Jos saisi yhtä tuoksua pulloon

Loppukesän lehmukset ja sateen jäljiltä kostea katu.

Niin hienovireinen, ettei tunnu joka paikassa, ja sieraimilla joutuu välillä etsimään.

Hienoisia assosiaatioita, muistoja. Hesperian puisto, sade, Taivallahden rannat, lapsuuden kesäpäivät.

Lähtöitkua vaille

Lauantain 22 astetta tuntui tällaisena kesänä melkein helteeltä. Kentällä tuoksuivat leikattu nurmi ja saunan piipusta nouseva savu, pään ympärillä surisivat paarmat ja jossain pärisi ruohonleikkuri.

Järvellä uiskenteli yllättävän lähellä pulikoivia tenavia vesilintu, joka välillä mulahti kokonaan uppeluksiin lounasta kaivamaan. Telkkä, veikkailin.

Kahdeksan kilometriä maantien laitaa kälylään kuulokkeissa soivan London Callingin voimalla. Asvaltin tuoksuun yhdistettynä se palautti hetkittäin kesän 80 tuntoja, ja jännää, miten aikanaan muistiin kaiverretut lyriikat ovat siellä vieläkin.

To the opium den and the barroom gin
In the Belmont chair playing violins
The gambler's face cracks into a grin
As he lays down the king of spades

But the dealer just stares
There's something wrong here, he thinks
The gambler is seized and forced to his knees
And shot
Dead

Perillä kuistin nahkasohvalla kelpasi siemailla vettä pullosta ja lepuuttaa silmiä järvimaisemassa. Jalkapohjat eivät matkasta ihan tykänneet, ja suuri telapaine lienee suurempi syy kuin vuoden vanhat Lidlistä 22 eurolla ostetut tossut.

Vielä kuvat laitumen uusimmasta tulokkaasta, jota kamerareppuni olisi kiinnostanut vallan tavattomasti. Sähköaita välissä kumminkin.

Sunnuntaina lotisikin aamusta iltaan rauhoittava sade. Se antaa muka luvan olla tekemättä mitään hyödyllistä.

Jotain haikeaa siinä on kun terassin keinun pehmusteet peitellään pressulla ja grillin osat puhdistetaan ja rasvataan. Toki vielä sauna ja viimeiset makkarat. Juomaksi esiteiniajan klassikko yksi osa greippilimsaa ja viisi osaa Coca-colaa.

Pääosan tavaroista sai ennen nukkumaan menoa jo pakata.

Litium-6 ja Naskali

Kehutun Risto Isomäen teknodekkarien lukeminen alkoi Litium-6:sta.

Pettymys.

Pamfletti, jossa päähenkilö toisensa perään luennoi ydinvoiman kaameista riskeistä ja maalasi toinen toistaan hiuksianostattavampia tuomiopäivävisioita. Sekaan leivottuina oikeaoppisia heittoja, joissa "me" länkkärit olemme pilanneet maailman niin ja näin. Etenkin tietysti pahisjenkit, nuo 2000-luvun kiduttajanatsit, joiden pressan osalle oli varattu erikseen vielä omat herjansa.

Eräissä piireissä tämä on epäilemättä kovaa kamaa.

Jännärihahmoina henkilöt olivat jäykkiä pistooleillaan aina maaliin osuvia jamesbondeja ja dirkpittejä.

Vaan ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Juonen iso paksu lanka, jos niin voi sanoa, oli oivaltava, ja lujat tekniset osuudet herättivät humanistissakin mielenkiintoa perehtyä aiheeseen lisää.
- - -
Julistuksen jälkeen Juha Nummisen Naskali tuntui rikosteemastaan ja ruumiistaan huolimatta jopa leppoisalta. Nummisen tapaan vaihdella preesensiä ja imperfektiä muistan törmänneeni ennenkin. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, kohtuullinen juoni ja Töölö-yhteyksistä lisäpisteitä.

Keski-Suomen ilmailumuseo

Vuotuinen rituaali. Kuudessa tunnissa muutama perusteellinen kierros, eväät Rämäpään jalustalla, täydentävä kierros, munkkikahvit sillä puolella ja lähtö.

Natiaisia, jotka krenkka - krenkka - krenkka ja räplä - räplä - räplä pahoinpitelivät näyttelyesineitä väsyneiden äitien estellessä vieressä kovin laimeasti.

Väsyn hiipiessä alkoivat aivot siirtyä Fingerpori-moodiin ja tukahdutettu hihitys voimistua.

Illalla rankkasade, kuten kesään 2015 sopii.

Eilisen satoa

Jens Lapidus: Siisti kosto (Stockholm Noir II). Kaikki olivat ainakin pirun kovia jätkiä, mutta.  Samoin kuin Jon Nesböllä,  musta öinen huumehöyryinen maailma ilman toivoa laillisesta menestyksestä on raskasta luettavaa. Ei myöskään edistä maahanmuuttoasiain neuvottelukunnan tavoitteita.

Voldemar Rumvolt: Nuoruuteni Siperiassa - jäätä ja piikkilankoja. Kuten jo nimestä arvaa, tällaista ei ehkä pitäisi lukea nyt kun itäisten serkkujemme maine muutenkin on koetuksella. Kovan kohtalon kokivat virolaiset veljemme venäläisten, sitten saksalaisten ja taas venäläisten mankelissa. Oma lukunsa sitten itäinen työkulttuuri, jonka kirjoittaja leirillä Siperiassa koki. Kyllähän junaradan voi kiskottaa tampatun lumen päälle kasattuun sorapenkkaan. Keväällä radan kadottua mutaan ei kukaan kuitenkaan enää muista, mikä prikaati urakasta oli vastuussa...

Uusi suosikkidekkaristi

Kylän kirjastosta luettavaa etsiessäni pläräsin ohimennen Jarkko Sipilän dekkaria ja otin matkaan. Ja luin ja palasin seuraavana päivänä kahmimaan kaikki hyllyssä olleet. Okei, tarkemmin mietittyäni lainasin sillä kertaa vain puolet ja loput sitten seuraavaana päivänä luettuani ensimmäiset.

Ei välttämättä ihan klassikkosarjaa, mutta kovinta kotimaista sitten Matti Yrjänä Joensuun kumminkin. Ja monessa suhteessa samanlaisia.

Eniten huomaan tykkääväni (rikos)poliisityön kuvailemisesta ryhmän projektina. Rikos on havaittu, ja johtaja jakaa tehtävät. Sinä selvität uhrin liikkeet ja sinä taustat, sinä puhutat tiedetyt ja mahdolliset todistajat, sinä keskityt rikospaikkaan... Ja tekninen tutkinta hoitaa oman ruutunsa.

Alamaailman pikkukalojen meininkejä sitten ehkä tarpeetonkin määrä. Mutta ehdottomasti lisäpisteet tarinoissa vilisevistä tutuista paikoista.

Follow the money

Muistaakseni Silta-sarjassa joku poliiseista pohti jossain kohdin, mistä criminal mastermind saa rahoituksen mutkikkaisiin tekosiinsa. Ja sitten sitä päätettiin tutkia, mutta aiheeseen ei enää palattu.

Tärkeä ja usein sivuutettu aspekti.

Kohti valmista maailmaa

Avioliittolaki on päätetty muuttaa sukupuolineutraaliksi, mikä on ihan hyvä. Minkä jälkeen ilmeisesti ainakin 50 000 allekirjoittajaa on esittänyt  muutoksen perumista.

Se, mikä ihmetyttää, on närkästys vastamuutoksen esittämistä kohtaan. Kun närkästyjät käsittääkseni ovat etenkin sitä edistyksellistä ja dynaamista väkeä.

Vai onko taas kyse siitä, että lait ja muut normit tulee aina kyseenalaistaa? Paitsi ei enää sen jälkeen kun olemme päässeet säätämään ne oman mielemme mukaiseksi?

Vastaavaa pohtinut ennenkin.

Ehtookellojen jo soitua

Luoteesta puski mustia pilviä, alkoi ropista ja jyrähtelikin, mutta hihnojen ottaminen esiin oli jo saanut koirat hyppimään menohaluissaan.

Hiekkapohjainen ajoura keskikorokkeen heinineen märän kesämetsän valtavassa vaaleanvihreydessä. Tulentekopaikka, puomi ja ajokieltomerkki, melkein kuivunut puro, kavioiden jäljet. Kaukainen nelostien kohina.

Loppupätkä asvalttitietä. Hevoset laitumella klopistelivat lähemmäs mutta ujostelivat vielä.

Saunan kosteat löylyt, vadillinen muurikkalettuja. Osaan tuuttasin hilloa, osaan ripottelin sokeria vain.

Kreikka, meta

Uskooko joku, että Kreikka jätetään jossain vaiheessa ilman tukirahaa?

Vähän silmiä siristäen näytelmä näyttää vain toistuvan yhä uudelleen kuin Päivässäni murmelina. Kravattiherrat käyvät tiukkoja neuvotteluja, media spekuloi Grexitin todennäköisyydellä ja etsii haastateltaviksi kurjia kreikkalaisia eläkeläisiä, viime hetkellä sopu löytyy ja herrat myöntävät Kreikalle vielä yhden vihoviimeisen summan.

Ad infinitum.

Helsinki Cup 2015

Seitsemäs, muistaakseni. Talin tuttu kolmosnurmi, Vallilanlaakson perunapelto, Siltamäen aukeat. Paahdetta, koleutta, lempeää kesäsadetta.

Ensimmäisen turnausvuoden kuvissa pojat ovat pikkunatiaisia, nyt jo kulmikkaampia nuorukaisia. Erot toki tässä kohdin isoja: joku viheriöllä menisi täydestä Jaron miesten liigajoukkueen ulkkarivahvistuksena kun viereinen pallontavoittelija näyttää  ala-asteikäiseltä.

Viisi minuuttia ensimmäistä ottelua ja  juniorin koipeen sellainen potku, että onnettomuustutkijat löysivät säärisuojan myöhemmin lähistöltä. Seuraavana päivänä kolmannessa ottelussa taas jo pelillä, vähän irvistellen.

Omaan sarjatasoon suhteutettuna helpohko lohko poiki saldoksi neljä voittoa. Ensimmäisessä jatkossa viime hetken johtomaali, vastustajan tasoitus vaparista ottelun viimeisellä potkulla, jatkopaikka rankkareilla. Sitten vastaan ikäluokan Suomen ykköset, ja jo alkulämmössä nousi jostain mieleen muistinvarainen lainaus Rokalta. "Usotsie jot myö uijaan koht tuon joen yli." Pesun ja linkouksen myötä kesälomalle, ja vähiten harmittavia tappioita ovatkin ne, jotka eivät jättäneet spekuloinnin varaa.

Yksi on ja toistuu: Helsinki Cup loppuu aina kesken. Ja seuraa sen jälkeinen triste.

Timanttikoirien vuosi

Uusintana Yle Teemalta. Olin vähällä kirjoittaa jotain kunnes muistin tehneeni sen jo viimeksi. Ei oikeastaan lisättävää.

Silta / Bron

Olen perinteisesti myöhäinen omaksuja, joten totta kai katsoin Sillankin vasta kun kaikki muut jo. Mutta ei ihme, että kaikki kehuneet. Sellaista jälkeä käsikirjoittajilta, että kaksi kautta muutamassa vuorokaudessa yöunienkin kustannuksella. Pakko vilkaista vielä vähän seuraavaa jaksoa ja seuraavaa ja...

Pakanamaan kartta palasi tietysti mieleen ja Edge of darkness myös. Ja Raid, jossa siinäkin maailma tuolla ulkona oli kylmä, väreiltään niukasti saturoitunut ja köyhille kova mutta sisällä kauniissa taloissa rikkailla kivaa. Kunnes ulkomaailma hiipi sisään.

Päähenkilöt. Saga, joka ilman periruotsalaista nuuskan naamaansa tunkemista olisi aluksi ollut meille skandinaavisen naistyypin ihailijoille ihan että voi että. Mutta sitten sosiaalisen olemuksensa vuoksi etääntynyt. Kunnes taas toisen kauden loppua kohden alkanut tuntua haavoittuvalta ja inhimilliseltä. Ja tanskalainen kollega, robottinaisen komplementtina erittäin ihminen niin hyvässä kuin pahassakin.

Pitää joskus katsoa ajan kanssa uudelleen, nyt hulahti hiukan ahmimalla.

Hyönteispilvet vastavalossa

Lämpimän heinäkuisen päivän ilta kun pilviä niitä pienenpieniä hyönteisiä parveilee vastavalossa ja yrittää tunkea hengityksen mukana nenään.

Lapinlahdella vesilautailija vaijerin perässä, eestaas, hyppy, molskis ja uudelleen ja uudelleen.

Hietarannassa beach volleyta, uimareita, chillailevia seurueita, niitä myös Taivalsaaren päässä. Moottorivene lipui Taivallahteen, toinen ulos. Nopeusrajoitusmerkin jälkeen sen kokka kohosi ja vesi alkoi roiskua kuohuna.

Kirkkovene ja kaksi kajakkia. Taaemman meloja hihkaisi pulahdettuaan veteen, edellä edennyt kääntyi takaisin ja luo, ilman kiirettä.

Sibeliusmonumentin luona venättä haastavaa väkeä polkupyörineen.