Limitys

Se outo vaihe kun lapset käyvät jo koulua ja aikuiset töissä, mutta kesäsäät vielä jatkuvat. Vaikka valossa ja tuoksuissa jo syksyn sävyn tunteekin.

Jostain nousee muistoja pölyisistä jalkapallokentistä, voikkatunneista Uimastadikalla ja Lapinlahdenkadun antikvariaatista, äh, divarista. Mutta Albertinkadullako vai Fredalla oli se levykauppa, josta silloin ostin Machine Headin? Vai peräti ei kummallakaan?

Elokuussa 1981 kumminkin.

Käpylän aukeilla

Ukkonen on parhaimmillaan avoimella paikalla. Välke ja jyrinä hiipivät lounaasta lähemmäksi samaa tahtia kuin taivas tummeni tasaisen harmaaksi.

Se komein salama iski johonkin lähelle, sinne päin jossa Pasilan linkkitornikin häämötti. Heti perään ei jyrinä vaan se ääni kun taivas revitään halki. Silloin vähän pelotti, myönsi pelimieskin myöhemmin kopissa.

Pelipaidoista, sukista ja shortseista kiertämällä irtovedet altaan yllä ennen kuin ne ripusteltiin hetkeksi kuivumaan. Onneksi oli vaihtovehkeitäkin mukana.

Kenkä- ja pallokojulle en pelien välissä sortunut mutta makkaratiskille toki. Kuulutuksinkin kehuttu Votkinin tuote vastasi huutoon.

Viimeisen pelin viimeisellä minuutilla maalivahti torjui läpiajon, mutta pallo jäi irti ja pysähtyi märimpään kohtaan. Juuri kun hyökkääjä oli jatkamassa sen tyhjiin, syöksyi jostain maalivahti ja pelurit ja pallo katosivat hyökyyn lammikon veden noustessa kohti taivaita. Kesän komeimman urheilukuvan ainekset mutta kamera ei valmiina. Tämä on harmittava viikon, vaikka maalin johto lopputulokseksi jäikin.

Iltapäivällä väsytti.

Ei enää 2003

Voisivatko vaikka tweetit olla ytimiä, joista osan ympärille kirjoittuisi blogimerkintöjä?

(Lisäksi haluaisin tuon vihreän kuvan alemmas syömästä mustavalkoista otsikkokuvaa.)

Nurmi, maali ja pallo

Paluusiirtymä

Kaupunkiinlähdön triste kesän lopussa. Härkönenhän sen hyvin Häräntappoaseessa kirjoitti Alpo Korvalle, mutta tunne on tuntuva ilman Kerttua ja kesäihastustakin.

Lähtö takaisin kaupunkiin on kesän loppu, silti sitäkin, että on alkanut kasvattaa juuria maalle. Missä kaikki tullessa tuntui pari päivää vieraalta ja erot aisteihin isoilta, mutta muuttui normaalioloksi.

Jo lähtöä edeltävinä päivinä mieli alkaa valmistautua. Hyvästelee paikkoja ja tunnelmia, käy aitalla ja ladon luona tällä erää viimeistä kertaa. Ja miettii, mitä kaikkea jäi sittenkin tekemättä.

Pienenä aina Mamma paistoi lähtöpäivänä lettuja ja patisti käymään vielä kerran uimassa, ettei tule autossa kuuma. Ryhmäkuvat, vilkutukset portailta.

Vähän aikaa on irrallaan, ei enää lähtöpaikassa muttei vielä seuraavassakaan. Kaupungissa menee muutama päivä ennen kuin saa paikasta kiinni. On kaikkea, mutta se tuntuu vieraalta ja elämän tempo kiireiseltä.

Tämä viikonloppu meni toipumiseen. Kuumuus, joka Keski-Suomessa oli kuiva ja siedettävä mutta täällä hiostava ja suolaisen kosteuden tuoksuinen kuin etelässä. Nurmet puistoissa keltaisia ja kuivan raapivia, nokkoset ja pihlajat nuutuneina roikkuvia. Kirpparilta puolellatoista eurolla ostettu Urheilun värityskirja, hyllystä uusintakierroksella Pamisoksen purkaus, vielä parempi kuin viime kerralla.

Sunnuntai-illan ukkosmyrsky, välkkeineen, paukkeineen ja ropinoineen vaikuttava ikkunasta mutta vielä vaikuttavampi Twitteristä. Lämpötila ei juuri pudonnut.

Viikon päätteeksi eversti Sandels, yksi.

Koljatti

Helkatti, Koljatti

Alussa oli Kekkonen.

Tervon tuttuun tapaan verbaalinen makupala toisensa perään muttei tämäkään kirjana historiaan jää, oli ensivaikutelma.

Pidemmälle lukiessa kuva koheni. Osuvaa, oletan, ajankuvaa maasta ja mediasta. Niiden narraamiseksi esiin piti näyttää syötiksi muutamaa "Vanhasta", "Stubbia" ja "Pekkarista" , mutta ei tämä sitä otsikoiden huutamaa kohukirjaa muistuttanut.

Etenkin se, kuinka poliitikkojen yksittäisistä sanoista, lauseista, ilmeistä, pysäytetyistä kuvista tulee muka tärkeitä. Ja poliitikot antautuvat, alkavat toimia kuin ne olisivat.

Kirjailija itse kuuluu sanoneen: Kun media tarkastelee ihmistä suurennuslasilla, arkipäiväinenkin muuttuu kummalliseksi.

Google löysi yllättävänkin monta kielteistä arviota, ja arvioijista jotkut vaikuttivat lukeneen kirjan. Kirjallisuustieteilijä huomasi punaisen langan puuttuvan. Voi olla. Ehkä olen elänyt niin monta vuotta mikroblogeissa ja täyskokoisissa, etten enää osaa kaivata sellaista. Tekstikokoelmakin menee täydestä.

Loppua kohden kirja kyllä tummeni.

Astan-päivän myräkkä

Siinä myrsky-yön salamointia tulvivassa ja jylisevässä maailmassa oli kyllä jotain raamatullista.

Hesarin grafiikka näytti, kuinka kapealla kaistaleella Asta pyyhkäisi kaakosta länsiluoteeseen ja kuinka parahiksi se meni tästä. Tuhannet vielä ilman sähköä, kerrotaan, moni heistä ihan tuossa Sumiaisissa.

Puolen aamua helikopterin läpätystä, puolen tunnin sähkökatkos. Liittyisivätkö korjaustöihin.