sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Viiksekäs puutarhuri

Joka kulmasta kääntyy vastaan hymyillen tervehtiviä työntekijöitä pesemässä kivetyksiä, tyhjentämässä ulkoroskiksia, kastelemassa istutuksia, kattamassa pöytiä, siivoamassa huoneita.

Toista kuin se Kungens Kurvanin pitkäpalmikkoinen neitonen vartiointiliikkeen harmaissa haalareissaan myymässä yönälkäisille respan tiskin takaa nattmackan ja starkölin.

Osan selittää, että täällä aamiaiskokki muuttuu iltamyöhällä tarjoilijaksi, joka tuo illallisen pöytään.

Puna-asuinen lifeguard aamusta iltaan altaan reunalla.

seuraava ohjelmanumeroOma lukunsa ovat sitten yksi suomalainen ja rivi kai ruotsalaisia neitosia, jotka aamusta asti kokoavat väkeä vesijumppaan, sählyyn, spinningiin, vesipalloon, lentopalloon, pitävät pienille piirustuskerhoa ja isoille bingoa, harjoittavat, ohjaavat ja näyttelevät mukana kouluikäisille näytelmän, emännöivät laulaen tenavadiskon ja aikuistenkin. Ja kaikki tämä neljällä kielellä ja aamusta taas uudelleen. Hämmästyttävää.

Jokaiseen ohjelmanumeroon kutsuva hotelliketjun mainosjingle haiskahtaa kyllä jo aivopesulta. Sitä en tiedä, kuuluuko pensaiden alla asuva kissapentue ohjelmaan.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Turistin hetken tao

Ensi hetkinä hotellissa tuntee itsensä erityisen turistiksi. Istuu aulassa huonetta odottamassa, farkut jalassa, takki käsivarrella ja laukut vieressä tukevasti näkyvillä. Ovista kulkee väkeä uimahoususillaan ilmapatjat kainalossa

Seuraavana päivänä poikkeaa jo itse shortsit jalassa hotellin kaupasta jäätelön. Aulassa nakottavat seuraavat turistit farkkuineen ja matkalaukkuineen.

Jälkikäteen

Jostain syystä herääminen epäinhimillisiin aikoihin käy vanhemmiten helpommin. Kuppi kahvia, suihku, ja auttava toimintakyky on löytynyt. Kahdeksantoista vanhana oli pää koko päivän täynnä sumeaa sementtiä.

Tuttu taksi odotti ulkona klo 4.30 kuten pitikin. Tuusulantien valotaideteos nousi lentoon.

Syysaamuna klo 6.30A321 ja selän painuminen penkkiä vasten kun moottorien humina nousee jylinäksi ja nousukiito alkaa. Koilliseen, ja saman tien kaarto kohti lounasta. Visby, Hampuri, Stuttgart. Nyt näkyvät vasemmalla Alpit, oikealla Geneve ja Genevenjärvi, suomalainen perämies kuulutti. Marseillen kohdalta Välimeren ylle. Kaarto oikean kautta ja finaali meren yllä ennen kosketusta Palman kenttään.

Laukut hihnalta 14, bussimerestä auto numero 2, opas neuvoi. Motarilla kohti Alcudiaa seuraava sukupolvi nukkui jo.

Perillä väsytti enemmän kuin lähtiessä. Tietenkin.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Hyvin pitkälti samaa mieltä

Ei epäilystäkään, että sellaisessa konfliktissa, missä Suomi joutuisi maahyökkäyksen kohteeksi, vihollinen tunkeutuisi maaperällemme, jos haluaisi. Mutta se hinta, minkä se maksaisi sitten Suomessa olemisessa, sen pitää olla tarpeeksi korkea, jotta sotilasmatematiikan kautta ymmärretään, ettei se kannata.
- - - - -
Suotavaa olisi, että Suomen armeijan ei koskaan tarvitsisi tappaa ketään.

Mutta suotavaa olisi, että olisi yleisessä tiedossa se, että jos se aika tulee, niin me kyllä tapamme talossa ja puutarhassa.

Jos ne tietävät sen, niin kenties ei tarvitse koskaan tappaa.


Ja linkki

Syysviikonloppu

Perjantaiaamu kun pisarat piiskasivat poikittain. Hyinen tuuli kiemurteli kauluksesta sisään ja repi sateenvarjoa käsistä. Sopiva keli suunnistaa tai ryömiä lotisevassa kangasmetsässä kumisaappaat jalassa, työpuku märkänä ja RK kourissa.

Illalla Joharilla pienten peli pääsi alkamaan kun kamerakulmia kirkosta kyykkivät japanilaisturistit jättivät kentän. Se pakollinen etyyliltä tuoksahtava ohikulkija pysähtyi luennoimaan näkemyksensä potkupallosta ja kouluaikaisesta jumppaopestaan.

Satoi, ei satanut, satoi, ei satanut, satoi.

Matkakortissa 0,90 eikä käteistä. Kännykkälippu kolmoseen, joka pullisteli jotain romaanista kieltä puhuvia nuoria aikuisia. Kotona eikun TV:ssä eikun Moldovassa maajoukkue romahti.

Kolea lauantai. Bolliksella 78 katsojaa värjötteli toppatakeissaan mutta kaksi forzalaista lauloi toisen jakson ilman paitaa kun HJK:n naiset pieksivät KPV:n 6-1. Auttavatko nämä sisäänpääsyssä, näytin kassalla miesten kausikortteja. Varmaan mikä vaan mikä Klubiin liittyy, kuului vastaus pikapalaverin jälkeen ja kävelimme sisään.

Sunnuntaina Väiskillä syttyivät valonheittimet seitsemän tienoilla. Olisiko se syksyn merkki.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Tunnusomainen ääni

pokkaripannattu kupla

Pyöreä kulma

YLE Teemalla kiintoisa Kohtalon vuodet (Nikolaikirche).

Miten voi tapahtua vallankumous kuin omalla painollaan.

Lisämielenkiinnoksi ylhäältä kuvattu katunäkymä valtakatua Leipzigin rautatieaseman suuntaan ja oivallus: Tuostahan silloin käveltiin yliopistolle ratkaisupeleihin. Ja loppukohtauksen Stasi-päämaja Runde Ecke. Niin tietysti, tuossa talossahan on nyt museo, jossa ihmeteltiin karua 70-lukulaista esinemaailmaa.

Seuraavaksi dokumentteja Saksoista 1945 - 1965, kiitos.