Melkein joulukuu ja liki kymmenen astetta lämmintä. Tekonurmelle ripotteli tihkua, viimeinen laukaus osui ylärimaan ja pomppasi päätyverkkoon. Kotimatkalla spårassa riitti rahalla maksajia. Myö mennään tee kolomosella Kampille, kertoi yksi puhelimeen.
Neljän jälkeen matkusti IFK-paitaisia, vaunu tyhjeni Nordiksen mäessä.
Tämän illan Bond. Vieläköhän kaveeraisi 2009 afgaanisissien kanssa?
Jos jatkaisi Sally Mann -dokumenttia.
lauantaina 21. marraskuuta 2009
Kiitoskirje
Kirjailija Kjell Westö, Helsinki
Kiitokset jälleen. En tiedä, millä keinoin olette seurannut minun elämääni viimeiset nelisenkymmentä vuotta, mutta en keksi, kuinka muutoinkaan olisitte voinut kertoa siitä kirjoissanne ja novelleissanne noin paljon.
Lätkän pelaaminen luistinradoilla Helsingin huikaisevan talvitaivaan alla, Smith & Jones, käyminen IFK:n matseissa Nordenskiöldinkadulla, se kesäilta Stadikalla kun Atik teki TPS:n verkkoon viisi maalia ja nousi pallon päälle tähystämään, Jari Kurrin jatkoaikamaali Neuvostoliiton verkkoon MM-kisojen finaalissa, helsinkiläispoika kesäisin maalla järven rannalla, IFK-rotsi, Lepakko, Holvari ja muut tutut krouvit. Niin paljon tärkeitä tuttuja paikkoja, tuntoja ja tapahtumia etteivät ne tähän mahtuisi. Cia Holzingerista emme tässä puhu nyt enempää.
Pink Floydin Time uusimmassanne oli hieno yksityiskohta samoin kuin London Calling. Kirjan puolivälin tienoilla ehdin jo harmitella eräiden paikkojen puuttumista, mutta henkilöidenne vaeltaessa Taivallahden tenniskenttien ohi kohti Beachia ja Väiskin kaltseille häpesin uskoni heikkoutta. Ja sitten juurikin Norrtälje. Kiitos myös Arenan talosta. Semmoinen huomautus kuitenkin, että uimarantani nimi on Hietaranta ja se sijaitsee Hietaniemessä. Hietalahti on toisaalla. Saattoi olla suomentajankin horjahdus, pitää tarkistaa alkukielisestä.
Oli tahdikasta laatia loppuun perinteisempää romaania. Muutoin vilkuilisin kadulla kulkiessani olkani yli yrittäen havaita Teidät siellä jossain takanani.
Leijojen päivittäminen tällä tavoin huomioimaan keski-ikäistymisen tuomat tummat sävyt Rikun / Frankin elämänkaareen oli paikallaan. Loppusanoissa mainitsitte saaneenne tämän teeman päätökseen, mikä on harmillista, mutta ymmärrettävää. Jos kuitenkin sattuisitte joskus muuttamaan mielenne, voisitteko laittaa seuraavan versionne Riku Bexarista / Frank Lomanista pelaamaan Väiskille ja ottaa mukaan IFK:n mestaruusillan joko 1980 tai 1983? Ne olisivat piste i:n päälle.
Mutta hyvä näinkin. Jos joku joskus kysyy, millaista oli, voin pyytää lukemaan Teidän teoksenne.
Uskollinen lukijanne
M
Kiitokset jälleen. En tiedä, millä keinoin olette seurannut minun elämääni viimeiset nelisenkymmentä vuotta, mutta en keksi, kuinka muutoinkaan olisitte voinut kertoa siitä kirjoissanne ja novelleissanne noin paljon.
Lätkän pelaaminen luistinradoilla Helsingin huikaisevan talvitaivaan alla, Smith & Jones, käyminen IFK:n matseissa Nordenskiöldinkadulla, se kesäilta Stadikalla kun Atik teki TPS:n verkkoon viisi maalia ja nousi pallon päälle tähystämään, Jari Kurrin jatkoaikamaali Neuvostoliiton verkkoon MM-kisojen finaalissa, helsinkiläispoika kesäisin maalla järven rannalla, IFK-rotsi, Lepakko, Holvari ja muut tutut krouvit. Niin paljon tärkeitä tuttuja paikkoja, tuntoja ja tapahtumia etteivät ne tähän mahtuisi. Cia Holzingerista emme tässä puhu nyt enempää.
Pink Floydin Time uusimmassanne oli hieno yksityiskohta samoin kuin London Calling. Kirjan puolivälin tienoilla ehdin jo harmitella eräiden paikkojen puuttumista, mutta henkilöidenne vaeltaessa Taivallahden tenniskenttien ohi kohti Beachia ja Väiskin kaltseille häpesin uskoni heikkoutta. Ja sitten juurikin Norrtälje. Kiitos myös Arenan talosta. Semmoinen huomautus kuitenkin, että uimarantani nimi on Hietaranta ja se sijaitsee Hietaniemessä. Hietalahti on toisaalla. Saattoi olla suomentajankin horjahdus, pitää tarkistaa alkukielisestä.
Oli tahdikasta laatia loppuun perinteisempää romaania. Muutoin vilkuilisin kadulla kulkiessani olkani yli yrittäen havaita Teidät siellä jossain takanani.
Leijojen päivittäminen tällä tavoin huomioimaan keski-ikäistymisen tuomat tummat sävyt Rikun / Frankin elämänkaareen oli paikallaan. Loppusanoissa mainitsitte saaneenne tämän teeman päätökseen, mikä on harmillista, mutta ymmärrettävää. Jos kuitenkin sattuisitte joskus muuttamaan mielenne, voisitteko laittaa seuraavan versionne Riku Bexarista / Frank Lomanista pelaamaan Väiskille ja ottaa mukaan IFK:n mestaruusillan joko 1980 tai 1983? Ne olisivat piste i:n päälle.
Mutta hyvä näinkin. Jos joku joskus kysyy, millaista oli, voin pyytää lukemaan Teidän teoksenne.
Uskollinen lukijanne
M
perjantaina 20. marraskuuta 2009
Lehtinen oli 1981 oikeassa
"Saksa kohtasi jalkapallomaaottelussa Ivory Coastin", kertoi hs.fi eilen. "Rantavedestä löytyi Eurooppalaisen naisen ruumis", valisti aamulehti.fi tänään.
Nyt v...u oikeesti.
Nyt v...u oikeesti.
torstaina 19. marraskuuta 2009
Elämää marraskuisessa Helsingissä
Riskittömien lasten ryhmän rokotusjonossa vilisi tuttuja. Puolessa tunnissa oltiin taas ulkona harmaassa aamussa.
Iltapäivällä konservatorion käytävillä vähän eri oloista porukkaa kuin vaikkapa jäähallilla. Pitkiä takkeja, kaulahuiveja, soitinkoteloita. Metroaseman nurkalla örisivät pultit. R-kioskin myyjä antoi korttia lataavalle kokonaan uuden. Siinä on vihreä hypnoosihyrrä.
Paluumatkalla kokouksesta vielä sellofaania Suomalaisesta. Ja Westön Älä käy yöhön yksin. Se aloittamista lasten nukahdettua sopi juhlistaa lasillisella calvadosta. Pitäisikin katsoa taas Arvottomat.
Aamulla komea sumu. Väiskin reunalta ei nähnyt pukukoppia. Näki, mutta epäselvästi.
Katukuvausta. Nainen juoksi uhkarohkeasti ratikkapysäkille juuri kohti syöksyvien bussien edestä. Telellä näytti kuin hän olisi ollut liimautunut kiinni keulaan. Vihreäliivinen mies nousi yhtäkkiä Runeberginkadusta. En ollut edes huomannut putkiremontoijien luukkua.
Ollapa ollut kamera käsillä.
Iltapäivällä konservatorion käytävillä vähän eri oloista porukkaa kuin vaikkapa jäähallilla. Pitkiä takkeja, kaulahuiveja, soitinkoteloita. Metroaseman nurkalla örisivät pultit. R-kioskin myyjä antoi korttia lataavalle kokonaan uuden. Siinä on vihreä hypnoosihyrrä.
Paluumatkalla kokouksesta vielä sellofaania Suomalaisesta. Ja Westön Älä käy yöhön yksin. Se aloittamista lasten nukahdettua sopi juhlistaa lasillisella calvadosta. Pitäisikin katsoa taas Arvottomat.
Aamulla komea sumu. Väiskin reunalta ei nähnyt pukukoppia. Näki, mutta epäselvästi.
Katukuvausta. Nainen juoksi uhkarohkeasti ratikkapysäkille juuri kohti syöksyvien bussien edestä. Telellä näytti kuin hän olisi ollut liimautunut kiinni keulaan. Vihreäliivinen mies nousi yhtäkkiä Runeberginkadusta. En ollut edes huomannut putkiremontoijien luukkua.
Ollapa ollut kamera käsillä.
keskiviikkona 18. marraskuuta 2009
Erään lanseerauksen johdosta
Jotenkin en jaksa aforismeja.
Ehkä luin pienenä liikaa Valittuja Paloja.
Ehkä luin pienenä liikaa Valittuja Paloja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
