Adventtiaamun hämärä

Seuraava talvi

Talvi taas, luontevasti, kuin ei kesää ennätyshelteineen olisi välissä ollutkaan. Makkarissakin tarkenee kun huoltomies poikkesi kilkuttelemassa termostaattiventtiilin auki.

Ja liukasta. Käsilaukku lensi kun kunnianarvoisa rouva kalliin näköisessä päällystakissaan astui ulos bussista ja levisi mahalleen hankeen. Kiireinen isä kuljetti teletappiaan ahkiossa ja huomasi vasta metrien päässä, että kuorma oli kellahtanut ajoradalle. Autiolla Välskärinkadulla, onneksi, ja haalareissaan kädet puuskassa suoritusta arvioineiden remonttimiesten huviksi.

Taiviksen puistoa jäädytettiin eilen. Liikuntavirasto tapaa aloittaa Väiskillä puisto-osastoa myöhemmin.

Vaikka ehditäänhän tässä vielä ennen joulua palata sumuun, sohjoon ja vesisateeseen. Koska tämä on Helsinki.

Sävyjä

Kotikatsomo: Kuulustelu

Osa 1/2.Toisen maailmansodan Suomessa nuori nainen pidätetään vakoojana. Kuulusteluissa hänet murretaan henkisesti. Jörn Donnerin elokuva Kerttu Nuortevan kohtalosta. N: Minna Haapkylä, Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman

Tyttöparka, miten ne nyt tuolla tavalla.

Suomen Kuvalehti aiheesta

Hyvä päivä

Kahvini juon toki pöydän ääressä, mutta isänpäivänä on mukava herätä itse askarreltujen korttien saapumiseen. Ja uusin Harjunpää ja rautahuone oli juuri sitä, mistä haaveilinkin. Vaikka Joensuun kirjoihin väistämättä kuuluvien vinksahtaneiden perhetaustojen pureskelu ehkä sopisi paremmin jollekin muulle merkkipäivälle.

Zilanista pizzat, minulle kanaa ja ananasta.

Maalin tappio isien joukkueelle illalla kuplassa näytti ketuttavan poikia yllättävän kovasti, mutta toivottavasti pillimehut ja korvapuustit loivensivat. Se yksi maali ei ollut paitsio koska paitsiosääntöä ei käytetty, mutta faijoja vahvistanut maajoukkuejuniori olisi voinut olla protestin paikka koska ei tietääkseni ollut kenenkään faija. Itse yritin pysyä hengissä lyhyillä vaihdoilla. Puoli metriä matalaksi jäänyt kierteinen keskitys jäi harmittamaan, mutta riisto, siirto ja avaus vasurilla lämmittivät.

Iltapalaksi ja päivän kruunuksi köyhiä ritareita. Vai rikkaitako, kun oli jäätelöäkin?

Ihan marraskuu

Maatuvien lehtien imelä tuoksu häipyy, tummanpunaiset ja keltaiset kasat katoavat.

Jää kosteanharmaa hämärä, jäisen märkä tuuli, joka pieksee tätä rantakaupunkia kallioisella niemellä. Pahimmassa tapauksessa maaliskuuhun saakka. Onneksi voi haaveilla edellisen kaltaisesta talvesta, pyryistä ja kinoksista.

Lauantaina talven ensipotkut harjoitushallin jäällä, kun isät olivat saaneet kutsun luistelukoululaisten tunnille. Lujaa ei menty, mutta fleecen sisällä tuli hiki ja hauskaa oli. Enkä kaatunut kantokuntoon.

Pimeän laskeuduttua löytyi Pihlajamäestä futiskupla, jonka ovelle kahlattiin hetteikön läpi. Mutta sisällä oli lämmin ja kahviakin myytiin. Tappio ja voitto hyvällä pelillä lämmittivät lisää.

Päivän päätteeksi Olvi, yksi.

Peter Englund: Kirjeitä nollapisteestä

Ruotsalainen Peter Englund riisuu disclaimerillaan lukijalta yhden aseen jo suomenkielisen laitoksen esipuheessa:

Jotkut suomalaiset lukijani löytävät kenties naiiviuden piirteitä näistä teksteistä tai ainakin kysymyksistä, jotka vauhdittavat niitä. Tällaista naiiviutta tapaa vain maani kaltaisissa maissa, jotka aimo annoksella hyvää tuuria ja kyllin taipuisan selkärankansa ansiosta kykenivät säilyttämään paikkansa vuosisatamme historian katsomossa.

Hyvä aloitus, jonka jälkeen Englundin pohdintoihin voi keskittyä.

Kadunmiesten ja taitelijoiden sotainnostuksen tyrmistyminen realismiksi ensimmäisen maailmansodan mutaisissa taisteluhaudoissa. Joukkohaudan reunalla vapiseva ihmisrivi teloittajien pistoolinpiippujen edessä Neuvostoliiton suurissa puhdistuksissa. Diktaattorien arkkitehtuuri. Alaston ihmislauma, jota vartijat tuuppivat sisään ennen kuin kaasukammion ilmatiiviit ovet suljetaan. Taivaalta Saksan kaupunkeihin satavat räjähdys- ja palopommit, kiinni höyrystyvään asvalttiin sulaneet ruumiit. Kolmivärinen päivä elokuisena aamuna Nagasakissa, jonka kohtalon sinetöi, että ensisijainen maali Kokura oli pilvien peitossa.

Yousuke Yamahatan seuraavana aamuna ottama kuva, jossa ilmeetön nainen seisoo raunioissa, puolen metrin päässä takanaan hiiltyneenä irvistävästä pääkallosta. Kuvateksti:

Hän kuvasi nuoren naisen tummaruutuisessa housupuvussa ja moitteettoman valkoisessa paidassa aivan lähellä tasaiseksi pyyhkiytynyttä jotakin, joka kerran oli ollut koti. Nainen ei itkenyt vaan seisoi siinä, hiljaa ja apaattisena, niin kuin ruokkisi villiä toivoa, että joku perheenjäsenistä pian ilmaantuisi paikalle.

Kaiken ytimenä tietenkin mekanismi, joka muuttaa tavalliset ihmiset, virkamiehet, kansakunnat koneistoiksi. Teloitusturistit nuoleskelemassa jäätelöitään ja lainaamassa kivääriä ampuakseen itsekin pari. Virka-aikaa tekevä Bomber Harris pyjamassaan sikeässä unessa samaan aikaan kuin 19-vuotias tähystäjä painaa yötaivaalla nappia ja pathfinderien värikkäät joulukuuset alkavat leijailla saksalaisten katedraalien yllä näyttämässä, mihin.

Suomentanut Timo Hämäläinen. Alkuteos: Brevet från nollpunkten. Historiska essäer.