Kylän kirjaston kulmalla yhtäkkiä tuttu töölöläisen kotoinen tuoksu. Käännyin, ja siinähän se seisoi. Lehmus.
Sisällä partio hajaantui tahoilleen. Jälkikasvulle Berttejä, Neiti Etsiviä ja Sinttuja, itse viivyin pisimpään historia- ja muistelmahyllyjen kohdalla. Tiskillä kiitettävästi myös kyläyhdistyksen tuottamaa materiaalia.
Istuin toviksi pöydän ääreen lehteilemään veteraanimatrikkelia. Kauniimman puoliskon isoisä oli käynyt kaksi sotaa, se kertoi. Jatkosodassa Heiskasen 11. divisioonaan kuuluneessa JR 50:ssä, josta vasta Rintaman poliisista luinkin, ja haavoittunut 20. elokuuta 1941 Hautavaaran valtauksessa.
Illalla kohahti vesi kiuaskiviin. Sateen ropina kuistin katteeseen, höyryävä iho. Lasillinen kylmää omenalimonadia.
Unter den Linden
VastaaPoistaja punainen lukiosaksan kirja
. ei voi vieläkään olla
. säikäyttämättä
- nostamatta kylmiä KALTEväreitä
Yhtäkkiä en muista, miltä saksan kirjamme näytti. Vain, että yhden kappaleen aihe oli Leipziger Messe.
VastaaPoistaMutta muistan sinisen pehmeäkantisen, jossa oli käsikirjamaisesti kielioppisääntöjä ja vastaavaa.
Hals- und Beinbruch!