keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Veijo Meri: Tätä mieltä

Outo vimma pohtia Mannerheimin olemusta, kuin Kurjensaarella. Kaipa M sitten heidän vuosinaan oli niin iso ja joka paikassa ja kaikessa.

Osuvimmilta nyt tuntuvat Meren pohdinnat ikuisista aiheista: miehen ja naisen suhteesta ja ihmiseksi kasvamisesta.

Sen tiedän, että ihminen on suuri kolmen, neljän vuoden iässä ja pienenee siitä lähtien koko ajan. Kolmi- ja nelivuotias tietää elävänsä iäti. Hän näkee maailman isona kuin suurennuslasin läpi. Hän esittää filosofisia kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata. Hän miettii eksistenssiä ja sitä, miksi hän on hän eikä joku muu, kuka tahansa. Hän rakastuu ensimmäisen kerran. Ehkä ainoan kerran elämässään hän puhuu virheettömästi ja huolellisesti kirjakieltä, luo runoja ja proosakertomuksia ja esittää ne sitä mukaa laulamalla tai lausuu ne hyvin omintakeisella tavalla rytmittämällä. Hän maalaa 20 taulua tunnissa, mihin ei Picassokaan pystynyt, ja ne ovat hyviä tauluja. Pelkästään noiden kahden vuoden takia kannattaa syntyä tähän maailmaan.


Osaa se kirjoittaa. Teksti soljuu, oli aihe tylsä tai kiintoinen. Haettava lisää.

Czterej pancerni i pies



Suosikkisarjani lapsena. Mikä selittääkin eräitä asioita.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Kesän korvalla

Helsinkiläiset juoksivat, pyöräilivät, rullaluistelivat, juoksivat,elävillä kevät heittivät kuulia ja frisbeitä, paistattelivat päivää. Tsirpitystä, moottoripyöriä, kimalainen, pölisevää hiekkaa, puissa alkavaa vihreyttä, ei kai sentään pääskysiä. Liput saloissa veteraaneille.

Sisämaassa Tapaninkylässä silkka kesä. Horisontissa voimalinja, yleensä myös lentokoneet.

Liikenne on joillekin yhteispeliä ja joillekin minä nyt tärkeä kiire.

Illalla soi ovikello. Siellä oli hauki.

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Kauniita esineitä

Ei Kiseleffin talosta mitään tullut ostettua, mutta peltilelut varsinkin. Naisten talo kumminkin.

Helsinkiläiset olivat lähteneet kaduille imemään auringonpaistetta ja ulkomaankielten sorinasta päätellen muutkin. Piti katsoa kahdesti, mutta ei se sittenkään ollut Väinö Linnan reinkarnaatio, Espalla. Ahtaaseen liikkeeseen mahtui sen verran että pienenpieni Tintti-raketti ja sininen Kupla.

Mikonkadulla farkkuasuinen mörkö huojui kahvilan terassin edessä eestaas ja kertoi pariskunnalle näkemyksiään. Kurotti pöydältä teesihdin ja tunki sen taskuunsa.

Akateemisesta valokuvauslehti. Militariahyllyyn saisi menemään tuhansia. Keeganin kirja sotilastiedustelusta pitäisi ehkä hankkia.

Kampissa väljempää. Naispuolinen vartijakaksikko. Ahdasta Kukunorissakin ja persoonallista pukeutumista. Yläkahvilan seinillä Marilyn, Audrey Hepburnin silmät ja kai New Yorkeja.

Valtava punainen avo-Cadillac kääntyi matalasti muristen Rautatiekadulle ja lipui itään. Nainen Punton ratissa muistutti Jessica Paréta.

Kuuman asvaltin tuoksu, assosiaatioiden hyöky.

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Taiteilijat ja photoshopapinat

En tunne valokuvauspiirejä, joten mietin, mitä Mike Sirénin merkintä niistä kenties kertoo.

Vaikeatajuisia, taideasiat.

Vaan ulkona aamuaurinko uutti Helsingistä kevään tuoksuja. Puun, asvaltin, pölyn.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Lohdullista

Journalisti kertoo toimittajien noloista hetkistä.

Unelma Töölöstä

unelma töölöstä

Koskisuomi kuivui

Suomen podcastmaailma taisi kutistua rusahtaen valkoiseksi kääpiöksi kun Radio Koskisuomen Henrik Anttonen turhautui, sai tarpeekseen, sammutti virrat mikrofonista.

Aiheesta myös muun muassa Vierityspalkki.

Jostain syystä tuntuu menetykseltä, vaikken minäkäänilmarinen Koskisuomijuttuja kovin usein kuunnellut kun aiheet olivat vieraita. Mikä taitaakin kertoa jotain koko podcast-ilmiöstä.

Mutta aamuvaelluksella kuuntelin podcastia Erwin Rommelista.

Vesi oli paennut kauas, tuntui, kuin Taivalluodolle olisi voinut kahlata. Ja Taivallahden aaltoliikennemerkkikivi kuivilla. Aamuaurinko kimmelsi aalloilla, linnut konsertoivat.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

De lege ferenda

Onko toisen WLANin käyttäminen ilman lupaa rikos? Pitäisikö sen olla?

Kaksi eri kysymystä ja paljon kommentteja esimerkiksi Kari Haakanan kirjoituksessa.

Kirjoittaa Janne Jalkanen: So, this case cannot be solved through simple, false analogies - - - but it needs deeper understanding of the technologies and social issues involved.

Epäilemättä. Lisäksi ainakin tuota ykköskysymystä kannattaisi yrittää tarkastella myös lain kautta.

7 § (24.8.1990/769)
Luvaton käyttö

Joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta, on tuomittava luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.


Täyttikö tapauksen tosiseikasto luvattoman käytön tunnusmerkistön? Löytyisikö lain esitöistä tulkintaa helpottavaa lisätietoa? Mikä olisi laitteen käyttäjän suostumuksen merkitys asiassa? Voiko rikoksia tehdä vahingossa? Erehdyksessä?

Selventäviä kysymyksiä, joihin vaikkapa joku rikosoikeuden opettaja varmaan saattaisi toimittajalle vastata. Lehtijuttu jämäköityisi. Ehkä ovat kysyneetkin enkä vain ole osunut siihen juttuun.

Kansanedustaja Kasvi lainsäätäjänä saa tietoa varmaankin helposti. Tosin hän taisikin pohtia vain kakkoskysymystä.

Mies Ylä-Tapanilasta

Pidän Kullervo Haatajan seikkailuja erittäin mielenkiintoisina ja peräti laadukkaasti laadittuina.

Toivon, että ne julkaistaan aikanaan sopivana koosteena.

Meeminmurtajat

Maininta benropen päiväkäskyssä on nöyrän niiauksen väärti.

Auts, vihlaisi polvesta.

Kaikista muista kyseiseen meemiin liityvistä muodollisuuksista luistaen käytän tilaisuutta hyväkseni mainitakseni viisi blogia, joiden sävyt satunnaisesti, säännöllisesti tai usein nostavat tällaisen tekopyhän pikkuporvarin mutisevaan vastahankaan mutta jotka selvästi yrittävät tehdä maailmasta paremman paikan ja muistuttaa meitä ihmisiksi elämisestä.

Pohdiskeleva liftari
Veloena
Suurkaupungin hai
viima
Sedis blog

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Unelmia maisemista

Mitä lie se kaikki, mikä I.K.Inhan Unelmassa maisemasta kiehtoo? Hienot kuvat, tietysti, mutta yhtä lailla tai ehkä enemmänkin se kurkistus menneeseen.

Oli sitten 30-luvun Pariisi, 40-luvun New York, 60-luvun Helsinkipisavuori tai sadan vuoden takainen Karjala, nykykuvassa ei voi koskaan olla samaa taikaa.

Epämääräinen nostalgia, lapsuuden kesät maalla. Inha kuvasi Pisavuorella, minä tenavana soutelin järvellä, pisarat putoilivat airoista vedenpintaan ja Pisa häämötti horisontissa utuisen sinisenä.

En keksi, ketä Uhtuan kaunis Toarie muistuttaa. Ehkä sillä ei ole väliäkään. On kirjoitettu:

Tämän neidon elämäntarina olisi vielä löydettävissä. Ehkä se on kirjattukin, mutta en oikein usko siihen, enkä olisi siitä kovin kiinnostunutkaan. Luultavasti hän nai jonkun naapurikylän "Iivana Teppoisen", synnytti tälle seitsemän lasta, ja ehti vielä kokea Stalinin suomalaisvainot ja lastensa tai lastenlastensa "katoamisen".

I.K.Inhan häikäisevän kaunis kuva kertoo minulle kuitenkin keväästä tai kesästä, joka ei koskaan lopu - niinkuin ei koskaan lopu Nausikaan, Ifigeneian tai Khloën ikuinen kreikkalainen muinaiskesä, eikä myöskään se kesä, joka loputtomasti vallitsi omien lapsuus- ja nuoruusmuistojeni aikaan.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Hurjat

Nelikko päristeli rehvakkaasti mäkeä alas koko kaistan leveydeltä, kaksi mopoilla, kaksi skoottereilla, kaksi ilman käsiä.

- Prätkähiiriä, pikkuneiti neljänvanha innostui.

Uusi viikko

Aamun harmaanvalkea pilviverho teki tilaa siniselle.

Suojatiellä päätön pulu, tuulenvireet levittivät irtohöyheniä.

Jonkun aamiainen kesken.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Aamun Digicamera.net luettu

Sami Karjalaisen Kaupunkikaruselli toi jonkinlaisia assosiaatioita neuvostoarjesta tai lapsuuden Helsingistä. Kuvien oleminen vuosilta 1990-2000 selittää sen vain osaksi. Samaa viehätystä kuin Albumit auki -sivuston selailussa.

Karjalaisen sivuilla myös kiintoisia tekstejä.

Color Warsissa otetaan kuva itsestä paikassa, jossa on poseerannut pienenä. Tämä on käynyt mielessä. Tai pikemminkin asetella sijaan seuraava sukupolvi.

Lisäksi.

Pinseri testaa mokkulan.

Kasa listaa kauniita naisia. Vastustan kiusausta.

torstai 17. huhtikuuta 2008

Uusi Otaniemi

Aamun valoisuus ei enää säväytä, ja koleus tuntuu kolealta. Aurinkoa ja kesää, siis, kiitos.

Kauppakorkeakoulu ympäristöineen oliuusi otaniemi somistettu arviolta parilla tusinalla Otaniemi-kyltillä. Myöhemmin aamulla jäljellä oli enää muutama.

Oveen kiinnitetty liuska kertoi, että teekkarit ovat saaneet tarpeekseen perämetsistä ja siirtäneet Otaniemen Töölöön.

Ei ihan Paavo Nurmen patsas, mutta parempi kuin se joka-aamuinen kala roikkumassa HKKK:n ovenkahvassa.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Hilariöösi

Desmond Warzel: Wikihistory (via Kokoonpanolinja)

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Runoutta



Kaunista musiikkia ja outoine ohjaamoineenkin kaunis kone, mutta yhdistelmänä merkillinen.

Sanovat kommentoijat:

Sheer poetry

Merlins sure do sing! A Lancaster with 4 Merlins sounds like a Merlin symphony

If the 'White Cliffs' sequence doesn't bring a tear to your eye...........you're not English

This is how to use YouTube properly

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Vielä kerran, tytöt

Pasilan mäessä satoi, asemalla ei. Mutta kolmostiellä kaatamalla.

Akaan rajalla kota. Valkeakoskelta ylöspäin valkea maa. Eri leveysaste. Hakametsässä astuin lätäkköön.

Eroa syntyi lopulta, mutta jollain lailla kaikki olivat voittajia. Ja minidiscille tallentaessaan kannattaa tarkistaa, että mikrofonin johto ei roiku irrallaan. Onneksi ei jäänyt kovin paljoa pelkän muistin varaan. Kynä sentään oli, tällä kertaa.

Nyt on aika tyhjä olo, sanoi lopuksi yksi keskeisimmistä ja tiesi kyllä, mistä puhui.

Tuulilasinpyyhkijät viuhivat. Takapenkillä läppäri auki ja repusta loput hedelmäpääkallot. Cola jäi juomatta.

Eltsusta kolmosella.

Lauantai

Aurinko lämmitti kunnolla. Väiskin hiekan se oli kuivannut pinnalta valkeaksi pöliseväksi.

Iltapäivällä bussi jyristeli auringonpaisteessa halki itäisen Uudenmaan. Soitin hiljeni ja varaparistokin osoittautui suutariksi, joten siirryin minidisciin. Sieltä löytyi Laura Sippolaa, Peitsamoa ja Whota.

Porvoossa tuuli, mutta maauimala oli nyt sula.

Kultaa, kultaa, pauhasi täysi tupa illan kliimaksissa, mutta vääränväristen jatkoaikamaali hiljensi huuman hetkessä. Valokuvaajat pakkasivat putkensa ja väki valui ulos aurinkoon.

Signaali voimistui Helsingin lähestyessä, ja teksti solahti maailmalle. Kuvat sitten illemmalla.

Mustikoita ja mansikoita pakastimesta.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Hesperian esplanadi

hesperian esplanadi

Working for the Clampdown

angloasteikolla

Joukossa aika absurdeja kysymyksiä. Suomalaisella asteikolla pidän kyllä itseäni yhä konservatiivina.

Vaikka kuuntelinkin juuri Clampdownia.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Samat naamat, samat instrumentit

S 53 kuten melkein joka toinen päivä nykyään.

Matkalukemisena Mielen kersantit: Julkisuuden hallinta ja journalistiset vastastrategiat sotilaallisissa konflikteissa. Sitten kuulokkeissa Mertenin vinkistä Military history podcast ja jakso Blitzkrieg. Ihan kuin siellä olisi panssarivaunujen viestivälineistä puhuttaessa taas kummitellut anglosaksien pakkomielle Tiger tank, joka taisi olla Ranskan valloituksen aikaan vasta insinöörien piirustuksissa jos sitäkään. Vaan podcastin teko voisi kyllä olla kiintoisaa.

Keski-ikäinen herrasmies opiskeli venäjää ja musta-asuinen neitonen kuunteli jotain rummukasta ja nuori mies kirjoitti läppärilleen glasgowlaisten futisfanien identifioitumisesta lauluin ja ohikulkeva muistutti yhtä nyttemmin glasgowlaista, mikä oli hetken aavemainen yhteensattuma. Doktorand vaikohan jo tohtori nosti päänsä, moikkasi ja tarjosi kyytiä, joka toki kelpasi.

Tampereellakin satoi.

Aikaa oli, ja pullakahvit, ja kyyti olisi löytynyt Helsingistäkin saakka, ilmeni. Ja santsikuppi maksoi vähän.

Tavallista vähemmän laukauksia, mutta muutama siedettäväkin, vaikka kulmassa kykin turhaan.

Tutusti aseman vieressä tutut olut ja caesar kanalla. Ja matka Helsinkiin on nykyään niin lyhyt etten ehtinyt edes kirjaa esiin.

Helsingissäkin satoi, edelleen.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Villin Pohjolan riski

Ilman blogeja kuten Tillmania en olisi huomannut, että yksi suosikkisarjoistani palaa ruutuun.

Fleischman on suomalaiseen silmään ärsyttävä neuroottinen höpöttäjä ja Maggie hänelle peräti sopiva vastinpari, mutta onhan Chris in the morning, sinipipoinen Adam, Holling ja tietenkin Minnifield.

Vaan kuten Katapultti pohtii: jos se ei enää tunnukaan hyvältä?

Luulen, että otan kumminkin riskin.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Kadulla silmässä

Sade yltyi vähitellen, mutta tuuli oli pehmeä.

Jalkakäytävällä kastematoja, sekä hitaasti liikkuvia että päälleastuttuja.

Bussi 41, jolla ankara kallistuma tyyrpuuriin, liekö keulaportti irronnut. Se eilen.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Tolkkisten tiellä

Pitkiä suoria tiellä 170, pätkällä Kehä III:n jälkeen tulee mieleen Vådan av att vara Skraken miljöö. Kulloossa pysäkki vanhan kaupanko kohdalla, tuohon tultiin aina mutsin kanssa vihreällä bussilla faijaa odottamaan. Ölstens.

Kevätkoleassa kevyenliikenteenväylää, Blondieta kuulokkeissa, kaksi harmaata pantteria ohitti. Maauimala vielä keskeltä jäässä, autio hyppytorni ja töhrityt pukukopit. YLEn auto antennit katollasunnuntai parkkeerasi suljetun portin pieleen, kamerapartio jatkoi jalan. Sisällä hallissa pullakahvit.

Pelin jälkeen toiseen suuntaan, Aleksanterinkaarella tuoksui vastatehty puurakenne. Ranta-aitat, vasemmalla kaukana Tuomiokirkko. Uomaan alas ja sillan yli. Autio tori. Taksikuskit kurkkivat kopistaan. Bussi jyrisi laituriin 2.

Helsinkiin.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Kylmä hiki

Lähetin eilen tekstiviestejä itseäni nuoremmalle naiselle. Toivottavasti media ei saa tietää.

Hämeenkadun valot

HS:n Kuukausiliite ja HBL:n Volt-liite riittivät alkumatkaksi, sitten jatkettiin YLEn Ykkösen podcasteilla. Reinot ja muita brändejä, Kuvat Suomesta 1939, Kemppinen, Rönkä ja kumppanit dekkareista ja länkkäreistäkin, Enbuske, Laasanen, Vänskä ja seksologi Virtanen miehistä, vallasta, naisista ja seksistä.

Yhtäkkiä teksti Veturimuseo. Toijala.

Perillä Ärrältä salmiakkia.

Stönöaskelin, stönösävelin Leskinen käveli Satakunnankadulla, muttalauantai minä askelsin se laulu päässä Sammonkatua Kalevaan. Harmaata, rapaista, muttei ihan sateista.

Pelin jälkeen T:n kanssa kebabit Koskikeskuksen naapurissa. Riisillä ja salaatilla, hyvää oli. Hämeenkatu sykki elämää, valot olivat kirkkaita ja naiset kauniita. Lauantai-iltana.

Juttu eetteriin aseman odotushallista, kuvat jäivät junaan ja yhteys tökki taas.

Hämeenlinna. Riihimäki. Tikkurila. Pasila.

Helsinki. Monikulttuurinen Steissi.

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Säveliä 20 vuoden takaa

YLE Teemalla Akimowskaja Sisters & Bros ja suurin osa biiseistä tutulta levyltä.

Löytyisiköhän nykyformaateissa.

Hullut Päivät

I.K. Inhan Unelma maisemasta on ollut näpeissä hypisteltävänäpäivän uutisaiheita monasti, mutta viisikymppiä hirvittänyt. Nyt olisi siis tartuttava Hullujen päivien puoleen hintaan. Maksettuani jalat veivät kolmanteen kerrokseen tutkimaan alan hyllyä ja sitten vielä keltaisille tiskeille. Pentti Saarikosken Runot ja Jarkko Tontin Luokkakokous kassalle, sitten äkkiä ulos harmaaseen katupölyyn.

Illalla hallilla väistelin ahtaudessa toimitsijoita jasaalis yritin pysyä poissa TV-kameroiden tieltä. Kokeilu lainalaajakulmalla ei näyttänyt kameran ruudulla miltään, mutta kotona koneella kyllä. Olisi semmoinen saatava. Ehkä ensi kaudeksi sitten. Kultasateessa tyydyin hakemaan pitkällä putkella yksityiskohtia. Hymyjä ainakin oli.

Kisiksellä ulos, kolmonen tuli peräti sopivasti.

torstai 3. huhtikuuta 2008

Demokratian valppaat vartijat

Keskiolutkommando-blogi: Media kantaa vastuunsa

demokratian valpas vartija

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Gabba gabba hey

YLEn Ramones-dokumentti.

En ollut muistanutkaan, että niin Joey ja Dee Dee kuin Johnnykin ovat jo manan majoilla. Enkä kuullut, että edes Ramones ei ollut profeetta omalla maallaan, levyt eivät yltäneet kärkisijoille eikä keikkaakaan aina tahtonut irrota.

Bändi, joka antoi Lontoossa inspiraation niin The Clashille kuin Sex Pistolsillekin ja yleensäkin kaikille, kuulemma. Ja Tampereen-keikallaan Epuille, tietty.

Kasautumat. Ramones, Blondie ja muut CBGB:ssä.

Helsingissä huhtikuussa 2008 ei lantajuova järven jäällä vaan katupölypilvet ja moottoripyörän kireä pärinä.

Kevättä kumminkin.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Toijalan taa

Iltapäiväinen Kehä III oli tukkeutunut pyöräilyvauhtiin, mutta kolmostiellä mahtui jo.

Kalevassa oli yhtä keväistä kuin Helsingissä, lunta hiukan enemmän. Legendan puhuttua uskaltauduin hakemaan kanaa ja colaa.

Otokset jäivät keskiverroiksi niin tästä kuin tuostakin kulmasta, tällä kuin tuollakin putkella. Pressiin oli haettava lisää tuoleja mutta kommentit jäivät tavallista varovaisemmiksi. Tuskin sentään mikrofonini vuoksi.

Tekstit takapenkiltä. Akku riitti väsyneenäkin, mutta se mobiiliyhteys taas. Millainen mokkeloinen mahtaisi olla hyvä?

Helsingissä metroja kulki vielä.