Katsomon puolelta

Eilisen nurmibaletin jäljiltä joku kiersi joka askeleella ruuvia vasempaan polvensyrjään, joten tänään oli tyydyttävä penkkiurheiluun.

HJK ja RoPS tarjoilivat viisi maalia ja kotivoiton, mutta lippis unohtui taas. Onneksi tumma pilvi peitti pian häikäisevän auringon. Juuri poislähdettäessä ropsaisi muutaman pisaran. Kallion kirkon yllä komeili sateenkaari.

Perheen Torres ja Villa -fani ilmoitti nukkumaan mennessään pitävänsä huomenna Espanja-paitaa, käy TV:ssä miten käy. Saa aamulla herätessään kuulla tuloksen. Ja että vielä Torres.

(Paidan pitäminen ikuistettu mukaan aamulla.)

Saksan kannattajat perheessä kohtasivat pettymyksen tyynesti ja jämerin leuoin.

Die Spieler sind natürlich enttäuscht, wir brauchen aber den Kopf nicht hängen zu lassen, sanoo Bundestrainer Joachim Löw.

Saksa voitti kultaisella maalilla

Jalkapallon EM-finaali käytiin jo tänään Helsingissä, ja Saksa löi dramaattisten vaiheiden jälkeen Espanjan maalista poikki -osumalla 20-19.

Vikkelä Espanja aloitti kovalla itseluottamuksella ja korkealla prässillä karaten parhaimmillaan jo 16-7-johtoon. Saksalainen diesel kuitenkin käynnistyi vähitellen, ja maali maalilta kokenut joukkue kiri eroa kiinni. Erittäinkin, olihan saksalaisten keski-ikä yli 35 vuotta espanjalaisia korkeampi. Aivan asiantuntijoiden odotusten mukaisesti Saksa hallitsi myös ilmatilaa suvereenisti, mutta olivat sen pelaajatkin keskimäärin yli puoli metriä pitempiä.

Tilanne oli aivan lopussa 18-18, kun ottelu näytti jo ratkeavan Puyolin ohjatessa epäonnekseen keskityksen omaan verkkoon. Saksan puolustus kuitenkin nukahti heti perään täysin, ja Torres juoksi tyhjiin viime hetken tasoituksen.

Ratkaisu oli haettava maalista poikki-periaatteella ja jälleen kerran se syntyi Saksan erikoistilanteesta. Tällä kertaa kulmapotkusta, joka jatkettiin etutolpalta ovelasti vielä toisella syötöllä kohti takatolppaa Casillasin ulottumattomiin.

Muistin taas, miksi oikeat futaajat eivät pelaa nurmella lenkkareilla nauhat auki. Vasen jalka lähti alta kuin jäällä ja spagaatin yritelmä repäisi ensin nivusissa ja sitten toisessa ja sitten toisessa polvessa. Nurmikko löi poskeen ja kenkä lähti jalasta. Kentän laidalla rouvat kouristelivat kaksinkerroin naurusta, mutta ilmeisesti mitään ei mennyt rikki, ei edes kamera repussa selässä.

Missä on lehdistön paikat

Mitähän Erkka Lehtola olisi kirjoittanut kansalaisjournalismista? Netti hänen 1995 kuollessaan toki jo pyöri, mutta ilman monia nykyisenlaisia ilmiöitä.

Tuli vain mieleen kun luki hänen pohdintaansa, missä ihmeessä sanomalehdistön kritiikkiä voitaisiin julkaista.

Vanhalta ja kärttyiseltä hän osasi kuulostaa jo kirjoituskoneiden vaihtuessa päätteisiin, mutta tyyliltään teksti on nautittavaa. Ja erinäiset totuudet yhä päteviä.

Turha yrittää lausua mitään lehdistön tilasta jos seuraa lähinnä vain Helsingin Sanomia.

Myyvien tekstien ja kuvien tekeminen ei merkitse, että tehtäisiin hyviä tekstejä ja kuvia.

Mutta minämuotoisesta journalismista pidän silti. Vaikka Simopekka Nortamo osasikin kertoa matkoiltaan oikeita faktoja itseään korostamatta.

Puhtaasti tekstipläjäyksenä kirjan herkkupala on Viktor Emiljanovitshin tapaus.

Välähdys ja paukahdus

Verraton tuo nykykirjasto. Kaiken muun lisäksi vielä vihjaavat kohteliaasti sähköpostilla kun laina on erääntymässä parin päivän päästä.

Paluumatka samaa reittiä kuin V:n kanssa kouluaikoina, silloin muovikassi pullollaan Sivar Ahlrudeita, Leif Hamreja, Viisikkoja, Mestarietsivä Kalle Blomkvistia, Pertsaa ja Kilua, Juanikkaita virtaheposia... Tuskin malttaen odottaa, että kotiovi aukeaa ja saa valita, minkä aloittaa ensimmäisenä. Ja se kirjojen tuoksu.

Enää ei ollut aseistettua vartiomiestä Autokomppanian portilla eikä radiotalo hallinnut yksinäisenä Kesäkatua. Latvialainen puoliperävaunullinen sentään muistutti Mecklun menneistä rekkajonoista.

Hesperiankatujen kohdalla välähti. Joku otti valokuvan, ehdin ajatella ennen kuin taivas rrrepesi ja paukahteli. Samalla alkoi uudelleen sade, vaikka lähtiessä sama katu oli jakanut taivaan siniseen etelään ja sinimustaan pohjoiseen.

Kohta ropisi jo tosissaan. Myöhemmin rakeitakin.

Illalla Villa jätti kesken eikä Torreskaan onnistunut, mutta finalisti tuli selväksi. Se Hollanti-pelin Venäjä ei tänään näyttäytynyt kuin alussa väläyksittäin.

Verot valtion maksettaviksi

Kaksi kolmesta antaisi lisää rahaa kehitysapuun, ihastelee Helsingin Sanomat.

Mikseivät sitten anna?

Vai tarkoittavatko he jonkun muun rahoja?

Tänään, tässä ja nyt

Autonomiset haluavat kutsua Suomeen ja majoittaa itäeurooppalaisia romaneja, kertoo Viima. Helsinkiläiset asunnottomat eivät siis kelpaa edes heille.

Vai on taas joku krouvari ampunut itseään jalkaan, mistä bloggaajien tulee olla kiihtyneitä. Vaikka taitaa Lehtovaarakin edelleen olla toiminnassa, kenties jopa menestyä. McDonald'sissa tänään hampurilaiseni viivästyi hiukan. Henkilökunta pyysi anteeksi sekä suullisesti että tarjoamalla oma-aloitteisesti jäätelöt.

Kaikkiin soittoihin ei kannata vastata. Eikä varsinkaan soittaa numeroon selvittääkseen, kuka on tavoitellut.

Mutta Nieppi.netin viikon 26 kuva on sävyiltään jotenkin erityisen nostalgisoiva.

Haalea arpi

Eilinen Helvetti Suomenlahdella nosti vähän puhutun aiheen hyvin esiin, mutta faktoja olisin halunnut pureskeltavan enemmän. Miksi ja miten ne sotalaivat pääsivät läpi ja Leningradia puolustamaan kun siviilialukset jäivät miinoihin? Mikä niiden merkitys Kronstadtin kulmilla lopulta oli? Paljonko mitäkin lajia Tallinnasta lähti? Mitkä olivat asialla olleiden suomalaisten ja saksalaisten joukkojen tehtävät? Mitä joukkoja neuvostoarmeijalla oli evakuointiin ja sen suojaamiseen käytettävissä?

Tarinan kuvittaminen on ollut haaste kun itse tapahtumia ei taidettu juuri tallentaa.

Autotalo ennen sadetta

Sodan arvet

Erinomaisen kiinnostava YLEn Sodan arvet -sarja. Viipurinlahti 1944, sitten Paul Maitlan tarina ja Sinimäen taistelu, viimeksi Haukka-ryhmän kohtalo. Tänään klo 18.30 vuorossa Helvetti Suomenlahdella.

Koko maan kova kohtalo tuo oman tumman sävynsä virolaisveteraanien tarinoihin.

Viimeinen kuva sodan lopussa Tshekkoslovakiassa sotavangiksi jääneestä Paul Maitlasta. Ne, jotka eivät tehneet vastarintaa, saivat polttaa savukkeen ennen kuin heidät ammuttiin.

Haukka-ryhmäläisen 25 vuotta neuvostoliittolaisella työleirillä ja realistinen suhtautuminen parhaaseen kaveriin, joka vankeudessa vaihtoi puolta ja kertoi kaiken tietämänsä. Evakuoinnin luvanneet suomalaiset esimiehet, jotka polttivat paperit, upottivat radiot mereen ja pakenivat Ruotsin kautta Etelä-Amerikkaan. Vene, jota ei koskaan tullut. Naiivi usko Churchillin lupauksiin, että sodan loputtua kaikki maat saisivat itsenäisyytensä takaisin.

Suurvalloilla ei ole ystäviä, on vain intressejä.

Vihlovat lonkan koukistajat

Jalkapallojuhannus, kesäinen, mutta tuulinen.

Yksi sisäkierteinen vaparihahmotelma kajahti ristikkoon mutta useimmat liian keskelle. Torres ja Villa olisivat jaksaneet loputtomiin, vanhempien vain piti päästä välillä päikkäreille ennen kuin lähdettiin uudelleen.

Unta ei tänään tarvinnut odotella.

Perinteisesti vahingoniloon urheilussa alentuivat vain jokerit ja muut alamittaiset, mutta yhdessä asiassa aina annan pahalle pikkusormen joten hyräilen keltaisen sukellusveneen säveleen Schade, Holland, alles ist vorbei. Vaikka omille nilkoille se lopulta valui 16 vuotta sittenkin.

Vaan oli Venäjä yhtä aikaa tarkka, jaksava, taitava ja rohkea. Ja Arshavin jopa uskomaton.

Ehkä yritys lukea samaan aikaan Olavi Paavolaista lieventää jalkapallojuhannuksisuutta.

Juhannusaattona kaupungissa

Viipuri-kirjassa ei lopulta ihmeempiä, mutta tilanteen systemaattinen tarkastelu osa-alueittain oli kiintoisa. Kuinka paljon asemasotavuosina jätettiinkään valmistelematta ja kuinka sekaisin kaikki suurhyökkäyksen alettua oli.

Ja tietysti tuo Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien aie tuhota Viipuri 600 tonnilla pommeja kesäkuun yhdeksännen ja kymmenennen välisenä yönä 1944. Kunnes rankkasaderintama pakotti keskeyttämään tehtävän ja kutsumaan Valko-Venäjältä matkaan jo lähteneet pommikonelaivueet takaisin.

Töölössä liikkui juhannusaattona turisteja ja jokunen mäyräkoirankantaja. Hakaniemen torilla oli ollut väkeä, kertoi kaupasta palaillut valokuvaaja. Mistä tuli mieleen Katri Valan runo puistoista, jotka ovat siellä, missä talot ovat tyhjentyneet kun parhaiden perheiden lapset ovat maalle matkustaneet.

Väiskillä yksinäinen hahmo laukoi maaleja ja pomputteli taidolla. Ja nuori Espanja löi alkuspurttinsa ansiosta nyt Venäjän. Jalkaterä jomottaa nyt siihen tapaan, että aamulla teettää töitä päästä ylös.

Kroatia ja Turkki näyttivät, että voi pelata pari tuntia nolla-nollaa mutta tarjoilla loppuun trillerin. Turkkilaisten loppuhetket ynnättynä Tshekin kaatamisella edustavat arvostamiani jalkapallohyveitä. Ja se Rüstün kurotus juuri yläkulmaan kiertävään vapariin. Kylmiä väreitä.

Juhlaputkessa

Kotimatkalla prinsessasaattue poikkesi puistossa ihmettelemässä Töölöä öljyvärein ikuistavaa taiteilijatarta. Komea teos oli tekeillä. Miksei tässä ole lintuja, kysyivät pikkuneidit. Siinä on paljon kukkia, vastasi taiteilija.

Päivänsankari piti tuplajuhliaan täydellisinä ja se onkin tärkeintä. Hälyn hiljettyä täytettiin tiskikone vielä kerran ja lakaistiin popcornit lattialta.

Pikkuväen tehdessä unta isä syventyi [taas yhteen] teokseen Viipurin menetyksen taustoista. Vanhemmiten kiinnostavat sotakirjoissa aina vain enemmän tiedot kuljetusten järjestelyistä, huollosta ja viestiyhteyksistä.

Saksa kuuluu yllättäneen Portugalin. Katsotaan huomenna pienen pelimiehen kanssa, miten.

Päivän sitaatti

Kemppinen:

Glossaattoreiden skolastiikka perustui oletukseen, ettei laki voi olla ristiriitainen. Havaitut omituisuudet ovat näennäisiä, ja riittävän nerokkaasti toimien voidaan osoittaa, ettei ristiriitaa olekaan.

Näistä ajatuksista luovuttiin lopullisesti yli 100 vuotta sitten. Kansanuskomuksissa ja sanomalehdissä ne kuitenkin elävät.

Ruoholahti ja Töölö

Tilattu muistikampa tiskiltä, telineestä herätteenä PhotoRAW.

Tuntuu, että joka numerossa kaatopaikalla Taka-Intiassa asuvat aidsia sairastavat kerjäläiset irvistävät vertavuotavin kasvoin. Kaipa juuri semmoinen sitten on rohkeaa ja yhteiskunnallista. Ja mitäpä minä kuvajournalismista ymmärrän.

Mecklulla välkkyvät siniset houkuttivat katsomaan. Nainen lapsi sylissä katseli vieressä kun brankkarit viimeistelivät auton mustuneen moottoritilan sammutusta. Samalla kohdin oli se iso ullakkopalo 1975.

Tänään muuten satoi.

Pallo on pyöreä ja pölyinen

Väiskin lanaamattomalla hiekalla Espanja pieksi Villan ja Torresin voimin Hollannin 6-2. Ainakin osittain siksi, että sen pelaajien keski-ikä oli yli 30 vuotta vastustajaa alhaisempi.

Kotimatkalla ostettiin jäätelöt.

TV:ssä sentään Saksa jauhoi jatkoon mutta oli ikävä kyllä karikatyyri itsestään.

Lopuksi takaisin

Aikaisia nukkumaanmenoja, pitkiä aamuja. Muut heittivät jo talviturkkinsa Keiteleeseen, minä ikuistin tapauksen takki päällä.

Uusin sai nimensä, karjalanpaisti ja kakku maistuivat. Isommille.

Kotimatka yötä myöten. Perättäisiä Puntoja, jonoittaisia Mondeoita. Illan nopein vanha punainen Audi, joka suhahti näkymättömiin ruotsalaisin kilvin.

Radiossa Kääriäinen lauloi kesästä, jonka kerran kadotin.

Vielä Tshekin ja Turkin draamasta loppuhetket, melkoinen nousu punaisilta ja voittomaali varsinkin. Pitääpä muuten lyödä vakuutukseksi vetoa Saksaa vastaan.

Kesän merkkejä

Torstaina sadekuurot kastelivat kentän aika ajoin. Välillä pallo kulki, välillä peli puuroutui pahasti. Otteluiden välissä suosikkipelaajani halusi pelata faijan kanssa yhdellä yhtä vastaan ja lopuksi kiipeillä puissa. Se sopi.

Kotona Saksan kerrottiin hävinneen. Hirmuista.

Pelimies suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan. Niin muutkin.

Suomen kesässä tulee ajaa hyväntuulisena joukkiona ilta-auringon paisteessa nelostietä kun SuomiPopilta tulee R-A-K-A-S. Ja Kolmatta naista ja Eppuja ja Tiktakia ja Pelle Miljoonaa. Lemppariputken jälkeen signaali heikkeni, joten oli aika plarata taajuuksia ja ottaa uusi riisikakku.

Petomäen ohituskaistalla K-Jetronic hulautti sylintereihin varmaan pari litraa, mutta oli se sen arvoista.

Perillä kesän ensimmäiset grillimakkarat.

Savolaisjuurilla

Kun juuri viime istumalla oli muisteltu kalakukkoja, vieras oli ryhtynyt tuumasta toimeen. Ja soitti saapuvansa kohta, Hakaniemen hallista ostettu muikkukukon puolikas mukanaan.

Kaikki meni. Hyvää oli.

Muutkin ymmärtävät hyvän päälle.

Ja hän kävelee aamuiseen kasteiseen heinään

Yhtäkkisiä assosiaatioita:

Eilisestä sateesta se aamu kun oli koko yö vedetty Siltainmäessä puhelinkaapeleita ja aamulla perustettiin sissitelttoihin radioasemat. Horros, kylmä kosteus, sateen napsutus telttakankaaseen.

Jostain tuoksusta tänään se kun maalla asteli aamulla alas aitanvinnin portaita ja kahlasi paljain jaloin kasteisen nurmen poikki sisään puurolle. Kuuma päivä tulossa ja luultavasti risusavottaa.

Painopistesuunta

Sateessa Espanja nöyryytti jäykkiä venäläisiä oikea-aikaisilla läpisyötöillä.

Serranon perheessä Lucía ei sittenkään lähtenyt Barcelonaan.

Espanjalaisia ratsuja ei näkynyt.

Eräs maanantai

Tuulenpuuskat kohisivat puissa.

Kuivat puunsiemenet nousivat kaduista pyörteisiksi pilviksi.

Jonkun hukkaaman Hesarin sivut tanssivat Caloniuksenkadulla.

Kovalevyltä eilinen Saksan peli.

Kesäsunnuntaina

Pallon potkiminen auringonpaisteessa Stadionin tornin maisemissa.

Vielä vetiset, mutta jo uudet perunat, salaatti, kylmäsavulohi, matjessilli ja kylmä olut. Mansikka-raparperisoppa.

Iltasatuna Koiramäen Martta ja Ruuneperi.

Viikon aikakonematka

Mika Waltarin Helsinki-trilogia ei ollut niin Helsinki kuin odotin, mutta ehkäpä sittenkin oli. Jotenkin kadut, paikat ja kaupungin kehitys oli kirjoitettu tekstiin luontevammin kuin Kjell Westöllä.

Johanneksen kirkon rakennustelineet heitellyt myrsky ja toiselta puoleltaan rakennettu keskeneräinen Mechelininkatu, jonka talojen ikkunoista näkee kallioille, merelle ja krematoriolle. Vaiko on kremis ollut tuolloin harmaa. Mutta mistä kohdin katua se yksi Väinö Kamppurin maalaus on?

Nykyajan teräväpiirrossa ja laajakaistalla ei aina muista, että vielä muutama miespolvi sitten Suomessa oli oikeasti nälkävuosia. Ja kielikysymys. Ja Pitkäsilta perin pitkä, henkisesti ja yhteiskunnallisesti. Ja ylioppilas herra. Ja sukupuolimoraali suurta ahdistusta puhtausvaatimuksineen ja vai ennemminkö eli raskaudenpelkoineen.

Paitsi että asui yhdessä vaiheessa Mecklulla, Juhanikin luki sosiologian kuulusteluun Westermarckia. Ja vahvistui maalla. Ja mietti juuriaan.

Lapsuuden yksinkertaisuus ja mutkattomuus, nuoruus kun miettii ja etsii. Aikuisuus, seestymiset ja uudet kiihtymykset, luulee jotain oivaltaneensa tai ymmärtäneensä mutta huomaa ettei sittenkään. Sitten vanhuus ja kuolema, siinähän ne.

Waltarin ihmiset kiihtyivät, innostuivat, paloivat, hurmioituivat, murskaantuivat. Pohtivat, onko ratkaisu järjessä vai mystisessä kokemuksessa. Nykyiset tietävät, että kaikki on jo kokeiltu ja nähty eikä mistään ole enää syytä innostua.

Isästä poikaan pohjanaan

Mies ja haave 1933
Sielu ja liekki 1934
Palava nuoruus 1935

Ja Yhdeksän hyvää Helsinki-kirjaa

Hetki herrana

Aapeli: com: Vaalirahoituspeli (via)

Vanhempana 2000-luvulla

Saaran blogi: Netti onkin salainen

Kusti polkee päälle

Kahvimuki kädessä suojatietä ylittävä kesämekkoinen joutui loikkaamaan takaisin kun valkoinen pakettiauto kaasutti kohti varpaita. Itella Logistics, auton kyljessä luki.

Kahvi ei näyttänyt läikähtävän mekolle.

Takaseinä Munkassa

Pukit kaalimaalla

Tutkimus sen todistaa: Media ei syyllistynyt ylilyönteihin Jokelan tragediassa tai jos syyllistyikin niin ei kumminkaan meidän media tai jos meidän media niin ei kumminkaan sen enempää kuin aina ennenkin.

Syyllinen on kuitenkin selvillä: Poliisi.

Kemppinen: Koulua ja sairaalaa
Sedis: Emme opi tästä mitään
Lasitalon emäntä: Uteliaalle

Keikka

Keikka käy sutjakasti kun on alan miehet asialla ja tukevat työkalut matkassa, kertoivat jotain outoa huomanneet.

Niks ja naks, ja sitten herrasmiehet jo poistuivatkin paikalta uusilla ilmaisilla autonomisilla sosiaalipolkupyörillään.

Niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt edes juosta perään tarjoamaan kaupan päälle pumppua tai paikkaussarjaa. Ettei helsinkiläisiä vain pidettäisi kylminä tai vähäosaisempiin sydämettömästi suhtautuvina. Eikä ymmärtämätöntä suhtautumista merkkinä yhteiskunnallisten asenteiden kovenemisesta.

Valokuvaaja ampuu

Vinkki lukea Kalle Kultalan Kuvien palvelija löytyi Kameralaukun foorumilta. Vaivan väärti oli, ja anekdootit lehtikuvaajien, silloisten ulkokuvaajien, työn aamuhämäristä verrattomia.

Armi Kuusela. Mestari Ainolassa. Marskin Cadillac. Elannon maitomyymälä Runeberginkatu 28:ssa. Ministeri Erkko. Paluu Porkkalaan. Jayne Mansfieldin povi.

Kullervo Haatajallekin sopivaa työkenttää.

Niin, ja magnesiumvalaisu.

Ensimmäinen ulkokuvaaja sai tilaisuudesta parhaan valokuvan. Toisen ulkokuvaajan harmina oli edellisen ulkokuvaajan ampuman magnesiumin savu: kuvasta tuli harmaa ja piirteetön. Kolmannen ulkokuvaajan ilmestyttyä paikalle tilaisuuden järjestäjät heittivät hänet heti ulos! Niin karmeaa jälkeä olivat kaksi edellistä ulkokuvaajaa tehneet.
Ihmiset seisoivat ja istuivat sakeassa savussa. Jos kuvattavat istuivat päivällisellä, magnesiumin palojäte rahisi lautasilla, kun he leikkasivat maukasta lanttua suuhunsa. Tummapukuiset juhlijat olivat siniharmaan magnesiumpölyn peitossa.

Kollegiaalisessa hengessä toki saatettiin kuvata rivissä niin, että yksi ampui ja kaikki valottivat yhtä aikaa valovoiman f8 omaavilla objektiiveillaan. Tosin joku saattoi tehdä naapurille käytännön pilan viemällä vaivihkaa kämmenensä tämän objektiivin eteen.

Kesäkuun ensimmäisenä 2008

Harmaantuva taivas ja tuulenpuuskia, mutta poutaa.

Sairaala-alueella ei ristinsieluakaan, vaan puista lintujen konsertti. Varuskuntamainen miljöö. Tiilitalon viertä pohjoiselle portille.

Sibeliuspuistossa roskisten ympärillä pizza- ja kaljalaatikoita sun muuta silppua. Tunnollisesti oikeaan paikkaan kannettuina, mutta kun ei mahdu. Useimmat voikukat jo puhalluspalloina.

Outo tirskunta ei merkinnytkään kyyhkysiä vaan puun alaoksilla istuvia ihmisiä, lehvästön läpi vaivoin erottuvia.

Tuplavaloinen Rättäri Humalistonkadulla toi mieleen Clouseaun Silver Hornetin. H2, luki pelastuslaitoksen Volvon kyljessä. Valhallankatu. Ja Mikael Lybeckin. Yhä voimaisampaa linnunlaulua.

Kesärannan kulmilla mies ongella.

Hietsuntuntuntuman hiekkakentällä kaksitoista hanhea. Pärisevä avo-Kupla. Mörisevä Mustang. Kaksi asuntoautoa kaarsi kappelin edustalle. Väiskillä arviolta B-ikäisten futista, kaukalossa kolisi kiekko.

Paavo Westerberg: Täydellinen kesä