keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Kenkien alla natiseva popcorn

Takaovesta Tennispalatsiin, jonne oli löytänyt muitakin välipäivien päivänäytöksiin.

Jotenkin Ponyo rantakalliolla oli enemmän lapsille kuin vaikka Porco Rosso tai Liikkuva linna, ja tykkäsiväthän nuo. Isäkin piti monista kauniista kohdista ja sävelistä ja Meren jumalattaresta ja tuonpuoleisen portista ja velhon sukellusveneestä, joka toi mieleen kapteeni Nemon ajopelin. Mutta ihan kaikein eniten juuri oikeanlaisista rahtilaivoista ja niiden kulkuvaloista ja koneiden jyskytyksestä. Ja radioyhteydestä isään, vilkkuviestityksestä puhumattakaan.

Vilkkua ei meillä ollut kotona mutta joskus puhelunvälittäjä kertoi toisesta päästä, että tulee radiopuhelu laivalta.

Isointa popcornlaatikkoa ei edes nelihenkinen perhe saanut loppuun. Kovetetulla siirapilla kuorrutettu versio aika imelää.

Lähtiessä oli väkeä vielä enemmän.

Aina vain lisää lunta.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Iltapäiväpastelli

museot

Ihan asian sivusta

Hänet teloitettiin tiistaina korkeimman oikeuden hankkimilla myrkkyruiskeilla, kirjoittaa HS:n Petteri Tuohinen.

Mitä mahtaa tarkoittaa.

Tiistaina

Liikenteen sihisevä ääni kertoi suojasäästä.

Sporttidivarista löytyi pienille uudet käytetyt luistimet ja monta huonetta jäi vielä tutkimatta. Jumalaan luotetaan, muut maksavat käteisellä, ja myymälävarkauksia ei ilmoiteta poliisille vaan asia hoidetaan itse, kertoi kyltti pesäpallomailan kuvan kera. Katonrajassa nostalgiasomistuksia: IFK- ja Jokerirotsit, vanhanajan hokkareita, kypärä, jollainen pikkujunnu Jari Kurrilla oli kirjan kuvassa. En malttanut olla sovittelematta kiekkoveskarin räpylöitä muutamien hanskakäden heilahdusten kera. Isoja ovat nykyään.

Väiskillä jää oli krömyliäinen ja tahmeaksi kuorrutettu, mutta tolppa kilahti tutusti. Yksi valkea Montreal Canadiens -paitakin. Selkä aristui asennosta.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Hiljaista eloa

Joulun aikaan sateli koko ajan hiljakseen lunta mutta uumoiltu myrsky jäi kokematta.

tapaninaNormandiassa laivatykkien kranaatit heittelivät Tiikereitä kumoon, 88-milliset räjäyttivät Shermanin toisensa jälkeen liekkeihin ja Lancasterien kylvämät pommitonnit hautasivat ranskalaissiviilit Caenin raunioihin. Steel Panthersissa tarvittiin raskaiden vaunujen ja pioneerien yhteistyötä konekiväärejä ja pst-kivääripartioita vilisevien puolalaiskukkuloiden vyöryttämiseen.

Unirytmi luisui aamupäivään.

Tapanina varovasti ulos. Väiskillä lumi kinostui jäälle ja kopit olivat tiukasti lukossa, vaan valonheittimet sentään syttyivät.

Kovalevyltä loppuun Michael Caine ja Ipcress file. Kuusikymmenluvun Lontoon tyylikkyyttä, mutta pienellä budjetilla ei päästy lähellekään yhden suosikkikirjani loistavuutta.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Armorikas syntymäjuhla

Pakkanen oli kovettanut eilisen sohjon jäätaiteeksi, joka rouskui askelten alla. Räystäillä lumilepereet, jalkakäytävällä varoituksena keltapunaiset puomit. Eihän täällä ole hiekoitettu ollenkaan, päivitteli ulko-ovesta uskaltautuva vanha pariskunta.

Keskustassa japanilaisia, venäjää, jokunen ostostelija. Stockalta ja Suomalaisista viimeiset. Ohitin kerjäläisen hidastamatta ja ujutin setelini Pelastusarmeijan joulupataan.

Riisipuuroon vielä lisää luumusoppaa. Suorassa lähetyksessä Turusta ei näkynyt tuttuja kasvoja.

Väkeä valui kohti Temppeliaukiota. Lenkkareissa kulkeva Joosef oli nykyaikaa ja suuri joukko taivaallista sotaväkeä ei näyttänyt kovin pelottavalta mutta kuvaelma kelpo. Virren 21 viimeinen säkeistö säväyttää yhä urkujen yltyessä pauhuksi.

Ulkona vielä valoisaa, täällä alkavat aikaisemmin kuin Keski-Suomessa.

Sauna, lahjarituaalit, ateria. Tämän vuoden hitiksi katson graavilohella ja sipulisilpulla päällystetyn saaristolaisleivän sekä kotikaljan. Jälkkäriksi muun muassa Vihreitä kuulia.

aattovalo

maanantai 21. joulukuuta 2009

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Arktinen marsipaanipossu

Autossa pystyi kirjoittamaan, joten kuten. Ja valitsemaan, käsittelemään ja lisäämään kuvat. Siinä määrin väsytti, että Myyrmäen aseman kupeesta keltakylttisen Volvon takapenkille. Se toi kotiovelle alle vartissa.

Tänään tuuli.

kasi saapuuOptikoilla on tarjota toisia selvästi parempia linssejä, mutta mitkään eivät silti ole toisia huonompia. Mysteeri. Uudet tuli lopulta tilattua, muutaman vuoden miettimisen jälkeen. Vanhoista ei enää olekaan paljoa jäljellä.

Ulkona Aleksilla lensi lumi vaakasuoraan.

Illalla pulkkamäestä palatessa tanssi pyry pitkittäin ja poikittain katulamppujen kellanoranssissa valossa. Kadut ja pysäköidyt autot katosivat valkean sisään, liikenteen äänet vaikenivat pehmeäksi huminaksi. Talonmies työnsi lumilinkoa.

Kotona alkoi seuraava sukupolvi perehtyä Hurriganesiin, The Clashiin ja Ultra Brahan.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Mitäs me bändeistä vieraista

Nirsk, nirsk, nirsk, sanoivat anturat pakkaslumessa. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut.

Linnatuuli. Kaleva. Hämeenkatu.

Illalla Cumuluksessa vaikea valinta. Caesarsalaatti, silakkapihvit, pizza, caesarsalaatti, silakkapihvit, pizza.

Hiilisilakkapihvit ja muhennos voitti. Särpimeksi iso olut.

Väsytti, ei jaksanut Kummisetä kakkosta loppuun.

Aamulla käveltiin ei kurkoina Epekseen mutta Epeksen ohi.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Ajatus pomppii

AamuTV:ssä alkoi toimittaja juuri tentata ilmastokokouksen tuloksista pöydän ääreen istuutuneita Greenpeacen, Luonnonsuojeluliiton ja jonkin kolmannen vastaavan puljun leppoisia rillipäitä.

Mistä lie tullut assosiaatio, jossa SA:n, SS:n ja Gestapon edustajat alkavat hyvässä hengessä puida suorassa mustavalkoisessa lähetyksessä juutalaisongelmaa.

Polkupyörä ja iPhone? Tämän on pakko olla stuff white people like.

torstai 17. joulukuuta 2009

Torstain siteeraus

Kirjallisuuden ja taiteen romantiikka, joka jatkui samana liikkeenä modernismiin asti loppuakseen äkisti 1975 tai 1992, loi pysyvät mallit. Oli boheemi taiteilija, joka pilkkasi ja halveksi porvariston latteutta ja pyysi rahaa. Oli lehtimiehiä, jotka säihkyttivät sanan säilää kuin mikäkin Scaramouche, raapien porvaristo takapuolen nahkaa, ja pyysivät rahaa. Oli vallankumouksellisia, jotka istuivat British Museumissa tai Genevessä laatimassa traktaatteja käytännön suunnitelmia porvariston syöksemiseksi vallasta puhtaan ja turmeltumattoman proletariaatin oikeutettujen vaatimusten vuoksi, ja saivat rahaa ja suosionosoituksia.

- Kemppinen.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Sormet kohmeessa

Raikas pakkasaamu. Arkadian kulmassa pyöräilijä näpräsi jotain ajopelissään.

Tammikuinen aamuyö kun joku tönii hereille puolijoukkueteltassa ja kuiskaa että sinäkö olet se viestimies, linja on poikki. Ulos tulipalopakkaseen. Onneksi vika oli ilmeisimmässä paikassa uralla, joku ZILeistä ajanut tönkköjäisen kaapelin yli. Kenttäliitoksen tuhraaminen niillä sormilla. Helpompaa kuin vikapartioilla 1939-44.

Illalla alkoi pyryttää.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

AY 636 / 7C

Seitsemän tuntia unta, kaluston pakkaus ja yllättävän freesinä reissun viimeiselle aamiaiselle. Kuljetus lähti kello kahdeksan.

Nollakelisen kuurainen E18. Kuuntelin anekdootteja silmät kiinni.

Arlandassa piti kurkata lehdestä, minkä ruudun olivat käyttäneet. Boarding ajallaan ja nousukiitoon suoraan rullauksesta. Perstuntumalla Embraer kiihtyi ärhäkästi. Edes pilviä läpäistäessä ei ravistanut. Avasin Scarpettan.

Tällä kertaa pakaasi ilmestyi hihnalle ja Finskin bussi odotti lähtövalmiina. Tuusulantiellä torkahtelin ja näin unta, että rajasin pelikuvia Photarissa.

Täällähän on vähän luntakin. Siellä ei ollut kuin kasa jäähallin takana.

Kotona catching up: kuulumiset, lehdet, piirustukset, lisää kuulumisia.

Vähiin käy ennen kuin

Aurinko näyttäytyi viimein, pikkupakkasta. Kävelymatka motarin vartta tuntui heti lyhyemmältä.

Sama taukoamatta puhuva valokuvaaja vastapäätä koko viikon. Lajilegenda tuli juttusille, sanoi tunnistaneensa FB-profiilikuvasta. Bloggaajarouvaa en uskaltanut puhutella tänäkään vuonna. Juttelin M:n kanssa ja tuntia myöhemmin luin rikkinäisen puhelimen tuloksen blogista.

Käytävällä turkulaiset kehuivat kuvia. Kehräsin ja kiitin.

Täydellisen otoksen metsästys prinsessan kaimasta jatkui. Raks. Raks. Raks.

Kultasade, laulut, hymyt ja halaukset, mitä kaikkea nyt asiaan kuuluu. Raks. Raks. Raksraksraks.

Kuvat ja sanat paikkoihinsa. Viimeiset kaksi piparkakkua, fotariliivin viikkaus laatikkoon. Sveitsiläiskollegoiden ja presschefien hyvästely. Luopumisen hetki, askel hetkelliseen tyhjyyteen.

Vallbyn paikallisessa odoteltiin viikon ensi pizzoja ensimmäiset oluet edessä kun puhelin soi. Scanpix teki oharin joten olisiko mitenkään mahdollista, kysyi toisesta päästä valtalehden kuvatoimitus. Lupasin katsoa syötyäni.

Nyt iso väsy. Taidan pakata vasta aamulla.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Torstain äänet

Kämpfen, Mädels, kämpfen!

Mutta kengurut huusivat kovempaa.

Gotta catch the German bench crying, saksalaiskuvaaja huikkasi kiirehtiessään ohi.

Tästä oli kyse.

torstai 10. joulukuuta 2009

Hiljaiseloa Vallbyssa

Norjalaisten ja ruotsalaisten kanavien Seinfeldit ovat jo kahtena iltana viivyttäneet nukkumaanmenoa. On se hyvä.

Hotelli kutsuu asiakkaat perjantaiaamuna juhlimaan Luciaa ja lupaa tarjota Lussefikaa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Mediadieetti

Tiistai.

Hotelliaamiainen, hyvä.

Lounaaksi korv med bröd, två stycken.

Päivän mittaan kaksi kuppia kahvia.

Illalliseksi kourallinen Svenska Innebandyförbundet -toffeekarkkeja.

Hotellilla kaksi lasia vettä.

En suosittele.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Jaahas

Eilisten poliisiautojen arvoitus ratkesi aamiaispöydässä.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Vallbyn ja Rocklundan väliä

Pienellä surffailulla löytyi osoite finnair.com/laukku, ja sinne koodinsa ja nimensä syöttämällä pääsi sunnuntaina näkemään, että matkapakaasi on toimitettu jonnekin. Illalla hotellilla portieeri nostikin sen respan tiskin alta.

Sinulla oli näköjään äsken melkeinpä vettä, nyt automaatista tulee taas kunnon appelsiinimehua, aamiaistarjoilija vinkkasi. Jotenkin ruotsalaista. Mysliin lusikallinen pähkinöitä ja päälle mellanmaitoa. Sitten sämpylä, keittokinkkua, paikallista kermajuustoa ja tomaattia. Munakokkelia, nakkeja ja lihapullia mutta ei pekonia. Kahvia niin paljon kuin lehtiä luettavaksi riittää.

Muutaman kilometrin kävely hallille piristää ennen sisällä silmä etsimessä muhittavaa päivää, mutta se pätkä E18:n laitaa ja vierestä sataa kiitävät rekat on vaisummasta päästä (video). Varsinkin kun harmaa pilvimassa makaa päällä, tihkuttaa ja kengät ratisevat märällä asvaltilla makaavassa hiekoitushiekassa.

Tänään Vallbyn reunamilla yksi poliisi-Volvo ja seuraavan talon takana neljä lisää. Mitä lie huomioliiviset virkamiehet etsineet.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Taiteilijan eri etenemismuodot

Checkin meni yllättävän näsäkästi, mutta sitten lähti laskusuuntaan kun boarding ei vain alkanut eikä kenellekään tullut mieleen kertoa vaihdetun portin löytäneelle yhä tiiviimmin tiskin eteen puristuvalle ihmismassalle mitään.

Sitten odotettiin bussia. Sitten odotettiin bussissa.

Airbus nousi ilmaan ja pysyi siellä Arlandaan asti, eli tärkein osuus sujui moitteitta.

Matkustajat ja matkatavarat eivät nyt oikein kohdanneet kun ympyrää kolisevan hihnan ympärillä seisoi lopulta 30 myrtynyttä ihmistä ja hihnalla saman verran joidenkin muiden laukkuja.

Liityin jonon jatkoksi antamaan tietoja, millaista pakaasia haluaisin käytävän etsimään. Samalla poistui luppoaikaongelma.

Laiturista 16 löytyi Uumajan bussin takaa Västeråsiin ja Örebrohon lähtevä. Tvåhundratjugo kronor, tack. Kilometri toisensa jälkeen pimeää E18:aa, mies takana puhui espanjaa kuin kone, liki henkeä vetämättä.

survival kitKymmenessä minuutissa huomasin, ettei keskiöisen Västeråsin asemanseudulla liiku juuri takseja, joten reppu selkään, suuntima kännykästä ja jalkaa toisen eteen. Puolentoista kilometrin päästä löytyi taksijono ja Rahim myönsi olevansa ledig.

Respan neitonen lupasi varautua ottamaan vastaan jossain vaiheessa mahdollisesti saapuvan pakaasin ja laski suomeksi yhdeksään.

Väsytti kyllä. Finskin antama survival kithän oli yllättävän hyvä, sukat ja T-paita ja kaikki. Silmämeikinpoistoaineelle en heti keksinyt käyttöä.

torstai 3. joulukuuta 2009

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Virheellisiä mittaustuloksia

Kaupunginosalehti Töölöläinen siteerasi ”Helsingin sosiaaliviraston Asunnottomien palvelut/Hietaniemenkadun palvelukeskuksen muistiota 23.9.2009”.

Että poliisin mukaan kesä-heinä-elokuussa oli alueella ollut huomattavaa nousua näpistyksissä ja vahingonteoissa sekä poliisilain mukaisissa kiinniotoissa ja nousua huumausainerikollisuudessa ja petoksissa. Että Valintatalon edustajan mukaan ei Lapuankadun myymälästä ennen palvelukeskuksen toiminnan aloittamista ollut tullut lainkaan hälytyksiä mutta että esimerkiksi pelkästään elokuussa hälytyksiä oli ollut 35, ja että myymälä on nyttemmin noussut ketjun Helsingin myymälöissä hälytysmäärissä toiselle sijalle heti Mäkelänkadun Valintatalon jälkeen. Ja että vaadittava vartijapanostus vaarantaa liikkeen kannattavuuden. Että vartiointiliikkeen edustaja kertoi, että Lapuankadun Valintatalo oli kesän 2009 aikana noussut yhtiön koko Suomen hälytyskohteiden joukossa jo kolmannelle sijalle.

Ynnä muuta.

Asiantuntijat aikanaan vakuuttivat, että asuntolan olemassaoloa ei tulla alueella edes huomaamaan, joten joko juttu ei pidä paikkaansa tai sitten listatut harmit johtuvat jostain muusta syystä.

Vaikkapa Helsingin Sanomat mittavine resursseineen voisi ottaa selvää, mikä on saanut tylsät töölöläiset kermaperseet yhtäkkiä riehaantumaan. Juttu lienee tekeillä, koska aihe ei vielä ole sivuilta silmiini sattunut.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Ärsyke ja reaktio

IS: Jutta Urpilainen päivittää Facebookia vessassa

Vai hän se on.

The Fourth Checkraise: I have never been able to see the big fuss about the Banach-Tarski paradox.

Neither have I.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Kiihkeämpien keskellä

Näkyvyys oli sen verran hyvä, että uskalsin astua hidastamatta suojatielle. Tyhjän kiertoliittymän houkutus oli kuitenkin suurempi kuin tarve varoa jalankulkijaa, joten ei hidastanut autoilijakaan. Vähän hipaisi. Näihin tilanteisiin pitäisi mennä se ojennettu sateenvarjo edellä.

Tänään katuvalot sammuivat 8.46.

Toisaalla torniäänestys. Aiheesta toisaalta Takkirauta ja toisaalta Soininvaara. Kiintoisa tuo ensinmainitun krusifiksivertaus.

(Edit: Lisätään vielä Vera's log: Universal values)

Muistojen maisema muuttuu

uuden kahvilan pohja

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Matkalla

elielinaukio

perjantai 27. marraskuuta 2009

Imelda May

Vaikuttavinta sitten en muista milloin.

(Kiitokset korjaa GF)

Aika väkevästi

Aamuhämärissä Hoosianna

Huono aamu lähteä niin kiireellä ettei ehdi palata hakemaan sateenvarjoa.

Mutta Hoosianna tykötarpeineen pitääkin kuunnella seisaallaan talviaamun pimeydessä päällysvaatteiden huokuessa kosteutta, flunssaisten yskiessä ja pikkusisarusten kiehnätessä ja kitistessä. Wouldn't want it any other way.

Pisarat piiskasivat lätäköitä, vihmoivat kasvoja, imeytyivät fleeceen.

Huuto kadun toiselta puolelta pysäytti. Toinen mies huitoi käsillään ja huusi, toinen huusi vielä kovempaa ja tönäisi kaksin käsin. Ihmisiä pysähtyi katsomaan. Laimeni. Äänekkäämpi harppoi kaistalle jättämäänsä punaiseen farmariinsa ja kaasutti pois, hiljaisempi puisteli päätään ja jatkoi jalan. Ilmeisesti jokin liikennetilanne.

Kotona Jälkiviisaat oli jo mennyt.

torstai 26. marraskuuta 2009

Paljain jaloin

Tajusin myös pian, että pääkaupunkiamme asuttaa kaksi täysin eri strategioilla varustettua ihmisryhmää. Toinen on paljasjalkaisten stadilaisten joviaali porukka jolla oli juuret asfaltissa samaan tapaan kuin omani olivat Hirviniemen mullassa. He osaavat oleskella siinä maisemassa ilman suorituspaineita, he ovat kaupungissa kuin kotonaan, tuntevat sen kulttuurit ja osaavat tavat. Sitten ovat nämä toiset, muualta tulleet, valtaviin suorituspaineisiin pieksetyt kodittomat sielut, jotka pelaavat kaupunkia kuin peliä, ulkopuolisina ja vailla sydäntä. He kolhivat itseään ja muita betoniseiniin silkkaa orpouttaan. He eivät ole kotonaan.

- Elokuvaohjaaja Markku Pölönen kirjassa "Pölönen"


Vastaavaa sanoivat taannoin kohteliaasti eräät junantuomat. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, etten ole havainnut korrelaatiota.

Kohtuutykitystä tähän saakka tuo Pölös-opus, pieraisevine unelmatyttöineen ja uranvalintoineen, joka alkoi tuntua miinaan hiihtämiseltä.

Ei silti pitäisi lukea heiluvassa 70T:ssä. Malmilla dösää vaihtaessa piti hengitellä hitaasti raikasta ilmaa ettei lounas kuplisi yläkautta ulos.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Aamun orkesteri

Pisaroiden pärähtely peltiin, rännin rätinä, autonrenkaiden kostea sihinä, lorina sadevesikaivoon.

Katuvalot sammuivat kello 8.34.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Keskiyön siteeraus

Mutta miksi nelikerroksinen omakotitalo ei olisi oivallinen? Alakerrassa autosuoja mahdolliselle omalle autolle ja kaupan autolle sekä kylmä ja viileä säilytystila ja siellä höyläpenkki tykötarpeineen. Ensimmäinen kerros keittiö ja sauna plus kylpyhuone. Toinen kerros oleskelutilat. Kolmas kerros makuuhuoneet. Neljäs kerros – perässä vedettävät köysiportaat ja käynti luukun kautta – syvähenkistä elämää varten, ikkunat neljään suuntaan tai ei – viiteen eli myös ylös! - - - - Ylimmän kerroksen ikkunoiden väliin törmäpääskyn pesimäpönttöjä. Ikkunalaudalla tähtikartta.

- Kemppinen

Ylhäällä kelpaisi luonnostella suurta meriaiheista romaania. Tuohon vielä Taikaviitta-kellari.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Urheilua ja musiikkia

Melkein joulukuu ja liki kymmenen astetta lämmintä. Tekonurmelle ripotteli tihkua, viimeinen laukaus osui ylärimaan ja pomppasi päätyverkkoon. Kotimatkalla spårassa riitti rahalla maksajia. Myö mennään tee kolomosella Kampille, kertoi yksi puhelimeen.

Neljän jälkeen matkusti IFK-paitaisia, vaunu tyhjeni Nordiksen mäessä.

Tämän illan Bond. Vieläköhän kaveeraisi 2009 afgaanisissien kanssa?

Jos jatkaisi Sally Mann -dokumenttia.

Kiitoskirje

Kirjailija Kjell Westö, Helsinki

Kiitokset jälleen. En tiedä, millä keinoin olette seurannut minun elämääni viimeiset nelisenkymmentä vuotta, mutta en keksi, kuinka muutoinkaan olisitte voinut kertoa siitä kirjoissanne ja novelleissanne noin paljon.

Lätkän pelaaminen luistinradoilla Helsingin huikaisevan talvitaivaan alla, Smith & Jones, käyminen IFK:n matseissa Nordenskiöldinkadulla, se kesäilta Stadikalla kun Atik teki TPS:n verkkoon viisi maalia ja nousi pallon päälle tähystämään, Jari Kurrin jatkoaikamaali Neuvostoliiton verkkoon EM-kisojen finaalissa, helsinkiläispoika kesäisin maalla järven rannalla, IFK-rotsi, Lepakko, Holvari ja muut tutut krouvit. Niin paljon tärkeitä tuttuja paikkoja, tuntoja ja tapahtumia etteivät ne tähän mahtuisi. Cia Holzingerista emme tässä puhu nyt enempää.

Pink Floydin Time uusimmassanne oli hieno yksityiskohta samoin kuin London Calling. Kirjan puolivälin tienoilla ehdin jo harmitella eräiden paikkojen puuttumista, mutta henkilöidenne vaeltaessa Taivallahden tenniskenttien ohi kohti Beachia ja Väiskin kaltseille häpesin uskoni heikkoutta. Ja sitten juurikin Norrtälje. Kiitos myös Arenan talosta. Semmoinen huomautus kuitenkin, että uimarantani nimi on Hietaranta ja se sijaitsee Hietaniemessä. Hietalahti on toisaalla. Saattoi olla suomentajankin horjahdus, pitää tarkistaa alkukielisestä.

Oli tahdikasta laatia loppuun perinteisempää romaania. Muutoin vilkuilisin kadulla kulkiessani olkani yli yrittäen havaita Teidät siellä jossain takanani.

Leijojen päivittäminen tällä tavoin huomioimaan keski-ikäistymisen tuomat tummat sävyt Rikun / Frankin elämänkaareen oli paikallaan. Loppusanoissa mainitsitte saaneenne tämän teeman päätökseen, mikä on harmillista, mutta ymmärrettävää. Jos kuitenkin sattuisitte joskus muuttamaan mielenne, voisitteko laittaa seuraavaan versionne Riku Bexarista / Frank Lomanista hänet pelaamaan Väiskille ja ottaa mukaan IFK:n mestaruusillan joko 1980 tai 1983? Ne olisivat piste i:n päälle.

Mutta hyvä näinkin. Jos joku joskus kysyy, millaista oli, voin pyytää lukemaan Teidän teoksenne.

Uskollinen lukijanne

M

perjantai 20. marraskuuta 2009

Lehtinen oli 1981 oikeassa

"Saksa kohtasi jalkapallomaaottelussa Ivory Coastin", kertoi hs.fi eilen. "Rantavedestä löytyi Eurooppalaisen naisen ruumis", valisti aamulehti.fi tänään.

Nyt v...u oikeesti.

torstai 19. marraskuuta 2009

Torstaiaamun sumu

torstaiaamu väiskillä

Elämää marraskuisessa Helsingissä

Riskittömien lasten ryhmän rokotusjonossa vilisi tuttuja. Puolessa tunnissa oltiin taas ulkona harmaassa aamussa.

Iltapäivällä konservatorion käytävillä vähän eri oloista porukkaa kuin vaikkapa jäähallilla. Pitkiä takkeja, kaulahuiveja, soitinkoteloita. Metroaseman nurkalla örisivät pultit. R-kioskin myyjä antoi korttia lataavalle kokonaan uuden. Siinä on vihreä hypnoosihyrrä.

Paluumatkalla kokouksesta vielä sellofaania Suomalaisesta. Ja Westön Älä käy yöhön yksin. Se aloittamista lasten nukahdettua sopi juhlistaa lasillisella calvadosta. Pitäisikin katsoa taas Arvottomat.

Aamulla komea sumu. Väiskin reunalta ei nähnyt pukukoppia. Näki, mutta epäselvästi.

Katukuvausta. Nainen juoksi uhkarohkeasti ratikkapysäkille juuri kohti syöksyvien bussien edestä. Telellä näytti kuin hän olisi ollut liimautunut kiinni keulaan. Vihreäliivinen mies nousi yhtäkkiä Runeberginkadusta. En ollut edes huomannut putkiremontoijien luukkua.

Ollapa ollut kamera käsillä.

Aanelosen verran olutta

MBC Blog: Vesineliö

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Erään lanseerauksen johdosta

Jotenkin en jaksa aforismeja.

Ehkä luin pienenä liikaa Valittuja Paloja.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Maailmassa on virhreitä

Kulutusjuhla linkkaa nokkelaan "yhteiskunnallisesti valveutunut opiskelija" -parodiaan.

maanantai 16. marraskuuta 2009

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Harmaalla pohjalla

Ei yllättäviä kohtaamisia Kampissa tällä kertaa. Harmaa oli yleissävy ja pilvet matalalla. Vanhan linja-autoaseman kupeessa hienonvaloinen kuva metrolaiturista junineen ja plakaattinäyttely, jossa eri sanamuodoin syyllistettiin länsimaisia hyvinvoijia linnakkeissaan.

Urheilumuseossa partiolaiset perehtyivät vammaisurheiluun ja tunnistivat vaikeuksitta Leo-Pekka Tähden. Mikael Saleva oli aikanaan usein juttujen aiheena. Yleisemmällä puolella vanhoja kameroita, 1952-materiaalia, Järven paita ja Tiitun maila. Videojukeboksista tarkistettiin futishuiput, MM-kulta 1995 ja totta kai synkät hetket. Kuinka elävä muisto Juha Miedon sadasosasta Lake Placidissa onkaan. Ilman omakohtaista muistoakin on jotenkin kovin sykähdyttävää kun Paavo Nurmi juoksee esiin olympiasoihtua kantaen.

Hakiksen Leikkiluolassa saivat aikuiset istahtaa rauhassa kahvikupin ääreen perillisten ampaistessa riehumaan.

Ulkona oli jo pimentynyt. Linnunlaulun kautta kävellen kotiin.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Yhteenvedonomaisesti

Mitäs tässä on ollut.

Lumimyrsky, joka lässähti rännän ripotteluksi.

Siwa ilman isoja ikkunoitaan, trukki nostelemassa sisään uusia kylmäkalusteita.

Nainen joka alkoi spurtin kolmosen pysäkille mutta heitti kesken huomatessaan, ettei ehtisi.

Ilmainen kyyti 39:ssä kun kortinlukija oli rikki.

Yhtenä aamuna Väiskillä kaikki futismaalit kelkottuina reunalle rykelmään. Kausi ohi.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Mustaa jäätä

Cumuluksen aamupuuroon puolukkakiisseliä. HBL, sitten HS pala palalta. En käyttäisi sodanajan lentopommituksesta sanaa onnettomuus.

Hallilla tuttu polviasento, vihko ja kynä valmiiksi repun viereen, ISO 800, 2,8 ja 1/320 s. Kunnes hiustenletittäjäiset vieressä tuhosivat keskittymisen.

Kuvien siirto koneelle ylhäällä, pizzapala ja kahvi alhaalla.

Emäntäjoukkue aloitti isänpäiväruusujen jaolla, sellainen ja halaus riitti kuvaajallekin, joka asetteli kukan huolella reppunsa sivulenkkiin.

Rrriiips, rrrriiips, lopuksi, kun mattoa revittiin lattiasta ja rullattiin. Teksti maailmalle, kuvat jäivät myöhemmäksi. Junan lähtöön 27 minuuttia.

Sumun halki vielä viidennen kerran se 2,6 kilometriä, kevyenliikenteenväylän peitti liukas musta jää. Laiturilla oli aikaa minuutti joka muuttui kymmeneksi kaiutttimien kertoessa H-junan myöhästyvän.

Kaivokadulla välkkyivät siniset vilkut, paloautoja joka puolella ja muutama mustamaijakin. Se Asematunnelin tulva. 3T tuli melkein heti.

Kotona juoksivat pienet vastaan lahjoineen. Oli paljon asiaa.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kaksi kaupunkia

Päiväkodissa isänpäiväkahvit. Sämpylät samalta lautaselta pikkuneidin kanssa, sitten tutkittiin ajan kanssa talon taidenäyttely. Monituisia tekniikoita, kiitokset Annantalollekin.

Junassa Hunter S. Thompsonia, ulkona mustavalkoinen luminen maisema.

Hyvinkäällä on ostari ja sen takana toinen ja sitten vielä yksi. Väkeä liikkeellä vähän mutta ihmisen kasteleva räntäsade.

Viisisataa valokuvaa. Lounaaksi Siwasta kolmioleipä, Japp ja PepsiMax.

Iltayöstä sade oli ohentunut ja käynyt lumeksi.

Hotellilla valokuvia ja akut lataukseen. Tunti Das Bootia.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Vierellä Jäähallin pääty

Vanteen rakenne vaikuttaa renkaan kannettavuuteen aika lailla. Joka tapauksessa likaantuvat vaatteet.

bollis7Bolliksella kirkkaat valot, yläpuolella musta taivas. Yli lentävät jylinä ja laskeutumisvalot varastivat hetkeksi huomion. Ihan selvästi Finskin kone, väitti pelimiehistä tutuin näkevänsä.

Toisella rengasrumballa alkoi taivaalta laskeutua jotakin, jonka näki vain katuvaloissa.

Illalla yhtä väsytti, toinen pyöriskeli. Luin Tervasmaan Tavallista kapteenia ja lähdin laittamaan kaakaota kylmetykseen. Aimo loraus Amarettoa. Mustikoitakin oli vielä.

Valkoinen piha. Haataja.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ja maatuvien lehtien tuoksu

Pöytäkirja, Pandemrix, Kolmas nainen, Olympiastadionin juoksusuora, Eltsun pururata, Melba, Mallinen ja minä, mustikkamaito (pakastimesta sulatetuista).

maanantai 2. marraskuuta 2009

Talven korvalla

syysjäiden helinä

Geokätköilijätköhän ne Hietarannassa piippailivat ja haarukoivat.

Seurasaarenselällä vielä veneitä.

Taivallahden rannoilla helisivät talven ensi jäät.

Merikannontien varrella keltaisia lehtimattoja, siellä Päiväpirtin puolella. Hanhenpaskaranta remontissa.

Ja pronssikaudeltahan se mäenpäällisen kiviröykkiöhauta oli, ei kivi-.

Kotona pikasuihku, kamera reppuun ja Tapanilan-junaan.

Mutta mitä ihmettä, Silmänkääntövankila näillä main? Seuraavaksi Suomen Joutsen Töölönlahdelle?

lauantai 31. lokakuuta 2009

Ex cathedra

HS pureskelee tapauksia, joissa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on laittanut Suomen oikeusjärjestelmää ojennukseen ja saanut jopa KKO:n purkamaan oman tuomionsa.

Mainiota. On edetty aikaan, jona tuomioistuinten päätökset eivät enää ole jumalansanaa vaan ihmisten tekemiä ratkaisuja, joiden perusteluja voidaan avoimesti arvioida.

Nyt jumalansanaa ovat vuorostaan EIT:n ratkaisut, kaukaista sukua toiselle auktoriteetille, Suomen kansainväliselle maineelle.

Ehkä jonain päivänä EIT:n päätöksistäkin tulee ihmisten tekemiä ratkaisuja, joiden perusteluja voidaan avoimesti arvioida.

Lasermiehen synty

Hetkittäin uuvutti lukea saksalais-sveitsiläistaustaisen toisen polven maahanmuuttajan koulukokemuksista, mutta perustellusti mukana olivat nekin. Gellert Tamas rakensi rinnakkain kahta linjaa: kuinka Wolfgang Zauggista kasvoi John Ausonius, Lasermannen, ja toisaalta, kuinka Ruotsi kasvoi kansankodista maaksi, joka tuotti Lasermannenin ja kaikki ne muut maahanmuuttajiin tai sellaisiksi epäiltyihin kohdistuneet rikokset.

Maahanmuuttokriittinen epäilemättä toteaisi Tamasin valinneen avoimesti puolensa ja naputelleen sekaan poliittista agendaa, mutta ajattelemisen aihetta voisi saada hänkin.

Miksi tuollaista tapahtui ja voisiko niin käydä Suomessa.

Kuvaukset poliisin toiminnan tehokkuudesta eivät taida olla imartelevimmasta päästä, mutta eiköhän vitsejä ruotsalaisista poliiseista ole kuultu jo tarpeeksi.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Kirkas kuulas

Kirpeä aamu, korvanlehtiä nipisteli. Tosin kun lämpötila maaliskuussa nousee näihin lukemiin, työnnetään sormikkaat reppuun, avataan takki ja käännetään kasvot kohti aurinkoa.

Runski Arkadian ja Helkan välillä näytti iltapimeällä erilaiselta katuvalot pimeinä. Jyrkät kontrastit autojen lamppujen ja mustuuden välillä, erilainen sävy ilman sitä ainaista oksennuksenkeltaista.

Pudonneet lehdet sokerihuurrettuina.

Posken rusketus häviää, illat pimenee jouluun, laukoi kirkkaasti Maarit.

Kemppinen kaipaili vanhaa neuvostofilmiä Kurskin taistelusta. Olisiko YouTubessa lainattu Vapautus, kuten kommenteissakin valppaasti jo tarjottiin. Itse en kyllä ole nähnyt. Sen sijaan tietysti Kevään seitsemäntoista hetkeä ja se, joka muistaakseni esitettiin suomenkielisellä nimellä Oli kaunis kesäilta tai jotain.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Tiistai

Kostean sumuisen lämpöinen aamu. Väiskillä toinen maali erottui harmaan läpi juuri ja juuri.

Keltainen liukas lehtimatto anturan alla.

Maatuvan tuoksu. Kuin syksyllä 1985 Siltainmäessä jonne apupäivystäjän piti joka ilta polkea tarkistamaan, onko rakennus oliko se nyt 118 vielä tallella.

Hyvärisenkin linkkaamassa Sotapäiväkirjassa oli paljon perin tuttua.

Illemmalla satoi enemmän.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Tonnikalapizza ja Kjell Westö

Oven kello kilahtaa kun minä ja pikkumies astumme kulman uuteen pizzeriaan. Mukaan kolme tonnikalaa, yksi Opera Special ja yksi kana - ananas - aurajuusto, kiitos. Tuosta pojalle hedelmäkarkkeja jälkiruoaksi, ole hyvä, onko pikkuveljeä tai -siskoa, jolle myös voisi viedä, ja siitä odotellessa kahvia jos maistuu.

Aina tärkeä ensivaikutelma harjattu himaan.

Vartoillessa pinosta vanha Seura, selailu pysähtyy kohdassa, jossa Kjell Westö kertoo musiikistaan (ja vähän tietysti uudesta kirjastaan). Ihan kaikki eivät osu, mutta CCR, kyllä, ja mitämitä, Bowien Aladdin Sane ja sieltä vieläpä Lady grinning soul. Ja sitten viimeinen kohta: Kesä 1980 ja The Clashin London Calling. Kirjailija asui tuona kesänä kaverinsa kämpässä Töölössä, ja levy toimi ajastimen avulla herätyskellona. Jos tapaisi melkein huimata, nyt melkein huimaisi. Kirjoissaankin Westö tuntuu joskus kertovan melkein minusta, meistä, niistä vuosista.

Toinen kohtelias ilmestyy, kantaa pizzalaatikkopinon pöytään ja tulee vielä avaamaan oven, että pääsemme helpommin matkaan.

Mäkeä kävellessämme muistan, kuinka iltaisin viritin stereoiden ajastuksen ja laskin levysoittimen neulan varovasti valmiiksi avausraidan reunaan.

Linkki ja toinen linkki

Kotimatkalla

pysäkille

lauantai 24. lokakuuta 2009

Millennium-trilogia

Stieg Larsson kirjoitti juuri niin koukuttavasti kuin varoittivatkin. Ekan osan jälkeen piti hankkia pikapikaa toinen, ja kun se loppui cliffhangeriin metrossa Sörkän ja Hakiksen välissä, oli käveltävä Kampissa suoraan Suomalaiseen ostamaan vielä Luftslottet som sprängdes. Loppu oli sitten pois yöunista.

Ekassa paljon nimiä ja kidutuskammioksi jyrkkenevää maalaiskylädekkaria, toisessa överiactionia ja kolmannessa yhteiskuntapolitiikkaa ja paperisempia lauseita. Toki henkilöt olivat karikatyyrejä ja tapahtumat horjahtivat välillä yli uskottavuuden rajan ja kaikille tapahtui koko ajan kamalasti ja savua ja seksiäkin olisi riittänyt vähempikin, mutta näinhän menestyskirjoja kirjoitetaan. Lisbeth Salander, James Bond, Dirk Pitt ja Tintti osaavat tiukassa paikassa mitä vain. Toiset hakkeroivat koko maailman kämmentietokoneella kännykän takaa kun minä en välillä ole saada yhteyttä edes omaan langattomaan verkkooni. Ja olihan se män som hatar kvinnor yksi koko sarjan punainen lanka.

Kunnon revenge fantasy vetää aina mukaan, vaikka sitten pieni nainen joka antaa takaisin nopeudellaan, älyllään, tietokonetaidoillaan ja yhtäkkiä saamallaan rahakasalla. Kuin Edmond Dantes ja siltainsinööri Jaatinen ja varmaan jo jotkut antiikin tarinoiden hahmot.

Sopivasti lehtimaailmaa, tietokoneita ja hyppysellinen juridiikkaakin. Ylimielinen pahis uimassa kysymys kysymykseltä syvemmälle puolustusasianajajan väijytykseen on aina yhtä nautittava kohta. Painless Kumagai aikanaan Presumed innocentissa.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Maailma tänään tai siis tiistaina

Jos jättää pyörän lukitsematta ja se pöllitään, onhan sekin oma syysi, sanoo opiskelija Kastehelmi Korpijaakko tiistain HS:n WLAN-jutussa. Oletan kuitenkin, että hän ei ulota analogiaa esimerkiksi rikoslain 20 luvun tarkoittamiin tekoihin.

Muutenkaan päälehden teksti aiheesta ei ollut P. Järvisen tasoa.

torstai 22. lokakuuta 2009

Toiset heistä

Ihmistyyppiä luennoitsija tulee vastaan niin blogeissa kuin elävänäkin.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Maalla, merellä ja ilmassa

Entä jos joskus joukko miehiä ilmestyisi laivasatamaan ja saisi yllätyksekseen kuulla, että checkin suljettiin kymmenen minuuttia sitten eikä tähän laivaan enää pääse. Ja kun yksi vielä neuvottelisi luukulla buukkauksen siirrosta yölaivaan, keksisi nopeaälyisin että kaksi tuttuahan on liikkeellä autolla ja autoja vasta ajetaan alukseen. Ja luukulla ollut lähtisi kymmenkiloisine reppuineen ja samanmoisine pakaaseineen raahautumaan jo juoksevien kaverien perään samalla kun neitonen luukulla huutelisi perään että no, no, it's illegal, you haven't been booked. Eikä putkessa näkyisi enää ketään mutta alas johtavista metalliportaista kuuluisi kolinaa ja mies ampaisisi sinne ja laituritasolle ehtiessään näkisi teräsportin luona huitovia tummia hahmoja. Ja sitten siinä heiteltäisiin laukkuja portin yli ja ali ja ryömittäisiin itse alta yhden kohottaessa porttia. Ja haalaripukuisen työntekijän tivatessa mistä on kyse sakki heiluttelisi matkalippujaan ja ahtautuisi kimpsuineen ja kampsuineen pieneen henkilöautoon, joka kuusi päällä jouset pohjassa ajaisi vuorollaan kolisevaa ramppia alukseen. Ja vasta turvallisesti aulan penkillä hikeä pyyhkivä joukko puhkeaisi helpottuneeseen hihitykseen ja sihauttaisi auki yhden muovikassista löytyneet oluttölkit.

Mutta oikeasti laivamatka oli rauhallinen ja reissun ensimmäinen lämmin ateria herkullinen. Pinaattimuhennos istui lohen päälle juuri kuten piti, ja se voinen vihreä kastike riisin kanssa maistui myös. Sivummalla Elvis Presleyn näköinen mies piti puhetta isolle pokaalille ja joukolle sporttisia miehiä. Yhdessä pöydässä kävi yksi kerrallaan vaaleita ruotsittaria keskustelemassa kahden fläppi edessään istuvan miehen kanssa.

Iltaöisessä Göteborgissa sataa tihuutti: suomalaiset, ruotsalaiset ja sveitsiläiset jakautuivat busseihinsa ja pariin taksiin ja ajoivat tiehensä.

Viiden tunnin unen jälkeen väsytti, mutta jättämällä iltaelämän väliin jaksoi suihkuun ja aamupalalle, jonka kanssa ehti selata Göteborgspostenin.

Taksikuskikin tykkäsi John Fogertysta.

Landvetterin checkin oli jonoton, kamerareppu meni kerralla läpi valaisusta ja AY672 oli vain vartin myöhässä. Tarpeeksi korkealla muuttui vaaleanharmaa massa huikaisevaksi auringonpaisteeksi ja minä syvennyin Gellert Tamasin Lasermanneniin.

Pilveä riitti peräti matalalle. Tällä kertaa luulin kuulevani reverssit.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Unelmaa

Lähtö hallille 10.40. Paluu hallilta 23.40. Lounaaksi ja päivälliseksi french hotdog, kanasämpylä ja puoli litraa PepsiMaxia. Vaan hienoa joka hetki.

Palatessa sade oli lakannut mutta tuuli sitä luokkaa, että onneksi on omat hiukset.

Yli keskiyön täälläkin.

torstai 15. lokakuuta 2009

Viikinkien jäljillä

Taas kerran naksahti kotiovi hiljaa kiinni hyvin varhain. Kuormakamelin askeleet kävivät tutulle Töölönkadun pysäkille.

Checkin veti yllättävän hyvin ja turvatarkastuksenkin satametrinen jono. Onko tämä teidän, kuului kysymys, ja sitten purettiin kamerareppua ja läpivalaistiin uusia kertoja eestaas. Kuten loogista onkin, moisten virtapiiri- ja johtomäärien kanssa. Go to gate, lukikin jo ruudulla.

Embraerilla tasainen kyyti. Mikä järvi tuommoinen voi olla, muttei ollutkaan vaan meren reunaa ja alkavaa Turun saaristoa. Ja toisessa päässä alati levenevä joki, joka oli Götaälv, ja sitten alhaalla koko kaupunki, satama, merellä seitsemän laivaa lähestymässä. Kaarto auringon puolen kautta ja etelästä laskuun. Ikkunan takana etusolakot liukuivat auki ja katveessa epäilemättä laskusiivekkeetkin. Laskutelineiden laskeutumisen tömähdys, kiitotie, spoilerit pystyyn. Vauhdin hidastuttua vasta huomasin moottorin vaipan liikkuvan mutta reverssejä en ollut kyllä havainnut.

Kassin ilmestyessä hihnalle oli laivan lähtöön 40 minuuttia, mutta onneksi takseja riitti ja hintaneuvottelu Egyptin mieleen tuovan kuskin kanssa nopea ja liikenne sujuvaa. Salibandysta kuski paljoa ymmärtänyt, mutta maiden lumitilanteet käytiin läpi.

Danmarksterminalen klo 8.55. Har jag nån chans, kysyin, ja rouva tiskin takana tarttui puhelimeensa tarkistaakseen portilta, onko alus irti. Ei ihan. Som ilska med H, opastin tavauksessa, annoin setelit ja pääsin matkustajalistaan. Puolijuoksua portille, putkeen ja Stena Danicaan.

Jos aikoo lounastaa laivalla, ei kannata jättää lompakkoaan siihen laukkuun joka menee matkan ajaksi sulkeutuvaan narikkaan. Taskussa olleilla sai pussin hedelmäkarkkeja joiden voimalla katsoa olesketutilan Eurosportilta MM-karsintamaaleja ja hiljaisten miesten snookeria. Sen verran etuajassa garderob aukeni että ehti ostaa myymälästä 79 kruunulla Stieg Larsson -trilogian kakkososan.

Maalatun teräksen haju, laivan haju, portilla. Valkohapsisia eläkeläisiä päiväristeilyllä. Pitkä putki laivasta kaupunkiin. Sama hotelli kuin viimeksi mutta remontissa, ja sisäänkäynti toisella puolen taloa. Nyt ei aula tulvinut juhlapukuisia urheilijaneitosia laulamassa kultamitalit kaulassa i gult och blått, vilket lag.

Reppu selkään ja Rimmens Alleeta hallille. Pitkä ilta, jonka päätteeksi nukkumatti kiskaisi kirjan kädestä ja sulki television.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Syyspäivän tase

Räntää sataa, mutta Kirjeitä Paratiisista elää.

Plussalla ollaan.

"Minulla on blogi enkä epäröi käyttää sitä"

Jahas, taas näitä. Vaikea sanoa, mikä esitystavassa kuitenkin syö pettyneeltä asiakkaalta osan sympatiapisteistä.

Mikähän pesulassa meni pieleen? Kukaan kuraportaassa ei ole niin motivoitunut että varsinaisesti välittäisi?

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

32E

Aikainen aamiainen, hihnat kireälle ja kuljetusta vartoilemaan. Enimmän osan häntäänsä menettänyt kissa kipitti ohi ja vilkaisi joukkoa.

You have a belt? turvatarkastajatar tiedusteli. Taxfreen myyjä halusi kaksikymppiä mieluummin kolikkoina. Suklaata ja leluja. Baklavakin houkutti. Ilmastointiventtiilin kohdalla viilensi.

Ovelta oli koneelle 40 metriä, mutta busseilla mentiin. Ne kiersivät koneen vastapäivään ja pysähtyivät 30 metrin päähän siitä. 32E.

Laskusiivekkeet kääntyivät alas. Venäjän värein koristellun Iljushinin perään siniselle taivaalle.

Vodka? varmisti emäntä. Water, toistin. Hotellista kierrätetty Thomas Bodströmin Rymmaren oli pikkunäppärä mutta paperinmakuinen. Kaikista juristeista ei ole Grishameiksi. Jonka Associate toissapäivänä nousi toki sujuvasti lentoon mutta sakkasi puolivälissä kun oli ilmeisesti tullut kiire kirjoittamaan jotain muuta. Kulttuuriosastolta tähän.

Viron lähestyessä kuoppaistui taivas ja syttyi turvavyövalo. Sitten rannikko ja putoavat kierrokset, siiven pinnassa ihan kuin spoilerit pystyssä. Meri, oikealla Lauttasaari, Olympiastadion, Töölö. Länsiväylä, Silvolan tekojärvi, kaarto oikeaan, lasku ja pitkä rullaus.

Kotona halusivat tuliaisia ja syliin.

Kreikkalainen salaatti

Varpaita polttava hiekka, kirkas kannatteleva meri. Veden sileiksi hiomat kivet. Lämpö ja valo, joiden on riitettävä toukokuuhun.

Äänet ympärillä. Suomen eri murteet, joista yksi viiltää korvaa pahiten. Suomenruotsi ja riikin-. Norja, tanska, saksa, flaami. Jenkkiperhe, joka oikeasti sanoi big time. Perheen isä, jonka basso oli elokuvien trailereiden kertoja. Scuba. Tuuli, aallot, skootterit, lentokoneet, laivojen koneiden matala jyskytys.

Kone. Syg. Laege. Huske. Kun. Hilse. Spise. Ild. Mandt. Tandepine. Fjernsyne.

Stadionin kivillä vilistelleet vihreät sisiliskot paikallisella Akropoliilla.

Huoliteltu nainen, joka ajoi liikenteenohjauskartiot kumoon. Viimeinen plumpsahti auton alta vasta kymmenen metrin päässä.

Fetan ja tomaatin taivaassa solmittu liitto. Kylmät kahvijuomat.

Pienet vikkelät ärhäkkäät hyttyset. Kinttuja näykkivät pikkukalat. Kulkukissat ja koirat.

Pikakelatut auringonlaskut paratiisin värein.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Iloa silmille ja korville

Lapsenmielisen loman kruunaavat kulkupelit.

Risteilylaivojen ja kantosiipialusten lisäksi hiekkarannan ja Turkin välistä lipuu tankkereita, konttilaivoja, kuivarahtialuksia, jollaisia ei Helsingissä enää näe kun satamat on häädetty syrjäseuduille.

Eilisen kohokohta olivat sattuneesta syystä hinaajat, jotka kiskoivat loistoristeilijän irti laiturista ja satama-altaasta ulapalle sumutorvien möristessä. Hinaustouvi värisi kireänä, ja liki liikkumattoman hinaajan perävantaan alla kuohui.

Ilmasilta ei ole ihan yhtä sankka kuin kesällä, mutta säännöllisesti yltyy kaukainen kohina jylinäksi ja vihellykseksi kun taas yksi kaartaa rannan yli. Nyt aukeavat luukut ja laskutelineet taittuvat esiin. Tuolla kimmeltää yksi laskevan auringon viime säteissä, pimeällä on enää äänet ja vilkkuvat kulkuvalot.

Tiistaiaamuna ei pauhu lakannut millään ja oli muutenkin eri luokkaa kuin matkustajakoneissa, mutten ehtinyt parvekkeelle näkemään. Tänään rannan yllä sitten viimein, kun ensin yksi ja sitten toinen hävittäjä suhahti saaren yli. F-16, kävi maallikon mielessä. Muistaakseni helleenisillä ilmavoimilla on niitä.

torstai 8. lokakuuta 2009

Lukijan ongelmat

Aurinko, aaltojen kohina rantaan ja hyvä kirja. Kuten "Män som hatar kvinnor", alkukielellä, jotta kestäisi pitempään. Pitempään oli kolmanteen päivään, koska tätä ei juuri malttanut laskea käsistään.

Eikä seuraavaa osaa saa ennen kuin kotimaasta. Täällä on kauppojen telineissä Grishamia ja sensellaista, mutta minä en maksa kolmeatoista euroa pokkarista, no sir. Kahden aurinkotuolin päässä naisella "Pigen som lekte med ilden" vai miten se menikään, mutten vienyt kaappaussuunnitelmaa toteutukseen saakka.

Hotellin oleskeluhuoneen hyllyn parasta oli Mankellin Wallander-prologi "Pyramiden". Norjaksi, ilmeni, mutta kestääpähän pitempään.

Välillä uimaan.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Loma

Aamuöinen katuvalonkeltainen Helsinki. Taksi kiiti halki illan syysmyrskyn jättämien järvien, vesi kohahti auton alustassa ja lensi hyökyinä kauas sivuille.

Sade piiskasi lentoaseman plattaa ja toi mieleen erään englantilaisen koneen yrittämässä epätoivoisesti kiihdyttää nousunopeuteen Munchenin kiitotien sohjossa. Mutta se oli kauan sitten, ja ManU nousi sittemmin takaisin huipulle.

Moottorien vihellys syveni jylinäksi, selkä painui istuinta vasten, kiitotie vilisti nokkakameran pisaraisessa kuvassa yhä nopeammin ja A321 nousi Vantaan ylle. Saderintamassa ravisti, sitten meno tasaantui.

Ihmisiä jonotti vessaan, myyntikärryt kilisivät eestaas, lähdevettä, jääteetä ja appelsiinimehua, kiitos. Torkahtelua,havahtuilua, torkahtelua niska kenossa, niin kuin puolentoista tunnin yöunella vain voi.

Sama vanha näky: ruskeat turkkilaiset vuorenpoimut, kaarto oikeaan yli kaupungin ja hiekkarannan, loppuliuku auringonpolttamalle Kremastin kentälle. Tanskalainen kapteeni laskeutui ilman pomppuja.

Parkkipaikkajonossa kolmansina. Futiskenttä, ihan kuin Beechcraft Baron, El Alin 747. Huomioliivinen viittoi läpysköillään koneen oikeaan ruutuun.

Ovien avautuessa tuttu kostean lämpöisen suolainen tuoksu.

Antti Litjaa ei näkynyt.

Tärkeitä paikkoja

Saadapa jonain päivänä muuttua tuhkaksi juuri Krematoriossa, jonka ympäri aikanaan juostiin, näköetäisyydellä Väiskin kentältä ja kaltseilta. Ja beachilta.

Ja uurnalle paikka, jonka luota melkein näkee Seurasaarenselälle.

Holvari ei ollut enää se sama, jossa 1983 istuttiin, mutta kuitenkin oli. Eivätkä ihmiset, mutta kuitenkin olivat. Muutama kierros tietysti auttoi, mutta silti oli yllättävän vahvasti kuin vuosikymmeniä välissä ei olisi ollutkaan. Muistatko kun, alkoi moni repliikki, ja herätti uusia muistoja ja ne taas uusia. Ja yksityiskohtia ja asioita V:stä alkoi tuntua kokonaisuuksilta, linjoilta, tarinalta, jolla on alku ja loppu ja siinä välissä kokonainen elämä.

Tuli pilkku, sitten toisessakin paikassa, ja samaa tahtia pieneni joukko. Aikanaan viimeinen mietteliäs kvartetti astui kadulle Königistä, söi hotdogit kojusta ja lähti etsimään takseja.

Kotona vielä kone auki.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Merkityksiä

Ovikello soi. Siellä oli nimipäivän kunniaksi kolme senttiä konjakkia silkkinauha kaulassa.

Siis kirpparille ostamaan aromilasia. Sellainen maksoi kaksi euroa mutta minua odottelemaan aseteltu Kemppisen Elämän varjo vain yhden.

Vasta kirja tuli korkattua.

torstai 1. lokakuuta 2009

Pitkän pöydän ääressä

Taiteilijan näköinen aadee puhui korkealentoisesti visuista. Tekniikkamies näytti miettiväiseltä ja teki tarkentavia kysymyksiä. Projektipäällikkö enimmäkseen kuunteli ja yritti pysyä hereillä. Asiakkaan joukkio kyseli tyhmiä.

Välillä salaattipöytä ja lindströminmureketta. En ottanut jälkiruokaa.

Pitkään pöytään oli katettu uudet kahvit, hedelmiä ja suklaakonvehteja. Kysyin uutispalstasta ja kuvien upottamisesta, lupasin kuvia ja vaikenin lopun aikaa. Monet bloggaajat kai viettävät arkensa tämäntapaisessa ympäristössä.

Kotona ehdin lukea aamun lehden. Puistossa palloilua kunnes pimeä laskeutui.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Lainauksia näille lakeuksille

Italialaisilla on Berlusconi, Cosa Nostra ja parmankinkku.
Meillä täällä Suomessa on Vanhanen, Keskusta ja reilu meininki.

- Turisti


Juu, ei sillä että muut vanhat puolueet olisivat sen pulmusempia, mutta niljakkaiden kepulaisten sylkeminen vain on jotenkin niin hauskaa. Vähän niin kuin kuplamuovin poksauttelu.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Elämää suomalaismetsissä

Sullahan on kunnon paparazzin asento, valmentaja sanoi. Tästä kulmasta pelaajat näyttää vakuuttavammilta, kuvaaja vastasi.

Ala-Malmin puistossa kesäisiä tuoksuja.

Steissin pysäkillä kolmosta vartoilemassa. Toisella puolella kolme mörköä. Aivonsa juoneen steppailua askeltanut sanoi jotain, haluutsä nähdä saatana, vastasi penkillä istunut ja nousi ylös kaivaen povestaan jotain pitkää ja kiiltävää. Vittu lopeta, huusi naismörkö ja astui kädet levällään väliin. Kolmonen kolisi pysäkille.

Sittemmin keskeytyi illan ottelu voimaisaan sadekuuroon. Kotona ripusteltiin vaatteet kuivumaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Anteeksi, ärsyttää aavistuksen

Ennen maa repee kuin poliitikko häpee.

- Vanha suomalainen sananlasku.


Jokisipilä: Milloin pidetään seuraavat eduskuntavaalit?

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Maasotakoulun pilaama

On tuossa aamuisin kynnysmatolta löytyvässä Voima-lehdessä hyvääkin. Nimittäin sitkeä vaalirahahärskeilyn penkominen.

Tiivistyksen esitti aikanaan jo Lammio, jonka näen ja kuulen Jussi Jurkkana.

Mmikä rröyhkeys!

Ei sillä, että mikään muuttuisi. Samat juhantalot tämä kansa sinne äänestää seuraavissakin vaaleissa.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Ajan kysymys

Jalkakäytävää sotkeva valkopipoinen pyöräilijätär onnistui luikahtamaan meidän ja seinän välistä, mutta suojatiellä hän väisti samaan suuntaan kuin vastaan polkenut mies. Vain mies kävi törmäyksessä rähmällään eikä näyttänyt kovin närkästyneeltä noustessaan keskustelemaan naisen kanssa asiasta.

Jotenkin en ole yllättynyt.

Aamulla valui Arkadiankäytävän katuojaa höyryävää vihreää nestettä alas Mecklulle.

Illalla piti lähteä kotiin kun maalivahti ei hämärässä enää nähnyt palloa ja sadekin yltyi.

Liza Marklundia.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Jälkiselvittely

jalkiselvittely

Kymmenen metrin päässä jututti toinen virkamies autoilijaa.

Aamupesu

aamupesu

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Sunnuntai

Syysauringossa kylpevät pellot, hevoset ja lehmät. Mansardikattoiset talot ja rautatie. Matalalla Sipoon yli jylisevät Finnairin Airbusit.

Samettisen herkullinen kesäkurpitsakeitto. Kasvissyöjäksi? Synttärikakku ja kahvi. Mäkiauto.

Iltapäivällä Lahdentie oli täydempi, joten HJK - VPS Finnair Stadiumilla oli jo käynnissä. Pienet miehet hihkuivat ja tuulettivat tarmolla kuten sittemmin TV-kuvasta erottuikin, mutta 25 minuuttia toista jaksoa kioskijonossa ja vesiperä suututtavat tasaisenkin.

Tuohan on Gabriella Cilmi TV:ssä.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Liikennekulttuuria 18. syyskuuta 2009

Uudenkarhean Mersun omistaja oli aamuruuhkassa ominut itselleen puolet Runeberginkadun pohjoiseen menevistä kaistoista jättämällä ajokkinsa pysähtymiskieltopaikalle. Kuten myös eilen ja toissapäivänä.

Värikkäästi kiroilevat miehet kantoivat jalkakäytävälle parkkeeratuista pakettiautoistaan huonekaluja kirpparille. Jalankulkijat hivuttautuivat autojen ja seinän välistä.

Nuori nainen ampaisi polkupyörällään esiin invataksin ja seinän välistä muttei aivan saanut kahden kepin kanssa vaikeasti edennyttä vanhusta kaatumaan. Siunailemaan ja läähättämään kyllä. Kolmen metrin päässä komeili katuun komeasti punaisella asvaltilla perustettu pyörätie tyhjänä.

torstai 17. syyskuuta 2009

Loose cannon

Museokadun eteläpuolelle siirretty pysäkki hämäsi ilmeisesti kuljettajankin. Joka ensin pysähtyi huputetun pysäkkimerkin kohdalle päästämään matkustajia ulos ja risteyksen jälkeen kiihdytti täyteen vauhtiin sen uuden merkin lähestyessä.

Kunnes huomasi huitovat ihmiset, jarrutti voimalla ja tempaisi ohjauspyörän oikealle.

Käytävällä seissyt koululainen selvisi katastrofielokuvat mieleen tuovilla voimisteluliikkeillä, eläkeläismummo olisi kai maannut kuskin kohdalla kuraisella lattialla lonkka murtuneena.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Maailmojen kohtaaminen

Pelaamaan pääsi vasta kun läksyt oli tehty.

Juuri kun pojat eli Barca oli kieputtanut 5-4-johtomaalin Realin verkkoon, asteli Kauppakorkean suunnasta mies ja kysyi, saako, anteeksi, keskeyttää hetkeksi. Hienoa että nykyäänkin vielä pelataan puistoissa, ja jos kiinnostaa niin tässä olisi liput sunnuntain VPS-matsiin.

Pienten pelimiesten silmät laajenivat lautasiksi heidän tunnistaessaan puhujan, ja sitten olikin kiire kaivaa repusta kynää nimikirjoituksia varten.

Kärkipään joukkue vastaan häntäpään joukkue ja vielä TV-peli eli sopiva sauma laittaa liikkeelle erä ilmaislippuja. Mutta olipa tyylikäs tapa.

Jotain samaa kuin mainosklassikon lopussa.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Nahan tuoksu

Kuvaus modernimman miehen kylppärikaapista nostatti sisuksista spontaanin huudon suoraan kivikaudelta.

Mutta mitä olisi vanhanaikaisen miehen vastaavassa?

Partaveitsi, partasaippua ja partasuti, kölninvettä, ladattu revolveri, hopeapidikkeessä tuhat taalaa käytettyinä seteleinä, viskipullo?

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Toisen käden tietoja

Olisipa outoa kommentoida kirjaa, jota ei ole edes lukenut. Mutta koska muuan Tervo on suosikkikirjailjoitani, teoksistaan etenkin Rautapää, ja koska, niin.

Tillman: Kaunis pappi
SK: Koljatti-kohu: On kohtuutonta, että ihminen joutuu kommentoimaan fiktiivistä seksimaniaansa

torstai 10. syyskuuta 2009

Raunioissa 1946

Kemppisen blogista löytynyt kirjavinkki sodanjälkeisestä Saksasta tärppäsi kun Stig Dagermanin Tysk höst löytyi kirjaston kokoelmista.

Jääkylmissä raunioissa puolisääreen ulottuvassa vedessä asuvat lapsiperheet, ikkunalasittomat junat, joissa apaattiset ihmiset matkustavat kerjäämään maalaisilta perunoita. Baijerista karkoitetut pakolaiset, jotka asuvat ratapihoilla vuotavakattoisissa junanvaunuissa koska kotikaupungit eivät ota heitä vastaan. Valinta rikollisuuden tai prostituution ja nälkäkuoleman välillä. Kävely terroripommitusten maan tasalle sortamissa Hampurin kaupunginosissa. Loputtoman byrokraattiset denatsifiointikäsittelyt. Äveriääksi maanviljelijäksi muuttuneen natsipampun pyöreäposkinen poika paksusti voideltu leipäpala kädessään. Iso vihreä omena, jota junanosastollinen ihmisiä jää tuijottamaan.

Ja kysymys, oliko saksalaisilla edes oikeutta sääliin sen kaiken jälkeen, mitä he saivat aikaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kun ei ole taitavaa hyökkääjää

Tämänkään päivän jalkapalloilullista kohokohtaa ei tarjoillut Suomen maajoukkue.

Hiekkakentän laidalla otin tilanteen hahmottuessa pari taka-askelta, mutta liian myöhään ja sain pienpelin ohjattavakseni. Ääni oli maassa enkä vieläkään muista kaikkien yli neljänkymmenen nimiä, mutta pallo pyöri eikä kukaan tehnyt hiekkakakkuja.

Toki odotin Litmasen tulevan jossain kohdin pois kun kerrankin aloituksesta aloitti.

Kommentteja Suomen tulokseen piippasi tekstiviestitse alppimaasta asti.

No, ainakin Podolski erhöht auf 4:0 ja sitä rataa.

Ruudussa livenä ENG 5-1 CRO.

Maailmassa monta

Onko tosiaan niin, että toiset uskonnot ovat tasavertaisempia kuin toiset?

Kemppinen:

Tämän kirjoituksen taustalla on mielipiteeni, että rikoslain 17 luvun 10 §:n uskonrauhan rikkominen ei 1. momentin osalta sovi yhteiskuntaamme. Laki olisi muutettava. En usko että se muuttuu. Toinen momentti on selvä ja oikea – mellastaminen ja muu häiritseminen uskonnollisessa tilaisuudessa on järjestysrikos, josta sietää sakottaa kuten muustakin ilkivaltaisuudesta. Mutta jumalien pilkkaaminen olisi poistettava kokonaan rikoslaista ja jätettävä moraalikysymykseksi.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Psykologiaa

Mistä johtunee, että Takkiraudan lukeminen herättää halun sanoa tästä lähin ehdottomasti jalopeeno, ehkäpä vähän vieläkin pidemmällä eellä.

maanantai 7. syyskuuta 2009

lauantai 5. syyskuuta 2009

Vielä tänään ei satanut

Kivikyläläisenkin on myönnettävä, että tänään nähty vilaus Nurmijärveä näytti kiusallisen viihtyisältä. Nurmi tosin oli aavistuksen pitkä hidastaen pallon kulkua.

Päivän huipentanut seuran sisäinen vääntö sisälsi klassikon aineksia kun ennalta heikommat taistelivat puoli peliä maalittomaan ja taipuivat lopultakin paljon odotettua niukemmin. Taustalta noussut pikku-ukko löysi itsensä yhtäkkiä maalin edestä seuranaan vain maalivahti ja täydellinen poikkisyöttö, mutta ohjaus alakulmaan jäi voimattomaksi. Jos saisin valita koko kesältä yhden paikan, jossa olisi saanut onnistua.

Tällaisista otteluista te opitte kaikkein eniten, valmentaja kehaisi molemmanvärisiä opetettaviaan, ja hänen lopetettuaan taustalla kuunnelleet molempien joukkueiden vanhemmat alkoivat spontaanit aplodit.

Illan Azerbaidzhan - Suomi ei ollut samaa luokkaa ja syöksi surkeudellaan outoon valoon eräät viimeaikaiset naisjalkapalloa vähätelleet kommentit.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Kuuleeko maa

Joskus tuntee elävänsä eri planeetalla näiden Hesarin kolumnistien kanssa.

Leikkipuistoista on jo aika hyvä rutiini, mutta näinä vuosina en ole kertaakaan kuullut yhdenkään isän kehottavan itkupilliä vetämään hametta päälle tai olemaan itkemättä. Ehkä jossain päin niin vielä tehdään.

Se ei ole kummoista kun kaksi kurranlyöjää tökkii toisiaan nyrkillä ja naureskelee matkalla suihkuun että olipa hyvä mylly. Eikä se kun välitunnilla nyrkkeiltiin lätkähanskoilla ja hihiteltiin [nais]opettajan kauhistukselle ennen kuin käytiin pesemässä veri naamasta. Kummoista on se kun ostarin varjoissa joukko hahmoja aineellistuu jostain ympärille ja tiedustelee korostetun rauhallisella äänellä, mihin jätkä luulee olevansa menossa. Silloin ei toivo mitään niin paljon kuin yhteiskunnan väkivaltakoneiston osumista paikalle sinisissä haalareissaan.

Mutta kyllä, suomalaisista pojista kasvatetaan tietoisesti sotilaita. Ainakin osasta, reserviin. Meille opetettiin että pienempiä ei kiusata eikä tappelua aloiteta mutta itseään ja pienempäänsä pitää puolustaa jollei asia puhumalla ratkea tai jollei vastus ole niin iso että kannattaa ennemmin juosta. Ja että jos vierasmaalaisia hyökkää asein Suomeen, heidät mahdollisimman tehokkaasti ammutaan, räjäytetään tai poltetaan elävältä. Kuitenkin toivoen, että jo moisen uhka jarruttaa hyökkäyshaluja. Käsittääkseni vanhoillakin opeilla on kasvanut monta yhteiskuntakelpoista miestä, jotka eivät ole ampuneet ketään.

Kolumnistit voisivat vähän pilkkoa ja analysoida väkivallan muotoja.

Omalla tavallaan lähestyy asiaa MBC Blog.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Vuonna nolla

Olipa pintapuolisuudessaankin mielenkiintoinen tuo YLE Teeman Saksa sodan jälkeen. Ajanjaksosta lukisi ja näkisi mieluusti lisää, koska tarinoita on oltava miljardi.

Raunioissa asuvat perheet, Euroopassa vaeltelevat pakolaislaumat, [entiseen] vihollismaahan asettuvat miehittäjät, ympärillä aloiteltava kylmä sota.

Miten rauniot raivattiin ja uuden rakentaminen käynnistyi? Marshall-apu? Miten elettiin, mistä rahat, mistä ruoka, miten ja millä vauhdilla talous taas käynnistyi melkein nollapisteestä? Keiden käsiin jäi sekasorrossa rikkauksia, kuka muu kuin Harry Lime vaurastui sen hetken busineksilla? Entä rikollisuus, johon ohjelmassa ohimennen viitattiin pakkotyöläislaumojen ottaessa revanssia saksalaisista? Miten kävi [vähäisen] omaisuuden ja miten höllässä oli henki kun maailma oli vuosia turtunut tappamiseen? Miten yleinen järjestys turvattiin? Kuinka moni displaced person löysi takaisin kotikonnuilleen ja kuinka moni jäi sijoilleen? Entä Umsiedler ja muut, joiden koti päätyi toiseen valtioon?

Tämä pätkä YLE Areenalla vielä 30 päivää.

maanantai 31. elokuuta 2009

Kaikki virtaa

Jäämistöjä seuloessa saattaa löytää kellastuneita kuolinilmoituksia ja jää miettimään, keitä niissä lukevat ihmiset ovat olleet ja miten säästäjäänsä liittyneet. Ehkä perilliseni jonain päivänä samalla tavoin pohtivat V:n muistokirjoitusta ja kuolinilmoitusta, jotka sunnuntain lehdestä saksin.

Lehmusten alla kahisee jo keltaisia lehtiä, mutta vielä saa sateelta suojaa.

Illalla nurmi, pallo ja jumpers for goalposts, kuten Ron Manager sanoisi. Se tunne, kun jalan osuma on kerrankin täydellinen ja pallo kaartaa sisäkierteisenä kaikkien yli juuri takatolppaa kohti ryntäävän pelaajan päähän, vaikka tenavahöntsässäkin. Luulen, että urheilun tästä puolesta voisi kirjoittaa enemmän.

Pieni mies paransi ennätystään vuorojaloin ja lunastin lupaukseni hakemalla vielä kaupasta pikkujätskin. Siskolle toki myös.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

No sitä jalkapalloa

Ukraina-peli ei ollut kentällä eikä katsomossa Tanska-rupeaman veroinen, mutta kannatti silti lähteä. Vaikka toisella puolella istunut tuntematon kotivalmentaja jaksoikin hokea 92 minuuttia että laitaan, laitaan, pelatkaa laitaan. Tuli impulssi kääntyä, tarttua kaulukseen ja huutaa että MAALINTEKOPAIKAN VOI LUODA MYÖS LÄPISYÖTÖLLÄ KESKELTÄ.

Yhtä lyhyeksi jäänyttä palautusta maalivahdille ei ollut tarvetta muistella kun noin monta viimeistelyä hiipui huolimattomiin pallollisiin ratkaisuihin.

Kävellen kotiin.

Sekä Liverpool että Bayern näyttivät tänään voittaneen. Maalitkin löytyivät verkosta.

Aamulla oli kaduilla vielä yön sateen jättämiä lammikoita, mutta FIM-kentän taivaalla enää ohutta pilveä ja aurinkokin kurkki. Virallisen tunnin jälkeen vielä toinen samanmoinen epävirallisempaa Jäähallin takana.

perjantai 28. elokuuta 2009

Perjantain lainaus

Pikkukauppoja vältän koska ne ovat kalliita, niissä saa hitaan kierron takia huonoa tavaraa ja niissä on käyminen tuntuu tungettelulta. Samasta syystä en muuten pidä ravintolassa syömisestä. Jos mahdollista käytän mieluummin hampurilaispaikkoja tai työpaikkaruokaloita, joita sitten taas vaivaa valitettavasti likaisuus ja usein taustalla soiva Radio Nova.

- Saapasjalkaihminen


Tuttuja tuntoja.

Hietaniemenkatu

Mikander Oy, luki betoniautossa, jonka kuski hidasti hyvissä ajoin ennen kuin pysähtyi suojatien eteen ja viittoili jalankulkijat menemään ensin.

torstai 27. elokuuta 2009

Kohtaamisia

Hahmo penkoi kolmosen pysäkin vihreältä penkiltä valuvaa tavarakasaansa. Satunnainen ratikanodottelija sopivan etäisyyden päässä. Keltainen kadunpesuauto lähestyi kiskoja pitkin, huuhteli koroketta vesisuihkulla. Pysähtyi ennen hahmoa.

Kyllästyin odottamaan mitä seuraavaksi, jatkoin matkaa.

Parkissa jalkakäytävällä kulmittain risteyksen toisella puolella mustamaija, jossa virkamiehet vihervissä huomioliiveissään.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Sodan ensimmäinen uhri

All the military manuals follow basic principles - appear open, transparent and eager to help; never go in for a summary repression or direct control; nullify rather than conceal undesirable news; control emphasis rather than facts; balance bad news with good; and lie directly only when certain that the lie will not be found out during the course of the war.

- Phillip Knightley: The first casualty


Peräti mielenkiintoinen opus, jonka pääkohdat pitäisi kerrata aina ennen kuin käy lukemaan sotauutisia.

Keskiviikon siteeraus

Salaisuuksia minulla ei tietääkseni ole. Tällä en tarkoita, että maallinen vaellukseni olisi ollut nuhteetonta, vaan että se on ollut tavanomaisen suttuista.

Kemppinen, merkintänsä kommenteissa.

maanantai 24. elokuuta 2009

Pesumärät jalkakäytävät

Aamukävelyn tuoksut: lehmusten tahmea mesimahla, auringon kuumentama juuri pesty katu, loppukesän imeläksi maatuva vihreys.

Hautiksella traktorikolonna, hautiksen takana nuori syvänruskea orava tummanvihreällä nurmella.

Beachilla koiranuittajia. Torjuin hanhiparven maihinnousun, mutta ne saattoivat yrittää selkäni takana uudelleen. Seurasaarenselkään molskahti kalastavako vesilintu.

aamupesuMerikannontien perinteikkäällä kahvilakaupalla kaksi miestä mustissa puvuissaan. Parkissa peräkkäin kaksi ruumisautoa. Vettä suihkuttava lakaisukone, jota väistin ovisyvennykseen.

Sibeliuspuiston sorsalampi syvissä varjoissa.

Miksi Taivallahden kasarmien piha on maalattu ruudulliseksi?

Zipikon edessä polkupyörä lastenistuimella.

Kuulokkeissa Hessun Kahvila #124.

Pallopäivä

Sunnuntaiaamun taivas FIM-kentän yllä oli harmaa, mutta keli lämpimän kostea. Ympäristössä EM-valmisteluja. Virallisen osuuden jälkeen oli tilaa laukoa kunnes puhelin kutsui kotiin lounaalle.

puistosta kadussaIltapäivävinkki vei Hesperian puistoon, jossa kisamaat esittäytyivät ja jakoivat pienille pelimiehille sälää. Ilmatäytelaitaisessa kaukalossa pääsi toki myös pelaamaan, ja isät vastaan pojat -höntsä eskaloitui kohta haasteotteluksi Tikkurilan junnuttaria vastaan. Tasaista oli, mutta keski-ikäiselle kovaa eikä tossukaan oikein pitänyt nurmella. Pojat saivat kehotuksen ottaa oppia tyttöjen pehmeistä haltuunotoista. Jaossa oli muuten myös vapaalippuja otteluihin, liekö vielä viikon mittaankin.

EM-avausPäivän sinetöi Suomen voitto Tanskasta, ja Tinja-Riikka Korpela keräsi ansaitut kehut. Hyvätunnelmainen rupeama muutenkin, vähemmän örveltäjiä ja äijäilijöitä kuin miesten matseissa. Tää taiskin sitten olla meidän osalta tässä, murahti ääni riviä ylempää kun oli pelattu 12 minuuttia. Ai miten niin, hämmästyi toinen vieressä. No kun täällä ei näköjään myydä kaljaa, kaikui perustelu.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Luonnon kiertokulku

Kansainväliset pelimiehet tahkosivat matsia Väiskin isolla hiekalla, joten potkittiin perillisen kanssa kaukalonpäädyn kaltevalla nurmella. Pukukoppirakennuksen takana kolme kania puputti ruohoa ja livahti sitten äkkiä talon alle. Lauantaispatseeraajia, joku ulkoilutti kissaa narussa.

Perillinen poimi laukauksia ja hyökkäsi sitten vuorollaan, chippasi pallon kipeästi vastaantulevan maalivahdin nenään.

Samalla paino sydänalassa, käänsi päänsä mihin suuntaan vain. Tuota kenttää V kiersi samalla kun pomputteli vuorojaloin tuhansiaan. Tuossa keskellä törmäsi talvella aikuisen miehen kanssa kun pelit menivät limittäin, löi päänsä jäähän ja kyseli hangessa istuen, mitä tapahtui. V oli aina Harlamov, minä yleensä Maltsev. Tuossa laukoi minua kiekolla otsaan niin että haettiin lunta tyrehdyttämään verenvuotoa. Tuossa olleessa vanhassa kopissa sidottiin luistimennauhoja märän villan ja kylmän tupakansavun hajussa, isompien rehvakkaita juttuja kuunnellen. Tuolla nurmella jauhettiin pikkupelejä, tuossa pelattiin uusiksi 1982 kisojen matseja kun Italia pudotti Brasilian. Tien takana Krematorion puolella taas 1986. Tuolla kaltseilla laskettiin mäkeä, V:llä sininen pulkka metallisilatuin jalaksin. Siellä myös räjäytettiin Bismarck kiinareilla. Kentänlaidan hangesta kerättiin 1981 keväällä kymmeniä kiekkoja. Kremiksen lenkit joskus 1979, aamuisin ennen koulua. Tuohon maaliin lauottiin V:n ja E:n kanssa aamulla ennen ensimmäistä lukiopäivää ja istuskeltiin sitten auringonpaisteessa nurmella parantamassa maailmaa. Sammonkadun ja Väiskin kulmassa oli pikkukauppa, josta ostettiin Cokista. Tuossa hypättiin voikkatunnilla pituutta, tuossa lätkittiin koulun jälkeen pesistä.

Kansainvälisten lopetettua vielä hiekalle ja maaleihin. Pikku-ukko räpsäytti kaksi perättäistä rankkaria sisäterällä sivuverkkoon kuin Brehme 1990 MM-finaalissa.

Ymmärsin.

Miespolvet vaipuvat unholaan, kentälle juoksevat uudet pojat synnyttämään uusia muistoja.

perjantai 21. elokuuta 2009

torstai 20. elokuuta 2009

Viesti vastaajassa

Soitatko kun kuulet viestin, on ikäviä uutisia V:stä, puhelimesta kuului.

Viimeisiin 15 vuoteen ei ollut pidetty isommin yhteyttä, mutta minuutti minuutilta muistojen lipas aukeni isommalle ja isommalle.

V juoksemassa kymppitonnia Ympyräpuistossa. V ja minä kansakoulussa aulajärjestäjinä, ostamassa Kulmakaupasta nallekarkkeja ja salmiakkijauhoa, kirjastossa lainaamassa Viisikoita ja Sivar Ahlrudeja, myymässä Kevätpörriäisiä, hakkaamassa koronaa Taiviksen puistossa. Pelaamassa lätkää tulipalopakkasessa suljetulla pimeällä Väiskillä (V:llä punaiset Titanit, Koho 221, punainen tuulitakki ja raidallinen pipo), pomputtelemassa enkkaa vuorojaloilla kun V noppaili Mitre Multiplexillään tuhansia ja minä Uhlsportillani paljon vähemmän, pelaamassa tennispallolla tossulätkää meidän pihalla. Ampumassa ilmapistoolilla olohuoneessa, paistamassa lättyjä keittiön kaasuhellalla. V lähdössä välillä fudistreeneihin, odottamassa aamulla Kulmassa, josta käveltiin yhdessä kouluun. V ja minä kirjoittamassa ruutuvihkoihin tarinoita huoneessani, kuuntelemassa Ziggy Stardustia, The Sweetiä, Status Quota, pyrkimässä oppariin ja lukioon, hakkaamassa aamuyöhön asti pöytälätkää, rakentamassa Airfixin koottavia, laskemassa mäkeä Väiskin kaltseilla, lähdössä ex tempore Poriin katsomaan Ässien ja IFK:n matsia, bongaamassa rekisterinumeroita, divarissa vaihtamassa Bustereita ja Korkkareita, kirkkaassa helleaamussa fillaroimassa Karkkilaan, Porvooseen tai Lohjalle, juomassa ensikännejä Vodka Limella, puhumassa tytöistä syysmyrskyisen Hietsun pimeydessä, ensi kertaa Holvarissa. V laukomassa kierteistä kulmaa suoraan maaliin yliopiston sarjassa, nousemassa ja lähtemässä Dommalla takaisin lukemaan tenttiin kun me muut vielä jäimme Alibin pöytään puhumaan sählystä, väitöstilaisuudessaan, sentterinä ensimmäisissä salibandymatseissa.

Pitää katsoa joskus tarkemmin vanhoista ruutuvihoista. Nyt ei pysty, silmiä polttaa ja kurkkua kuristaa.

Illalla jäätiin pikku-ukon kanssa vielä treenien jälkeen laukomaan. Minä olen vielä täällä potkaisemassa sisäkierteen ohi maalin. Haistamassa hiekkakentän pölyn ja vastaleikatun nurmen, tuntemassa iholla kesätuulen.

Elämä on niin saatanan lyhyt.

tiistai 18. elokuuta 2009

Aamukierros

Sateli hiljakseen.

Hautiksella päristelivät siimoilla nurmikkoa. Rantaraitilla vähärasvaisia juoksijoita, joista kaksi sattui vastakkain, tervehti ja pysähtyi. Oli se etiopialainen melkonen työhevonen..., kuulin etääntyessäni.

Hietsussa hanhia, meressä eteni vakaasti harmaa pää. Taivalsaari. Kahvila Regatan mainos-Ladassa kahvipannu katolla.

Kuulokkeissa Markku Heikkinen ja kumppanit keskustelivat suomalaisesta korruptiosta. Kuivahko ja kovien faktojen vähyydessä viitteellinen rupeama, mutta taustoittava.

Maan tapa, todellakin.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Musiikkia korville ja silmille

Ei siitä mihinkään pääse: jylisevä Hornet oli lauantaina Malmilla hienointa. Hyvänä kakkosena DC-6:n ja DC-3:n moottorien äänet, jotka jytisivät kuin puimakone uudempiin ja hienostuneempiin laitteisiin verrattuna. Ja kuutosen huolella toistellut flybyt, joissa kauniimman maailmanajan muotoilu pääsi esiin auringon kimmeltäessä kiillotetussa pinnassa.

hornetHelikopterit, mikä ettei, ja maassa näytillä ollut kalusto. Vessojakin riitti. Ja lasten korvien varjelemisesta muistutettiin varmasti tarpeeksi taajaan.

Parhaat valokuvat olisi ilmeisesti saanut maksullisen alueen ulkopuolelta suotuisamman valon suunnasta, mutta se ei nyt ollut pääasia.

Alueella tungeksinut yleisö ei vaikuttanut vihreiden äänestäjiltä. Pikemminkin väeltä, joka pitää jääkiekosta, autoista ja moottoripyöristä, makkarasta ja oluesta.

väistöliikeJonkin sortin pettymystä silti, odotuksiin ja lippujen hintoihin suhteutettuna. Huono näkyvyys maan pinnassa tapahtuviin asioihin, syömisten ja juomisten hinnat, pitkät jonot kaikkeen. Aihetta mietitään näemmä myös ilmailuväen foorumilla, jolta löytyy myös huikeita kuvia.

Hornetin pauhun hiipuessa lähti näköjään moni muukin. Kävelemällä edelliselle pysäkille mahtui viimeisten joukossa 75:een, joka matkalla keskustaan ohitti täytenä liki kaikki pysäkit hiljentämättä.

Kotimatkalla löytyi vielä futismatsi.

perjantai 14. elokuuta 2009

Tahmea katu

Lehmusten keskikesän tuoksu on poissa, tilalla se imelän paksu läikkyneen kotiviinin aromi.

Lehmusten alla tuntee jotain pienenpientä pirskovan iholle, kenkä tarttuu tahmeaan asvalttiin ja irtoaa rasahtaen.

Lehmusten alle pysäköidyn auton pellit ovat saaneet mattapinnan.

Mesikaste, kirvojen uloste.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Pikkuhöntsää

Sinä teit isi pelissä hienon Zidane-käännöksen, mumisi vielä sängystään pikku-ukko, jonka jo luulin nukahtaneen.

Ei se oikeasti ihan puhdas ollut, mutta vähemmästäkin myhäilisi.

Kaksi laidalta mukaan tarjoutunutta vahvistusta eivät olleet isoja kooltaan, mutta pallokosketus Crocsit jalassakin ilmeisen pehmeä. Kun lähtiessä ilmeni kaksikon olleen Barcelonasta ja treenanneen Espanyolin jalkapallokoulussa, tunsivat paikallisetkin itsensä hetken aikaa tärkeämmiksi.

Keski-ikäisen jaloissa alkaa jokailtainen pikkuhöntsä painaa. Tänään isät palautuivat katsomon puolella pienten kiskoessa pelipaidat ylle.

tiistai 11. elokuuta 2009

Lasi olutta ja hyvä asento

Tunnettujen tekijoiden uutuus Autolounas huoltamon tapaan lie meidän keski-ikäisten miesten ja vähän muidenkin parissa takuumenestys.

Ja vielä The Fourth Checkraisekin. Olin jo kaivannut.

Pahoittelen näiden kenties erihenkisten mainitsemisesta samassa merkinnässä mahdollisesti koituvaa mielipahaa. Dolus directus.

Welhon kaapelimodeemi rikki

Voi olla, että kymmenmegaisena ostettu nettiyhteys oli vähitellen hidastunut jo pidempäänkin.

Heinäkuun alussa sisääntuleva data liikkui jo häiritsevän hitaasti kun YouTube-videoiden katsominenkaan ei enää tahtonut onnistua. Samaan aikaan kuitenkin ulospäin tuntui lähtevän normaalisti. Ehkä joku talossa warettaa koko ajan täysillä, arveli joku ihmettelyyni.

Jospa ongelma maakunnista palattua olisi poissa, arvelin, mutta ei ollut, vaan pahempi. Nyt kaapelimodeemi löysi pitkällä hakemisella yhteyden verkkoon ja kaikki asianmukaiset valot paloivat, mutta edes kohtuukokoinen nettisivu ei suostunut latautumaan loppuun.

Laite reppuun ja Sanomatalolle, jossa kymmenen minuutin odotuksella pääsi tiskille. Welho sen takana kuunteli oireet, otti modeemin ja pahoitteli, että menee hetki. Palasi sitten uuden laitteen kanssa ja vahvisti, että rikki oli, ei yltänyt kunnolla verkkoon saakka täälläkään.

Nyt tuntuu taas data liikkuvan sellaista vauhtia, että menee kampaus sekaisin.

(Otsikon yritin muotoilla sellaiseksi, että mahdollinen vastaavaa ongelmaa googlettava löytäisi perille.)

Pitkät jäähyväiset

Viimeisenä päivänä piti uida aina vain uusi kierros lämpöisessä Keiteleessä. Lillua välillä jalat pohjassa, veden pinta ylähuulen ja nenän välissä, tuntea järven tuoksu ihan siinä. Tummanvihreät metsät ympärillä, sininen taivas ja pilvet yllä, vielä kerran.

Kuumaa kangasrinnettä autolle noustessa rapisi paljaista jaloista enin hiekka, viimeiset rapsittiin ovitaskun lumiharjalla. Alle jääneet uikkarit kastelivat shortsitkin, mutta Salessa kukaan ei tuijottanut.

Viimeisenä iltana talonväen kanssa Eastwood-elokuva ja pakastimesta pari kierrosta Jägermeisteria. Aikaisin yläkertaan levolle, paitsi minä, joka surffailin vielä pimeässä unisten tuhinoiden keskellä.

Lounaan jälkeen silmin järveä, peltoa ja metsää varastoon, sitten lähdettiin. Mieluusti olisi vielä jääty.

Hikinen helteinen nelostie.

Ei voinut olla sattumaa, että Nylon Beat alkoi SuomiPopilla Syyttömän samalla hetkellä kun ensimmäinen spåra näkyi Hämiksellä. Helsinki toivotti poikansa tervetulleeksi kotiin.

perjantai 7. elokuuta 2009

Päivänpaistetta

Semmoinen ärsyttää kun herää keskellä yötä eikä saakaan heti unta.

Taivaanranta punersi, muttei vielä juuri vaalennut. Avoimesta ikkunasta hevosten hirnuntaa ja jonkin ison hyönteisen pörinää. Piti kuunnella tovi sotatraumapodcastia ennen kuin Nukkumatti palasi.

Heinäkuu on ollut [jossain] viileä, luki jossain. Mitä ihmettä? Minusta kun tuntuu kuin olisin elänyt viime viikot silkkaa lämpöä ja aurinkoa. Jokin satunnainen sateenropsaus jossain.

Ehkä se on sitä etelän mediaa, kuten täällä vakiintuneesti sanotaan.

Kieltämättä sattui silmiin Teksti-TV:n eilinen Madonna ruuhkautti keskustan. Helsinkiä siinä kai tarkoitettiin.

torstai 6. elokuuta 2009

Kesäilta Keiteleellä

Meri on suuri kylmä ja tuulinen ja veneily vähän so-so, mutta tällä tavalla, kyllä.

Peilityyni Ala-Keitele ja siniseltä taivaalta kuumasti helottava aurinko. Puuveneen lakka oli tuoksuvinaan nenään, pinta tuntui sileältä sormiin. Perässä siimat katosivat veteen, moottori murisi hiljakseen.

ala-keiteleelläPikku-ukko ohjasi keskittyneesti, oppi vähitellen oikaisemaan pehmeämmin.

Selällä valkeita veneitä, tuohon suuntaan Äänekoskelle ja tuonne päin Viitasaarelle. Jyrkkiä tumman havuisia rantoja, piilossa puiden takana tiloja ja mökkejä.

Järviradio soitti sopivan varmoja läpituttuja iskelmiä.

Paluu 19 solmun kiireellä, moottori kiivastui ja kokka kohosi ylös. Perässä ilmavirta ravisti Suomen lippua taustanaan vanavesi.

Saunan jälkeen muurikkalettuja.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Yhä kokonaan kokematta

Spotify
Ihmebantu
Pasila
Stieg Larssonin kirjat

maanantai 3. elokuuta 2009

Maanantain lainaus

Kun sauna kerran syttyi tuleen, Mikolle tärkeintä ei ollut ryhtyä sammutustöihin vaan saada kamera heti käyntiin! Näin toimii täysiverinen elokuvamies.

- Panu Rajalan Päiväkirjaa

Vaikka olen anekdootin toki ennenkin lukenut.

(Onhan tänään maanantai?)

Yläkerran ikkunasta

Lasit helisivät ja lattia tärisi kun juna jyrisi puiden takana ohi. Kaksi dieselveturia, kertoivat silminnäkijät sittemmin. Jos tietäisi jotain aikatauluista, kävisi kameran kanssa väijymässä. Eilen oli vain autiot mutta kiiltävät kiskot ja propsipinoja.

Orava juoksi aitansyrjää ylös, kaksi harakkaa kylpi sadevesitynnyrissä.

Aurinko paistaa, kirjoitustyö etenee.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Kesäelämys

Naamaa myöten lämpöisessä järvessä.

Ympärillä tummanvihreä metsä, pieni pätkä kellertävää peltoa. Ihan vierellä taivasta tavoittelemassa iltavalon oransseiksi lämmittämät männyt taustanaan sininen taivas. Tuulenvireessä kieppuvat koivujen lehdet. Vedessä välkkyvä auringon kilo.

Hiljaisuus, lintujen huudot.

Tunne, että tässä se nyt on, maisemista paras.

Ei tulisi Matti Klingen tasoista kaupunkilaista.

lauantai 1. elokuuta 2009

Kulmia

Uusi komentaja peri motivoituneen armeijan, luki täkäläisen lehden otsikossa. Huomaa, ettei olla Helsingissä.

Sitten oli rallia ja että budjettiesitys ei maakuntaan mahtavia lupaa.

Mutta vanhan talon hyllyistä löytyneet paksut kuvateokset ennenvanhaisesta Suomesta olivat hienoa nähtävää. Ruskeasävyisiä otoksia ja nuoren kansakunnan ylpeydenaiheita. Imatrankoski, uutuuttaan kiiltävät Sunilan sellutehtaat, Paimion parantola ja Postitalo. Vanha Puijon torni Kuopion ulkopuolella, lähialueille (Töölö) kasvava Helsinki. Pannukaupalla kahvia himoitsevat eksoottiset lappalaiset, naiskauneus. Irma Seikkulan silmät, Sirkka Salonen.

Aina vain toistuvat maamies ja tukkijätkä. Pellossa ja metsässä oli Suomen tulevaisuus.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Onnea ja auvoa

Mitä ne oikein hössöttävät jostain Helsinginkadun valvontatarpeesta? Kadun nimikkolehtihän todistaa, että se on kivaa ja rauhallista seutua. Ja ihmisläheistä verrattuna joihinkin väsyneisiin Töölöön tai keskustaan.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Hengissä läpi Helsingin

Tuottelias Ruukinmatruuna paneutuu väkivaltaan ennen ja nyt.

Liki samaa ikäluokkaa olevana muistan minäkin Helsingin 70-luvun lopulla kun kuulemma hämyt ja smugut hakattiin ja diinarit ja punkkarit ottivat yhteen Steissillä. Kallio vastaan Eira ja muut jengitappelut hiipuivat aikanaan, olikohan sen jälkeen kun yksi sai kallovamman ja kuoli. Hesassa saa pähin (sic), luki sitaatti Suosikissa.

Omakohtaiset kokemukset ovat onneksi vähät. Turpaan on tullut ja verta vuodettu ja karkuunkin juostu, mutta lääkärinhoitoa ei ole tarvittu. Mutta opittu katselemaan kaduilla aika tarkoin ympärilleen.

Sitä on vaikea itse sanoa, onko väkivalta vähentynyt. Vai eikö se vain näy tänne aikuisen maailmaan niin hyvin. Toivottavasti edellistä.

Hesarissa taannoin Pekka Wahlstedt kirjoitti Hannu Lauerman teosta pahuudesta arvioidessaan: Lauerma unohtaa, että tekniikan ja talouden vuosituhannella väkivalta on lisääntynyt yhtä matkaa kovan yhteiskunnallisen kilpailun kanssa. Muistaakseni printissä julkaistiin Lauerman arvion johdosta lähettämä vastine, jossa hän totesi, että itse asiassa väkivalta on vähentynyt vaikka yhteiskunnallinen kilpailu samaan aikaan lisääntynyt.

Ruukinmatruunan merkinnän kommenteissa mennään osin samoja latuja.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Siirtymä

Lähtöpäivä on aina semmoinen, ettei enää oikein saa mistään kiinni. Pakkaillaan pikkuhiljaa tavaroita ja mietitään petivaatteiden ja polttoaineen riitävyyttä. Voi yrittää vielä heittää kierroksen tikkaa tai potkia vähän palloa, mutta ajatus on jo muualla. Kahvipöydässä mustikkapiirakan ääressä ollaan vähän hiljaisia, yritetään yhteenvedonomaisia kommentteja säistä ja siitä, mitä kaikkea tässä sentään ehdittiin ja mitä myös olisi pitänyt.

Pienenä maalla Mamma paistoi aina lähtöpäivänä lättyjä ja muistutti että pitää käydä vielä kerran uimassa. Oli triste vaikkei silloin sillä nimellä. Häräntappoase tavoittaa sitä tunnetta.

Isäntäväki vilkutti rivissä kuistilla.

Vaajakosken ABC:n mutkassa jono hidastui. Voimalaitos, järven takana Jyväskylä, Keskisuomalaisen talo. Nelostiellä rekkapäivä. Paljon hevosautoja, ravit jossain. Tikkakosken kohdalla laskeutui juuri matkustajakone tien yli, kerrankin. Kamera oli sylissä mutta missasin. Ehtiessämme aukon kohdalle platta oli jo tyhjä.

Aina on niitä köröttelijöitä, jotka saavat äkillisen teholisän kun joku lähtee ohi. Silloin muistaa, miksi insinööri kykenee taivuttamaan ratakiskon.

Onneksi ei tämän pidempi matka tällä kertaa.

Majoittuminen.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Sohvalla ennen keskiyötä

Minulle Gösta Ekman muistuttaa enemmän Sjöwallin ja Wahlöön Beckiä kuin Peter Haber. Hauraus, vetäytyvyys, heikko vatsa. Leffoina uudemmat ovat kieltämättä jotenkin jäntevämpiä. Ja Beckin naapuri mainio keksintö.

Gunvald Larssoniksi on kyllä saatu kummassakin sarjassa kelpo tekijä. Eikä Benny Skackea saa unohtaa.

Vanhempien pätkien "Gun Kollberg" oli kuin olikin sama näyttelijätär kuin uudempien verevä "Bodil Lettermark".

Kiitokset syyllisille niin näistä kuin Maikkarin Wallandereistakin. Eivät jää elokuvahistoriaan mutta ovat peräti käyttökelpoista kesäkatsottavaa.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Siistiä ulkotyötä

Kai tätä voi kutsua ulkotyöksi kun istuu kesäpäivät katetulla kuistilla kirjoittamassa.

Tuuli suhisee puissa, linnut laulavat metsässä, kimalaiset surisevat ympärillä amppelin kukissa. Väliin autojen ääniä tieltä, traktorin törinää, lehmänlannan lempeää aromia.

Marjastajafriikkien aika menee mustikkametsässä ja heinäkuinen mansikkakakkukin on testattu. Mutta makkaraa grillattu koko kesänä vasta kerran.

Muutaman päivän päästä hyttysenpistot eivät enää juuri kutise. Jotain vasta-aineita?

Ulkona UMTS lapioi mukavasti dataa, mutta seinien sisällä olen samaa mieltä. Pian oppii, mille sivuille ei hitaalla yhteydellä kannata edes yrittää.

Mutta mitä Maalaisen blogille tapahtui?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Medianurkka

Australiassa paljastui väkivaltainen joukkomurha, HS räväyttää. Hiuskampaus?

Täällä Keski-Suomessa maakuntalehti antaa asioihin toisenlaisen näkökulman. Vaalirahoituksen penkominen ei kuulemma tuota hyötyä ja leipää kuin niille kymmenelle Helsingin Sanomien toimittajalle jotka on komennettu asiaa tonkimaan. Ja kyse lie siitä, että etelän median mielestä Suomea johtaa väärä puolue, onnistuttiin kertomaan jopa Loka Laitisen kirjan arvostelussa.

Paikallisuutiset ja TV-ohjelma-arviot ovat kyllä kivoja.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Kukkien keskellä

Kuistilla koneen kanssa syntyy valmistakin, mutta kuumuus siestattaa.

Kukissa pörräävät kimalaiset. Kärpäset, paarmat. Pihanurmikon tuoksu. Ja kolme isoa H:ta siitepölytiedotteessa.

Hälinä tieltä päin kertoo pääjoukon palailevan uimasta.

Muurikkalettuja ja aamulla tarhalta haettuja mansikoita. Talon hilloa ja marjamehua.

Varjossa hyttyset.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Hidastuva tempo

Uni odotutti. Kuuma ja mitä kaikkea.

Ennen kahta ropisi sade kunnes lakkasi. Kaukana jyrähti, tai sitten se oli unta.

Nyt paistaa taas.

Keskellä sohvaa löytyy UMTSia, reunapaikalla vain GPRS. Miten lie kuistilla.

FB:t, tweetit, qaikut vaiko qaiut. Blogeja.

Käsirysy palvelutalon TV-huoneessa? Vanhanajan blogosfäärin henkeä, jotenkin.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Lehmuksista hyttysiin

Lehmukset tuoksuvat heinäkuisessa Töölössä niin hyvälle, ettei niitä raaskisi jättää. Syksyllä aromi on muisto vain.

Leppäsuon ABC:llä piti kääntää päätä etteivät tankkiin lorisevan ysivitosen huurut nousisi suoraan nenään. Mahtui 47 litraa. Viime kesänä oli muistaakseni kalliimpaa. Täälläkin nykyään vain joko kortilla tai sitten tiskiltä avaamaan pyytämällä.

Helle hellitti vasta Hartolassa, jossa tienpinta kuohui viilentävän sateen jäljiltä. Tien itäpuolella sateenkaari. Remontti tekee terää ennen niin kapealle Heinolan - Jyväskylän välille.

Se, kun kiitää halki vihreän Päijät-Hämeen ja Kääriäinen laulaa auton radiossa kesästä, jonka kerran elää sain.

Urheiluruudussa FC Inter hävisi euro-ottelunsa.

Saunan päälle janotti. Kuusi lasillista vettä ja päälle toopi marjamehua. Sikeät unet.

Ylös parahiksi Serranon perheeksi. Kolmatta kertaa naimisiin menossa oleva tuntisi naiset paremmin kuin Diego. Mutta ei syntyisi kommelluksia lämminhenkiseen perhesarjaan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Sunnuntain lainaus ja muita aiheita

Eräs Taipaleen joen veteraani luonnehti jossain syntymäpäivillä tuon kaltaisia tanssijoita vatsaan - haavoittuneiksi.

- Tillman

Itse tosin eksyin lattialle viimeksi helmikuussa 1983 Klaus Kurjessa. Millä on tietenkin yhteytensä siihen, että tämä lainaus minua huvittaa.

Valssi varpailla matkustavan pikkuprinsessan kanssa itse vihelletyn Tonava kaunoisen tahdissa on eri asia.

Muut aiheet ehdinkin jo unohtaa.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Järjestyslaista (27.6.2003/612)

14 §

Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
- - - - -

torstai 9. heinäkuuta 2009

MAIS

mais

Uusi vasemmisto

Ruukinmatruuna on tutun jyrkkä, mutta samaan suuntaan lähti ensi aatos asiasta lukiessa.

Mitä sille työtä ja siivoa elämää ajaneelle vasemmistolle tapahtui? Oliko sellaista edes?

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Kanuuna-Keenin kengät

Se päivä kun Kuukausiliite saapui ja mankeli alkoi lonksua. Lisäsin lautaselliseeni soijaa, oreganoa, valkosipulijauhetta ja ketsuppia.

Duosportissa kelpo valikoima fanipaitoja mutta suolaiset hinnat. Eikä FC Bayernia kumminkaan. Kirjatorilla vaisua. Stadiumissa ja Intersportissa jotakin. Vaatekaupoissa kuten H&M outoja spotteja ja vahva muukalaisuuden tunne. Haluavat musiikillaan minut ulos täältä, arvelin. Se on Pet Shop Boysia, vastattiin. Kampin K-kaupan kalatiski.

Illalla vähän tavallista isommalla joukolla kun HJK haastoi Barcelonan. Messi, Iniesta ja Valdes tietty kuten aina, Shefki Kuqi, Atik Ismail, Kalle Niemi, Henry Forssell, Jani Viander ja keitä meitä muka oli. Mutta katsokaas tuonne, supattivat asiaa tuntevat toisessa päässä lapsen kanssa palloilevaa. En nähnyt ihan tarkkaan mutta saattoi ollakin ihan oikeasti mies, joka kerran hiljensi San Siron.

Keskiyöllä TV:ssä See Emily play ja White light / white heat ja vaikka mitä. YLE Teeman ansiokkaat dokumentit.

Otsikosta

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Helteiden jälkeen

Semmoinen pikkuinen sade.

Että katu tuoksui märältä pölyltä mutta harva viitsi avata sateenvarjoaan.

Sinisen taivaan palattua näkyviin ripustin pyykit pihan naruille.

Loppuvenyjä

loppuveny

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Paluu sunnuntaisivuille

Miksi me ollaan annettu pois isänmaallisuus, ylpeys omasta maasta, kysyy kaikkien seinientöhrijöiden edusmies Paavo Arhinpuro Hesarin sunnuntaisivuilla.

Kas kas. Minä olen ymmärtänyt, että noissa punavihreissä piireissä globaalius hyvä - isänmaallisuus paha, paha, paha.

Samassa jutussa sanotaan:

Meitä äänestävät esimerkiksi taksikuskit, poliisit, palomiehet ja rekkakuskit. Järjestystä kaipaavat ihmiset, jotka uskovat, että työllä pitää elää.


Järjestystä kaipaavat ihmiset, jotka uskovat, että työllä pitää elää. Kuulostipa hyvältä. Mutta sitä ei kyllä sanonut Arhinlaakso.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Keskikesän klassikko

lintsi

Yllättäen ei Linnanmäellä ollut tungosta. Naapuri kyllä, ja opettaja.

Ahneita röyhkeitä lokkeja. Asvaltille kierähtänyt jäätelöpallo mietitytti niin niitä kuin roskapihtien kantajaakin. Jälkimmäinen keksi paperin, johon kääriä ja nostaa roskikseen.

Käveltiin Töölönlahden rannan kautta.

Tällaiseen iltaan sopivat Joao Gilberto ja Tom Jobim.

Tempora

"Vanhempi nainen hukkui." "Mies meinasi hukkua".

Nykyään näkee otsikoissa ilmaisuja, joista meidän aikoinamme sai äidinkielenopettajalta punakynää.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

... lauloivat Lapinlahden Linnut

Aamulla katselin jalkapalloharjoitukset. Alkuillasta jalkapallon liigaottelun. Iltayöstä Confederation Cupia teliviisiosta.

Iltapäivällä Hietarannassa asteli mustastamaijasta kolme virkamiestä sinisissä haalareissaan. Sivummalta kaksi lisää ennen kuin joukkio hajaantui ihmismereen. Uimavalvojia keltaisissaan juoksi. Särisevä kuulutus kertoi jonkun tai jonkin löytyneen, ja tilanne rauhoittui.

Hiekkaa vaatteissa, repussa ja hampaissa.

Kodin ja suihkun kautta Bolliksen lehtereille.

Pallokenttä scorchioAurinko paahtoi katsomon kuivaksi saunaksi, valkoinen hehku häikäisi silmät. Paljaita jalkoja, lämmintä limsaa. Puolitahatonta retrotunnelmaa. Tauolla vessasta kylmää vettä. Kisamakkaran tuoksu. Ja viihdyttävä ottelu. HS:n sivujen yleisökuvaankin näemmä päädyttiin, onneksi turvallisen pieninä.

Kotimatkalla lähti yhtäkkiä auto päin punaisia.

Keskiyölläkin kuuma.