Opetuspoliklinikka, oli ennalta varoitettu venymisestä, mutta äkkiähän kaikki kävi. Punainen kipsisaapas kavereiden nimmareineen sekä kyynärsauvat jäivät Lastenklinikalle.
Toissakertainen brunetti lääkäri olisi istunut ranskalaisen elokuvan naispääosaan ja viimekertainen vaalea ruotsalaisen, mutta nyt napsahti Ben Kingsley. Hyvin se on luutunut mutta kuukausi kannattaa varoa isompaa hyppelyä ja kontaktilajeja, hän evästi. Yhden oven pielessä tuttu nimi tittelillä vastaava lääkäri. Vaan vastahan väännettiin omatekoista futissarjaa Sibeliuspuistossa? Taisi se sittenkin olla 1979.
Kävely kävi jäykällä nilkalla vielä kankeasti, mutta neiti halusi mennä rantareittiä. Auringonpaisteista Merikannontietä ylittävä hahnipoikue pysäytti hetkeksi liikenteen.
Kotona Luke sammutti juuri tähtäystietokoneensa ja luotti Voimaan.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Juhannuksen loppusuoraa
Sunnuntaina vasta keitettiin perunat. Levitettä, ruohosipulia, matjessilliä, sinappisilliä, tomaattilohkoja, ruisleipää ja kylmää olutta.
Väkeä palaili jo juhannukselta, kertoivat autoista täyttyvät kadunvarret. Väiskin nurmilla vilttikuntia, pölyisellä hiekalla joku lätyn viskoja / potkiskelija, kaukalossa tuttu kolina.
Pörriäinen leijaili apiloissa.
Pariskunta pyöräili jalkakäytävää. Eivät kai uskaltaneet yksin ajoradalle kun se oli autoista autio.
Krematorion kaarella kasoja turvalasinsiruja. Tuossa on lyöty neljästä autosta ikkuna rikki, sanoisi amatöörietsivä.
MM-futiksen seuraaminen mutkistuu kun toisella silmällä katsoo peliä Twitteristä, Qaikusta, Futisforumilta ja Facebookista. Toisaalta lajin tempo sopii siihen hyvinkin. Studion mukaan joku oli ennalta vaarallinen koska on tehnyt viime aikoina maaleja, Rooney taas, koska ei ole tehnyt.
Saksan esitys lämmitti vaikka päivän tuomarifiaskot melkoisia olivatkin. Historia kertokoon, kuinka pitkään näitä oikeasti muistellaan.
Väkeä palaili jo juhannukselta, kertoivat autoista täyttyvät kadunvarret. Väiskin nurmilla vilttikuntia, pölyisellä hiekalla joku lätyn viskoja / potkiskelija, kaukalossa tuttu kolina.
Pörriäinen leijaili apiloissa.Pariskunta pyöräili jalkakäytävää. Eivät kai uskaltaneet yksin ajoradalle kun se oli autoista autio.
Krematorion kaarella kasoja turvalasinsiruja. Tuossa on lyöty neljästä autosta ikkuna rikki, sanoisi amatöörietsivä.
MM-futiksen seuraaminen mutkistuu kun toisella silmällä katsoo peliä Twitteristä, Qaikusta, Futisforumilta ja Facebookista. Toisaalta lajin tempo sopii siihen hyvinkin. Studion mukaan joku oli ennalta vaarallinen koska on tehnyt viime aikoina maaleja, Rooney taas, koska ei ole tehnyt.
Saksan esitys lämmitti vaikka päivän tuomarifiaskot melkoisia olivatkin. Historia kertokoon, kuinka pitkään näitä oikeasti muistellaan.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Juhannusaaton epistola
Kesäillassa pitää kuunnella jokaista tangolaulajan lausetta, laulaa huojuen kuorolaulun kaikki säkeistöt, nähdä tavallinen mies ja tavallinen nainen ihmeenä, mennä rantaan ja naimisiin kun pyydetään. Joka ei sitä tee, ei kestä tulevia kesiä eikä ympärillään ihmisiä, jotka ovat suomalaisen kesäillan aikanaan kokeneet ja sillä elävät ja heitä on enemmistö kaikista puolueista ja puolueettomista.
Parempi on hänelle joka tätä ei ymmärrä, että hänelle ripustetaan kravatti kaulaan ja pikkutakki harteille ja pannaan kaupunkiin virastoon kiirehtimään itseään haudan pimeään lepoon sillä kesäillan valoa hän ei koskaan enää kestä.
Sama koskee vanhenevaa kirjoittajaa, jonka ei pidä myöskään mennä kesäiltana tanssilavan reunalle. Jos siellä hetken katselee kiintein tervein jäsenin tanssivaa tyttöä tai poikaa, tietää, että suloisimmat rivit paperille kirjoitettuina ovat kellariloukkojen ja vinttien hylkiöiden korviketta, epäonnistumisen laji ja että jokainen kirjoittaja olisi valmis polttamaan kaiken painetun, omansa ja muiden viisauden tuhannen vuoden ajalta, jos vain hetken saisi tuntea saman, jonka jokainen noista tosissaan toista silmät auki katsovista tuntee.
Matti Mäkelä: Hyvä maa
Parempi on hänelle joka tätä ei ymmärrä, että hänelle ripustetaan kravatti kaulaan ja pikkutakki harteille ja pannaan kaupunkiin virastoon kiirehtimään itseään haudan pimeään lepoon sillä kesäillan valoa hän ei koskaan enää kestä.
Sama koskee vanhenevaa kirjoittajaa, jonka ei pidä myöskään mennä kesäiltana tanssilavan reunalle. Jos siellä hetken katselee kiintein tervein jäsenin tanssivaa tyttöä tai poikaa, tietää, että suloisimmat rivit paperille kirjoitettuina ovat kellariloukkojen ja vinttien hylkiöiden korviketta, epäonnistumisen laji ja että jokainen kirjoittaja olisi valmis polttamaan kaiken painetun, omansa ja muiden viisauden tuhannen vuoden ajalta, jos vain hetken saisi tuntea saman, jonka jokainen noista tosissaan toista silmät auki katsovista tuntee.
Matti Mäkelä: Hyvä maa
Darwinin hymy
Runeberginkadulla kävelijöitä jalkakäytävän leveydeltä. Takaa lähestyvä pyöräilijä ei katso voivansa odottaa vaan käy ohitukseen ajoradan kautta, liikennevirtaa vastaan. Samaa kaistaa lähestyvä sininen bussi, maailman äkkiä täyttävä äänitorven mörähdys. Pyöräilijä ehtii kiskaista itsensä ja ajokkinsa takaisin jalkakäytävälle sekuntia ennen kuin.
Jalankulkijalla hiukset pystyssä, pyöräilijästä en kypärän takia tiedä.
Jalankulkijalla hiukset pystyssä, pyöräilijästä en kypärän takia tiedä.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Lounas
Keitettyjä perunoita, nakkikastiketta, puolukkahilloa, ruisleipää ja maitoa. Kuten söin varmaankin jo 60-luvulla.
Itse asiassa ei viitsi ajatella, kuinka monella vuosikymmenellä.
Itse asiassa ei viitsi ajatella, kuinka monella vuosikymmenellä.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Muutama piirto
Kannen tärinä koneiden käynnistyessä aluksen uumenissa, ja kuohuvan vanaveden ylle kerääntyvä lokkiparvi.
Vanhemmiten voi keskittyä olennaiseen ja jättää suosiolla pääruoan väliin. Kylmiä kaloja, perunoita, salaattia ja saaristolaisleipää huuhdottuna alas lasillisella olutta. Sitten sama uudelleen ennen kuin on juustojen ja lopulta makean vuoro.
Sonnien mylvintä ja simapullojen kilinä naapurihyteistä ja käytävältä söivät alkuyön, pimennysverhon unohtaminen auki loppuosan kun seuraava sukupolvi virkosi pirteänä viiden jälkeen.
Vesibussimatka ja vaeltelu Skansenilla, jota ei olisi pitänyt edes ajatuksissaan verrata Seurasaareen. Perin viihtyisää, taivaalta tulvivasta poliisikopterien läpätyksestä huolimatta.
Kaikki ne sotalaivat. Elävää sukellusvenettä ei meillä päin näe noin läheltä. Yhden aluksen häivemuotoilu.
Slussenilla tungos, Gamla Stanissa tungoksempi, hetkittäin ahdistavaksi asti. Kuinka paljon vaaleita poliisittaria maassa riittää?
Mukulakivimäessä makasi joku, ja uusintavilkaisu vahvisti karmeimman näkemäni jalkavamman. Astunut miinaan, olisi ollut ensiajatus ilman tätä maailman rauhanomaisinta ympäristöä. Shokissa voihkivan naisen ääreen oli jo kyykistynyt useampi auttaja ja vieressä puhuttiin puhelimeen, joten tehtäväksi jäi komentaa lapset katsomaan toiseen suuntaan ja pitää karavaani liikkeellä. Myöhemmin vielä mietin, voiko moista edes käydä ilman jotain ulkoista voimaa mutta kuka virittäisi nyt ja tuohon ylitodentuntuisen harjoituksen tai makaaberin performanssin?
Tasavaltalaisena en saanut vilkutettua väkijoukon mukana busseissa ohi ajaville iltapukuihin ja blingblingeihin soinnustautuneille hahmoille.
Värikkäästi puetut partiot jakoivat PUSS- ja KRAM-suklaata, Arlanda kertoi olevansa rakkauden lentokenttä ja poliisitkin hymyilivät, mutta tunnelbana oli tänään ilmainen ja sillä pääsi takaisin laivalle ennen päähulinan alkua. JASien ylilento olisi kyllä ollut mukava nähdä ja kuulla.
Leikkihuoneen TV:n ääreen kerääntyneitä kiinnostivat vihkiseremoniat ja MM-kisat. Illalla syötetyt ja pestyt perilliset simahtivat ennen pään osumista tyynyyn.
Sunnuntain myöhäistetty aikataulu jätti muumiaamiaiselle hyvää aikaa.
Vanhemmiten voi keskittyä olennaiseen ja jättää suosiolla pääruoan väliin. Kylmiä kaloja, perunoita, salaattia ja saaristolaisleipää huuhdottuna alas lasillisella olutta. Sitten sama uudelleen ennen kuin on juustojen ja lopulta makean vuoro.Sonnien mylvintä ja simapullojen kilinä naapurihyteistä ja käytävältä söivät alkuyön, pimennysverhon unohtaminen auki loppuosan kun seuraava sukupolvi virkosi pirteänä viiden jälkeen.
Vesibussimatka ja vaeltelu Skansenilla, jota ei olisi pitänyt edes ajatuksissaan verrata Seurasaareen. Perin viihtyisää, taivaalta tulvivasta poliisikopterien läpätyksestä huolimatta.
Kaikki ne sotalaivat. Elävää sukellusvenettä ei meillä päin näe noin läheltä. Yhden aluksen häivemuotoilu.Slussenilla tungos, Gamla Stanissa tungoksempi, hetkittäin ahdistavaksi asti. Kuinka paljon vaaleita poliisittaria maassa riittää?
Mukulakivimäessä makasi joku, ja uusintavilkaisu vahvisti karmeimman näkemäni jalkavamman. Astunut miinaan, olisi ollut ensiajatus ilman tätä maailman rauhanomaisinta ympäristöä. Shokissa voihkivan naisen ääreen oli jo kyykistynyt useampi auttaja ja vieressä puhuttiin puhelimeen, joten tehtäväksi jäi komentaa lapset katsomaan toiseen suuntaan ja pitää karavaani liikkeellä. Myöhemmin vielä mietin, voiko moista edes käydä ilman jotain ulkoista voimaa mutta kuka virittäisi nyt ja tuohon ylitodentuntuisen harjoituksen tai makaaberin performanssin?
Tasavaltalaisena en saanut vilkutettua väkijoukon mukana busseissa ohi ajaville iltapukuihin ja blingblingeihin soinnustautuneille hahmoille.
Värikkäästi puetut partiot jakoivat PUSS- ja KRAM-suklaata, Arlanda kertoi olevansa rakkauden lentokenttä ja poliisitkin hymyilivät, mutta tunnelbana oli tänään ilmainen ja sillä pääsi takaisin laivalle ennen päähulinan alkua. JASien ylilento olisi kyllä ollut mukava nähdä ja kuulla.Leikkihuoneen TV:n ääreen kerääntyneitä kiinnostivat vihkiseremoniat ja MM-kisat. Illalla syötetyt ja pestyt perilliset simahtivat ennen pään osumista tyynyyn.
Sunnuntain myöhäistetty aikataulu jätti muumiaamiaiselle hyvää aikaa.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Jauhelihakeittoa
Puistoruokailu, kuin 40 vuotta sitten samassa paikassa. Laulun jälkeen jono, tai pikemminkin härdelli. Satunnainen muki tai lusikka kilahtaa asvalttiin, hiuksensa verhonneet puistotädit kauhovat lautasille ruokaa, melko varmasti parempaa kuin silloin.
Pienet syövät pöydissä [enimmäkseen] äitien auttamina, nurmikkojengi levittäytyy omille sijoilleen, lippisjätkät kiipeilytelineen juurelle.
Aurinko paahtaa kontrastit koviksi. Lokin varjo liukuu asvaltilla, varpuset hyppelehtivät jaloissa. Taivaan halki läpättää kopteri.
Puunsiemeniä vai mitä nuo rapisevat lituskat ovatkaan kerääntyy kinoksiksi.
Tenavista tunnollisimmat jynssäävät lautasiaan viisi minuuttia, pesuainevesi paljussa sakenee rasvaiseksi.
Pienet syövät pöydissä [enimmäkseen] äitien auttamina, nurmikkojengi levittäytyy omille sijoilleen, lippisjätkät kiipeilytelineen juurelle.
Aurinko paahtaa kontrastit koviksi. Lokin varjo liukuu asvaltilla, varpuset hyppelehtivät jaloissa. Taivaan halki läpättää kopteri.
Puunsiemeniä vai mitä nuo rapisevat lituskat ovatkaan kerääntyy kinoksiksi.
Tenavista tunnollisimmat jynssäävät lautasiaan viisi minuuttia, pesuainevesi paljussa sakenee rasvaiseksi.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Märkä nurmi
Käpylän aukeiden horisontissa taivas oli sininen, mutta tummat pilvet ajoivat päälle ja avasivat luukkunsa. 
Sateenvarjo ropisi ja paukkui, vesi vihmoi jalat märiksi ja sähkökaapin päällä odottavaan kahvimukiin plumpsahteli pisaroita.
Pikku-ukot osuivat maalin ja useampiakin, mutta valmentaja ei innostunut niistä vaan vaati yhä uudelleen ottamaan pallon haltuun ja syöttämään omille.
Perillisen keskitys leijasi puoli metriä ohi kärjen pään, ja samassa erotuomari vihelsi kolmesti.
Pysäkillä kertoi lievästi huojuva mies pelanneensa aikanaan täällä itsekin Helsinki Cupia. Sittemmin alkoi maistua, ja nykyään on Kisiksen putka tutumpaa Töölöä kuin Bollis.
Illalla Maicon upotti ulkokierteen kuin aikanaan Roberto Carlos, mutta peilikuvapuolelta ja lähempää.
Sateenvarjo ropisi ja paukkui, vesi vihmoi jalat märiksi ja sähkökaapin päällä odottavaan kahvimukiin plumpsahteli pisaroita.Pikku-ukot osuivat maalin ja useampiakin, mutta valmentaja ei innostunut niistä vaan vaati yhä uudelleen ottamaan pallon haltuun ja syöttämään omille.
Perillisen keskitys leijasi puoli metriä ohi kärjen pään, ja samassa erotuomari vihelsi kolmesti.
Pysäkillä kertoi lievästi huojuva mies pelanneensa aikanaan täällä itsekin Helsinki Cupia. Sittemmin alkoi maistua, ja nykyään on Kisiksen putka tutumpaa Töölöä kuin Bollis.
Illalla Maicon upotti ulkokierteen kuin aikanaan Roberto Carlos, mutta peilikuvapuolelta ja lähempää.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Kaksi päivää myöhemmin ja enemmänkin
Häräntappoase vie aikaan ennen ironiaa, otsikoi sunnuntain HS kesäteatteriarvionsa.
Kai kirjassa oli ainakin sellainen itsesuojakilpenä toimiva teini-ironiataso, ainakin Taalalla. Mutta kertomuksen tasolla kyllä.
Ja kaiken lisäksi nuori kirjailijatarkin on kovakantisen sisäliepeessä kovasti söpö.
Kai kirjassa oli ainakin sellainen itsesuojakilpenä toimiva teini-ironiataso, ainakin Taalalla. Mutta kertomuksen tasolla kyllä.
Ja kaiken lisäksi nuori kirjailijatarkin on kovakantisen sisäliepeessä kovasti söpö.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
torstai 10. kesäkuuta 2010
Juuri nyt
Lainaus: Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso.
Tuota en ollut ennen kuullutkaan, mutta näinä päivinä saa alkukesän tuoksujen kimara kulkemaan jalat kymmenen senttiä ilmassa. Tuomea, syreeniä, lupaus lehmusta, auringon kuumentama asvaltti, pöly ja meri.
Kun vielä tietää, miten nopeasti kaikki kohta on taas ohi.
Kukat lähtevät sillä hetkellä kun alamme ajatella niiden kuihtuvan.
Viimeistään juhannukselta kaikki on toisin kun vihreä räjähdys alkaa kellastua keskikesäksi, Helsinki tyhjenee mökeille ja keskipäivän aurinko paahtaa ilman katukuiluissa väreileväksi pätsiksi.
Tuota en ollut ennen kuullutkaan, mutta näinä päivinä saa alkukesän tuoksujen kimara kulkemaan jalat kymmenen senttiä ilmassa. Tuomea, syreeniä, lupaus lehmusta, auringon kuumentama asvaltti, pöly ja meri.
Kun vielä tietää, miten nopeasti kaikki kohta on taas ohi.
Kukat lähtevät sillä hetkellä kun alamme ajatella niiden kuihtuvan.
Viimeistään juhannukselta kaikki on toisin kun vihreä räjähdys alkaa kellastua keskikesäksi, Helsinki tyhjenee mökeille ja keskipäivän aurinko paahtaa ilman katukuiluissa väreileväksi pätsiksi.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Ajan virrassa
Keväänä muutamana keksittiin jostain syystä V:n kanssa kävellä koulun päättymispäivänä kengät jalassa mereen. 
Siinä Hietarannan lounaispäässä, missä hiekka vaihtuu kallioiksi.
Tällä kertaa tyydyin kastelemaan kengänpohjat.
Muutaman sadan metrin päässä V:n haudalla muistuttivat maasta puskeva päivänkakkara ja sitä kiertävä kimalainen elämän kiertokulusta. V:n pojat saivat lauantaina valkolakkinsa. Tälle samalle hautikselle kuljimme kulkueena omana lakkiaispäivänämme.
Tuomien tuoksu, kaikki se vihreys. Voikukat, jotka saavat hetken koristaa otsikkokuvaa tuossa yllä.
Valkoposkihanhet Lapinlahdella, onkimiehet Lauttasaaren sillalla. Kaksi keskustelevaa naista mutterikahvilan ulkopöydässä. Mechelininkadun pään työmaa. Alfons Håkansin Viikari ajoi satama-altaaseen ja kiepsahti ketterästi kaijaan kuten hinaajan tuleekin. Julkaisukelpoista kuvaa en jyrkkään vastavaloon saanut. Hietalahden kirpputorilla tungosta, Fredallakin vilkasta.
Illalla Finskillä HJK ja Jaro tarjosivat trilleriä vapauttavaan loppuvihellykseen saakka. Ensi kertaa tällä kaudella sai katsomossa vähentää vaatetta toppatakin kaipaamisen sijasta.
Siinä Hietarannan lounaispäässä, missä hiekka vaihtuu kallioiksi.Tällä kertaa tyydyin kastelemaan kengänpohjat.
Muutaman sadan metrin päässä V:n haudalla muistuttivat maasta puskeva päivänkakkara ja sitä kiertävä kimalainen elämän kiertokulusta. V:n pojat saivat lauantaina valkolakkinsa. Tälle samalle hautikselle kuljimme kulkueena omana lakkiaispäivänämme.
Tuomien tuoksu, kaikki se vihreys. Voikukat, jotka saavat hetken koristaa otsikkokuvaa tuossa yllä.
Valkoposkihanhet Lapinlahdella, onkimiehet Lauttasaaren sillalla. Kaksi keskustelevaa naista mutterikahvilan ulkopöydässä. Mechelininkadun pään työmaa. Alfons Håkansin Viikari ajoi satama-altaaseen ja kiepsahti ketterästi kaijaan kuten hinaajan tuleekin. Julkaisukelpoista kuvaa en jyrkkään vastavaloon saanut. Hietalahden kirpputorilla tungosta, Fredallakin vilkasta.
Illalla Finskillä HJK ja Jaro tarjosivat trilleriä vapauttavaan loppuvihellykseen saakka. Ensi kertaa tällä kaudella sai katsomossa vähentää vaatetta toppatakin kaipaamisen sijasta.
torstai 3. kesäkuuta 2010
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Hedelmäpelikompassi
Chef ei ollut ihan Eerikkilän tasoa, mutta ruokaa riittävästi kuten urheiluopistoilla aina. Jääprinsessat irtoripsineen ruokailivat kurinalaisessa rivissä. Mietin, onko olemassa nutturakonetta.
Juniori oli juuri laskemassa lasiinsa mehua pöydällä jaloilla seisovasta astiasta, kun koko hana irtosi ja punainen neste suihkusi puolimetrisessä kaaressa lattialle. Vieressä odottanut valmentaja kuitenkin reagoi salamana ja painoi sormensa reikään kuin Hans Brinker.
Illalla kysyttiin nuorukaiselta paperit, mutta itsevarmuutta riitti senkin jälkeen kertoa neitoselle tiskin takana, että GT:hen ei ole tapana laittaa jäitä ja että viskiä ei kuulu tarjoilla tuollaisesta lasista. Seuraava jonottaja pyöritteli silmiään ja osti vuorollaan konstailematta kaksi Auraa.
Täysikokoinen pallo tuntui isolta ja helpommin hallittavalta eikä kukaan lopulta sittenkään päätynyt selälleen nurmen kostean soiseen kohtaan. Kaukainen ukkosen jyrinä, aavistus alkavasta hämärästä. Toinen aika, toinen paikka, toinen laji, sama suvanto ajan virrassa. Minkä jälkeen postiauto ajoi hiljaa.
Työrupeamat hyvällä asenteella ja valmista sen mukaan, mutta ryhmäkuva tarpeettoman suurella aukolla.
Motarin rankkasade, Helsingin auringonpaiste. Naisten Kymppi.
Juniori oli juuri laskemassa lasiinsa mehua pöydällä jaloilla seisovasta astiasta, kun koko hana irtosi ja punainen neste suihkusi puolimetrisessä kaaressa lattialle. Vieressä odottanut valmentaja kuitenkin reagoi salamana ja painoi sormensa reikään kuin Hans Brinker.
Illalla kysyttiin nuorukaiselta paperit, mutta itsevarmuutta riitti senkin jälkeen kertoa neitoselle tiskin takana, että GT:hen ei ole tapana laittaa jäitä ja että viskiä ei kuulu tarjoilla tuollaisesta lasista. Seuraava jonottaja pyöritteli silmiään ja osti vuorollaan konstailematta kaksi Auraa.
Täysikokoinen pallo tuntui isolta ja helpommin hallittavalta eikä kukaan lopulta sittenkään päätynyt selälleen nurmen kostean soiseen kohtaan. Kaukainen ukkosen jyrinä, aavistus alkavasta hämärästä. Toinen aika, toinen paikka, toinen laji, sama suvanto ajan virrassa. Minkä jälkeen postiauto ajoi hiljaa.
Työrupeamat hyvällä asenteella ja valmista sen mukaan, mutta ryhmäkuva tarpeettoman suurella aukolla.
Motarin rankkasade, Helsingin auringonpaiste. Naisten Kymppi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
