tiistai 26. syyskuuta 2017

Koeviikko

Vuosikymmenet vierivät, mutta jotkut asiat pysyvät.

Lukujonojen summia ja toisen asteen epäyhtälöitä pähkäillään keittiön pöydän ääressä edellisenä iltana klo 23.

Saisikohan sitä itsekin toisella yrittämällä sivusta säestämällä differentiaalit haltuun?

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tuoksuja

Töölön lehmukset heinäkuun edetessä.

Juuri leikattu nurmikko.

Ulkona saunan kuistin narulla kuivunut pyyhe.

Terva, etenkin kesäauringon lämmittämän savolaisveneen pinnassa.

Tietyt parfyymit mielleyhtymineen.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Miellyttävä mielleyhtymä

Lauantain huoltopäivä: Imuroinnin jälkeen pyykit ylös vintille.

Ihan siinä pään päällä sade ropisee rauhoittavasti pelikattoon ja palauttaa monen, monen vuoden taa mummolan aitanvinnille.

Koko päiväksi luvattu sadetta, joten tänään ei lähdetä pellolle eikä risusavottaan vaan saa olla vain. Heteka narahtaa, kun käännän kylkeä lukiessani vanhoja Aku Ankkoja tai Herra Pumpun testamenttia. Lautaoven raosta tuleva viileä henkäys saa vetämään vanhaa täkkiä ylle. Märkä pihaheinikko tuoksuu, sadevesikorvo rännin alla plumpsahtelee.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Melkein liki Toukolan kylää

Ei ihan postiauto, mutta on tavallisessakin vähän pidemmän matkan linja-autossa vielä nostalgian häivähdys. Kuljettaja näppäilemässä summaa koneeseensa, moottorin nouseva jyrinä kun ajoneuvo kaartaa maantielle ja ehkä kaikista eniten penkkien karheiden päällisten tuoksu.

Klaukkalan linja-autoasemalla on kuusi laituria ja tilausajoille vielä seitsemäs. Tai ei laituria, mutta ainakin numeroidut kyltit.

Isosta risteyksestä vanhasta muistista mäkeä alas ja sitten oikealle. Urheilukentän tienoo näkyi muuttuneen työmaaksi, kyltit kertoivat tapahtumakentän, mikä sellainen sitten onkaan, rakentamisesta. Pujottelin verkkoaitojen välistä ja parkkialueiden poikki tekonurmen häkkiin.

Selän takana nurmijärveläinen niittyaukea, jonka taa aurinko laskeutui. Sekava örinä paljastui pariskunnaksi, joka ilmestyi jostain soratielle ja rouski epävarmoin askelin kohti kylän keskustaa.

Kentän puolella tavallista enemmän maaleja, ja syyskauden avausvoitossa ne irrottavat totuttua leveämmät hymyt.

Avausjaksolla pelattiin matalalta porottavan auringon paisteessa, joka lämpeni kellanpunertavaksi ennen kuin katosi ja jätti kentän kylpemään valonheitinten loisteessa mustuuden keskellä.

Busseja Helsinkiin lähti puolen tunnin välein.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Aamukalibrointeja

Oli googlattava, onko olemassa sanonta tentatively sarcastic.

Eittämättömän jäävinä luulen, että se voisi sopia kuvaamaan monia tweettejäni, joissa on usein tarkoitus olla näsäviisastelun seassa joku oikeakin pointti.

Virroissani vellovan mainoskampanjan mukaan koko Suomen on määrä syödä tänään luomupuuroa. Itse syön tänäkin aamuna ihan tavallista. Lidlin kaurahiutaleet ovat halvempia kuin Alepan.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Keskeneräisiä ajatuksia: Sattuman sija

Alexander Ring pommitti elämänsä maaotteluvapaapotkun ja Suomi voitti Islannin 1-0. Pelin jälkeen linkattiin somessani analyysiin, jonka mukaan Suomen voitto olikin erinäisillä mittareilla ansaittu ja todennäköinen.

Jälleen kerran jäin miettimään, miten varmalla rintaäänellä urheilun analyytikot jalostavat tulokset uskottavan kuuloisiksi tarinoiksi. Entä jos Ringin vapari olisi, kuten useimmiten käy, tärähtänyt muuriin tai leijaillut päätykatsomoon?

Kuinka paljon jää ja uskalletaan myöntää jäävän sijaa sattuman osuudelle, mietin usein. Etenkin jalkapallossa, jossa tulos voi olla 0-0 tai 1-0 eikä koripallon tapaan 98-96. Kuinka paljon jää kiinni siitä, osuuko se laukaus 16 metristä puolustajan kantapäähän ja kääntyy siitä toiseen kulmaan kuin mihin tilanteen oikein lukenut maalivahti oli jo matkalla?

Vastaavasta kirjoitti talous- ja poliittisten analyysien osalta nobelisti Daniel Kahneman kirjassaan Thinking fast and slow luvussa The illusion of understanding.

Kokenut valmentaja tietää voivansa vaikuttaa vain todennäköisyyksiin, sattuman sijan puristamiseen mahdollisimman pieneksi.

torstai 31. elokuuta 2017

Ketunhännän koko

Lakanapaja julisti "naisen eurosta", mustavalkoinen urheiluseura saarnasi sateenkaaren väreistä ja reaktiot olivat (odotetun) vaihtelevia.

Jokaisen organisaation markkinointipalavereissa puhutaan nykyään yhteiskuntavastuusta eli siitä, kuinka paljon myyntiä kasvattavaa goodwilliä olisi saatavissa sopivilla ulostuloilla. Auki on ketunhännän koko kainalossa eli saattaa siellä idealismiakin olla.

Mikä on itsestäänselvän kannatettava asia ja mikä "aidommin poliittinen" sellainen, josta voisi uskottavin perustein olla puolesta ja vastaan?

Onko nähtävissä, että organisaatiot alkaisivat ottaa kantaa selkeästi kiistanalaisiin asioihin ja jakaa asiakkaitaan ihastujiin ja hylkääjiin?