torstai 28. toukokuuta 2020

Vilkastuvaa

Töölön kaduilla liikkuvien autojen määrän huomaa keväästä selvästi lisääntyneen. Ja kävellen kulkevienkin ihmisten.

Väki alkaa palata normaaliin.

Huhtikuun kuvassa näkyi kenttäsairaaloita, sairaaloiden pihoille varattuja kylmäkontteja ruumiita varten ja (ulkomailla) joukkohautoja. Tämän aamun tilastossa on Suomessa koronan takia tehohoidossa enää 11 ihmistä.

Maalis-huhtikuussa rajoitukset hyväksyttiin mukisematta, mutta kriisin tunnun hellittäessä jupina on yltynyt. Miksi, kysyvät ainakin ravintola- ja urheilutapahtumaihmiset.

Eikä seuraavaa tautiaaltoakaan enää pidetä varmana.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Mellan hägg och syren

Asioita, joista tykkään vaan ei ihmisiä eikä eläimiä?

Tämä sarja jäi syssymmällä vielä vähän kesken, joten nyt.

9. Mellan hägg och syren

Useimmilla meistä on suosikkivuodenaikansa, ja minun on alkamassa nyt, kun aurinko lämmittää maailman tuoksuvaksi ja kaiken vihreäksi ja linnut laulavat pakahtuakseen. Vielä nyt sähkövalon ja internetin aikanakin tuo kaikki tuntuu ylikuormittavan aistit ihanuudellaan, joten voi vain kuvitella, millaisilta pitkää hyistä talvea seuranneet kevät ja kesä ovat savupirttien suomalaisista tuntuneet.

Lainaan sanonnan tuomesta syreeniin taustaksi:

Tiden mellan det att häggen och syrenen blommar tycker många är årets ljuvligaste. Och den går försvinnande fort, ofta är den över innan man ens har hunnit märka att den börjat. Den infaller på försommaren, någon gång i maj eller juni, beroende på vädret och naturligtvis var i landet man bor. Uttrycket "mellan hägg och syren" brukar sättas samman med historien om en skomakare som satte upp en skylt på dörren, där det stod "stängt mellan hägg och syren." En del menar till exempel att den kommer sig av att skomakarna stängde verkstaden denna tid på året för att gesällerna skulle ut på gesällvandring.

Jotenkin tämän vuodenajan kaikki aistimukset on tajunnut erityisiksi vasta vanhemmalla iällä, vaikka ne ovat olleet jokavuotisia. Mutta  niinä nuoruuden vuosina ne ovat keränneet mukaansa mukavat muistot ja kokemukset, joita tuoksut, värit, äänet ja auringon lämpö iholla palauttavat mieleen.

Kouluvuoden loppumisen lähestyminen, tennareissa kulkemisen keveys, fillariretket, lähdöt maalle, kesien ensimmäiset uimiset ja jäätelötötteröt, aikuisempana mökkireissut hyvällä porukalla ja kosteammatkin huvit.

Auringonkilossa leijuvissa tuoksuissa nuo kaikki asuvat vahvimmin. Tuomissa, syreeneissä, vastaleikatussa nurmikossa, kesän kuumentamissa merivedessä, pölyisessä hiekassa ja aidan tai laiturin harmaassa puussa. Kansallismuseon paanuaidan tervaisessa aromissa, siinä Taivallahden kasarmin vierellä leijuvassa, jonka vasta eilen kuulin uuttuvan Hesperian esplanadin jättipoppelista.

Ja ainakin toukokuussa kaiken kruunaa se melkein vilpilliseltä tuntuva ilo, kun kesän ihanuus on jo täällä mutta kalenterin kesä ei ole vielä alkanut kulua. Kesä on vasta edessä eikä tarvitse miettiä sitä kohta kalvavaa muutosta, kun aurinko haalistaa vihreyden kellerväksi loppukesäksi, illat alkavat taas pimetä ja linnut hiljenevät.

lauantai 9. toukokuuta 2020

Kriisissä halutaan joku kertomaan, mitä tehdään

Urheiluväenkin kiivas pohdinta, miten tässä nyt sitten saa urheilla, saa miettimään pitkälti vielä tuntemattoman uhan, ylhäältä päin tulevien normien ja ihmisten oman harkinnan suhdetta.

Kriisi näyttää nostaneen monessa pintaan asiat varmasti tietävän tai ainakin varman oloisesti esiintyvän auktoriteetin kaipuuta.

Lajiliittojen, urheiluseurojen ja sensellaisten kohdalla asiaa voi tietysti ajatella varovaisuutena vastuukysymysten edessä.

torstai 30. huhtikuuta 2020

Jokakeväinen reviirikiista

Muutamaa tuntia myöhemmin oli aspartaamimehuansassa ja oikeaa hedelmämehua sisältävässä verrokissa täsmälleen yhtä monta muurahaista: nolla. Paljaalla parketilla niitä sen sijaan parveili tungokseksi asti.

Vastaavassa tilanteessa taisi turhautunut kenraali Westmoreland turvautua massiiviseen tulivoimaan ja komensi B-52:t ilmaan.

Lopputulos taisi olla melko sama. Näyttävä body count ja maan alle kadonnut vihollinen, joka oli vienyt suurimman osan kaatuneistaan mukanaan.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Ristivetoa

Yhtäällä ovat paineet rajoitusten purkamiseksi ja normaalimpaan elämään palaamiseksi. Isosti tietysti talouden takia, kun jokainen päivä painaa sen sortin käyriä syvemmälle.

Suurimmaksi syyksi arvaan kuitenkin nuo käyrät, joita Helsingin Sanomat verkkoetusivullaan päivittäin seuraa. Aluksi pelättyjen kenttäsairaaloiden ja joukkohautojen asemesta tehohoidettavien määrä on sittenkin pysynyt kiltisti haarukassa 60-80 eivätkä kuolleisuusluvutkaan ole räjähtäneet.

Samaan aikaan toisaalla vilautellaan kauhukuvia koronan elimistölle aiheuttamista pysyvistä vaurioista, nuorten ihmisten odotettua suuremmasta määrästä vakavasti sairastuneissa ja tilastoista puuttuvista kuolleista.

Oma lukunsa on sitten klikkimedian intressi nostaa jokainen dramaattinen väite otsikoihin.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Muuttuuko ihminen – ja mihin suuntaan

Ministeri ja ilmeisesti presidenttikin olivat pitäneet jonkinlaiset hengenkohotuspuheet koronan keskellä kamppailevalle (vai monen osalta pitkästyvälle) kansalle. Niitä kehuttiin.

Itsestä moiset tuntuvat usein enemmän falskeilta ja jopa kiusaannuttavilta kuin innostavilta. Saattaisin toki ajatella toisin, jos itse olisin tai joku läheinen olisi kunnolla koronan kourissa.

Nyt on osunut silmiin kirjoituksia, joissa nostatetaan toiveita koronan jälkeisestä vähemmän materialistisesta, vähempään tyytyvästä ja henkistyneestä ihmislajista.

Taidan kuitenkin olla asiassa pikemmin Kaptahin kuin Sinuhen kannalla.

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Juupas eipäs korona

Koronakriisi kanavoi some-virtojen kiivailijat omaan uomaansa.

Korona on ihmiskunnan itsekkyyden ja ajattelemattomuuden eipäs kun kiinalaisten eipäs kun kapitalismin eipäs kun hallituksen eipäs kun edellisen hallituksen eipäs kun sitä edellisen hallituksen eipäs kun Trumpin syytä eipäs kun huijausta koko muka kriisi.

Ja sitten ovat ne, joiden mielestä pitää vain rukoilla.

Kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.

Tai kun on jokin vakaumus.