Natiaisten viilettäessä kaukalossa kelpasi nojata seinään ja sivistyä podcastilla.
Kalle Haatasen haastattelussa professori Tarmo Kunnas kirjastaan Fasismin lumous.
Kirjasta lisää esimerkiksi Kainuun Sanomissa ja Historia jatkuu -blogissa ja erityisen perusteellisesti Jukka Hankamäen kirjoituksessa.
Sekin tietysti, mitä sellainen fasismi yleensäkään on ja miten esimerkiksi kansallissosialismi, sosialismi ja italialainen fasismi vertautuvat toisiinsa.
Mutta vielä enemmän fasismin lumous aikansa ilmiönä. Mihin ihmiset olivat ehtineet pettyä ja mitkä aikansa aatevirtaukset heitä fasismin suuntaan ohjasivat? On helppo todeta jotkut joko pahoiksi tai tyhmiksi, mutta mielenkiintoisempaa miettiä heidän motiivejaan.
Ja mitä aatevirtauksia 2010-luvussa liikkuu? Kyynistyminen ja pettymys melkeinpä kaikkiin aatteisiin, luulen, jolloin kaikkeen on varminta suhtautua ironialla.
Matkalla Salmisaaren spårapysäkille tuuli hyisesti. Kotona amarettokaakaota.
perjantai 29. marraskuuta 2013
torstai 28. marraskuuta 2013
Elämä, taide
Iltayön halki jyrisevän bussin valaistusolosuhteet.
Ensimmäisessä penkissä istuin pimeydessä, mutta muovilevy edessäni tarjoili asiat takaani peilikuvana kuin hiukan sumennetulle valkokankaalle.
Seuraavan rivin kahdesta neitosesta toinen jäi taakseni piiloon, mutta toisen kasvot esiintyivät ruudulla 20 minuuttia. Eivät ehkä missikauniit, silti vähintään samoin verroin nuoruutta, terveyttä ja elämää säteilevät. Ilmeet vaihtelivat mietteliäästä nauravaan kai seuraten vierustoverin kanssa käytyä keskustelua, jota en kuullut. Yläviistosta heittyvä valo piirsi nenän varjon juuri oikeaan paikkaan.
En osaa sanoa, tirkistelinkö kun en kääntänyt katsettani pois.
Kuin kokeellinen lyhytelokuva, mutta ainoa esitys suorana lähetyksenä.
Ensimmäisessä penkissä istuin pimeydessä, mutta muovilevy edessäni tarjoili asiat takaani peilikuvana kuin hiukan sumennetulle valkokankaalle.
Seuraavan rivin kahdesta neitosesta toinen jäi taakseni piiloon, mutta toisen kasvot esiintyivät ruudulla 20 minuuttia. Eivät ehkä missikauniit, silti vähintään samoin verroin nuoruutta, terveyttä ja elämää säteilevät. Ilmeet vaihtelivat mietteliäästä nauravaan kai seuraten vierustoverin kanssa käytyä keskustelua, jota en kuullut. Yläviistosta heittyvä valo piirsi nenän varjon juuri oikeaan paikkaan.
En osaa sanoa, tirkistelinkö kun en kääntänyt katsettani pois.
Kuin kokeellinen lyhytelokuva, mutta ainoa esitys suorana lähetyksenä.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Legendat seinällä
Myllikän hallin seinältä katselivat syksyn 1976 Canada Cupin suomalaiset ja paikalliset legendat. Useimmat tunnistin.
Hallin puolella betonilla irtokiekko ja vähän matkan päässä irtopallo. Sininen kaukissellainen.
Kykin kaukaloiden reunoilla ja keräsin muovipusseihin hiekkaisia jäänpalasia, koska Zambonin reitillä lastassakaan ei ollut kuin ripaus vetistä sohjoa.
Jäähallijää on erilaista kuin ulkona, samoin kylmyys.
Hallin puolella betonilla irtokiekko ja vähän matkan päässä irtopallo. Sininen kaukissellainen.
Kykin kaukaloiden reunoilla ja keräsin muovipusseihin hiekkaisia jäänpalasia, koska Zambonin reitillä lastassakaan ei ollut kuin ripaus vetistä sohjoa.
Jäähallijää on erilaista kuin ulkona, samoin kylmyys.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Elokuva minun makuuni
Tinker, tailor, soldier, spy kannatti tallentaa.
Kuten Guardianin Peter Bradshaw tiivistää:
This Tinker Tailor is a weightless, slo-mo nightmare taking place in what looks like an aquarium filled with poison gas instead of water: I found it more gripping and involving than any crash-bang action picture, and it is anchored by Gary Oldman's tragic mandarin, a variation on Alec Guinness which transfers the emphasis away from George Smiley's wounded feelings to his cool capacity for unconcern in the face of violence, a hint of a daredevil past, long mummified by bureaucratic self-control and a schoolmasterly scorn for his victim's weakness and disloyalty, while seeing how easily any agent could give the wretched Judas kiss.
Traileri:
Kuten Guardianin Peter Bradshaw tiivistää:
This Tinker Tailor is a weightless, slo-mo nightmare taking place in what looks like an aquarium filled with poison gas instead of water: I found it more gripping and involving than any crash-bang action picture, and it is anchored by Gary Oldman's tragic mandarin, a variation on Alec Guinness which transfers the emphasis away from George Smiley's wounded feelings to his cool capacity for unconcern in the face of violence, a hint of a daredevil past, long mummified by bureaucratic self-control and a schoolmasterly scorn for his victim's weakness and disloyalty, while seeing how easily any agent could give the wretched Judas kiss.
Traileri:
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kettu ja nutturameri
Kymmenen tuntia Barona Areenan katsomossa, kaukalossa muodostelmaluistelua. Esitysten lomassa ehti lukea Alpo Suhosen Vuosi elämästäni -kirjan ja torkahdella mikrouniin. Yhdessä piirretty kettu antoi elämänohjeita. Se tuli tietysti Simpsonien jaksosta, jossa Homer oli syönyt tappajachiliä.
Yläkäytävän backstage sykki energiaa ja koetteli korvia kun suorituksiinsa valmistautuvien joukkueiden ghettoblasterit pauhasivat nupit kaakossa ja tanssivat joukkueet lauloivat päälle vielä kovempaa.
Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä
Palloilussa tietää tilanteen koko ajan. Tässä joukkueet seisovat kaukalossa nimikylttiensä takana kunnes kuuluttaja ilmoittaa mitalin värin ja sen voittaneen joukkueen kisakappaleen alkutahdit kirvoittavat luistimilla tasajalkaa hyppivästä joukkueesta tyttökoulun palon äänet.
Yllätyshopea kimmelsi kaulassa vielä kotona.
Yläkäytävän backstage sykki energiaa ja koetteli korvia kun suorituksiinsa valmistautuvien joukkueiden ghettoblasterit pauhasivat nupit kaakossa ja tanssivat joukkueet lauloivat päälle vielä kovempaa.
Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä
Palloilussa tietää tilanteen koko ajan. Tässä joukkueet seisovat kaukalossa nimikylttiensä takana kunnes kuuluttaja ilmoittaa mitalin värin ja sen voittaneen joukkueen kisakappaleen alkutahdit kirvoittavat luistimilla tasajalkaa hyppivästä joukkueesta tyttökoulun palon äänet.
Yllätyshopea kimmelsi kaulassa vielä kotona.
lauantai 23. marraskuuta 2013
Hetken tao
Jos herää lauantaiaamuna spontaanisti viideltä eikä saa enää unta, voi nousta kuudelta ja virittää Moccamasterin korahtelemaan.
Muun väen lähdettyä edeltä jäähallille on osittaisen retrohetken aika. Sähköpostisuman purkaminen ja nettisivujen päivitteleminen ei sitä ole, mutta vielä yksi mukillinen kahvia, TV:n sulkeminen ja Radio Suomen Onnen sävel kyllä.
Radioon tuntuu soittelevan aika eri-ikäistä ja -henkistä väkeä kuin Twitter-virrassani ruudun vasemmassa reunassa surisevat nopean ironiset nokkelikot. Välillä unohtuu, että Suomi on vielä monta maailmaa ja monta todellisuutta. Ja musiikkitoiveet: Punaiset posket, syksy-yö, Ranskalaiset korot, Olavi Virta laulamassa sateenkaaresta.
Muun väen lähdettyä edeltä jäähallille on osittaisen retrohetken aika. Sähköpostisuman purkaminen ja nettisivujen päivitteleminen ei sitä ole, mutta vielä yksi mukillinen kahvia, TV:n sulkeminen ja Radio Suomen Onnen sävel kyllä.
Radioon tuntuu soittelevan aika eri-ikäistä ja -henkistä väkeä kuin Twitter-virrassani ruudun vasemmassa reunassa surisevat nopean ironiset nokkelikot. Välillä unohtuu, että Suomi on vielä monta maailmaa ja monta todellisuutta. Ja musiikkitoiveet: Punaiset posket, syksy-yö, Ranskalaiset korot, Olavi Virta laulamassa sateenkaaresta.
torstai 21. marraskuuta 2013
Kaupungilla kuultua
Taas joutuu jouluks lusimaan, onneks on huomenna Kela ja fyrkkapäivä, mietti mies metrossa toiselle.
Siis se kanto meille tarjottimellisen shotteja, päivitteli näyttävä neitonen toiselle samanmoiselle Kaivokadun alla. Ai oliks se joku luuseri? Ei ku jostain Kainuusta ja se oli yksin.
Portaiden yläpäässä spårapysäkillä marraskuinen iltapäivä oli jo pimentynyt.
Siis se kanto meille tarjottimellisen shotteja, päivitteli näyttävä neitonen toiselle samanmoiselle Kaivokadun alla. Ai oliks se joku luuseri? Ei ku jostain Kainuusta ja se oli yksin.
Portaiden yläpäässä spårapysäkillä marraskuinen iltapäivä oli jo pimentynyt.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Krista Siegfrids on ihana
Ei voi olla hymyilemättä ja heilumatta vähän mukana kun Krista Siegfrids innostuu TV-ruudussa. Kun joku on noin tohkeissaan, noin positiivinen ja totta kai päälle vielä sievä kuin se sika pienenä.
Milloinminkäkin laulukisan jatkuttua viikosta toiseen näkökulma tietysti hieman säätyy kun kaikki on edelleen huikeaa, upeeta ja mahtavaa ja wow. Tarkalleen on vaikea sanoa, monennenko viikon kohdalla sivumaku ilmestyy.
Sama pätee luonnollisesti aika lailla kaikkeen ruudussa uutisia myöten, erona, että niissä pitää puhua matalammalta ollakseen uskottava. Hyvältä näytettävä ja hymyiltävä kumminkin.
- - -
Oikeaoppinen mielensäpahoittanut kirjoitus loppuisi tuohon ylle. Rehellisyyden nimissä joudun kuitenkin muistuttamaan, että totta kai haluamme ruutuihin mieluummin selvästi puhuvia positiivisia kaunottaria ja komistuksia kuin kauluksiinsa mumisevia rumiluksia. Ja totta kai ylisanat ovat laulukilpailuissa parempia kuin tylytykset.
Hajaantukaa. Lähtiäisiksi jotain ihan muuta:
Milloinminkäkin laulukisan jatkuttua viikosta toiseen näkökulma tietysti hieman säätyy kun kaikki on edelleen huikeaa, upeeta ja mahtavaa ja wow. Tarkalleen on vaikea sanoa, monennenko viikon kohdalla sivumaku ilmestyy.
Sama pätee luonnollisesti aika lailla kaikkeen ruudussa uutisia myöten, erona, että niissä pitää puhua matalammalta ollakseen uskottava. Hyvältä näytettävä ja hymyiltävä kumminkin.
- - -
Oikeaoppinen mielensäpahoittanut kirjoitus loppuisi tuohon ylle. Rehellisyyden nimissä joudun kuitenkin muistuttamaan, että totta kai haluamme ruutuihin mieluummin selvästi puhuvia positiivisia kaunottaria ja komistuksia kuin kauluksiinsa mumisevia rumiluksia. Ja totta kai ylisanat ovat laulukilpailuissa parempia kuin tylytykset.
Hajaantukaa. Lähtiäisiksi jotain ihan muuta:
perjantai 15. marraskuuta 2013
Osuma sarkasmihermoon
Aamun Hesari Nyt-liitteineen paljasti muun muassa, että Suomessa oli ennen sotia tiiviitä natsiyhteyksiä (sivu B25) ja että 1995 syntyneet ovat meitä huonommin selvillä sitä vanhemmista asioista.
Maltan tuskin odottaa seuraavia paljastuksia.
- - -
Pitäisi nukkua enemmän ja olla positiivisempi.
Maltan tuskin odottaa seuraavia paljastuksia.
- - -
Pitäisi nukkua enemmän ja olla positiivisempi.
torstai 14. marraskuuta 2013
City of gold
Deightonin ote säilyi loppuun saakka.
Miljöö oudossa paikassa outona aikana, ihmisten kokoelma. Jatkuvasti taustalla toistuva Rommelin tulon uhka. Aika ennen nykyisiä viestivälineitä ja henkilörekistereitä.
Päähenkilön kohtalon ratkeaminen lopussa byrokraattisten paradoksien kautta, mutta ehkä tarpeettomankin onnellisesti? Sodan mielettömyyttä painottavan kirjailijan käytössä olisi ollut tummempiakin vaihtoehtoja, mutta ne eivät ehkä olisi sopineet juuri Deightonille.
Ja detaljien hallinta, tai että kirjailija ei jäänyt kiinni asiavirheistä ainakaan minun asiantuntemukselleni. Ajoneuvomallit, aseiden kaliiperit, historialliset tapahtumat ja paikat näyttivät olevan kohdallaan. Ei mitään aivan irrallisesti yhtäkkiä taivaalta leijailevia laskuvarjojääkäreitä kuten Englantilaisessa potilaassa.
Miljöö oudossa paikassa outona aikana, ihmisten kokoelma. Jatkuvasti taustalla toistuva Rommelin tulon uhka. Aika ennen nykyisiä viestivälineitä ja henkilörekistereitä.
Päähenkilön kohtalon ratkeaminen lopussa byrokraattisten paradoksien kautta, mutta ehkä tarpeettomankin onnellisesti? Sodan mielettömyyttä painottavan kirjailijan käytössä olisi ollut tummempiakin vaihtoehtoja, mutta ne eivät ehkä olisi sopineet juuri Deightonille.
Ja detaljien hallinta, tai että kirjailija ei jäänyt kiinni asiavirheistä ainakaan minun asiantuntemukselleni. Ajoneuvomallit, aseiden kaliiperit, historialliset tapahtumat ja paikat näyttivät olevan kohdallaan. Ei mitään aivan irrallisesti yhtäkkiä taivaalta leijailevia laskuvarjojääkäreitä kuten Englantilaisessa potilaassa.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Poikkema
Sähköposti kirjastosta kertoi varatun teoksen saapuneen, joten kotiin Lehtikuusentieltä käveltäessä.
Samalla poistopöydästä 50 sentillä jalkapalloilija Jari Rantasen muistelmat. Huono kirja, ei jatkoon, valistivat tosin viisaammat myöhemmin Twitterissä.
Talon hiljennyttyä kelpasi aloittaa Len Deightonin City of gold. Ensimmäisten sadan sivun assosiaatiot vievät Englantilaiseen potilaaseen, Casablancaan ja taannoiseen TV:n brittisarjaan The Promise Palestiinan sodanjälkeisistä vuosista.
Miljööt sotien ja kriisien kulisseissa ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia.
Samalla poistopöydästä 50 sentillä jalkapalloilija Jari Rantasen muistelmat. Huono kirja, ei jatkoon, valistivat tosin viisaammat myöhemmin Twitterissä.
Talon hiljennyttyä kelpasi aloittaa Len Deightonin City of gold. Ensimmäisten sadan sivun assosiaatiot vievät Englantilaiseen potilaaseen, Casablancaan ja taannoiseen TV:n brittisarjaan The Promise Palestiinan sodanjälkeisistä vuosista.
Miljööt sotien ja kriisien kulisseissa ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Jäävettä mustalta taivaalta
Valonheitinten ja mustan taivaan kontrasti, ylhäältä vihmova vesi. Tuuli tempoi sateenvarjoa käsistä.
Murtautumismalleja. Diagonaali, oikea-aikaisuus. Aina keskustan kautta.
Sieltä lähtee heti uusi, syötä, syötä, nopeammin, nopeammin, piiskasi valmentajan ääni tempoa peliin.
Murtautumismalleja. Diagonaali, oikea-aikaisuus. Aina keskustan kautta.
Sieltä lähtee heti uusi, syötä, syötä, nopeammin, nopeammin, piiskasi valmentajan ääni tempoa peliin.
Legitimiteetti
Se, kun vyönkiristysten tärkeydestä puhuvat möreällä äänellä otsa rypyssä ihmiset, joiden todennnäköisyys joutua kiristämään omaa vyötään on olematon.
Politiikan toimituksesta tähän. Pasila, olkaa hyvä.
Politiikan toimituksesta tähän. Pasila, olkaa hyvä.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Tulevaisuusraporttigate
Sosiaalisen median tulvassani kokoomuslaiset ovat närkästyneitä Himasen puolesta ja muut muuten vain.
En ole lukenut selontekoa ja tuskin tulen lukemaankaan, mutta meta- ja pintatasolla voisin kuvitella suomalaisten skeptisyyteen asiassa pari muutakin motiivia kuin tarjotut kateus ja ahdasmielisyys.
1. Suomalaisten epäluuloisuus kulissien takaista suhmurointia kohtaan.
2. Suomalaisten epäluuloisuus ylhäältä käskettyä positiivisuutta kohtaan.
Lisäksi kertaan:
Samat kaksi linjaa kulkevat yhteiskunnallisessa keskustelussa koko ajan.
"Oikealla" korostetaan yksilön omaa vastuuta itsestä ja läheisistä, asennetta, ryhtymistä ja reippautta. "Vasemmalla" taas rakenteita, rahanjakoa ja yksilön mahdollisuuksien rajallisuutta.
Ja sitten käytetään energiaa vastapuolen ivaamiseen vaikka molemmilla puolilla ollaan oikeassa.
En ole lukenut selontekoa ja tuskin tulen lukemaankaan, mutta meta- ja pintatasolla voisin kuvitella suomalaisten skeptisyyteen asiassa pari muutakin motiivia kuin tarjotut kateus ja ahdasmielisyys.
1. Suomalaisten epäluuloisuus kulissien takaista suhmurointia kohtaan.
2. Suomalaisten epäluuloisuus ylhäältä käskettyä positiivisuutta kohtaan.
Lisäksi kertaan:
Samat kaksi linjaa kulkevat yhteiskunnallisessa keskustelussa koko ajan.
"Oikealla" korostetaan yksilön omaa vastuuta itsestä ja läheisistä, asennetta, ryhtymistä ja reippautta. "Vasemmalla" taas rakenteita, rahanjakoa ja yksilön mahdollisuuksien rajallisuutta.
Ja sitten käytetään energiaa vastapuolen ivaamiseen vaikka molemmilla puolilla ollaan oikeassa.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Säpinää Helsingin kaduilla
Ruusulankadun sosiaalinen asuminen nousi otsikoihin kun HBL (maksumuurin takana) kertoi ja IS siteerasi, että poliisi on käynyt paikalla 325 kertaa vuodessa.
Keskustelu aiheesta heräsi hetkeksi myös Töölö-liikkeen Facebook-sivuilla, joilla kommentoin väliin itsekin. Varsin nopeasti toki saatiin kaivettua totutut taisteluhaudat ja alettiin huudella poteroista ei-kenenkään-maan yli toiselle puolelle.
Debatti poiki myös blogimerkinnän sosiaalisesta asumisesta ja Töölö-seuran luonteesta. Molempia olen sivunnut itsekin:
Humanistin hämmennys
ja
Herääviä Töölöjä
Linkitetty blogimerkintä näyttää myös, miten helppoa yleistäminen ja leimaaminen on, puolin ja toisin.
Noin. Nyt on keskusteltu, ja kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Waltari kirjoitti jo ammoin Kaptahin sanomaan asiasta jotain osuvaa.
Hajaantukaa.
Keskustelu aiheesta heräsi hetkeksi myös Töölö-liikkeen Facebook-sivuilla, joilla kommentoin väliin itsekin. Varsin nopeasti toki saatiin kaivettua totutut taisteluhaudat ja alettiin huudella poteroista ei-kenenkään-maan yli toiselle puolelle.
Debatti poiki myös blogimerkinnän sosiaalisesta asumisesta ja Töölö-seuran luonteesta. Molempia olen sivunnut itsekin:
Humanistin hämmennys
ja
Herääviä Töölöjä
Linkitetty blogimerkintä näyttää myös, miten helppoa yleistäminen ja leimaaminen on, puolin ja toisin.
Noin. Nyt on keskusteltu, ja kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Waltari kirjoitti jo ammoin Kaptahin sanomaan asiasta jotain osuvaa.
Hajaantukaa.
torstai 7. marraskuuta 2013
Pahan pappi
Yle esitti elokuvan Harjunpää ja pahan pappi. Areenasta avatessa riitti selailukatselu, jonka perusteella yhteydet kirjaan olivat ohuehkot. Sama nimi, samannimisiä henkilöitä ja kieltämättä se, että pahuus oli mustaa, tukahduttavaa ja kaikkialla.
Erään sivuston (nuori?) elokuvakriitikko iloitsi arvionsa aluksi siitä, ettei ole lukenut ainuttakaan Harjunpää-kirjaa. Mitähän siihen sanoisi? Arvostelija piti elokuvasta.
Kirjat tarkkaan lukeneessa elokuva herätti ärtymystä. Ei vähiten siksi, että Harjunpään hahmo ja sen kautta pitkälti koko kirjailijan lähestymistapa oli käännetty vastakohdakseen.
Mutta ehkä elokuvat tosiaan pitäisi katsoa mahdollisimman irrallaan niihin ehkä jollain tavoin liittyvistä kirjoista.
- - -
Saman tien sopi uusintalukea Harjunpää ja rautahuone, jossa sentään epilogi tarjoaa eräänlaisen valonpilkahduksen. Matalassa mielentilassa ei silti pidä tarttua siihenkään.
Mutta Joensuun hahmojen vinksahtaneet perhesuhteet. Kirjailija tuntuu kilpailevan itsensä kanssa siinä, kuinka järjettömään elämään ja asetelmaan vanhempien (silmiinpistävän usein äidin) manipulointi ihmisen saa vangittua nöyryytettäväksi.
Erään sivuston (nuori?) elokuvakriitikko iloitsi arvionsa aluksi siitä, ettei ole lukenut ainuttakaan Harjunpää-kirjaa. Mitähän siihen sanoisi? Arvostelija piti elokuvasta.
Kirjat tarkkaan lukeneessa elokuva herätti ärtymystä. Ei vähiten siksi, että Harjunpään hahmo ja sen kautta pitkälti koko kirjailijan lähestymistapa oli käännetty vastakohdakseen.
Mutta ehkä elokuvat tosiaan pitäisi katsoa mahdollisimman irrallaan niihin ehkä jollain tavoin liittyvistä kirjoista.
- - -
Saman tien sopi uusintalukea Harjunpää ja rautahuone, jossa sentään epilogi tarjoaa eräänlaisen valonpilkahduksen. Matalassa mielentilassa ei silti pidä tarttua siihenkään.
Mutta Joensuun hahmojen vinksahtaneet perhesuhteet. Kirjailija tuntuu kilpailevan itsensä kanssa siinä, kuinka järjettömään elämään ja asetelmaan vanhempien (silmiinpistävän usein äidin) manipulointi ihmisen saa vangittua nöyryytettäväksi.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Vaaleanharmaa aamu
Tummankeltaisenruskeanharm
Sitkeät lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat, määrätietoisesti askeltava mies vihreässä sadetakissaan ja sydvestissään.
Kaksi sinibarettista sotilassoittajaa tauolla Finlandia-talon sivuoven syvennyksessä.
Kiskojen kohina Pasilasta päin.
Tällaisina päivinä olisi luettava Len Deightonia.
Sitkeät lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat, määrätietoisesti askeltava mies vihreässä sadetakissaan ja sydvestissään.
Kaksi sinibarettista sotilassoittajaa tauolla Finlandia-talon sivuoven syvennyksessä.
Kiskojen kohina Pasilasta päin.
Tällaisina päivinä olisi luettava Len Deightonia.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Kumeat torvet
Stadionilta tultaessa alkoi vouvotus ja sininen välke. Lintsin suunnasta kuten aina.
Palomestarin auto kurvasi Hesarilta kallistuen Manskulle, mutta perässä tuleva letka painoi suoraan yli ja ylös kohti Töölöntoria. Minitikasauto, kaksi höökiä, iso tikasauto, hööki, ambulanssi, maija.
Katukuilu raikui kun sireeneihin sekoittuivat kumeat torvet paloautojen vaatiessa latua.
Eliten kulmalta näkyi, että Oksasenkadun päässä ylhäällä läikkyi sinistä Temppelikatu. Uteliaat suomalaiset käyvät totta kai katsomassa, vaikkapa sitten Temppeliaukion kallioille kiiveten.
Metro kertoi myöhemmin, mistä oli ollut kyse.
Palomestarin auto kurvasi Hesarilta kallistuen Manskulle, mutta perässä tuleva letka painoi suoraan yli ja ylös kohti Töölöntoria. Minitikasauto, kaksi höökiä, iso tikasauto, hööki, ambulanssi, maija.
Katukuilu raikui kun sireeneihin sekoittuivat kumeat torvet paloautojen vaatiessa latua.
Eliten kulmalta näkyi, että Oksasenkadun päässä ylhäällä läikkyi sinistä Temppelikatu. Uteliaat suomalaiset käyvät totta kai katsomassa, vaikkapa sitten Temppeliaukion kallioille kiiveten.
Metro kertoi myöhemmin, mistä oli ollut kyse.
Amerikan meininki
Iltahiljaisen Siwan kassa pakkasi ostokseni kassiin sillä aikaa kun naputtelin numeroita. Seuraavana päivänä sama Alepassa. Siellä tosin pyhäinpäivän aaton ruuhka ja kummallakin kassalla yksi lisäapuna.
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Mitä täällä oikein tapahtuu?
perjantai 1. marraskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
