Yökatselussa ja vielä aamiaisella dokumenttia puna-armeijan vyörystä Oderilta Reichskanzleihin keväällä 1945. Uutistenlukijasaksa on onneksi sitä helpointa hahmotettavaa.
Materiaalin määrä YouTubessa tuntuu lisäntyvän aina vain, ja arkistoja aukeaa maailman nähtäviksi.
torstai 30. lokakuuta 2014
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Pieni etyylialkoholisarja ja salmiakkikossu
Olen pitänyt salmiakkikossua 90-luvun keksintönä, mutta Veikko Huovisen novellikokoelma Mikäpä tässä vuodelta 1969 vinkkaa toista.
Sangen mukavaa on keksiä uusi likööri viinasta ja luonnonyrteistä. On kokeilemattomia marjojakin, lillukkalikööri saattaisi olla sangen hyvää. Entäpä jos salmiakkipastilleja liuotettaisiin spriihin? Tai jos nauris- ja porkkanamehua sekoitettaisiin kreikkalaiseen ouzoon? Mahdollisuuksia on todella monia.
Toki kokeilut, ainakin kaupalliset sellaiset, taisivat tulla mukaan vasta nyttemmin.
Muutoin toistan, etten lakkaa ihastelemasta Veikko Huovisen tekstiä, joka varsinkin nykyisiin somen pikasähkeisiin verrattuna läikkelehtii eteenpäin kuin kiireetön kevätpuro. Välillä nopeammin, välillä hitaammin, välillä akanvirraksi seisahtuen.
Varsinaisiin naurunrähähdyksiin ei Huovista lukeva äityne, mutta jatkuva hymynkare ja hiljainen hyreksiminen hänen osaansa kuuluvat.
Sangen mukavaa on keksiä uusi likööri viinasta ja luonnonyrteistä. On kokeilemattomia marjojakin, lillukkalikööri saattaisi olla sangen hyvää. Entäpä jos salmiakkipastilleja liuotettaisiin spriihin? Tai jos nauris- ja porkkanamehua sekoitettaisiin kreikkalaiseen ouzoon? Mahdollisuuksia on todella monia.
Toki kokeilut, ainakin kaupalliset sellaiset, taisivat tulla mukaan vasta nyttemmin.
Muutoin toistan, etten lakkaa ihastelemasta Veikko Huovisen tekstiä, joka varsinkin nykyisiin somen pikasähkeisiin verrattuna läikkelehtii eteenpäin kuin kiireetön kevätpuro. Välillä nopeammin, välillä hitaammin, välillä akanvirraksi seisahtuen.
Varsinaisiin naurunrähähdyksiin ei Huovista lukeva äityne, mutta jatkuva hymynkare ja hiljainen hyreksiminen hänen osaansa kuuluvat.
tiistai 28. lokakuuta 2014
Hannah Arendt
Iltaöinen vinkki Twitterissä johdatti katsomaan saman tien Yle Areenasta elokuvan Hannah Arendtista ja etenkin hänestä raportoimassa Eichmannin oikeudenkäyntiä. Nähtävissä vielä kahdeksan päivän ajan.
Varmasti tuli selväksi, että pääpari oli vielä kypsässä iässä kyyhkyläisiä ja pelkäsin heidän riutuvan keuhkosyöpään jo ennen puoltaväliä, mutta mielenkiintoinen pätkä kumminkin.
Kuka uskaltaa olla julkisessa keskustelussa rehellinen omalle älylleen vaikka se tuottaisi yleisen mielipiteen kanssa ristiriidassa olevia johtopäätöksiä? Mikä on yksilön valinnanvapaus hirmutekoja tekevässä virkakoneistossa? Mikä on säädetyn lain ja luonnonoikeuden suhde?
Varmasti tuli selväksi, että pääpari oli vielä kypsässä iässä kyyhkyläisiä ja pelkäsin heidän riutuvan keuhkosyöpään jo ennen puoltaväliä, mutta mielenkiintoinen pätkä kumminkin.
Kuka uskaltaa olla julkisessa keskustelussa rehellinen omalle älylleen vaikka se tuottaisi yleisen mielipiteen kanssa ristiriidassa olevia johtopäätöksiä? Mikä on yksilön valinnanvapaus hirmutekoja tekevässä virkakoneistossa? Mikä on säädetyn lain ja luonnonoikeuden suhde?
Fury
Ilmeisesti elokuva, joka täytyy käydä katsomassa tuoreeltaan isolta kankaalta. Vaunuaiheisia on tehty niin kovin vähän.
Tosin Hollywoodin kädenjälki laskee odotuksia. Constantin Film ja Das Boot -tyylinen lähestymistapa olisivatkin liian hyvää toteutuakseen.
Miltäköhän saksalaisista tuntuu katsoa kaikkia näitä elokuvia, joissa mikä filmitähti milloinkin julistaa aikovansa tappaa mahdollisimman paljon saksalaispaskiaisia.
Tosin Hollywoodin kädenjälki laskee odotuksia. Constantin Film ja Das Boot -tyylinen lähestymistapa olisivatkin liian hyvää toteutuakseen.
Miltäköhän saksalaisista tuntuu katsoa kaikkia näitä elokuvia, joissa mikä filmitähti milloinkin julistaa aikovansa tappaa mahdollisimman paljon saksalaispaskiaisia.
maanantai 27. lokakuuta 2014
Kausi meni
Kokeneena kävijänä osasin nyhtää vessasta varuiksi tukun paperia kuivatakseni likomärän kuppi-istuimen.
Tauolla kauden viimeinen nakkimuki. Aktiivifanit lipittivät sitkeästi kylmää olutta.
Tasainen sade alkoi toisella jaksolla mutta sen katsomon lipan alle työntävä tuuli onneksi puuttui. Sormet hanskoissakin kuitenkin niin kohmeessa, ettei tehnyt mieli tweettailla turhia.
Toki mestaruus oli ratkennut ja kausi takana väsyttävä ja kaikkea, mutten ihan ymmärrä, miten Suomen paras joukkue voi hävitä kotonaan sarjan yhdeksännelle nolla - kolme.
Haastatteluissa aina sanotaan, että jokapäiväinen tekeminen ratkaisee ja huippu-urheilija haluaa aina voittaa ja pelipäivä on juhlapäivä ja kun pelipaidan vetää päälle, se sytyttää aina.
Ei näköjään kuitenkaan lokakuisessa sateessa. Entä mitä muita poikkeuksia on, saa Saku Erikssonin hyvä kirjoitus kysymään.
Sen verran paleli, etten jäänyt katsomaan pokaalinnostoa. Jotain jalkapallon ongelmista tiivistyy siihenkin.
lauantai 25. lokakuuta 2014
Liikennevaloissa
Sivupalkkiin uudeksi Instagram.
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Lyhyet jatkot
Edellisen merkinnän johdosta.
Rooma-dokumentin haastatteluja katsoessa vasta tajusin, ketä lähikaupan levollisen oloinen kassatar muistuttaa: Isabella Rossellinia!
Pätkää Berliinistä 1945 katsellessa huomaan äimisteleväni, miten tyylikkäästi kaikki katukuvassa ovat pukeutuneet. Raunioiden keskellä ainakin pikkutakkia ja kauluspaitaa melkein jokaisella, kainalosauvoilla menemään vaappuva yksijalkainen mies prässätyssä puvussa, naisilla kävelypukuja. Duunarin oloisellakin vähintään saappaat, pussihousut, sarkatakki ja lippalakki.
Ei ihme, että aikanaan Suomessakin T-paitakulttuurimme esiinmarssi sai vanhemman väen pyörittelemään päitään.
Rooma-dokumentin haastatteluja katsoessa vasta tajusin, ketä lähikaupan levollisen oloinen kassatar muistuttaa: Isabella Rossellinia!
Pätkää Berliinistä 1945 katsellessa huomaan äimisteleväni, miten tyylikkäästi kaikki katukuvassa ovat pukeutuneet. Raunioiden keskellä ainakin pikkutakkia ja kauluspaitaa melkein jokaisella, kainalosauvoilla menemään vaappuva yksijalkainen mies prässätyssä puvussa, naisilla kävelypukuja. Duunarin oloisellakin vähintään saappaat, pussihousut, sarkatakki ja lippalakki.
Ei ihme, että aikanaan Suomessakin T-paitakulttuurimme esiinmarssi sai vanhemman väen pyörittelemään päitään.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Kulttuuriviikko jatkuu
Yle Areenasta myös dokumentti aiheesta Roberto Rossellini ja Rooma - avoin kaupunki.
Josta tuli mieleen saman ohjaajan Deutschland im Jahre Null, ja sehän löytyikin yllättäen YouTubesta.
Kun jostain syystä olen erityisen kiinnostunut suursodan loppuhetkien ja jälkeisen ajan Saksasta ja muustakin Euroopasta. Autenttisia maisemia.
Ja vielä enemmän sellaisia tarjosi edellisen "samankaltaisten" sivupalkista silmiin sattunut dokumentti Die Stunde Null - Berlin im Sommer 1945
Ja tätä näyttää olevan lisääkin.
Josta tuli mieleen saman ohjaajan Deutschland im Jahre Null, ja sehän löytyikin yllättäen YouTubesta.
Kun jostain syystä olen erityisen kiinnostunut suursodan loppuhetkien ja jälkeisen ajan Saksasta ja muustakin Euroopasta. Autenttisia maisemia.
Ja vielä enemmän sellaisia tarjosi edellisen "samankaltaisten" sivupalkista silmiin sattunut dokumentti Die Stunde Null - Berlin im Sommer 1945
Ja tätä näyttää olevan lisääkin.
Popularisointi on pop
Yle Areenasta sattui silmiin Taiteen maantiede: Saksa.
3/3. Hitlerin varjossa. Millaisessa ilmapiirissä Bauhaus-koulukunta syntyi ja kuinka Dadasta tuli poliittinen, äärivasemmistolainen taidesuuntaus? Taidehistorioitsija Andrew Graham-Dixon tutustuu 1970-luvun ilmiöihin. T: BBC.
Liikaa Hitleriä ja liian vähän Bauhausia, mutta silti. Koululaisena tällaiset olivat painajaisia mutta keski-iässä alkavat jo kiinnostaa.
3/3. Hitlerin varjossa. Millaisessa ilmapiirissä Bauhaus-koulukunta syntyi ja kuinka Dadasta tuli poliittinen, äärivasemmistolainen taidesuuntaus? Taidehistorioitsija Andrew Graham-Dixon tutustuu 1970-luvun ilmiöihin. T: BBC.
Liikaa Hitleriä ja liian vähän Bauhausia, mutta silti. Koululaisena tällaiset olivat painajaisia mutta keski-iässä alkavat jo kiinnostaa.
torstai 16. lokakuuta 2014
Huti
Illalla olisi Sonera Stadiumilla HJK - MyPa, mutta.
Kotijoukkue on ennen kautta päättänyt, että tiettyjä mielenkiintoisimmiksi arvioituja vastustajia vastaan liput maksavat muutaman euron peruspeliä enemmän.
Periaate näyttää pitävän, vaikka mestaruus on jo ratkennut, ottelu vailla panosta ja illaksi luvattu neljä astetta lämmintä.
Ihmettelin asiaa Twitterissä HJK:n markkinointipäällikölle, joka ystävällisesti muistutti, että Töölöläisen ja Avun sivuilla on tarjolla kaksi yhden hinnalla -kupongit.
Olisin joka tapauksessa ostanut vain yhden lipun, joten itselleni ei apua. Mielestäni tämän illan osalta epäonnistunut hinnoitteluratkaisu. Joustavat lipunhinnat kuulostavat hyvältä idealta niin urheilutapahtumissa kuin liikenteessäkin, mutten tiedä, miksi nyt näyttää iskeneen väärään kohtaan jäykkyys,
Kotijoukkue on ennen kautta päättänyt, että tiettyjä mielenkiintoisimmiksi arvioituja vastustajia vastaan liput maksavat muutaman euron peruspeliä enemmän.
Periaate näyttää pitävän, vaikka mestaruus on jo ratkennut, ottelu vailla panosta ja illaksi luvattu neljä astetta lämmintä.
Ihmettelin asiaa Twitterissä HJK:n markkinointipäällikölle, joka ystävällisesti muistutti, että Töölöläisen ja Avun sivuilla on tarjolla kaksi yhden hinnalla -kupongit.
Olisin joka tapauksessa ostanut vain yhden lipun, joten itselleni ei apua. Mielestäni tämän illan osalta epäonnistunut hinnoitteluratkaisu. Joustavat lipunhinnat kuulostavat hyvältä idealta niin urheilutapahtumissa kuin liikenteessäkin, mutten tiedä, miksi nyt näyttää iskeneen väärään kohtaan jäykkyys,
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
maanantai 13. lokakuuta 2014
Brändövägen 8
Ensimmäinen Henrik Tikkaseni. Monien lauseiden toteava lakonisuus toi oudosti mieleen Kjell Westön.
Itse- ja läheisruoskinnan ja välillä eritteidenkin määrä sai kavahtamaan ja miettimään, mille vastareaktioksi kirja on kirjoitettu. Toisaalta Tikkasen kokemukset, todet tai liioitellut, tuntuivat niin vakuuttavilta, että veivät halun viisastella, näsistellä tai olla tietävinään paremmin.
Sama sotakokemusten kohdalla.
Disillusioned on sana, joka tuli mieleen.
Itse- ja läheisruoskinnan ja välillä eritteidenkin määrä sai kavahtamaan ja miettimään, mille vastareaktioksi kirja on kirjoitettu. Toisaalta Tikkasen kokemukset, todet tai liioitellut, tuntuivat niin vakuuttavilta, että veivät halun viisastella, näsistellä tai olla tietävinään paremmin.
Sama sotakokemusten kohdalla.
Disillusioned on sana, joka tuli mieleen.
Iso ekvalisaattori
Ei saanut sanoa viski, joten riensimme äkkiä kaikki sanomaan uhmakkaasti viski vaikka sitten saikin sanoa tai ainakin jotkut saivat.
Ja epäilemättä yhteiskunnallisen sääntelyn määrän mielekkyyttä kannattaa kyseenalaistaa.
Itseäni kiinnostaa erityisesti kysymys byrokratiasta tasapuolisuuden takeena.
Kirjoittaa HS:n Jussi Pullinen:
Hyvän byrokratian ydintehtävä on juuri tämä: tuijottaa sääntöjä – ja vain sääntöjä – ja tehdä päätökset sokeasti sen mukaan, mitä kansanedustajat ovat linjanneet. Tällainen neutraali byrokratia takaa paitsi tuoteturvallisuuden myös yhdenvertaisuuden lain edessä. Se on yksi ydinseikoista, joka tekee Pohjoismaista niin toimivia yhteiskuntia kuin ne ovat.
Samaan liittyen vierastuttaa ajatus pykälistä, jotka maalaisjärkeen vedoten jätettäisiin noudattamatta. Käykö silloin niin, että rohkeimmat ja röyhkeimmät ottavat riskin, antavat säännöille palttua ja tunkevat ohi niitä noudattavien kilttien?
- - -
Samasta sattui silmiin myös lobbausta ja sen mekanismeja sivuava blogimerkintä Alkoholipolitiikan taustapirut
Ja epäilemättä yhteiskunnallisen sääntelyn määrän mielekkyyttä kannattaa kyseenalaistaa.
Itseäni kiinnostaa erityisesti kysymys byrokratiasta tasapuolisuuden takeena.
Kirjoittaa HS:n Jussi Pullinen:
Hyvän byrokratian ydintehtävä on juuri tämä: tuijottaa sääntöjä – ja vain sääntöjä – ja tehdä päätökset sokeasti sen mukaan, mitä kansanedustajat ovat linjanneet. Tällainen neutraali byrokratia takaa paitsi tuoteturvallisuuden myös yhdenvertaisuuden lain edessä. Se on yksi ydinseikoista, joka tekee Pohjoismaista niin toimivia yhteiskuntia kuin ne ovat.
Samaan liittyen vierastuttaa ajatus pykälistä, jotka maalaisjärkeen vedoten jätettäisiin noudattamatta. Käykö silloin niin, että rohkeimmat ja röyhkeimmät ottavat riskin, antavat säännöille palttua ja tunkevat ohi niitä noudattavien kilttien?
- - -
Samasta sattui silmiin myös lobbausta ja sen mekanismeja sivuava blogimerkintä Alkoholipolitiikan taustapirut
perjantai 10. lokakuuta 2014
Jalkapalloa vielä viimeisen kerran ennen seuraavaa
Pakko voittaa, joten tänään nähdään rumaa tulosjalkapalloa eikä todellakaan jäädä hieromaan keskikentälle, varoitti valmentaja lähtiessään vanhempainkokouksesta jo edeltä kentälle.
Toimihenkilöiden valinta, budjetin läpikäynti ja muut esille tulevat asiat sujuivat nopeasti aikuistenkin ajatusten entäessä jo odottavaan otteluun.
Länsiväylän liikenne humisi ylhäällä Lauttasaaren tekonurmen taustana, tihkusade vihmoi taivaalta ja valonheittimet maalasivat maiseman pahoinvoivan kellanoranssiksi, joten olosuhteet olivat täydelliset ratkaisupeliin.
Sinivalkoisia näytti jännittävän joten ei ihme, että pallo kolisi jo omissa maalikehyksissä. Vastustajan verkkoon runnoma pallo nollautui onneksi avustavan erotuomarin koholla komeilevaan lippuun.
Toisella jaksolla ote siirtyi omille, mutta vapauttava maali oli tiukassa. Vaarattoman näköinen kaukolaukaus ohitti jo maalivahdin mutta pomppasi pystytolpasta takaisin ja vahdin syliin. Tiukassa paikassa katseet kääntyvät todennäköisimpiin maalintekijöihin, ja odotukset palkittiin kun haasto boksiin imaisi mukaansa kolme keltapaitaa ja syöttö heidän välistään keskelle sai jatkokseen varman viimeistelyn.
Sen verran jännittävää, että vastustajan lopun vapaapotkussa oli lähdettävä kävelemään toiseen suuntaan ja katseltava metsää. Vastustajia kädet karmaisevasti pystyssä mutta sittenkin erotuomarin vaativa vihellys ja puolustavan vapaapotku. Runnoivat pallon maalivahdin näpeistä verkkoon, kuulin myöhemmin.
Kentältä käveli väsyneen hiljaisia mutta tyytyväisiä annetun tehtävänsä suorittaneen oloisia poikia.
Toimihenkilöiden valinta, budjetin läpikäynti ja muut esille tulevat asiat sujuivat nopeasti aikuistenkin ajatusten entäessä jo odottavaan otteluun.
Länsiväylän liikenne humisi ylhäällä Lauttasaaren tekonurmen taustana, tihkusade vihmoi taivaalta ja valonheittimet maalasivat maiseman pahoinvoivan kellanoranssiksi, joten olosuhteet olivat täydelliset ratkaisupeliin.
Sinivalkoisia näytti jännittävän joten ei ihme, että pallo kolisi jo omissa maalikehyksissä. Vastustajan verkkoon runnoma pallo nollautui onneksi avustavan erotuomarin koholla komeilevaan lippuun.
Toisella jaksolla ote siirtyi omille, mutta vapauttava maali oli tiukassa. Vaarattoman näköinen kaukolaukaus ohitti jo maalivahdin mutta pomppasi pystytolpasta takaisin ja vahdin syliin. Tiukassa paikassa katseet kääntyvät todennäköisimpiin maalintekijöihin, ja odotukset palkittiin kun haasto boksiin imaisi mukaansa kolme keltapaitaa ja syöttö heidän välistään keskelle sai jatkokseen varman viimeistelyn.
Sen verran jännittävää, että vastustajan lopun vapaapotkussa oli lähdettävä kävelemään toiseen suuntaan ja katseltava metsää. Vastustajia kädet karmaisevasti pystyssä mutta sittenkin erotuomarin vaativa vihellys ja puolustavan vapaapotku. Runnoivat pallon maalivahdin näpeistä verkkoon, kuulin myöhemmin.
Kentältä käveli väsyneen hiljaisia mutta tyytyväisiä annetun tehtävänsä suorittaneen oloisia poikia.
torstai 9. lokakuuta 2014
Piirrätkö vielä kerran?
Helsingissä on aloitettu nälkälakko.
Nälkälakkolaiset pelkäävät, että mikäli Kobanen puolustus murtuu, Isis murhaa kaupungin asukkaat.
Eli koska näyttää siltä, että Isis on ryhtymässä joukkomurhaan, tulee nälkälakolla uhitella EU:lle, Suomen hallitukselle ja Turkille.
Vaikka ymmärrän realismin, jokin tässä yhtälössä tuntuu absurdilta.
Nälkälakkolaiset pelkäävät, että mikäli Kobanen puolustus murtuu, Isis murhaa kaupungin asukkaat.
Eli koska näyttää siltä, että Isis on ryhtymässä joukkomurhaan, tulee nälkälakolla uhitella EU:lle, Suomen hallitukselle ja Turkille.
Vaikka ymmärrän realismin, jokin tässä yhtälössä tuntuu absurdilta.
Meidän jälkeemme sähköinen maailma
Siegfried Lenzin Saksantunti (Deutschstunde) on omiaan juuri tuosta ajasta kiinnostuneelle, ja lapsen mutkattoman ihmettelevä näkökulma istuu. Ajan ja ihmisten ristiriita tiivistyy sääntöjä ja määräyksiä tinkimättä noudattava kyläpoliisi-isän ja ne kyseenalaistavan maalarin väliseen jännitteeseen.
Arjen banaliteettien ja maailmansodan limittäytyminen juuri niin kuin se kuulemma tapahtuu. Tässä paistettu silli, perunasalaatti, puuro ja raparperisose, horisontissa yli jyrisevät lentokoneet ja rantaan ajautuva lentäjän ruumis. Ihan tavalllinen biologian tunti, jonka aikana ensimmäinen oliivinvihreä panssariauto ilmestyy koulun pihaan ja kaksi brittisotilasta luokan ovelle.
Ja kehyskertomus, johon tiivistyvät sodan vaikutukset uusiin sukupolviin.
- - -
Tajunnan rajoilta tietoisuuteen pyrkivä kysymys, olenko viimeinen, joka näitä kaikkia kirjojani enää lukee. Perheeseen vuosikymmenten varrella kertyneitä, äiti-vainaan kirjakerhoista kuukausittain vastaanottamia, isona itse hankkimiani. Tenavat kuluttavat mediaa vähintään yhtä paljon, mutteivät juurikaan paperikirjoista.
Kun minusta aika jättää, pölyttyvätkö jonkin aikaa kunnioittavasti hyllyssä ennen kuin päätyvät pahvilaatikkoon kellarin nurkkaan tai divariin, jos sellaisiakaan kohta enää on?
Vielä isommassa kuvassa epätietoisuus maailman muuttumisesta, jonkinlaisesta parempaan päin käyneestä kehityskulusta, joka nyt onkin käynyt epävarmaksi.
Kuinka kauan meille riittävät pikaiset some-merkinnät ja niihin tulleiden peukutusten tuottama kolmen sekunnin mittainen tyydytyksen tunne?
Arjen banaliteettien ja maailmansodan limittäytyminen juuri niin kuin se kuulemma tapahtuu. Tässä paistettu silli, perunasalaatti, puuro ja raparperisose, horisontissa yli jyrisevät lentokoneet ja rantaan ajautuva lentäjän ruumis. Ihan tavalllinen biologian tunti, jonka aikana ensimmäinen oliivinvihreä panssariauto ilmestyy koulun pihaan ja kaksi brittisotilasta luokan ovelle.
Ja kehyskertomus, johon tiivistyvät sodan vaikutukset uusiin sukupolviin.
- - -
Tajunnan rajoilta tietoisuuteen pyrkivä kysymys, olenko viimeinen, joka näitä kaikkia kirjojani enää lukee. Perheeseen vuosikymmenten varrella kertyneitä, äiti-vainaan kirjakerhoista kuukausittain vastaanottamia, isona itse hankkimiani. Tenavat kuluttavat mediaa vähintään yhtä paljon, mutteivät juurikaan paperikirjoista.
Kun minusta aika jättää, pölyttyvätkö jonkin aikaa kunnioittavasti hyllyssä ennen kuin päätyvät pahvilaatikkoon kellarin nurkkaan tai divariin, jos sellaisiakaan kohta enää on?
Vielä isommassa kuvassa epätietoisuus maailman muuttumisesta, jonkinlaisesta parempaan päin käyneestä kehityskulusta, joka nyt onkin käynyt epävarmaksi.
Kuinka kauan meille riittävät pikaiset some-merkinnät ja niihin tulleiden peukutusten tuottama kolmen sekunnin mittainen tyydytyksen tunne?
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Melkein
Pelaaja pelasti kentällä kielensä nielaisseen tajuttoman pelaajan hengen, Yle uutisoi.
Tai ei nyt nielaisseen, Yle sitten korjasi kun eihän kieltään nyt ihan nielaista voi. Mutta juuri oli tukehtumassa kieleensä.
Tai ei sitten lopulta ollut tukehtumassa kieleensä mutta olisi periaatteessa voinut tukehtua.
Ja sankaripelaaja nykäisi kielen pois kurkusta ja käänsi uhrin kyljelleen. Tai ei kääntänyt vaan sen teki toinen pelaaja, ilmeni uutisen yhteydessä olleesta videosta, mutta kumminkin.
Valppaasti toimittu joka tapauksessa.
Tai ei nyt nielaisseen, Yle sitten korjasi kun eihän kieltään nyt ihan nielaista voi. Mutta juuri oli tukehtumassa kieleensä.
Tai ei sitten lopulta ollut tukehtumassa kieleensä mutta olisi periaatteessa voinut tukehtua.
Ja sankaripelaaja nykäisi kielen pois kurkusta ja käänsi uhrin kyljelleen. Tai ei kääntänyt vaan sen teki toinen pelaaja, ilmeni uutisen yhteydessä olleesta videosta, mutta kumminkin.
Valppaasti toimittu joka tapauksessa.
Pikipata
Pikipadasta nouseva liekki osui silmiin noustessani Nervanderinkadun suunnasta Fjälldalenin päälle.
Huomioasuinen viimeistelemässä keskellä katua ammottaneen reiän paikkausta.
Vasta kohdan ohitettuani toi tuuli tuoksun nenään. Jonkinlaisen kaukaisen nostalgisen tunteen se herätti mutta katosi ennen kuin sain kunnolla kiinni.
Huomioasuinen viimeistelemässä keskellä katua ammottaneen reiän paikkausta.
Vasta kohdan ohitettuani toi tuuli tuoksun nenään. Jonkinlaisen kaukaisen nostalgisen tunteen se herätti mutta katosi ennen kuin sain kunnolla kiinni.
tiistai 7. lokakuuta 2014
Urheilutarinan viimeinen kymppi
Syysillaksi pimenevällä Länsiväylällä valojonot, Kirkkonummen jälkeen pimeyttä. Navigaattorin mukaan aikataulua kiinni minuutti minuutilta, ja parhaassa tapauksessa perille jo ennen ottelun loppua.
Muutamakymmenpäinen yleisö kuului mylväisevän astellessamme parkkipaikalta kohti Karjaan kentän kirkkaita valoja, mutta monennenko maalin johdosta?
Kotijoukkue juuri rankkarista 1-0-johtoon, ihan oikein vihelletystä kyllä, valistivat alusta asti nähneet ja että alakynnessä oli oltu alusta asti sarjakärjen puristuksessa.
Nyt pitäisi kyllä saada nopeammin ylös, tuskaili ääni pimeydessä perillisen pyörähtäessä pallo jalassa keskikentällä.
Yhtäkkiä vieraiden vastaiskun poikanen, hyvä syöttö, jalka vapaana ja kaukaa lähtenyt oikean jalan laukaus, joka kiersi väärään suuntaan oikealle mutta porautui halki mustan illan aivan oikeaan yläkulmaan.
Kaksi minuuttia, mylvi ääni penkin suunnasta, ja kaikesta päätellen kotijoukkueella oli nyt todella kiire. Yhä uudelleen kurottivat sinivalkoiset kuitenkin jonkun ruumiinosan pallon eteen. Loppuvihellys ja murtuneina kentän pintaan vaipuvia kotijoukkueen poikia.
Voitolla olisi nyt viimeisen ottelunsa pelannut kotijoukkue varmistanut sarjan voiton ja nousun, mutta tällä tuloksella tulevat myöhemmin pelaajat haastajat vielä voitolla ohi, kuulin sittemmin.
Iso taistelupiste, taas yksi urheilun ikuisista tarinoista.
Tuomari puhui niille ruotsia ja meille suomea, kertoi ääni takapenkiltä paluumatkalla Hirsalan tienoilla ja mietti perään, oliko tämä kohta aikanaan sitä Porkkalan vuokra-aluetta.
Muutamakymmenpäinen yleisö kuului mylväisevän astellessamme parkkipaikalta kohti Karjaan kentän kirkkaita valoja, mutta monennenko maalin johdosta?
Kotijoukkue juuri rankkarista 1-0-johtoon, ihan oikein vihelletystä kyllä, valistivat alusta asti nähneet ja että alakynnessä oli oltu alusta asti sarjakärjen puristuksessa.
Nyt pitäisi kyllä saada nopeammin ylös, tuskaili ääni pimeydessä perillisen pyörähtäessä pallo jalassa keskikentällä.
Yhtäkkiä vieraiden vastaiskun poikanen, hyvä syöttö, jalka vapaana ja kaukaa lähtenyt oikean jalan laukaus, joka kiersi väärään suuntaan oikealle mutta porautui halki mustan illan aivan oikeaan yläkulmaan.
Kaksi minuuttia, mylvi ääni penkin suunnasta, ja kaikesta päätellen kotijoukkueella oli nyt todella kiire. Yhä uudelleen kurottivat sinivalkoiset kuitenkin jonkun ruumiinosan pallon eteen. Loppuvihellys ja murtuneina kentän pintaan vaipuvia kotijoukkueen poikia.
Voitolla olisi nyt viimeisen ottelunsa pelannut kotijoukkue varmistanut sarjan voiton ja nousun, mutta tällä tuloksella tulevat myöhemmin pelaajat haastajat vielä voitolla ohi, kuulin sittemmin.
Iso taistelupiste, taas yksi urheilun ikuisista tarinoista.
Tuomari puhui niille ruotsia ja meille suomea, kertoi ääni takapenkiltä paluumatkalla Hirsalan tienoilla ja mietti perään, oliko tämä kohta aikanaan sitä Porkkalan vuokra-aluetta.
perjantai 3. lokakuuta 2014
40 vuotta Helsingin Sanomia
Lapsuusmuistoissa äiti istuu keittiön pöydän ääressä ja lukee lattialle levittämäänsä Hesaria kun ennen lähtöä kouluun pureskelen viipaletta Elannon Häälimppua ja kulautan Viri-kaakaota.
Jossain vaiheessa aloin itsekin lukea sarjakuvat, sitten lisäksi urheilusivut. Vähitellen muutakin, ja oli aika aloittaa lehden alkupäästä.
Neljäkymmentä vuotta sitä kesti, mutta vähitellen kasvoimme erillemme. Nykyään, kuten muuan Twitterissä tiivisti, Hesarin lukeminen tuntuu siltä kuin olisi Umayya Abu-Hannan Facebook-kaveri. Ehkä sitä kärjistäen on itse vain kangistunut vanhaksi konservatiiviksi samalla kun käpyläläiset Kallion taidelukion kasvatit ovat täyttäneet toimituksen.
Tunne, että lehteä tehdään nykyään joillekin muille ihmisille. He siis lystin maksakootkin.
Mutta voipa nekin rahat käyttää vaikka vuosi vuodelta nouseviin asukaspysäköintimaksuihin, joiden korottamista HS:kin on innolla ajanut.
Luulen, että eniten tulen kaipaamaan Kuukausiliitettä ja Ari Virtasen urheilujuttuja.
Jossain vaiheessa aloin itsekin lukea sarjakuvat, sitten lisäksi urheilusivut. Vähitellen muutakin, ja oli aika aloittaa lehden alkupäästä.
Neljäkymmentä vuotta sitä kesti, mutta vähitellen kasvoimme erillemme. Nykyään, kuten muuan Twitterissä tiivisti, Hesarin lukeminen tuntuu siltä kuin olisi Umayya Abu-Hannan Facebook-kaveri. Ehkä sitä kärjistäen on itse vain kangistunut vanhaksi konservatiiviksi samalla kun käpyläläiset Kallion taidelukion kasvatit ovat täyttäneet toimituksen.
Tunne, että lehteä tehdään nykyään joillekin muille ihmisille. He siis lystin maksakootkin.
Mutta voipa nekin rahat käyttää vaikka vuosi vuodelta nouseviin asukaspysäköintimaksuihin, joiden korottamista HS:kin on innolla ajanut.
Luulen, että eniten tulen kaipaamaan Kuukausiliitettä ja Ari Virtasen urheilujuttuja.
torstai 2. lokakuuta 2014
Puut kellastuvat
Ennen tiesi talven tulevan kun Kauppakorkeakoulun suihkulähde lakkasi solisemasta. Nyt ei tie enää vie siitä ohi päivittäin, joten on etsittävä muita merkkejä.
Kiitos kesästä, luki Salmiakkikioskin kyljen taulussa. Luukut hiljaisina kiinni.
Kiitos kesästä, luki Salmiakkikioskin kyljen taulussa. Luukut hiljaisina kiinni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
