogspot.com/2020/08/tuoksujen-aikakone.html">vuosi sitten täällä</a> siteeraamani</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 13px;">Rosebud is more probably Welles’s intuition of the illusory flashback effect of memory that will affect all of us, particularly at the very end of our lives: the awful conviction that childhood memories are better, simpler, more real than adult memories – that childhood memories are the only things which are real. The remembered details of early existence – moments, sensations and images – have an arbitrary poetic authenticity which is a by-product of being detached from the prosaic context and perspective which encumbers adult minds, the rational understanding which would rob them of their mysterious force.</i></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-83321547158418928102021-08-02T12:01:00.000+03:002021-08-02T12:01:04.436+03:00Hellekesä 2021<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2NSnZVVbqWv1bcSHNgx6Duxw2m0HevjILbdZVXtoJfHVI1k4z3tZ1ZVEEM2_Pft_VzbTtXNMx8y_i4Lv0jY24bR8An71ZlqAdPFWu-imw1a16pwzpZ1iyZznNLZdCuzCUpfpowcohJxs/s400/helle1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="277" data-original-width="400" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2NSnZVVbqWv1bcSHNgx6Duxw2m0HevjILbdZVXtoJfHVI1k4z3tZ1ZVEEM2_Pft_VzbTtXNMx8y_i4Lv0jY24bR8An71ZlqAdPFWu-imw1a16pwzpZ1iyZznNLZdCuzCUpfpowcohJxs/w400-h278/helle1.jpg" width="400" /></a></div><br />Tänä kesänä sai tottua heräämään paita hiestä märkänä jopa ilman kuumetta tai liskojen yötä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Monelle otti ennätysmäinen helleputki koville, mutta itse joudun myöntämään nauttineeni. Kuin muistojen kultaamat lapsuuden kesät, jolloin muka oli aina tällaista. Tai siis ne kauniit päivät tallentuneet selkeinä ja sateiset ja kylmät himmentyneet johonkin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luita hellivä lämpö, illaksi hiukan viilettyä sopivan mittainen fillarointi, jonka päälle pitkä lasillinen kylmää kivennäisvettä ja suihku. Tai parhaimmillaan maaseutuviikkoina tunnin kellunta juuri sopivan vilpoisessa Keiteleessä. Ja tuli sitä vesijuoksuakin ensi kertaa kokeiltua. Ihan hauskaa joskin ehkä hiukan yksitoikkoista.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ja vastaan ennen kuin kysytään: Kyllä, tiedän, että kyse kuuluu olevan ilmastonmuutoksen antamasta varastetusta ilosta. Totta kai se ajatus kaihertaa.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcNtYtB6dnfR_At2l86htPZB9251SNMsD5A80RSDJnYSV9SD54YUuiTqYT8QrLlu1prjMsBMLyEfyIDV0ohnzBsAX8dGffwHT3GG8hCjlNdrWmEWYgLsDvjgvRyYr_PZePbqPAkZ4hEkc/s400/helle2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="270" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcNtYtB6dnfR_At2l86htPZB9251SNMsD5A80RSDJnYSV9SD54YUuiTqYT8QrLlu1prjMsBMLyEfyIDV0ohnzBsAX8dGffwHT3GG8hCjlNdrWmEWYgLsDvjgvRyYr_PZePbqPAkZ4hEkc/w432-h640/helle2.jpg" width="432" /></a></div><br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-64091632090622241872021-07-02T11:46:00.008+03:002021-08-03T11:52:51.472+03:00Auringon kuumentaman asvaltin tuoksu<div style="text-align: left;"><i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGATOP0LnveDkR8o9th3hT7HmF-OBoQLZ4m3rY30DbFcoJyfG6H7YTj_AUYB2VSOqvaZ0XHIXvx4X0weZzeQTku4t-gyX_FP8xB0UOC9hwzKJQxgpCK1Zb_xTw7_EA4PRnFdSnN8N5-SM/s771/asvaltti400.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="771" data-original-width="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGATOP0LnveDkR8o9th3hT7HmF-OBoQLZ4m3rY30DbFcoJyfG6H7YTj_AUYB2VSOqvaZ0XHIXvx4X0weZzeQTku4t-gyX_FP8xB0UOC9hwzKJQxgpCK1Zb_xTw7_EA4PRnFdSnN8N5-SM/s16000/asvaltti400.jpg" /></a></div><br />Sommarpanik 2021</i> eli tunne, että jokaisena kauniina päivänä on käytävä hiukan fillaroimassa, kun ne sadepäivät kuitenkin vaanivat kulman takana. Kauniita päiviä on onneksi kertynyt.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vantaalla oli yksi nuori mies tuloillaan kolmion takaa syliin mutta niin hiljaisella vauhdilla, että molemminpuolinen jarrutus sai jatkokseen molemminpuoliset kysyvät katseet. Muutoin lähinnä liiankin höveleitä autoilijoita, jotka antavat pyöräilijän mennä ensin silloinkin kun ei tarvitsisi. Muutamien pyöräilijöiden ja etenkin sähköpotkulautailijoiden liikennekäyttäytyminen sen sijaan...</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Enemmän vaivaavat joka puolelle nousseet tie- ja taloremonttityömaat, jotka työntävät epämukaville kiertoteille ja tekevät liikennejärjestelyistä epäselviä. Etenkin Itiksestä Otaniemeen ulottuvan pikaraitiotien rakennustyöt tuntuvat katkovan reittejä kaikkialla. Kantakaupungissa asumisen huono puoli on, että sotkettava vähintään viisi kilometriä ennen kuin pääsee selkeämmille väylille.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Maisemat ovat muuttuneetkin, mutta moni pätkä esimerkiksi Vihdintiellä kovin samanlainen kuin nuorena, kun niitä nyt jo edesmenneiden V:n ja E:n kanssa huristeltiin. Haikeilta takaumilta ei välty.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Muutoin kaikkein parasta ovat edelleen samat asiat kuin ennenkin: kesäillan tai -aamun valo, lintujen laulu ja kesän tuoksut: Alkuun ne tuomet ja syreenit, juhannuksen jälkeen Töölön ja Munkkiniemen kesän kypsyttämät lehmukset, ehkä maailman parhaalta tuoksuvat. Auringon kuumentama asvaltti tai jossain jopa tietyömaan tulikuuma piki, vastaleikattu nurmi, sateen kastelema Keskuspuisto, rantareiteillä merituulen levänvihreä aromi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL3MbRHGaHix9_rSfkvpKWrVXoNeKEKEpv_rduQ4Esyd7DaDvvHjRrlXguSbXvJuhpVAg_aAQ9-SL2a4XGInrRaaVY2x_zFzHnj7NKvPVn4uPv9GQM0nNTlDuWtETsuPsVdNLD8ugp7Z4/s400/eiasvalttia_400.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="180" data-original-width="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL3MbRHGaHix9_rSfkvpKWrVXoNeKEKEpv_rduQ4Esyd7DaDvvHjRrlXguSbXvJuhpVAg_aAQ9-SL2a4XGInrRaaVY2x_zFzHnj7NKvPVn4uPv9GQM0nNTlDuWtETsuPsVdNLD8ugp7Z4/s16000/eiasvalttia_400.jpg" /></a></div><br /><div style="text-align: left;"><br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-20815436725949795062021-06-27T14:24:00.009+03:002021-07-06T14:46:27.008+03:00Kovennettua<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj623CdzAFEGf41FsXLz4H1kd5-M8JqEcInbSL0nmg52tOt8vtOxQzqqYWQtt6YKkp1myfcCq-3r4SstYQ_q7UG1DmUziWmWGuAYFfrN847RIBRnlOgHvRZB3GPTi9umSjK7rN8MkDvpUo/s501/nibiza_400.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="501" data-original-width="400" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj623CdzAFEGf41FsXLz4H1kd5-M8JqEcInbSL0nmg52tOt8vtOxQzqqYWQtt6YKkp1myfcCq-3r4SstYQ_q7UG1DmUziWmWGuAYFfrN847RIBRnlOgHvRZB3GPTi9umSjK7rN8MkDvpUo/w510-h640/nibiza_400.jpg" width="510" /></a></div><br />Juniorinkin nyt siirryttyä reserviin voi vetää yhteen varusmiesaikansa olleen koronarajoitusten vuoksi kovennettu sellainen. Ei tietenkään mitään sota-aikaan verrattuna, totean ennen kuin joku muu ehtii, mutta kuitenkin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ei iltavapaita, jotka itsellä olivat Hämeenlinnan harvoine krouveineen tärkeä osa armeijamuistoja, ei viikonloppuvapaita. Kahvihetki sotkussa harvinainen herkku samoin kuin ruokailu sisällä ruokalassa tai muonituskeskuksessa, kuten sitä nykyisin kutsutaan. Soittoniekan odottama bänditila koko ajan koronan vuoksi suljettuna.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Itse koulutus kuulosti omiin aikoihin verrattuna selkeästi intensiivisemmältä ja realistisemmalta, joten eteenpäin on menty. Rivissä radalla paukuteltujen sijaan liki alusta asti realistisempia ammuntoja, lasersysteemien eli kasiliivien myötä aidommanoloisia taisteluharjoituksia. Torjuntaosaston kimppuun sivusta koukanneen sinisten panssaritiedusteluosaston 50 metrin päähän ehättäneen rynnäkkövaunun tuhoaminen kuului olleen todentuntuisempaa kuin varmaan 35 vuotta sitten mikään. Ja kuulemma Panssariprikaatin ammattimiehet pyyhkivät toistuvasti Niinisalon Pohjankangasta vastassa olleilla Karjalan jääkäreillä, kuului yhden osapuolen näkemys. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Edit: Kuten uskalsin arvatakin, taitaa tarina Karjalan jääkärien sotapäiväkirjassa olla varsin toisenlainen:</div><blockquote class="twitter-tweet"><p dir="ltr" lang="fi">Kovasti on omat suoritukset värittyneet! Ei pidä paikaansa että PSPR:n joukot olisivat pyyhkineet toistuvasti Niinisalon Pohjankangasta vastassa olleilla Karjalan jääkäreillä. Eikä se torjuntaosastokaan sitä vaunua saanut tuhottua. Taisipa olla toisinpäin, kun itse olin paikalla.</p>— Mika Mäenpää (@MMaenpaa1) <a href="https://twitter.com/MMaenpaa1/status/1412317777461919744?ref_src=twsrc%5Etfw">July 6, 2021</a></blockquote> <script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ja ilmeisestikin on koulutusta muokattu omien aikojen geneerisemmästä sodankäynnistä torjumaan nykyajan uhkia Krimin tapahtumista ja vastaavista oppineina. Se ei liene mikään salaisuus, niin selvästi on sama viesti Puolustusvoimien Taistelukenttä 2020 -videossakin lähetetty.</div><iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="225" src="https://www.youtube.com/embed/bTmWCbcYwb8" title="YouTube video player" width="400"></iframe>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-80189022825708784032021-06-01T08:36:00.002+03:002021-06-01T08:59:55.834+03:00Hyviä elementtejä<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPvi3yiEKZPCQHaHT7WJJQ8G35Oa1-OZIC2L7-9zSh3WPD-6mGcVSbq9rLfIMQtdr1WIgqgGt8mXuAePmiQT1Pm_-D1pvOzJrj2rn_q6fN7_bFkn66_hh_-H2lDoJfMm8s72FcmiV7efs/s400/sorsalampi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="180" data-original-width="400" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPvi3yiEKZPCQHaHT7WJJQ8G35Oa1-OZIC2L7-9zSh3WPD-6mGcVSbq9rLfIMQtdr1WIgqgGt8mXuAePmiQT1Pm_-D1pvOzJrj2rn_q6fN7_bFkn66_hh_-H2lDoJfMm8s72FcmiV7efs/w400-h180/sorsalampi.jpg" width="400" /></a></div><br />Lämpötilat luimistelleet vielä kahdessa-kolmessatoista, mutta lähiseuduilla fillaroidessa kesän tuoksuja erottaa jo.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Leikattu nurmikko, auringon kuumentama asvaltti ja jopa levitystuore piki, vähän leväinen meri. Hesperian esplanadin poppeli. Jossain espoolaispihassa taidetaan grillata makkaraa, jossain pihviä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ja tietysti tuomet ja syreenit. Onhan <a href="https://kolmastoista.blogspot.com/2020/05/mellan-hagg-och-syren_10.html">mellan hägg och syren</a> vuoden parasta aikaa.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-36317368241937747412021-05-05T10:22:00.005+03:002021-05-05T10:24:59.242+03:00Korruptiota ja mudan makua<div style="text-align: left;">Pääjohtaja maksatti kampaamolaskunsa ja autopesunsa veronmaksajilla. Päätoimittajat suojelivat ahdistelusta epäiltyä saunakaveripoliitikkoaan. Vartija kavalsi vankien rahat. Poliisit kännäsivät työaikana. Miljonääri raiskaili. Tuttu tullimies ei ollut huomaavinaan kiellettyä lastia.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Iän karttuessa alkaa ihmetellä, kuinka sinisilmäinen ja luottavainen sitä joskus onkaan ollut. Sittemmin uutisia ja erinäisiä muistelmia lukiessa usko vuosi vuodelta karissut.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Valta selvästikin turmelee, ja tilaisuuden tullen ihminen kahmii itselleen rahaa, muita etuja etuja, seksiä, hänelle kuulumatonta lisävaltaa. Ja varmaan useimmissa tapauksissa oppii uskottelemaan itselleen ansaitsevansa sen kaiken, koska onhan hän tehnyt kovasti töitä tai ainakin koska on hän, erityinen.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Varmaan vain hyväksyttävä, että ihminen on itsekäs, ahne ja laiska. Ja toimittava sen mukaan.<br /><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Luottamus hyvä, kontrolli parempi</i>, muistutti oliko se sitten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Feliks_Dzer%C5%BEinski" target="_blank">Feliks Dzeržinski</a> vai kenen suuhun lause milloinkin onkaan laitettu.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-53373962778016625672021-05-02T20:41:00.002+03:002021-05-03T08:00:16.498+03:00Prosessoitavana<div style="text-align: left;">Jätkäsaaren pitkän entisen tavaramakasiinin oikean oven erotti kahdesta sen edessä päivystäneestä huomioliivisestä naisihmisestä. Varmaan liian aikaista mennä sisään kun aikani on vasta kymmentä yli, kursailin. Menkää vaan, voi päästä aikaisemminkin jos siellä on vapaata, rohkaistiin.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Riskiryhmää vai iän puolesta, kysyi oven sisäpuolella päivystänyt kolmikko. Sitten tuolle puolelle odottamaan. Ja sitten tänne, saapui neitonen ilmoittamaan saatuani vasta takalistoni penkkiin, ja johdatti yhteen valtavan tilan kymmenistä looseista. <br /><br /></div><div style="text-align: left;">Henkilötodistus, olisiko mieluummin Kela-korttia kun siinä on viivakoodi, piip. Oletteko sairastanut koronan, onko oireita, oikea- vai vasenkätinen, hiha ylös.<br /><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Just a little pin prick</i>, lauloi joskus Pink Floyd.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja sitten 15 minuutiksi tuonne puolelle.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Ja millainen on olo, hyvä, ja sitten ulos.<br /><br /></div><div style="text-align: left;">Kahden kuukauden päästä sitten taas.<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-5901668383157813842021-04-15T08:57:00.004+03:002021-04-15T08:57:27.217+03:00Idylliksi täydellistynyt kesä<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgURR0IqOUFHi7oUC78iuXBV89jQiIPEy_n9jCnq4aQaCWGvVmKms99G2SEzhizw7Fumrn5fEhXZOmxFLFt0Kab-9265IUUEjnq0YhyzGZkK1SLyV5mHvDsFDUTZ7CgBGO_-aEHvPnUg2k/s400/kesaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="272" data-original-width="400" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgURR0IqOUFHi7oUC78iuXBV89jQiIPEy_n9jCnq4aQaCWGvVmKms99G2SEzhizw7Fumrn5fEhXZOmxFLFt0Kab-9265IUUEjnq0YhyzGZkK1SLyV5mHvDsFDUTZ7CgBGO_-aEHvPnUg2k/w400-h272/kesaa.jpg" width="400" /></a></div><br />Taannoisen takaisinheittotorstain mietteinä: Niitä kesiä ei oikeasti varmaan edes ollut kovin montaa, kun tädit, enot ja serkut kesälomalla joukolla vanhaan kotipaikkaan kokoontuivat, mutta jotenkin sellainen on mielessä idylliksi tiivistynyt. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Majoittuminen aitanvinnille, aamu- ja iltalypsyt, savolaisvene, katiskat ja verkot, kotikaljasiemaus heinäpellolla, saunomiset ja järvessä pulikoinnit, kaikki yhdessä pitkän ruokapöydän ääressä isoisä tietenkin pöydän päässä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pukeutumiskoodin ja jäykistelyn kaupunkiin jättäneiden aikuisten jutut ja me tenavat jaloissa pyörimässä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Aikaa loputtomiin ja aina kesähelle.</div><div><br /></div><div>Kuva saattaisi olla kesältä 1968, joten ääniraidaksi matkaradioon sopisi sen vuoden hiteistä vaikka Dannyn Tuuliviiri, Tapani Kansan Päättyneet on päivät tai miksei Päivi Paunun Oi niitä aikoja.</div><div><br /></div><div>Jotain samaa lienee Metsoloihin kirjoitetussa nostalgiassa.</div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-26928707650097681402021-03-22T09:12:00.003+02:002021-03-22T09:12:27.039+02:00Mukavia mielleyhtymiä<div style="text-align: left;">Suihkussa käytyä vintillä kuivatetun pyyhkeen tuoksu. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yhtäkkisessä flashbackissa tenavana järvessä pulikoidut pitkät kesäpäivät ja väliajat saunan kuistin narulla leppeässä kesätuulessa liehuneet pyyhkeet, jotka tuoksuivat samalta.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-50711960235780883002021-03-21T10:35:00.008+02:002021-06-01T08:39:31.210+03:00"What is happening to me"<div style="text-align: left;">Vuosien karttuessa rapistuu kehokin, ja tällainen itsensä aina vain 15-vuotiaaksi mieltävä ihminen joutuu toistuvasti ihmettelemään, mitä hittoa minulle tässä nyt taas tapahtuu.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ja yhtäkkinen oivallus, että samahan on itse asiassa vain havainnollistettu nopeutettuna Indiana Jones -elokuvassa, jossa pahis Walter Donovan vanhenee hetkessä pölyiseksi luukasaksi ja ehtii ihmetellä </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>"What is happening to me?".</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Normaalihkomittaisenkin elämän aina hämmästyttävä lyhyys.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tällaisen lienee moni muukin jo aiemmin miettinyt ja varmaan johonkin kirjannut, mutta en nyt aiheesta ainakaan nopealla googlauksella löytänyt. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Bonuksena voisi pohtia, ovatko viehkeän tohtori Elsa Schneiderin hehkuva nuoruus ja toisaalta omaa elämäänsä tärkeämpään pyhään tehtäväänsä keskittynyt iankaikkinen ristiritari kohtauksessa tarkoituksellisia kontrastielementtejä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="225" src="https://www.youtube.com/embed/VA7J0KkanzM" title="YouTube video player" width="400"></iframe>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6570784833044247791.post-84445784086189962142021-03-02T07:26:00.003+02:002021-05-16T09:49:42.499+03:00Poliitikot ja normaalit ihmiset<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXB45J7KzEOkl6TpaZAfh8cjDiOgH0bvQ1QegeVyaaxdjxnRgIEkvfVMUxk2su9H4hUKZ55zkg1RShZn0ppinWYCABGyCP51XpuUxlM119DZ0juCLyo4KDvs1ni_3DUh3uEXzgqnlDRKw/s464/lamppu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="464" data-original-width="400" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXB45J7KzEOkl6TpaZAfh8cjDiOgH0bvQ1QegeVyaaxdjxnRgIEkvfVMUxk2su9H4hUKZ55zkg1RShZn0ppinWYCABGyCP51XpuUxlM119DZ0juCLyo4KDvs1ni_3DUh3uEXzgqnlDRKw/w552-h640/lamppu.jpg" width="552" /></a></div><br />Ylikierroksilla käyvän mutta välillä mielenkiintoisia pointteja löytävän Ivan Puopolon sekä Hesarin Tuomas Peltomäen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=kFxGMueH_ho" target="_blank">keskustelu edellisen YouTube-kanavalla</a>.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jotenkin tähän aikaan istuva tuo Peltomäen näyttelijä Antti Holman nimiin tarjoilema pointti, että ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään: poliitikkoihin ja normaaleihin ihmisiin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kun normaali ihminen havaitsee jotain kummastuttavaa, hän toteaa, että no jo, onpas, ja jatkaa matkaa. Poliitikko taas ryhtyy tarmokkaisiin toimiin asian muuttamiseksi.</div>Unknownnoreply@blogger.com0