Mustaa jäätä

Cumuluksen aamupuuroon puolukkakiisseliä. HBL, sitten HS pala palalta. En käyttäisi sodanajan lentopommituksesta sanaa onnettomuus.

Hallilla tuttu polviasento, vihko ja kynä valmiiksi repun viereen, ISO 800, 2,8 ja 1/320 s. Kunnes hiustenletittäjäiset vieressä tuhosivat keskittymisen.

Kuvien siirto koneelle ylhäällä, pizzapala ja kahvi alhaalla.

Emäntäjoukkue aloitti isänpäiväruusujen jaolla, sellainen ja halaus riitti kuvaajallekin, joka asetteli kukan huolella reppunsa sivulenkkiin.

Rrriiips, rrrriiips, lopuksi, kun mattoa revittiin lattiasta ja rullattiin. Teksti maailmalle, kuvat jäivät myöhemmäksi. Junan lähtöön 27 minuuttia.

Sumun halki vielä viidennen kerran se 2,6 kilometriä, kevyenliikenteenväylän peitti liukas musta jää. Laiturilla oli aikaa minuutti joka muuttui kymmeneksi kaiutttimien kertoessa H-junan myöhästyvän.

Kaivokadulla välkkyivät siniset vilkut, paloautoja joka puolella ja muutama mustamaijakin. Se Asematunnelin tulva. 3T tuli melkein heti.

Kotona juoksivat pienet vastaan lahjoineen. Oli paljon asiaa.

Kaksi kaupunkia

Päiväkodissa isänpäiväkahvit. Sämpylät samalta lautaselta pikkuneidin kanssa, sitten tutkittiin ajan kanssa talon taidenäyttely. Monituisia tekniikoita, kiitokset Annantalollekin.

Junassa Hunter S. Thompsonia, ulkona mustavalkoinen luminen maisema.

Hyvinkäällä on ostari ja sen takana toinen ja sitten vielä yksi. Väkeä liikkeellä vähän mutta ihmisen kasteleva räntäsade.

Viisisataa valokuvaa. Lounaaksi Siwasta kolmioleipä, Japp ja PepsiMax.

Iltayöstä sade oli ohentunut ja käynyt lumeksi.

Hotellilla valokuvia ja akut lataukseen. Tunti Das Bootia.

Vierellä Jäähallin pääty

Vanteen rakenne vaikuttaa renkaan kannettavuuteen aika lailla. Joka tapauksessa likaantuvat vaatteet.

Bolliksella kirkkaat valot, yläpuolella musta taivas. Yli lentävät jylinä ja laskeutumisvalot varastivat hetkeksi huomion. Ihan selvästi Finskin kone, väitti pelimiehistä tutuin näkevänsä.

Toisella rengasrumballa alkoi taivaalta laskeutua jotakin, jonka näki vain katuvaloissa.

Illalla yhtä väsytti, toinen pyöriskeli. Luin Tervasmaan Tavallista kapteenia ja lähdin laittamaan kaakaota kylmetykseen. Aimo loraus Amarettoa. Mustikoitakin oli vielä.

Valkoinen piha. Haataja.

Ja maatuvien lehtien tuoksu

Pöytäkirja, Pandemrix, Kolmas nainen, Olympiastadionin juoksusuora, Eltsun pururata, Melba, Mallinen ja minä, mustikkamaito (pakastimesta sulatetuista).

Talven korvalla

Geokätköilijätköhän ne Hietarannassa piippailivat ja haarukoivat.

Seurasaarenselällä vielä veneitä.

Taivallahden rannoilla helisivät talven ensi jäät.

Merikannontien varrella keltaisia lehtimattoja, siellä Päiväpirtin puolella. Hanhenpaskaranta remontissa.

Ja pronssikaudeltahan se mäenpäällisen kiviröykkiöhauta oli, ei kivi-.

Kotona pikasuihku, kamera reppuun ja Tapanilan-junaan.

Mutta mitä ihmettä, Silmänkääntövankila näillä main? Seuraavaksi Suomen Joutsen Töölönlahdelle?

Ex cathedra

HS pureskelee tapauksia, joissa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on laittanut Suomen oikeusjärjestelmää ojennukseen ja saanut jopa KKO:n purkamaan oman tuomionsa.

Mainiota. On edetty aikaan, jona tuomioistuinten päätökset eivät enää ole jumalansanaa vaan ihmisten tekemiä ratkaisuja, joiden perusteluja voidaan avoimesti arvioida.

Nyt jumalansanaa ovat vuorostaan EIT:n ratkaisut, kaukaista sukua toiselle auktoriteetille, Suomen kansainväliselle maineelle.

Ehkä jonain päivänä EIT:n päätöksistäkin tulee ihmisten tekemiä ratkaisuja, joiden perusteluja voidaan avoimesti arvioida.

Lasermiehen synty

Hetkittäin uuvutti lukea saksalais-sveitsiläistaustaisen toisen polven maahanmuuttajan koulukokemuksista, mutta perustellusti mukana olivat nekin. Gellert Tamas rakensi rinnakkain kahta linjaa: kuinka Wolfgang Zauggista kasvoi John Ausonius, Lasermannen, ja toisaalta, kuinka Ruotsi kasvoi kansankodista maaksi, joka tuotti Lasermannenin ja kaikki ne muut maahanmuuttajiin tai sellaisiksi epäiltyihin kohdistuneet rikokset.

Maahanmuuttokriittinen epäilemättä toteaisi Tamasin valinneen avoimesti puolensa ja naputelleen sekaan poliittista agendaa, mutta ajattelemisen aihetta voisi saada hänkin.

Miksi tuollaista tapahtui ja voisiko niin käydä Suomessa.

Kuvaukset poliisin toiminnan tehokkuudesta eivät taida olla imartelevimmasta päästä, mutta eiköhän vitsejä ruotsalaisista poliiseista ole kuultu jo tarpeeksi.