Maanantain lainaus

Perusteleva keskustelu ei liioin ole muotia. Olettehan panneet merkille, että edes Sixten Korkman ei saa televisiossa esittää perusteluja lausumilleen, koska toimittaja hermostuu ja alkaa puhua päälle. Sielläkin mennään toimittajan ja vastaavan toimittajan aikataulutuksen mukaan ja toivotaan, että puhutettava sattuisi sanomaan jotain minkä voisi vetää uutisissa esiin. Korkman sanoi tai professori tuomitsi tai asiantuntijat hylkäävät.

- Kemppinen

Viisikko syö eväitä salaperäisessä luolassa

Lounaaksi pippurimakrillia ja uunijuureksia. Suosittelen.
- - - - -
Twitter-vinkin pohjalta löytyi Helmetistä Jorma Ojaharjun Avustajat kehästä. Ensimmäinen erä vuodelta 1968.

Kelpo kuvaus 60-luvun työväenelämästä satamakaupungissa. Ensimmäisinä vertailukohtina nousivat mieleen Pertsat ja Kilut sekä Alpo Ruuthin kirjat.

Kelpo nyrkkeilyromaani. Kun kehässä kirkkaiden valojen alla ei pääse pakoon totuutta, omia pelkojaan eikä kipua. Vaikka mieli tekisikin keksiä tekosyitä kuten kirjan Ossilla. Samaan aikaan ottelijoiden keskinäinen yhteys ja toveruus.

Uskoakseni myös kelpo paikallishistoriallinen fiilistely. Jos olisin Vaasasta, osaisin sanoa varmasti.
- - -
Seuraavaksi: Natsisurffaajien täytyy kuolla. Hermon kuolema joulutarinassa ei jätä yhtään silmää kuivaksi.

Ratkaisu

Vasemmistoaktiivin FB-merkinnässä todettiin marjafirmat julmiksi ja pahoiksi, koska thaimaalaisilla poimijoilla on huonosti.

Saattaa olla totta.

Joten ensi vuodeksi joku perustaa Reilun Kaupan Poimintaosuuskunnan, jonka työntekijöinä poimijat pääsevät hyville palkoille.

Eikö perustakin?

Kankaan ja ihon välissä

Hyisellä taivaalla ilta-auringon viimeiset säteet tuovat tuulen kiidättämiin pilvenrepaleisiin punaista ja mustaa.

Vaikka takin vetoketju on vedetty ylös asti, tunkee tuuli kauluksesta ja hihansuista iholle. Steiner-koulun suunnalta leijailee pizzan tuoksua. Kuuman pizzan.

Airbus jylisee vilkkuen matalalta yli ja kaartaa loivasti kohti pohjoista.

Lihastyö lämmittää. Kädet syvällä farkkujen taskuissa penkillenousuja kentänlaitojen verkon betonijalkojen päälle samalla kun katse seuraa poikain pelaamista. Ohi lenkkeilevä mies katsoo pitkään, epäilee ehkä avohoitopotilaan pakkoliikkeiksi.

Kotimatkalla Topeliuksenkadun mäessä on jo pimeää. Maatuvat lehdet tuoksuvat, tuuli raapii kuivuneilla asvalttia.

Yhteinen tekijä

Se, millä kiehtovuudella Gwen Stefani lausuu hurt videossa The sweet escape. Ja Tracey Ullman heard videossa They don't know. Ja Eliza Doolittle her My fair ladyssa.

Tästä on pakko olla olemassa väitöskirja jossain.

The people's exhibit #1

...and #2...
...and #3...
The prosecution rests.

Tämä on syksy ja nyt

En tulkinnut sateenkaarta poliittisena viestinä.

Sen perässä tuli sadekuuro, jota varjottomana pakenin tiheimmän puun alle.

Alkuvihellykseksi tokeni, mutta iltavaloista huolimatta hämärä tummui jo avausjaksolla liian pimeäksi kameralle.

Valonheitinten keltaisessa valossa taivaalta valuneessa syyssateessa oli kyllä film noiria.

Kolme minuuttia, valmentaja huusi, vaikka varmasti oli enemmän jäljellä. Tarkoitus oli saada tasoitusta jahdannut vastustaja hätääntymään vielä enemmän, kuulin kotimatkalla. Tiesittekö te sitten totuuden, kysyin.

Eivät kuulemma.

Vielä kotonakin kylmä huokui luista ja ytimistä.

Kulttuurikulma

Sunnuntailounaalla näyttelin perheelle Arvottomien BaariBar-kohtauksen. Aika nuivat kritiikit.

- Haluatko takkini pantiksi?
- Tuon vai? Minun pitäisi palkata mies vartioimaan sitä. Talo tarjoaa mieluummin.
- - -
Juho Juntusen Per Vers, runoilija -sarjakuva teki vaikutuksen jo kyseisen vinyyli-LP:n liitteenä. Nopea kysely Twitterissä tuotti heti vastauksen, että se on sittemmin julkaistu myös kokoelmassa Natsisurffaajien täytyy kuolla. Joka taas löytyi kirjastojen tietokannasta, joten.

Jostain nousi mieleen ajatus, että tuosta olisi myös elokuvan käsikirjoitukseksi. Alussa on rujoja piirteitä, mutta loppua kohden tarina kaunistuu kaunistumistaan.

Joku on ehtinyt yhdistää sarjakuvan ja nimibiisin. Siunattu teknologia, sanoi Manne kulovalvontatornissa soittaessaan Ville Alfalle Pariisiin.

Hemingwayn hampurilainen

Mielenkiintoinen teksti Hemingway's Hamburger sai ajatuksen muutenkin liikkeelle.

Jos itse istuisi kuubalaisen merenrantatalon terassilla daiquiri käden ulottuvilla katselemassa aaltojen rullausta rantahiekkaan ja kirjoittamassa suurta meriaiheista romaaniaan.

Kirjoittaisiko, vai hidastuisiko työ päivä päivältä lakatakseen huomaamatta kokonaan. Niin kuin aikakin voi toisenlaisessa elämänrytmissä hidastua. Tai yhtä hyvin nopeutua, mistä sen tietää, koska hidastuminen ja nopeutuminen olisivat lopulta yksi ja sama asia.

Kesä jatkuu, kesä

Mutta hengissä ollaan. Ja on tuossa ensimmäisten maatuvien lehtien tuoksussa syksyäkin.

Käpylän kentän pesäpalloilijat eivät olleet vielä saapuneet, mutta hiekkaan piirretyt ristit erottuivat.

Koskelantietä välkkyi mustamaija ja kaarsi huutaen Mäkelää etelään.

Vastustajan alkulämmittelyssään tahdissa tekemät liikkeet ja cadencet toivat merijalkaväkisen vaikutelman, ja pelottava oli rynnistyskin kun kotijoukkueella teki tiukkaa saada pallo edes pois omalta alueelta.

Topparipari vartioi vastustajan tähtihyökkääjää sandwich-periaatteella ja ehtikin yhä uudestaan viimeistään viime hetkellä kurottaa jalkaa laukausten eteen.

Pitkästä vaparista jatkettu johtomaali tuli vastustajalle kylmänä suihkuna, ja sama resepti toistui toisessa, jonka perillinen nytkin liidätti matkaan keskiviivan maastosta.

Itse viimeistely oli kyllä kopio Claudio Caniggian osumasta Italiaa vastaan 1990.

Johtoasemassa pesukoneessa kieppuvan altavastaajan minuutit ovat pitkiä, varsinkin, jos yksi ottaa kaksi keltaista turhista pelin viivyttämisistä. Mutta jos maalivahti on hyvä ja taitavammankin peli soseutuu pakkopaikassa puskemiseksi, on kaikki mahdollista.

Sillä yhdellä oli viikset, äimisteli mittarin mukaan kahdeksan kilometriä urakoinut puolustaja kotimatkalla.

Vielä yksi viikonloppu shortseissa

Sonera Stadiumin uumenissa on sokkeloista ja jo vähän nuhjaantunutta. Pallopojat pukivat mainosliivit ylleen, kertasivat kukin tehtävänsä ja istuivat pukukopin penkeille räpläämään kännyköitään. Komennuskunnan marssiessa tuntia myöhemmin kentän laidoille oli kaitsijalla vapaus siirtyä katsomoon.

Vastustaja ei missään vaiheessa näyttänyt itsekään uskovan itseensä, mutta kotijoukkueen esitys oli silti vakuuttava. Niin vakuuttava, että loppuvihellys harmitti.
Kotimatkaa koristi kookas kuun puolikas. Vikan maalin jälkeen unohdin sen ilmaukon päälle, aika noloa, pallopoika myönsi.

Lauantaina mahtui Väiskille kerrankin. Aurinko lämmitti mutta helotti jo illan aluksi niin matalalta, että häikäisi. Sunnuntaina Lehtikuusentien vuoro. Keltainen prässää, komensi koutsi,  ja maalin jälkeen etunojat ja nopeasti pallo liikkeelle ja kolmella käytävä ennen kuin saa hyökätä.

Kotimatkalla tuoksui Topeliuksen ja Humaliston kulmassa pizza. Niin aina.

Kustantaa, kuljettaa, kannustaa ja haikailee

Tää on mulle nostalginen halli kun poika aloitti täällä jääkiekon seiskytkuus, kertoi naisääni toiselle Myllypuron hallin aulassa. Kuinkahan paljon tänä vuonna pitää ommella paljetteja, mietti ilmeisestikin nyttemmin taitoluistelua taustoittava kollegio.

Hallin puolella keinovalojen loiventama hämärä, tekojään tuoksu ja kasvoille huokuva kylmä. Ylhäällä seinillä Jokereiden, OKK:n, Kojoottien, Karhu-Kissojen, IFK Jrs:n ja muiden logot. Tyttösten luistinten rouske muttei vielä mailojen ja kiekkojen kopinaa.

Suljin silmäni ja mietin  hetken, miltä tuntuisi olla juniori valmistautumassa kohta alkaviin lätkätreeneihin. Tuntui yllättävän voimakkaasti yllättävän houkuttelevalta. Jostain muistoista se pursusi.

Onhan kaikki tehneet jäniksenampumista, tyttöjen valmentaja varmisti kun palasin kahvion puolelle lämpimään. Jään ja oheisten jälkeen neiti kinusi talon juustosämpylää mutta sai vain pillimehun kotona laitetun painikkeeksi.

Ulko-ovella iski vastaan loppukesän lämpö. Puro hallin takana solisi kun astelimme siltasta sen yli.

Harrastuskollisio syntyy silloin kun juniorilla on jäät samaan aikaan kuin juniorilla vieraspeli. Onneksi on tekstiviestitulospalvelu. Voitto 0-2 mutta myös D suoralla punaisella ulos, se kertoi.

Illalla TV:ssä oli pallo Huuhkajien jaloissa villi.

Muunnelmia teemasta eli keskiviikon lainaus

Kaikenlaista viestintää on tarjolla tolkuttomasti, totuutta ja merkitystä paljon vähemmän. Puhesfääri tursuaa puhetta, joka ei tarkoita mitään, ja puhetta, jonka tarkoitus on peitellä sitä, mistä varsinaisesti on kyse.

Johanna Korhonen HS:n kolumnissa, joka maksumuurin takaa ehkä joskus näkyy, joskus ei.

Jutun näköinen näennäisjuttu on parhaimmillaan harmiton, huonoimmillaan tympeä aikavaras. Se on nopea tehdä, merkityksetön vastaanottaa ja ravitsee yhtä paljon kuin hukkakaura.

Kesätuulen tuoksu

Sunnuntaina lisää kesää. Lämpö, syvä vihreys, haituvat sinisellä taivaalla.

Nappulakengät, pyöreä pallo... raikui junioriturnauksessa Sonskin yläkatsomosta voimalla, vaikka totuttua heleämmin äänin. Hyvin olivat juniorit chantit oppineet. Kentällä näyttivät maalit isoilta raidallisten edarin haastaessa viikonlopun turnauksen pronssipelissä Ilveksen.

Vielä kutosen puolella turkulaisjuhliin päättynyt finaali. Grilli vieressä puski nenään ruskistuvan makkaran tuoksua, mutta pysyin tiukkana. Tai siis ei ollut yhtään käteistä matkassa.

Vielä puuttui vähän juniorifutista, joten sopi ihmetellä vielä tutumpien natiaisten treenit Lehtikuusentiellä.

Kesältä tuoksui Keskuspuistokin.

Yhtäkkiä

Syyskuisena lauantaina  yhtäkkiä kesäisistä kesäisin päivä vihreyksineen ja kesän tuoksuineen.

Kuin unta.

Tää on kaunis ku satukaupunki, ihasteli juniori astellessamme Hiidenkiventietä Tapanilassa. Ja samalla hetkellä kipitti pieni siili tien poikki kadotakseen pensasaidan alle.

Että sai tämänkin päivän elää.

Satunnainen jatkopala

Taannoiseen merkintääni sisällön ja muodon suhteesta on liitettävä tämä lainaus:

TV:ssä esiintyvän pitäisi olla sievä kuin sika pienenä, esittää asiansa hauskasti ja käytännössä asian sisällöllä ei taida enää ollakaan niin paljon väliä.

 Nyt nukkumaan.

Kieliherkkuja

Jo aiemmin myönsin kadehtivani ruotsinkielisiltä ilmaisuja mys ja mums.

Helsingin murteen ohella kaikki kielitaustani viittaavat itäiseen Suomeen, mutta löytyy lännempääkin kadehdittavan käyttökelpoisia tiivisteitä.

Kui? Melkeinpä minkä tahansa kysymiseen.

Ja

Tuanoi. Tempoa kertahipaisulla hiukan hidastava sympatiapala.

Kummallisia aikoja

Sunnuntaiaamuna Keravalla satoi eikun paistoi eikun satoi eikun paistoi eikun satoi kaatamalla. Sateenvarjosulkeiset, siis.

Kotijoukkueen vanhemmat olivat pystyttäneet päätyyn kahvipisteen samaan tapaan kuin taannoin Porvoossa. Meillä päin vain turnauksissa.
- - - - -
Maanantai-iltana Käpylässä oli valmentaja huutanut jo kaksi minuuttia avausjakson peliajan olevan täynnä kun erotuomari tuomitsi vieraille kiistattomasta rikkeestä rangaistuspotkun. Suuri sekasorto ja sanailu jatkuivat senkin jälkeen kun maalivahti oli torjunut vedon, laukoja jatkanut paluupallon verkkoon ja erotuomari viimein viheltänyt tauon.

Toinen näytös alkoi sitten pelin lopulla tapahtumia dominoineiden vieraiden hiivuttua ja sinivalkoisten noustua vuorostaan johtoon. Viisi minuuttia, vielä jaksetaan, oli valmentaja ehtinyt juuri huutaa kun kaksi potkua myöhemmin erotuomari vihelsi ottelun päättyneeksi. Mi-täh! kuului kentälle harppova vieraiden valmentaja äimistyvän.

You lose some, you win some.

En nähnyt, oliko erotuomarin ranteessa Mikki Hiiri -kello.
- - - - -
Seuraavana aamuna hallitsi sosiaalista(kin) mediaa Nokia. Ilmeisesti olin ainoa, jolla ei ollut asiaan selkeän voimakasta kantaa.

Magistern ja ihminen siellä takana

Koululaisen silmin opettajat olivat ainakin vielä silloin auktoriteetteja, joiden pelottavuutta lempinimet ja (useimmiten kai) hyväntahtoinen pilkka yritti vähentää.

Silloin kun vielä noustiin tunnin aluksi seisomaan yksiosaisen pulpetin viereen ja opettaja saattoi korostaa sanojaan lyömällä karttakepin pirstaleiksi pöydänreunaan.

Vanhan matikanmaikan nekrologiin törmätessään ajattelee, että fasadien takana on saattanut olla mielenkiintoisia ihmisiäkin. Vaikka muistokirjoitusten kohteliaisuuslisän miinustaisikin.

Ja näyttää kuin vanha luokanvalvoja olisi omakustantanut muistelmat. Mutta lienevätkö niin epätylsät, että kannattaisi kysellä kustantajalta?

Videota löysin verkosta vain musanmaikasta. Muistaakseni luokka keräsi heille häälahjan, jonkinlaisen vaasin varmaankin.