perjantai 28. helmikuuta 2014

Kevätviikko

Sillä viikolla oli Ukrainassa levotonta mutta Suomessa kevät aikaisessa.

Kulminaatiopiste tiistaina iltapäivällä kun aurinko paistoi pilviharson läpi tarpeeksi heittääkseen varjoja ja Myllypuron jäähallin kulmalla puro solisi pienen puusillan ali peräti maaliskuisesti.

Väiskin tekonurmen jäädytetty puolikas oli sulanut vihreän näkyviin, ja jalkapalloilijat potkivat viimeisiä lumia sivuun.

Iltaisin luin kiehtovia kirjoja pohjoisamerikkalaisesta jääkiekosta.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Alas rantaan

Hirvaskankaalla pyrytti lunta, Hartolassa vihmoi räntää, Salpausselästä etelään ropisi vettä.

Tikkakosken risteyksen maisemassa välkkyivät siniset kun amppari pujotteli etelään. Vaajakosken ABC:n katosta soi Road to hell.

Mäntsälässä kahvit ja loppu Risto Räppääjästä ja polkupyörävarkaasta.

Kotona olympiakiekon pronssipeli kunhan viimeisiään vetelevä digiboksi oli ensin starttaillut itseään 22 minuuttia.

Twitterin kyyneleisiksi kuvailemat jälkihaastattelut jäivät näkemättä kun tenavat pyysivät ja saivat luvan kääntää jo Putoukselle.

Kylän kirjastosta II

Sakari Niemisen Tykkitulessa ja tulenjohtajana. Ja Peter Wilhelm Stahlin Pommituslentäjä.

Nieminen saksaa taitavana kauppatieteen opiskelijana toimi yhteysupseerina saksalaisten suuntaan. Ja Stahl lensi muun muassa Kemin ja Nurmoilan kentiltä.

Tarinoillaan oli yhteytensä, vaikkeivät ne kohdanneetkaan.

Nieminen muisti täit, kirput, torakat, luteet ja ainaisen nälän. Morsiamen lähettämän puolukoin höystetyn ruisjauhokakun, jota nyrhittiin herkkuna pitkään. Ja saksalaisilta saadut herkut: Kasarmileivän, viinin ja muut. Stahl päivitteli suomalaisten kurjuutta: Näkkileipää, korviketta ja punajuurta. Perunat ja voi harvinaisina herkkuina. Ja että upseerit, joilla ei ollut edes sotilaspalvelijoita, söivät samaa.

Uutena aiemmin lukemiini sotamuistohyllymetreihin Niemisen kertomukset sotia edeltävien varusmiesvuosien simputuksesta sekä Kylmä-Kalle Heiskasen mulkkuudesta.Takalinjojen etappisikojen (amerikaksi REMF) sikailut saattoi arvatakin.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kylän kirjastosta

Antti Tanin vaiheet kertaava Jatkosodan ässä toki seuraili lentopäiväkirjaa, mutta sisälsi juuri sopivassa suhteessa lentämisen kommervenkkejä, taistelutilanteita ja kulissien takaisia maassa. En olisi arvannut, miten monta kädenliikettä ja säätimen asentoa edeltää vaikkapa ME-109:n saaminen ilmaan.

Tania ei ilmeisesti ammuttu kertaakaan alas. Eniten jäi vaivaamaan osuma omiin siellä järven jäällä, jossa nimenomaan ei pitänyt omia olla.

Mutta että MT-lentäjät Malmin-komennuksellaan kävivät Jakomäen roopeilla uimassa.

Jo Nesbön Poliisi sotki vuorokausirytmin, koska sitä ei voinut laskea kesken käsistään ja sitten kello olikin jo puoli viisi aamulla. Meniväthän ne juonenkäänteet ja lukijan huijaaminen hetkittäin överiksi ja tunnelmassa oli liikaa synkkyyttä ja epätoivoa ja väkivaltaa.

Perinteen siirtämistä

Potkukelkka liukuu hyvin, alamäessä kelpaa nousta jalakselle ja kuunnella suhinaa.

Kylän kaukalon jäällä ohut nihkeä lumikerros, mutta kohtuusileä pinta. Kaartelua ja neppailua, syöttelyä. Lätyistä vain muutama lentää hagmanmaisen tasaisesti ja niistä vielä harvempi laskeutuu juuri vastaanottajan lapaan. Kiekko tahtoo nousta ilmassa syrjälleen.

Made in Slovakia, lukee kiekossa. Se kilahtaa tutun kauniisti osuessaan kehikkoon.

Samalla ehtii tarinoida juniorille legendojen ureteoista. Hagmanin syötöt, Esa Peltosen elegantti kiihdytys ja tarkka rannelaukaus, Tony Ariman taistelu, Timo Nummelin, Kurri ja Gretzky.

Tuuletukset kiinnostavat erityisesti. Selänteen, Hagmanin, Nummelinin. Salibandysta seuraava sukupolvi muistaa heti Simon Riihelän suihkutuuletuksen.

Kopissa luistimet jalasta ja mailojen varsiin.

Sauna odottaa lämpimänä.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Vati edelleen nurin

Vihreiden nykyisin dominoima kaupunkisuunnittelu ja autot pois keskustasta -johtoajatus.

Vastarinta on tietenkin hyödytöntä, mutta silti. Edes muistutuksena, että kyse ei ole kivan pehmoisesta ja pörröisestä asiasta, josta kaikki olisivat nyökytellen yhtä mieltä.

Juuri hän tekee elämästä raskaan, lauloi Leskinen, ja tarkoitti varmaankin vihreää poliitikkoa.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hiihtoloma

Ensimmäiset kaksi päivää likaisen lumivallin reunustamalla tekonurmella.

Sumuisen kostea suojasää, jonka korkeuksista kentän valonheittimet loistavat. Kentän, pallon ja kenkien pinnassa vesikerros, verkkarien märkyyttään tummuneet lahkeet.

Onneksi on tämä hybridikenttä, koska jäädytetty puoli vieressä enää sohjoa, jonka läpi vihreä paistaa. Ennen vanhaan oli näillä keleillä vain se.

Kotona pannukakkua.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Note to self II

Aamun korvamato: Liisa Akimof: Pikkutyttö taas

Lumeton Helsinki helmikuussa aamuyöllä. Museokadun ajokaistalla hyrisevien taksien letka jonottamassa Bottan tolpalle.

torstai 13. helmikuuta 2014

Vihreää ja valkoista

Sosiaalinen media kertoi mahtiseuran lippulaivan hävinneen harjoitusottelun Tallinnassa. Mutta samalla kun liigapelaajat kai hamstrasivat karkkia paluulaivalla, pyöri pelaajamassojen arki tuttuja ratojaan.

Pienimmät toisessa päässä kenttää, vähän isommat toisessa. Loppupelin näin. Käännä peliä, hyvä prässi, tuet lähelle, metri paitsiossa. Lopuksi viimeisten pallojen etsintä kentänreunan kinoksista. Valkoinen sulautuu valkoiseen.

Kotimatka alkavassa lumisateessa kirjaston kautta. Varaukseen klikattu Bob Biaudet'n Ohiampujat oli saapunut. Vinkki kirjaan tuli Helsingin suurpommitusten vuosipäivän poikimasta Twitter-keskustelusta.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vähemmän tylsästä päästä

Twitterissä ovat tänään muistelleet ensimmäisiä työpaikkojaan.

Illan virrasta poimittua:

@sampsa #ekatyöpaikka apupoikana Ervastin legendaarisessa divarissa Kalliossa. Palkaksi korkkareita ja taskurahaa. Taisin olla 11-12 v.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Myyty

Ehdin yleensäkin TV-sarjoihin mukaan vasta kun ne ovat pyörineet jonkin aikaa ja muut mielipiteensä muodostaneet. Niin myös Siskonpetiin, josta ennen ensi silmäystä sain lukea kehuja ja niitä toisia.

Nyt näyttää käyneen niin, että itse tykkään.

Tähän ikään olen jokusen naisen elämää nähnyt, läheltäkin, ja sarja näyttää tavoittavan ainakin joitain naisten elämälle ominaisia kitkakohtia. Jotkut naurattavat, jotkut ovat enemmänkin traagisia kuten välillä elämäkin.

Eevi yrittämässä kieltäytyä opettajainhuoneen rahkapiirakasta, deitti sohvalla ja nainen ujolla pissalla, burnout-maaninen Jaana Vitikainen-Källström, kuntonyrkkeilijä, sirkeä Siru, joka yhä uusissa aktiviteeteissa nolaa taviskontrastikaverinsa Maijan, hirviömorsion pikku apulaisten kohtalo.

Mieshahmot hämmentyneinä vähäeleisinä pintoina, joista naiset heijastuvat. 

Eivät kaikki sketsit tietenkään, mutta tarpeeksi moni. Ja kasvot tottakai, vaikkei Pirjo Heikkilästä tässä kaikkien kuullen nyt sen enempää.

Ja Kaikki pois, Pusseissa, Yhdessä aina ja muut musavideot, kumman kiehtovasti yhdistellyt kappaleet outotunnelmaisine näytelmineen.

Jotenkin niin tutun oloisia suomalaisia naisia, pahassa ja etenkin hyvässä.

Oli Hietaranta siellä


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Parasta on tarina

Olisiko Jonas Jonassonin Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann sellainen pikareskiromaani.

Olin näköjään epähuomiossa varannut kirjastosta lättläst-version eli selkokirjan, mutta makuun pääsi näinkin, ehkä rautalankasovituksella helpomminkin kuin varsinaisella. Vähän kuin olisi ollut taas murkkuikäinen ja ahminut Sivar Ahlrudeita.

Jostain syystä tulee mieleen Donald E. Westlake.

Ja opin uuden sanan: kissetofflor.

Det heter så  eftersom äldre karlar sällan når längre än till tofflorna när de kissar.

Seuraavaksi pitää lukea vielä laajempi versio maailmanseikkailuineen.

Kiitokset parturille suosituksesta. Hän se Solsidaninkin vinkkasi.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Pienimmän riesan tie

Larsmo säger nej till jämställdhet, otsikoi svenska Yle dramaattisesti. Kun kunnanhallitus ei innostunut allekirjoittamaan maakuntaliiton kaikille suosittelemaa tasa-arvojulistusta. Joka ei kuulemma sitovalla normitasolla kuitenkaan muuttaisi mitään. (Jag är lite överraskad eftersom deklarationen motsvarar finländsk lagstiftning.)

Kaunis ja hieno julistus varmaankin.

Mutta tuo mieleen itäblokin ajan pakolliset spontaanit rauhanmarssit ja kommunikeat, joihin osallistumatta jättäminen teki henkilöstä välittömästi epäilyttävän.

Okei, olen lukenut Anne Applebaumia. Mutta se saa väistämättä katselemaan ympärilleen ja miettimään, mitkä nykyään ovat niitä oikeita ja hienoja asioita, joista on paras olla samaa mieltä tai...
- - - - -
Edit:

Ei analoginen, mutta jollain lailla sukua edelliselle on tämä, että ei se, mitä sanotaan vaan kuka sanoo.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Valkoinen talvi ja musta

Sunnuntaiaamu Lahden Kisapuiston maisemassa oli idylli. Kirkas auringonpaiste, puhtaana kimmeltävä vastasatanut lumi, hyppyrimäet ja radiomastot, stadionilta kaikuvat hiihtokilpailun kuulutukset. Olisi ollut joko sidottava monot tai ainakin kaivettava repusta termospullo minttukaakaota.

Maanantaina Helsingissä toinen, mutta omalla tavallaan kiehtova talvi. Illaksi pimenevä kostean lämpimän sumuinen, joka pehmittää hanget sohjoksi ja ajoradat mustaksi ympäriinsä roiskuvaksi ravaksi.

Niin lämmin, että Vuosaaren metrikseltä jäähallille oikaistessa riivittävä pipo ja hanskat hiostamasta taskuun.

Autolla palatessa urakoivat tuulilasinpyyhkijät. Vuosaaren sillalla näkyvyys lähellä nollaa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kulttuurilauantai

Ulko-oven takaa paljastui auraamaton hanki, jossa oli raskas hölkätä Kansallismuseon pysäkille. Pakilan Teboililta kaksi rasiaa Sisuja ja odotuksen venyessä kahvi.

Lahdessa hyppyrimäet ja radiomastot. Pelicansin bussi teki lähtöä tien päälle.

Roudaus yksillä, lämmittely toisilla, ja harjoiteltuihin hommiin. Hienoja suorituksia, joille asiantunteva yleisö osoitti suosiotaan. Ruotsin maalivahdin harhateille lähettänyt Salla Suomelan rankkari ei ollut taidonnäytteistä vähäisin.



Illan taittuessa yöksi ja Suurhallin jäädessä kurnivat suolet jo niilläkin, jotka eivät ensimmäisten joukossa nälkään kuolisi. Pääruokaa odotellessa tarjoiltu lämmin kauraleipä ja voi tekivät kauppansa eikä talon hampurilainenkaan jättänyt moitteen sijaa.

Sympaattinen ja viehättävä tarjoilijatar, jonka valkoinen paita juuri kaarteiden kohdalta oli kokoa liian pieni. Mitä yksikään seurueen miehistä ei voinut olla huomaamatta, mutta korrekteina herrasmiehinä jokainen halusi suhtautua asiallisesti. Joten jokainen aina neitosen kumartuessa pöydän ylle hiljeni ja huolellisesti käänsi katseensa johonkin vaarattomaan suuntaan.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Vain puolet osastosta jaksoi enää poistua rakennuksesta.

Huoneen TV:ssä oli Bond jo loppunut, mutta Morsesta ja Wallanderista häntää.

Verkosta löytyi vielä suora lähetys Rouenista muodostelmaluistelun French Cupista. Innostuneen ranskattaren selostus antoi lajille yhden ulottuvuuden lisää.