keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Kenkien alla natiseva popcorn

Takaovesta Tennispalatsiin, jonne oli löytänyt muitakin välipäivien päivänäytöksiin.

Jotenkin Ponyo rantakalliolla oli enemmän lapsille kuin vaikka Porco Rosso tai Liikkuva linna, ja tykkäsiväthän nuo. Isäkin piti monista kauniista kohdista ja sävelistä ja Meren jumalattaresta ja tuonpuoleisen portista ja velhon sukellusveneestä, joka toi mieleen kapteeni Nemon ajopelin. Mutta ihan kaikein eniten juuri oikeanlaisista rahtilaivoista ja niiden kulkuvaloista ja koneiden jyskytyksestä. Ja radioyhteydestä isään, vilkkuviestityksestä puhumattakaan.

Vilkkua ei meillä ollut kotona mutta joskus puhelunvälittäjä kertoi toisesta päästä, että tulee radiopuhelu laivalta.

Isointa popcornlaatikkoa ei edes nelihenkinen perhe saanut loppuun. Kovetetulla siirapilla kuorrutettu versio aika imelää.

Lähtiessä oli väkeä vielä enemmän.

Aina vain lisää lunta.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Iltapäiväpastelli

museot

Ihan asian sivusta

Hänet teloitettiin tiistaina korkeimman oikeuden hankkimilla myrkkyruiskeilla, kirjoittaa HS:n Petteri Tuohinen.

Mitä mahtaa tarkoittaa.

Tiistaina

Liikenteen sihisevä ääni kertoi suojasäästä.

Sporttidivarista löytyi pienille uudet käytetyt luistimet ja monta huonetta jäi vielä tutkimatta. Jumalaan luotetaan, muut maksavat käteisellä, ja myymälävarkauksia ei ilmoiteta poliisille vaan asia hoidetaan itse, kertoi kyltti pesäpallomailan kuvan kera. Katonrajassa nostalgiasomistuksia: IFK- ja Jokerirotsit, vanhanajan hokkareita, kypärä, jollainen pikkujunnu Jari Kurrilla oli kirjan kuvassa. En malttanut olla sovittelematta kiekkoveskarin räpylöitä muutamien hanskakäden heilahdusten kera. Isoja ovat nykyään.

Väiskillä jää oli krömyliäinen ja tahmeaksi kuorrutettu, mutta tolppa kilahti tutusti. Yksi valkea Montreal Canadiens -paitakin. Selkä aristui asennosta.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Hiljaista eloa

Joulun aikaan sateli koko ajan hiljakseen lunta mutta uumoiltu myrsky jäi kokematta.

tapaninaNormandiassa laivatykkien kranaatit heittelivät Tiikereitä kumoon, 88-milliset räjäyttivät Shermanin toisensa jälkeen liekkeihin ja Lancasterien kylvämät pommitonnit hautasivat ranskalaissiviilit Caenin raunioihin. Steel Panthersissa tarvittiin raskaiden vaunujen ja pioneerien yhteistyötä konekiväärejä ja pst-kivääripartioita vilisevien puolalaiskukkuloiden vyöryttämiseen.

Unirytmi luisui aamupäivään.

Tapanina varovasti ulos. Väiskillä lumi kinostui jäälle ja kopit olivat tiukasti lukossa, vaan valonheittimet sentään syttyivät.

Kovalevyltä loppuun Michael Caine ja Ipcress file. Kuusikymmenluvun Lontoon tyylikkyyttä, mutta pienellä budjetilla ei päästy lähellekään yhden suosikkikirjani loistavuutta.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Armorikas syntymäjuhla

Pakkanen oli kovettanut eilisen sohjon jäätaiteeksi, joka rouskui askelten alla. Räystäillä lumilepereet, jalkakäytävällä varoituksena keltapunaiset puomit. Eihän täällä ole hiekoitettu ollenkaan, päivitteli ulko-ovesta uskaltautuva vanha pariskunta.

Keskustassa japanilaisia, venäjää, jokunen ostostelija. Stockalta ja Suomalaisista viimeiset. Ohitin kerjäläisen hidastamatta ja ujutin setelini Pelastusarmeijan joulupataan.

Riisipuuroon vielä lisää luumusoppaa. Suorassa lähetyksessä Turusta ei näkynyt tuttuja kasvoja.

Väkeä valui kohti Temppeliaukiota. Lenkkareissa kulkeva Joosef oli nykyaikaa ja suuri joukko taivaallista sotaväkeä ei näyttänyt kovin pelottavalta mutta kuvaelma kelpo. Virren 21 viimeinen säkeistö säväyttää yhä urkujen yltyessä pauhuksi.

Ulkona vielä valoisaa, täällä alkavat aikaisemmin kuin Keski-Suomessa.

Sauna, lahjarituaalit, ateria. Tämän vuoden hitiksi katson graavilohella ja sipulisilpulla päällystetyn saaristolaisleivän sekä kotikaljan. Jälkkäriksi muun muassa Vihreitä kuulia.

aattovalo

maanantai 21. joulukuuta 2009

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Arktinen marsipaanipossu

Autossa pystyi kirjoittamaan, joten kuten. Ja valitsemaan, käsittelemään ja lisäämään kuvat. Siinä määrin väsytti, että Myyrmäen aseman kupeesta keltakylttisen Volvon takapenkille. Se toi kotiovelle alle vartissa.

Tänään tuuli.

kasi saapuuOptikoilla on tarjota toisia selvästi parempia linssejä, mutta mitkään eivät silti ole toisia huonompia. Mysteeri. Uudet tuli lopulta tilattua, muutaman vuoden miettimisen jälkeen. Vanhoista ei enää olekaan paljoa jäljellä.

Ulkona Aleksilla lensi lumi vaakasuoraan.

Illalla pulkkamäestä palatessa tanssi pyry pitkittäin ja poikittain katulamppujen kellanoranssissa valossa. Kadut ja pysäköidyt autot katosivat valkean sisään, liikenteen äänet vaikenivat pehmeäksi huminaksi. Talonmies työnsi lumilinkoa.

Kotona alkoi seuraava sukupolvi perehtyä Hurriganesiin, The Clashiin ja Ultra Brahan.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Mitäs me bändeistä vieraista

Nirsk, nirsk, nirsk, sanoivat anturat pakkaslumessa. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut.

Linnatuuli. Kaleva. Hämeenkatu.

Illalla Cumuluksessa vaikea valinta. Caesarsalaatti, silakkapihvit, pizza, caesarsalaatti, silakkapihvit, pizza.

Hiilisilakkapihvit ja muhennos voitti. Särpimeksi iso olut.

Väsytti, ei jaksanut Kummisetä kakkosta loppuun.

Aamulla käveltiin ei kurkoina Epekseen mutta Epeksen ohi.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Ajatus pomppii

AamuTV:ssä alkoi toimittaja juuri tentata ilmastokokouksen tuloksista pöydän ääreen istuutuneita Greenpeacen, Luonnonsuojeluliiton ja jonkin kolmannen vastaavan puljun leppoisia rillipäitä.

Mistä lie tullut assosiaatio, jossa SA:n, SS:n ja Gestapon edustajat alkavat hyvässä hengessä puida suorassa mustavalkoisessa lähetyksessä juutalaisongelmaa.

Polkupyörä ja iPhone? Tämän on pakko olla stuff white people like.

torstai 17. joulukuuta 2009

Torstain siteeraus

Kirjallisuuden ja taiteen romantiikka, joka jatkui samana liikkeenä modernismiin asti loppuakseen äkisti 1975 tai 1992, loi pysyvät mallit. Oli boheemi taiteilija, joka pilkkasi ja halveksi porvariston latteutta ja pyysi rahaa. Oli lehtimiehiä, jotka säihkyttivät sanan säilää kuin mikäkin Scaramouche, raapien porvaristo takapuolen nahkaa, ja pyysivät rahaa. Oli vallankumouksellisia, jotka istuivat British Museumissa tai Genevessä laatimassa traktaatteja käytännön suunnitelmia porvariston syöksemiseksi vallasta puhtaan ja turmeltumattoman proletariaatin oikeutettujen vaatimusten vuoksi, ja saivat rahaa ja suosionosoituksia.

- Kemppinen.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Sormet kohmeessa

Raikas pakkasaamu. Arkadian kulmassa pyöräilijä näpräsi jotain ajopelissään.

Tammikuinen aamuyö kun joku tönii hereille puolijoukkueteltassa ja kuiskaa että sinäkö olet se viestimies, linja on poikki. Ulos tulipalopakkaseen. Onneksi vika oli ilmeisimmässä paikassa uralla, joku ZILeistä ajanut tönkköjäisen kaapelin yli. Kenttäliitoksen tuhraaminen niillä sormilla. Helpompaa kuin vikapartioilla 1939-44.

Illalla alkoi pyryttää.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

AY 636 / 7C

Seitsemän tuntia unta, kaluston pakkaus ja yllättävän freesinä reissun viimeiselle aamiaiselle. Kuljetus lähti kello kahdeksan.

Nollakelisen kuurainen E18. Kuuntelin anekdootteja silmät kiinni.

Arlandassa piti kurkata lehdestä, minkä ruudun olivat käyttäneet. Boarding ajallaan ja nousukiitoon suoraan rullauksesta. Perstuntumalla Embraer kiihtyi ärhäkästi. Edes pilviä läpäistäessä ei ravistanut. Avasin Scarpettan.

Tällä kertaa pakaasi ilmestyi hihnalle ja Finskin bussi odotti lähtövalmiina. Tuusulantiellä torkahtelin ja näin unta, että rajasin pelikuvia Photarissa.

Täällähän on vähän luntakin. Siellä ei ollut kuin kasa jäähallin takana.

Kotona catching up: kuulumiset, lehdet, piirustukset, lisää kuulumisia.

Vähiin käy ennen kuin

Aurinko näyttäytyi viimein, pikkupakkasta. Kävelymatka motarin vartta tuntui heti lyhyemmältä.

Sama taukoamatta puhuva valokuvaaja vastapäätä koko viikon. Lajilegenda tuli juttusille, sanoi tunnistaneensa FB-profiilikuvasta. Bloggaajarouvaa en uskaltanut puhutella tänäkään vuonna. Juttelin M:n kanssa ja tuntia myöhemmin luin rikkinäisen puhelimen tuloksen blogista.

Käytävällä turkulaiset kehuivat kuvia. Kehräsin ja kiitin.

Täydellisen otoksen metsästys prinsessan kaimasta jatkui. Raks. Raks. Raks.

Kultasade, laulut, hymyt ja halaukset, mitä kaikkea nyt asiaan kuuluu. Raks. Raks. Raksraksraks.

Kuvat ja sanat paikkoihinsa. Viimeiset kaksi piparkakkua, fotariliivin viikkaus laatikkoon. Sveitsiläiskollegoiden ja presschefien hyvästely. Luopumisen hetki, askel hetkelliseen tyhjyyteen.

Vallbyn paikallisessa odoteltiin viikon ensi pizzoja ensimmäiset oluet edessä kun puhelin soi. Scanpix teki oharin joten olisiko mitenkään mahdollista, kysyi toisesta päästä valtalehden kuvatoimitus. Lupasin katsoa syötyäni.

Nyt iso väsy. Taidan pakata vasta aamulla.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Torstain äänet

Kämpfen, Mädels, kämpfen!

Mutta kengurut huusivat kovempaa.

Gotta catch the German bench crying, saksalaiskuvaaja huikkasi kiirehtiessään ohi.

Tästä oli kyse.

torstai 10. joulukuuta 2009

Hiljaiseloa Vallbyssa

Norjalaisten ja ruotsalaisten kanavien Seinfeldit ovat jo kahtena iltana viivyttäneet nukkumaanmenoa. On se hyvä.

Hotelli kutsuu asiakkaat perjantaiaamuna juhlimaan Luciaa ja lupaa tarjota Lussefikaa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Mediadieetti

Tiistai.

Hotelliaamiainen, hyvä.

Lounaaksi korv med bröd, två stycken.

Päivän mittaan kaksi kuppia kahvia.

Illalliseksi kourallinen Svenska Innebandyförbundet -toffeekarkkeja.

Hotellilla kaksi lasia vettä.

En suosittele.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Jaahas

Eilisten poliisiautojen arvoitus ratkesi aamiaispöydässä.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Vallbyn ja Rocklundan väliä

Pienellä surffailulla löytyi osoite finnair.com/laukku, ja sinne koodinsa ja nimensä syöttämällä pääsi sunnuntaina näkemään, että matkapakaasi on toimitettu jonnekin. Illalla hotellilla portieeri nostikin sen respan tiskin alta.

Sinulla oli näköjään äsken melkeinpä vettä, nyt automaatista tulee taas kunnon appelsiinimehua, aamiaistarjoilija vinkkasi. Jotenkin ruotsalaista. Mysliin lusikallinen pähkinöitä ja päälle mellanmaitoa. Sitten sämpylä, keittokinkkua, paikallista kermajuustoa ja tomaattia. Munakokkelia, nakkeja ja lihapullia mutta ei pekonia. Kahvia niin paljon kuin lehtiä luettavaksi riittää.

Muutaman kilometrin kävely hallille piristää ennen sisällä silmä etsimessä muhittavaa päivää, mutta se pätkä E18:n laitaa ja vierestä sataa kiitävät rekat on vaisummasta päästä (video). Varsinkin kun harmaa pilvimassa makaa päällä, tihkuttaa ja kengät ratisevat märällä asvaltilla makaavassa hiekoitushiekassa.

Tänään Vallbyn reunamilla yksi poliisi-Volvo ja seuraavan talon takana neljä lisää. Mitä lie huomioliiviset virkamiehet etsineet.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Taiteilijan eri etenemismuodot

Checkin meni yllättävän näsäkästi, mutta sitten lähti laskusuuntaan kun boarding ei vain alkanut eikä kenellekään tullut mieleen kertoa vaihdetun portin löytäneelle yhä tiiviimmin tiskin eteen puristuvalle ihmismassalle mitään.

Sitten odotettiin bussia. Sitten odotettiin bussissa.

Airbus nousi ilmaan ja pysyi siellä Arlandaan asti, eli tärkein osuus sujui moitteitta.

Matkustajat ja matkatavarat eivät nyt oikein kohdanneet kun ympyrää kolisevan hihnan ympärillä seisoi lopulta 30 myrtynyttä ihmistä ja hihnalla saman verran joidenkin muiden laukkuja.

Liityin jonon jatkoksi antamaan tietoja, millaista pakaasia haluaisin käytävän etsimään. Samalla poistui luppoaikaongelma.

Laiturista 16 löytyi Uumajan bussin takaa Västeråsiin ja Örebrohon lähtevä. Tvåhundratjugo kronor, tack. Kilometri toisensa jälkeen pimeää E18:aa, mies takana puhui espanjaa kuin kone, liki henkeä vetämättä.

survival kitKymmenessä minuutissa huomasin, ettei keskiöisen Västeråsin asemanseudulla liiku juuri takseja, joten reppu selkään, suuntima kännykästä ja jalkaa toisen eteen. Puolentoista kilometrin päästä löytyi taksijono ja Rahim myönsi olevansa ledig.

Respan neitonen lupasi varautua ottamaan vastaan jossain vaiheessa mahdollisesti saapuvan pakaasin ja laski suomeksi yhdeksään.

Väsytti kyllä. Finskin antama survival kithän oli yllättävän hyvä, sukat ja T-paita ja kaikki. Silmämeikinpoistoaineelle en heti keksinyt käyttöä.

torstai 3. joulukuuta 2009

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Virheellisiä mittaustuloksia

Kaupunginosalehti Töölöläinen siteerasi ”Helsingin sosiaaliviraston Asunnottomien palvelut/Hietaniemenkadun palvelukeskuksen muistiota 23.9.2009”.

Että poliisin mukaan kesä-heinä-elokuussa oli alueella ollut huomattavaa nousua näpistyksissä ja vahingonteoissa sekä poliisilain mukaisissa kiinniotoissa ja nousua huumausainerikollisuudessa ja petoksissa. Että Valintatalon edustajan mukaan ei Lapuankadun myymälästä ennen palvelukeskuksen toiminnan aloittamista ollut tullut lainkaan hälytyksiä mutta että esimerkiksi pelkästään elokuussa hälytyksiä oli ollut 35, ja että myymälä on nyttemmin noussut ketjun Helsingin myymälöissä hälytysmäärissä toiselle sijalle heti Mäkelänkadun Valintatalon jälkeen. Ja että vaadittava vartijapanostus vaarantaa liikkeen kannattavuuden. Että vartiointiliikkeen edustaja kertoi, että Lapuankadun Valintatalo oli kesän 2009 aikana noussut yhtiön koko Suomen hälytyskohteiden joukossa jo kolmannelle sijalle.

Ynnä muuta.

Asiantuntijat aikanaan vakuuttivat, että asuntolan olemassaoloa ei tulla alueella edes huomaamaan, joten joko juttu ei pidä paikkaansa tai sitten listatut harmit johtuvat jostain muusta syystä.

Vaikkapa Helsingin Sanomat mittavine resursseineen voisi ottaa selvää, mikä on saanut tylsät töölöläiset kermaperseet yhtäkkiä riehaantumaan. Juttu lienee tekeillä, koska aihe ei vielä ole sivuilta silmiini sattunut.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Ärsyke ja reaktio

IS: Jutta Urpilainen päivittää Facebookia vessassa

Vai hän se on.

The Fourth Checkraise: I have never been able to see the big fuss about the Banach-Tarski paradox.

Neither have I.