Jotenkin turvallista, että Töölön kirjasto tuoksuu samalta kuin 70-luvulla sieltä Viisikkoja ja Sivar Ahlrudeja kaivettaessa. Puuttuu vain se lainauskoneen tjunk.
Veikkaajan ja Suomen Kuvalehden jälkeen vielä hetki yläkerrassa, josta löytyi lehteiltäväksi kirjallinen Simo ja Eeva Ristan kuvia. Muistojen mustavalkoinen 70-lukulainen Helsinki. Koko paikka muistutti Neuvostoliittoa, ja niinhän se oli. Silti kaikki tärkeät asiat olivat samoja kuin nytkin.
Lisää Ristojen kuvia verkossa täällä.
Tavallaan samaan liittyvät Kaupunginmuseon kuvapolut.
Tjunk oli minulta jo melkein unohtunut. Oleellinen osa myös pientaajaman kirjaston äänimaailmaa silloin. Vaimea kaiku siitä, vähän kuin jokamiehen digipokkarin suljinäänisynteesi, kuuluu nykyäänkin Tampereen yliopistonkirjaston itsepalvelulainauskoneesta. En tiedä, onko kone kovinkaan vanha, mutta krjoituksesi palautti mieleen, miksi sen ääni tuntui niin tutulta.
VastaaPoistaJäin miettimään, millainen ääni nykyisestä itsepalvelulaitteesta tulee. En saa mieleeni.
VastaaPoistaEnnen vanhaan oli myös se kirjaston täti, joka sanoi tiskillä että vie osa takaisin, et kuitenkaan jaksa lukea noin montaa kirjaa. Se ärsytti.