maanantai 19. maaliskuuta 2018

Henkilöhattarat

Onneksi edes joku väittää vähän vastaan eli Sami Kuusela ja Mikä henkilöbrändäämisessä ärsyttää.

Pari kohokohtaa:

Kuulostaa myös valtavan työläältä, kun pitää yötä päivää tuottaa hölinää nettiin, että sanat muuttuvat omiksi. Missä vaiheessa ehtii opiskella, miettiä tai kuunnella?

Ja tämä kaikkeen tekemiseen peräänkuulutettu "intohimo".

Kuka meistä on oikeasti päivästä toiseen palavan innostunut B2B-myynnin valmentamisesta tai edes digitaalisuudesta? Jos somessa intohimojaan huutava on oikeasti päivitystensä kaltainen, minne nämä maanikot voivat hakeutua hoitoon?

Ja vielä:

Jos henkilöbrändääjät pääsevät valtaan, tiedemiehet ja asiantuntijat vaihtuvat asiantuntijuudeksi, johtajat johtajuudeksi. Kukaan ei enää tee isoja ja vaikeita asioita hiljaisuudessa. On liian kiire kertoa avainsanoistaan netissä.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Moderni perhe

Tässä asiassa jotenkin jälkijunassa, mutta lopulta kiinni jälkikasvun jo pitkään tapittamaan sarjaan avauskaudesta alkaen. Juuri pidemmälle en ole vielä ehtinytkään, mutta tältä pohjalta.

En tiedä, pidänkö "dokumentaarisesta" kuvauksesta heiluvine kameroineen mutta henkilöiden juttelu välillä suoraan katsojalle kyllä maustaa sopivasti.

Amerikkalaistuotantotiimimäinen nokkeluustykitys, kyllä, ja maltti heittää herjoja ja tilanteita kohtauksen loppuun ilman selittelyjä tai juuttumisia. Helppoja mutta silti katsojalle oivallusmaisen tyydytyksen tunteen jättäviä.

Northern Exposuren tapaan kuitenkin kommellusten ja pikku ristiriitojen pohjalla tunne, että kaikki hahmot loppujen lopuksi tykkäävät toisistaan.

Hahmogalleriasta en ole vielä löytänyt yhtään epäsympaattista tyyppiä. Aikuisia usein terävänäköisemmät lapset ja sitten oddball Luke. Jay, jossa on jäljellä hippu Al Bundya mutta ei juurikaan tämän ilkeyttä. Frasierin ja Nilesin mieleen tuova gayperhe Mitchell ja Cameron, joiden ja ystäviensä ranneliike-maneerigalleria ilmeisesti on ok, koska jopa Amerikassa hyväksytty. Etenkin Cameron niin hulvaton, että helppo uskoa nousseen maassa hahmoista suosituimmaksi. Ja kukapa järkevä tuottaja ei kruunaisi sarjaansa naiskauneudella. Latinahottis Gloria hauska ja kiva, mutta mihin mies silmänsä tuollaisen seurassa laittaisi. Ja Claire voisi olla geneerinen trimmattu uptown mom, mutta jokin niissä kasvoissa ja ilmeissä tai kulmakarvojen asennossa tai jossain, mistä en saa kiinni, on etenkin liikkuvana kuvana absolutely adorable. Muukin kuin nenä. Ainakin ensimmäisillä kausilla, viimeisillä ilmeisesti ei enääkään niin.

Jaksoja on vielä paljon jäljellä.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Kisaviikko

Vaikka kuinka yrittäisi hokea sen olevan vain urheilua, kasvaa jännitys viikko viikolta loppukilpailun lähestyessä. Huonoa unta, teeman pompahtelua keskusteluihin kesken muiden aiheiden.

Kuudelta kisa-aamuna tavarat ja rumat sanat sinkoilevat, kun nuttura ei asetu millään suoraan ja mukaan otettavien tavaroiden tarkistuslistan kymmeniä kohtia käydään läpi yhä uudelleen. Kunnes ovi kolahtaa ja urheilija katoaa kokoontumiseen, kisaharkkaan, joukkueen lounas-ja viimeistelyistuntoon jonkun kotona ja sitten uudelleen hallille itse kisaan.

Läheiset tapittavat lehtereillä puolihajamielisesti muiden joukkueiden ohjelmia, kunnes H-hetki alkaa olla käsillä. Aikatauluthan on lajissa perinteisesti ilmoitettu minuutilleen.

Verryttelyalue 5. Verryttelyaika alkaa 14.47. Verryttelyaika päättyy 15.37. Pukuhuone 5. Pukuhuoneseen 15.47. Jään laidalle 16.14. Suoritus alkaa 16.17. Jäältä 16.24. Pukuhuoneesta 16.44.

Rikkonaisen kauden lopussa toiveet katsomossa madaltuvat menestyksestä selviytymiseksi: kunhan ei sattuisi loukkaantumisia tai isoa katastrofia. Ohjelman kallistuessa lopuilleen kasvaa helpotuksen tunne. Kiss and cry -korokkeella pisteet ja sijoitus tällä hetkellä: kolmas. Virallisen tavoitteen mukainen, mutta ilmeet kertovat lievästä pettymyksestä kun kirkkainkin oli niin lähellä.


Loppuilta katsomossa on jännityksen laukeamista, tuloksen sulattelua, seuran muiden joukkueiden kannustamista ja palkintojenjaon odottelua. Päivän päähenkilö saattaa pysytellä näkymättömissä joukkueen mukana tai sitten käydä moikkaamassa vanhempia joskus jännityksen purkautuessa kiukkupussina, joskus kuten nyt leppoisana.

Palkintojenjaon jälkeen kaikki 12 joukkuetta parveilevat jäällä rinkirituaaleissaan ja selfieitä ja kaverikuvia näppäillen. Oikeastaan niin Suomen mestarit ja muut mitalistit kuin kaikki muutkin näyttävät yhtä hyväntuulisilta.

Kun kisapaikka on omassa kaupunginosassa, pääsee kotiin raitiovaunulla. Mietteitä omasta ja joukkueen suorituksesta, hajahuomiota päivän kisasta.

Kotona kierrokset laskevat vähitellen. Bonuksena vielä televisiossa Urheiluruudun juttu päivän kisasta, siihen haastatellut lajin seuraajat saavat sen kuulostamaan joltakin entistäkin hienommalta.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Kokki 36 kokeilee osa n

Vihreät linssit jauhelihakeiton tanakoittajina.

Ei vielä läpilyöntiä perhetasolla mutta jääpähän itselle enemmän.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Liian tuttuja elementtejä

Uutiset Syyrian massapommituksista eivät lykkää unen tuloa, mutta helsinkiläisen jäälle hiihtämään lähteneen nuorukaisen kohtalo voi sen tehdä.

Tietenkin sama ilmiö kuin se länsimaisissa uutiskritereissä moitittu: tuttuus, vaikkei tutusta kyse. Ja yksittäisen voima tilastonumeroiden rinnalla.

Tutut paikat uutisessa, vastaavanoloisen perheenjäsenen olemassaolo. Ja miten arvokkaita oman pesueen tutut tylsät sunnuntai-illan rutiinit.

Mitä tapahtunut, ja millaista se on ollut. Ja koti, jossa tästä lähtien aina on ennen tätä ja tämän jälkeen.

Uni ei löytynyt vielä Netflixin Joe Strummer -dokumentin jälkeen. Oli jatkettava aamuyötä Beatlesista kertovalla.