Illalla pimenee jo

Sitä aikaa kun tuulessa alkaa olla terää ja pitää taas kaivaa kaapista pitkät housut.

Välillä tuuli tuo jostain kuin kuivien lehtien tuoksua.

Tähän on tultu

Kahvihyllyllä seistessä alkoi ottaa päähän. Reilun kaupan kahvi oli loppu.

Jotenkin tähän aloitukseen tiivistyvät nykyiset Helsingin Sanomien kolumnit.

Töölöntorin ohi

Konehirviö jyrsi kadusta asvalttipinnan ja sylki saaliin pureskelematta edessä liikkuvaan kuorma-autoon.

Paluumatkalla Mehiläisen kulmalla erottui joukon keskeltä jalat ja poplarinhelma vaakatasossa. Auttajia vilisi jo paikalla, ja sitten kääntyi kulmasta ambulanssikin ääneti, mutta sinivalot välkkyen.

Vuodenaikojen taite

Kiehuvan asvaltin tuoksu heti ulko-ovelta.

Lännessä musta pilvi, etelässä vaaleaa. Satoi vähän, satoi, sade lakkasi. Harmaa seinä ja kohina lähestyivät, sitten satoikin kaatamalla ja viistoon. Varjo suojasi yläosan, mutta shortsit kastuivat tummiksi ja painaviksi.

Työmaalla Kauppakorkean ja puiston välissä vesi lotisi kuumaan asvalttiin ja nousi höyrypilvenä taas.

Kotona sateenvarjo kylppäriin kuivumaan.

Askeleen verran jäljessä

…helsinkiläiset joutuvat hallituksen energiaveropäätösten jälkeen "karvaasti maksamaan" siitä, että pääkaupungissa ei ole noudatettu keskustalaista energiapolitiikkaa.

Ja linkki.

Mitä vi**ua, on helsinkiläisen ensimmäinen reaktio.

Joku on mokannut tekstin muotoilussa, on toinen reaktio, koska eiväthän poliitikot koskaan sano mitään värikästä tai terävää.

Ja kolmantena tulee, että sanoi, mutta saadakseen aikaan jonkin reaktion. Tai ehkä vain on niin, että Kepu olisi pitänyt jo kauan sitten siirtää puoluerekisteristä rikosrekisteriin, kuten joku muistaa muistuttaa.

Poliittisesta kulttuuritoimitukseen.

Matti Yrjänä Joensuulta on tulossa uusi kirja, minkä jostain syytä kuulin vasta Kemppisen kommenteista. Odotan innolla kun kaikki entisetkin nakottavat rivissä tuossa hyllyllä, mutta pienellä vavistuksella myös. Joensuun maailmat kun ovat alkaneet kirja kirjalta muuttua aina vain ahdistavammiksi.

(Edit: Uutuus mainittu lukemassani Salla Brunoun Pahan pappi -arviossa, mutta jäänyt silloin rekisteröitymättä tai vain saanut "ei toimenpiteitä" -leiman)

Perjantai 23.8.1985

Ei aamiaisella - Lehijärven marssi täyspakkauksin, meni yllättävän hyvin - sauna yms - lomille VLV+HL klo 14 - Kotona 17.15 - porukkaa meillä, TV:tä, flöjttiä, syömistä.

Lentokentän kainalossa

Jo toisella minuutilla ilmestyi yksi klassisista museokävijätyypeistä kertomaan E-mallin tykistä sekä laskutelineen kiinnityskorvakkeen puutteista, joita Willi Messerschmitt ei myöntänyt.

Alppilentäjien kohtalo. Saksalainen tuhannen kilon lentopommi. Merestä Porin edustalta puolen vuosisadan jälkeen nostetun Mersun jäännökset. Tiedustelukamera. Miksei välihallin mielikuvitusosastokin, toisaalta. Keijun siipi ja keijupöly, Ikaroksen sulka, lohikäärmeen suomu. Miksipä ei.

Pikku-ukko halusi istua pitkään Convairin kabiinin hämärässä ja sopihan se. Katselin mukavia violetteja istuimia ja yritin saada muistosta kiinni. Kuvittelin lentoemännän, moottorien käynnistymisen, rullauksen ja lähtökiidon mutta en vain muistanut, olenko matkustanut juuri tällaisella Kuopioon. Vai jopa tällä.

Taas kerran selailin saksalaisten lentäjä-ässien muistelmia, taas kerran mietin hintoja ja jätin ne hyllyyn.

Pihalla puut peittivät näkyvyyden, mutta niiden takaa jylisivät suihkumoottorit.

Pysäkillä tuoksui havumetsältä ja bussissa Helsinkiin joltakin menneissä kesissä niin, että tunne tämän jäämisestä vajaaksi voimistui.

Vilhonkadulla aloin herätellä perillistä.

Kiusallisia asioita

Kolumnisti Anu Partanen kokee meren taakse Suomesta käsin kiusallista yhden uskonnon pakkosyöttöä.

Hänen ei tarvinne huolestua. Onhan meillä maan päälehti, joka tuntuu sitkeästi ajavan luterilaisuutta ja sen kirkkoa alas.

(Tämän kirjoittaja ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.)

Suurten äärellä

Isiä johtaa herra joka sai ristit kaulukseen
ja sitä puolue
ja sitä jumala

Spotifyssa nyt entistä paljon enemmän myös Leskistä, Tuomaria, Hurriganesia ja Leevi & The Leavingsia.

Näitä tekstejä kuunnellessa huomaa, että Suomessakin on riittänyt neroutta. Ja Ganes potkii muuten vain kovaa.

Mutta onhan vaikkapa Siionin tyttäret hämärä tarina.

Limitys

Se outo vaihe kun lapset käyvät jo koulua ja aikuiset töissä, mutta kesäsäät vielä jatkuvat. Vaikka valossa ja tuoksuissa jo syksyn sävyn tunteekin.

Jostain nousee muistoja pölyisistä jalkapallokentistä, voikkatunneista Uimastadikalla ja Lapinlahdenkadun antikvariaatista, äh, divarista. Mutta Albertinkadullako vai Fredalla oli se levykauppa, josta silloin ostin Machine Headin? Vai peräti ei kummallakaan?

Elokuussa 1981 kumminkin.

Käpylän aukeilla

Ukkonen on parhaimmillaan avoimella paikalla. Välke ja jyrinä hiipivät lounaasta lähemmäksi samaa tahtia kuin taivas tummeni tasaisen harmaaksi.

Se komein salama iski johonkin lähelle, sinne päin jossa Pasilan linkkitornikin häämötti. Heti perään ei jyrinä vaan se ääni kun taivas revitään halki. Silloin vähän pelotti, myönsi pelimieskin myöhemmin kopissa.

Pelipaidoista, sukista ja shortseista kiertämällä irtovedet altaan yllä ennen kuin ne ripusteltiin hetkeksi kuivumaan. Onneksi oli vaihtovehkeitäkin mukana.

Kenkä- ja pallokojulle en pelien välissä sortunut mutta makkaratiskille toki. Kuulutuksinkin kehuttu Votkinin tuote vastasi huutoon.

Viimeisen pelin viimeisellä minuutilla maalivahti torjui läpiajon, mutta pallo jäi irti ja pysähtyi märimpään kohtaan. Juuri kun hyökkääjä oli jatkamassa sen tyhjiin, syöksyi jostain maalivahti ja pelurit ja pallo katosivat hyökyyn lammikon veden noustessa kohti taivaita. Kesän komeimman urheilukuvan ainekset mutta kamera ei valmiina. Tämä on harmittava viikon, vaikka maalin johto lopputulokseksi jäikin.

Iltapäivällä väsytti.

Ei enää 2003

Voisivatko vaikka tweetit olla ytimiä, joista osan ympärille kirjoittuisi blogimerkintöjä?

(Lisäksi haluaisin tuon vihreän kuvan alemmas syömästä mustavalkoista otsikkokuvaa.)

Nurmi, maali ja pallo

Paluusiirtymä

Kaupunkiinlähdön triste kesän lopussa. Härkönenhän sen hyvin Häräntappoaseessa kirjoitti Alpo Korvalle, mutta tunne on tuntuva ilman Kerttua ja kesäihastustakin.

Lähtö takaisin kaupunkiin on kesän loppu, silti sitäkin, että on alkanut kasvattaa juuria maalle. Missä kaikki tullessa tuntui pari päivää vieraalta ja erot aisteihin isoilta, mutta muuttui normaalioloksi.

Jo lähtöä edeltävinä päivinä mieli alkaa valmistautua. Hyvästelee paikkoja ja tunnelmia, käy aitalla ja ladon luona tällä erää viimeistä kertaa. Ja miettii, mitä kaikkea jäi sittenkin tekemättä.

Pienenä aina Mamma paistoi lähtöpäivänä lettuja ja patisti käymään vielä kerran uimassa, ettei tule autossa kuuma. Ryhmäkuvat, vilkutukset portailta.

Vähän aikaa on irrallaan, ei enää lähtöpaikassa muttei vielä seuraavassakaan. Kaupungissa menee muutama päivä ennen kuin saa paikasta kiinni. On kaikkea, mutta se tuntuu vieraalta ja elämän tempo kiireiseltä.

Tämä viikonloppu meni toipumiseen. Kuumuus, joka Keski-Suomessa oli kuiva ja siedettävä mutta täällä hiostava ja suolaisen kosteuden tuoksuinen kuin etelässä. Nurmet puistoissa keltaisia ja kuivan raapivia, nokkoset ja pihlajat nuutuneina roikkuvia. Kirpparilta puolellatoista eurolla ostettu Urheilun värityskirja, hyllystä uusintakierroksella Pamisoksen purkaus, vielä parempi kuin viime kerralla.

Sunnuntai-illan ukkosmyrsky, välkkeineen, paukkeineen ja ropinoineen vaikuttava ikkunasta mutta vielä vaikuttavampi Twitteristä. Lämpötila ei juuri pudonnut.

Viikon päätteeksi eversti Sandels, yksi.

Koljatti

Helkatti, Koljatti

Alussa oli Kekkonen.

Tervon tuttuun tapaan verbaalinen makupala toisensa perään muttei tämäkään kirjana historiaan jää, oli ensivaikutelma.

Pidemmälle lukiessa kuva koheni. Osuvaa, oletan, ajankuvaa maasta ja mediasta. Niiden narraamiseksi esiin piti näyttää syötiksi muutamaa "Vanhasta", "Stubbia" ja "Pekkarista" , mutta ei tämä sitä otsikoiden huutamaa kohukirjaa muistuttanut.

Etenkin se, kuinka poliitikkojen yksittäisistä sanoista, lauseista, ilmeistä, pysäytetyistä kuvista tulee muka tärkeitä. Ja poliitikot antautuvat, alkavat toimia kuin ne olisivat.

Kirjailija itse kuuluu sanoneen: Kun media tarkastelee ihmistä suurennuslasilla, arkipäiväinenkin muuttuu kummalliseksi.

Google löysi yllättävänkin monta kielteistä arviota, ja arvioijista jotkut vaikuttivat lukeneen kirjan. Kirjallisuustieteilijä huomasi punaisen langan puuttuvan. Voi olla. Ehkä olen elänyt niin monta vuotta mikroblogeissa ja täyskokoisissa, etten enää osaa kaivata sellaista. Tekstikokoelmakin menee täydestä.

Loppua kohden kirja kyllä tummeni.

Astan-päivän myräkkä

Siinä myrsky-yön salamointia tulvivassa ja jylisevässä maailmassa oli kyllä jotain raamatullista.

Hesarin grafiikka näytti, kuinka kapealla kaistaleella Asta pyyhkäisi kaakosta länsiluoteeseen ja kuinka parahiksi se meni tästä. Tuhannet vielä ilman sähköä, kerrotaan, moni heistä ihan tuossa Sumiaisissa.

Puolen aamua helikopterin läpätystä, puolen tunnin sähkökatkos. Liittyisivätkö korjaustöihin.