sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Rintamamiestalo kertoo Suomen historiaa

Hanuri ei soinut, viinaa ei juotu enkä tiedä kenenkään itseään ampuneenkaan, mutta Suomen Kuvalehden julkaisemassa Tuomas Kyrön tekstissä on silti tarpeeksi samoja asioita koskettamaan.

Isovanhempieni rintamamiestalo taisi nousta 1952, ja minä tulin mukaan tarinaan alun toistakymmentä vuotta myöhemmin. 

Jospa heinäkuussa ehtisi poiketa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Älymystö ja me juntit

Kesäkuisen sunnuntain lainaus tulkoon Vihavaiselta, joka mukavasti noteeraa myös meidät juntit. Tämä jotenkin sivuaa toistaiseksi aukikirjoittamattomia ajatusoraitani yhteiskunnallisesta inertiasta ja poliittisesta rajoitinta vasten ajamisesta.

Todennäköisesti vanha Bertrand oli oikeassa. Se rooli, joka poroporvarilla on jokaisessa terveessä yhteiskunnassa on jo sen itsesäilytyksen kannalta elintärkeä.  Englannissahan heitä on yleensä ollut aina riittävästi.

Epäilemättä myös älymystöllä on oma tärkeä tehtävänsä. Se toimii kulttuurin tuntosarvina ja kokeilee törmäilemistä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, yleensä epäonnistuen, mutta usein myös löytäen jotakin arvokasta. No pain, no gain.

Mikäli kulttuuri kuitenkin olisi aina yhtenä miehenä valmis syöksymään intelligentsijan perään, se olisi kuin laiva ilman painolastia, joka ennen pitkää keikahtaisi kumoon.

Se, että älymystö aina jokaisessa sukupolvessa lyö päätän mäntyyn, ei ole sen sijaan katastrofi, vaan luonnollinen ja sen rooliin kuuluva kustannus. Sen hinnan jokainen sukupolvi aikanaan on maksanut ja tulee maksamaan oppirahoinaan.

Älymystön ja poroporvarien suhteeseen kuuluu olennaisena osana keskinäinen ylenkatse. Toinen osapuoli leimataan moukiksi ja toinen haihattelijoiksi. Tämä tietenkin perustuu myös tosiasioihin. Harvalla on kykyä ymmärtää, että molemmat osapuolet silti tarvitsevat toisiaan.

Timo Vihavainen: Älymystö ja muut

torstai 14. kesäkuuta 2018

Lapsiperheyden brändi

Kauppalehden toimittaja kirjoitti kolumnin siitä, miksi elämällä lasten kanssa on niin surkea brändi, ettei tee mieli hankkia moisia.

Laskelmoidun provon ja keskustelunherättäjän tuoksu oli sen verran voimakas, että deletoin aloittamani tweetin.

Tyydyn toteamaan täällä, että eri ihmisille sopivat erilaiset ratkaisut ja jokaisella on joka tapauksessa tapana perustella omien ratkaisujensa paremmuutta.

Ja kaikilla lapsettomilla eikä vanhemmillakaan kyseessä ei toki ole oma valinta.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kulmilla


keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Jotain ihan muuta

Jalkapalloon painottuvan urheiluopiston huoneen TV aukesi, tietenkin, Viasat Football -kanavalle. Sosiaalisen median vinkkaamana tiesin kuitenkin vaihtaa Yle Teemalle, josta löytyi Käpy selän alla.

Ajankuvan nostalgisuus, totta kai, hipahtava Remu rummuissa ja muuan vaalea näyttelijätär ihastuttavimmillaan, mutta muutenkin. Luulen, etten ole edellisillä katselukerroilla ihan hahmottanut kuvauksen, leikkauksen ja musiikin yhdistelmän ainutlaatuisuutta. Ei ole hirveästi osunut samantapaista silmiin edeltäneiltä ajoilta eikä ihan nykyvuosiltakaan.

torstai 24. toukokuuta 2018

Asioiden kiertoradat hipaisevat toisiaan

Viime aikoina on erinäisissä yhteyksissä mietityttänyt, että yksi ihmisten tai ihmisjoukkojen ajattelutapoja määrittävä tekijä saattaisi olla usko ihmisen muuttumisen mahdollisuuteen. Onko ihminen (tai ihmislaji) muokattavissa nykyistä paremmaksi, oli tavoiteltu tulos sitten neuvostoihminen tai ekologinen tasa-arvoihminen tai minkä milloinkin ihanteiden mukainen.

Siksi tämä kappale kovasti otsikoihin noussutta Jordan Petersonia käsitttelevässä kirjoituksessa tuntui loistavan kaltaiseni konservatiivin silmissä muuta tekstiä kirkkaampana:

Conservatives of this stripe mistrust radical movements that are ready to rip apart a cultural fabric that took generations to weave in pursuit of some idealistic vision of social justice. They believe that there is such a thing as ‘human nature,’ and that it’s highly fallible, and inevitably bedeviled by problems such as envy, corruption, and greed. Consequently, such conservatives have no faith in leftist visions of a transformational ‘revolution’ that will definitively destroy oppression and establish a truly just society. Instead, they see them as dangerously naïve, and likely to produce violent anarchy and/or repressive authoritarianism. While acknowledging the realities of social injustice, they believe that political reforms need to be cautiously incremental—in a word, conservative.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Vuoden parasta aikaa

Kun jo toukokuussa on kesä, mutta kesä ei kuitenkaan ole alkanut vielä vähetä kalenterista.

Auringon ohella parasta on kesä-Helsingin tuoksu. Siinä on

Lämmennyttä asvalttia
Nurmikkoa
Pölyä
Tummanvihreää merta
Mustanharmaata pakokaasua

Ja alussa syreeniä.