torstai 29. kesäkuuta 2017

Jollet ole näyttävästi puolellamme, lienet meitä vastaan

Mainittakoon, etten löydä paremmuutta tai huonommuutta siinä, haluaako ihminen pariutua saman vai vastakkaisen (jos tällainen dikotomia sallitaan) sukupuolen kanssa. Mainittakoon myös, että viikon teemana oleva Pride vaikuttaa sisältävän mainiot eväät iloiseen karnevaalimeininkiin.

Silti hiukan kohotuttaa kulmakarvaa, kun maan valtalehti tivaa urheilujärjestöltä, miksi se ei osallistu näkyvästi tapahtumaan tai kun Ylen ruotsinkielinen paikallistoimitus kiertää raportoimassa Snapchatiin vai olikohan se Instagramiin, mitkä instituutiot Helsingissä eivät liputa sateenkaren värein.

Siteeraus toisaalta:

Todellinen huipentuma pienen punaisen kirjan elinkaaressa ajoittui Kiinan kulttuurivallankumouksen, jolloin Maon yliluonnollisuudesta haltioituneet nuoret pitivät teosta symbolina, joka osoitti yksilön kuuliaisuutta puhemiehelle. Nuoriso muodosti niin sanottuja punakaarteja, jotka häpäisivät Maon ajattelulle uskottomia henkilöitä ja heiluttivat samalla pientä punaista kirjaa.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Unterscharführer Herckel väsyy koko paskaan

Netflixistä parin pysähdyksen taktiikalla My honour was loyalty.

LSSAH:n Unterscharführer taistelee aatteen puolesta, huomaa sen olevan perseestä ja masentuu.

Ilme sukua Unsere Mütter, unsere Väter -sarjalle, vaikkei samoille korkeuksille ylläkään. Eikä ole tainnut olla budjettikaan samaa luokkaa. Kuraa näkyykin jo tulleen ainakin liian hyvinsyöneistä avustajista ja epärealistisen puhtaista asuista ja kiiltävistä aseista.

Plussaa kaluston tai sellaiseksi naamioidun määrästä, kaikenlaista löytyy Pantterista Tiikerin kautta Marderiin ja T-34:n eri malleista BTR-152:een.

Sama poliittinen kysymys mahdollisesta revisionismista näissä kaikissa. Näin monen vuosikymmenen jälkeen voi jo sanoa ääneen voittajien kirjoittaneen historian ja julmuuksia ja sotarikoksia löytyvän molemmilta puolilta, mutta silti niiden epäsuhta...

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ihan vaan himassa

Ei autoilua jonoissa, mökkiä, rantaa, grilliä, saunaa, hyttysiä eikä alkoholia.

Näinhän juhannus on oikeastaan vain pitkä viikonloppu.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Hylsyjen kilinää ruudulla

Neflixistä löytyvän Korengalin kohtaus lämmittää vanhan viestimiehen mieltä.

Taistelutilanteessa miehet huutelevat koko ajan toisilleen, mitä näkevät ja missä, ryhmänjohtaja kerää jatkuvasti tietoa miehiltään ja välittää sitä joukkueenjohtajalle, joka raportoi radiolla komppanianpäällikölle, mitä on tekeillä. Toisin kuin elokuvissa, joissa kaikki vain selvänäkevät kaiken.

Korengalin varsinainen pointti löytyy toki muualta.

Kontrastina Netflixiin myös ilmestynyt Green berets, joka on, vaikkei ideologiseen puoleen nyt tartuttaisikaan, elokuvallisesti vuotensa 1968 tasoa eli kuin filmattua kesäteatteria.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Maailma kylässä

Joku poliisioperaatio siellä oli menossa, raportoi hoitokoiraa ulkoiluttanut partio aamutuimaan. Poliisiautoja siellä ja siellä ja siellä ja siellä.

Ja edelleen puoliltapäivin, kun astelimme lähikentälle suosikkipelaajan matsia ihmettelemään. Kymmenes kausi organisoidussa jalkapallossa ja ensimmäinen virallinen peli omalla kentällä, muuten.

Kolme mustaamaijaa jonossa Hietakannaksentiellä, muita siellä täällä horisontissa. Haalaripukuinen konstaapeli asteli hitaasti kentän ja kaukalon välistä ja silmäili pensaikkoa, ilmeisestikin jotain henkilöä etsien.

Rikoksesta epäiltyä, valaisi Twitteristä pelin jälkeen silmiin osunut poliisin tiedote. Sanomalehti kertoi iltapäivällä verkossa lisää tarkkailulennokista, suojavarustuksista ja tukiaseista. Ja seuraavana päivänä Temppeliaukion kirkon suojaamisesta betoniesteillä ja yksilöidysti kirkkoon kohdistuneesta terroriuhasta.

Tää Töölö on tämmönen v...un kylä, tuskaili luokkakaveri 1982. Nyt näköjään jo maailmankylä. Eniten täällä toistaiseksi huolestuttavat silti ylinopeutta ja / tai päin punaisia päästelevät autoilijat.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Edellistä hipaisten

Tuoksujen synnyttämät assosiaatiot eivät lakkaa hämmästyttämästä.

Runeberginkatua kauppaan taivaalta lotisevan sateen halki. Jokin sateen tuoksussa nosti elävästi mieleen savolaisveneen pohjalla lätsähdellen pomppivat katiskasta nostetut ahvenet ja airon kolahduksen veneen reunaan.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Parasta kesässä ovat tuoksut

Havumetsä, kun ilta-aurinko siilautui puiden välistä ja Ruostejärvi välkkyi niiden takana pistellessäni neljän ja puolen kilometrin matkaa Eerikkilän urheiluopistolta kakkostien varteen. Illan viimeinen bussi Porista Helsinkiin oli juuri sen verran myöhässä, että ehdin jo miettiä, milloin on sopivaa huolestua. Ehtipä hiki kuivua.

Edelläni kesäkadulla kulkeneen sporttisen neitosen parfyymi. En tiedä merkkiä enkä haluakaan. Näin on hyvä.

Ulkona pestyjen mattojen puhdas aromi kääriessäni niitä kuivina vintillä kokoon.

Purjo, jota pilkoin lounaswokkiin.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hullu puurosta

Lapsena maallahan puuro oli pakollinen juttu, maistui tai ei. Maidon ja joko sokerin tai voisilmän kera kunnes lautanen oli tyhjä. Mahdollisesti aamiaiselta yli jäänyt puuro lounaan lisukkeeksi pannulla paistettuna.

Isompana se oli jotain, jota jotkut kuulemma syövät, mutta jonka valmistaminen on voileipiin verrattuna työlästä alituisine pohjaanpalamisriskeineen.

Vasta ensimmäinen mikroaaltouuni 90-luvulla palautti puuron aamuihini. Hiutaset lautaselle, vettä sekaan, ajastin ja tehot muutaman harjoittelun jälkeen kohdilleen ja ping, valmista.

Tänään lautaselle kerros kauraleseitä, päälle desi hiutaleita, vesi ja mikroon. Kilahduksen jälkeen voi vielä naputella tovin rauhassa juttuja, kunnes arvioi annoksen sopivasti jäähtyneen. Pieni sekoitus ja loraus maitoa. Viipaloitu banaani, tai jollei ole, isosta lasipurkista anopin valmistamaa omenasosetta.

Jos aamu on kiireinen tai vielä nälätön, toimii lounaaksikin.