Sadepäivän satoa

Televisiossa Anu Silfverberg on vaikuttanut perusedistykselliseltä punaviherpiipertäjältä, mutta Äitikortti kohensi kuvaani hänestä. Sekä kirjoitustyylin että monelta taholta pohtivan lähestymistavan vuoksi.

Vähän jäi mietityttämään se voimakkuus, jolla kaikenlaiset tahot ja instituutiot kirjoittavien naisten mukaan haluavat kontrolloida nuorten naisten kehoja. Meidän miesten kehot eivät sen sijaan kiinnosta ketään. Elleivät korkeintaan erinäisiksi kuukausiksi tykinruokana.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan kohdalta tyydyn siteeraamaan takakannen tekstiä, joka oli poikkeuksellisen osuva.

Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.

Juice Leskisen Siinäpä tärkeimmät herätti loppua kohden kasvavaa kiusaantuneisuutta niin kuin nyt toisten avio- ja alkoholiongelmista lukeminen herättää. Alun Juankoski- ja uittomuistelot kolisivat enemmän.

Ollapa vuosia sitten hukkaamani Kuka murhasi rock'n'roll -tähden vielä tallella.

Kesän kohokohtia

Jo viides Helsinki Cup -viikko fudisfaijana. Nyt osaa jo varautua siihen, että muu elämä jää viideksi päiväksi taka-alalle, joten voi sovinnolla merkata kiintoisimmat pelit ja notkua kenttien laidoilla. Käpylä, Tali, Pirkkola, taas Käpylä.

Venäläispoikien takapiiskat, kisamakkara, J:n faijan fillarin renkaan räjähdys yhtäkkiä, paahtava aurinko, vesiämpäri ja suihkepullot, jämäkät erotuomarit, katsomon liigapelaajat.

Perusasiat kuin aina, mutta ennen ikäluokan parhaat ovat pelanneet omaa turnaustaan jossain toisella planeetalla. Nyt radat hiukan sivusivat toisiaan, ja ensi kertaa näin viikkoon erottamattomasti kuuluvan rankkarikisan näin läheltä. Minulle riittäisi jo tämäkin, myhäilin kun peliminuutit kävivät vähiin ja ottelua ylivoimaisesti hallinneen mestarisuosikin taustajoukkojen ilmeet kiristyivät pallon toisensa jälkeen kieriessä sentin ohi maalin tai jo ulos pelatun vahdin syliin. Sitten jo kuudes pari, ratkaiseva torjunta alakulmasta ja kasaksi sekoavat ihmiset. Joukossa seuran edarit, joiden tieltä yhtäkkiä oli häipynyt yksi pahimmista vastustajista. Samassa näkymässä pettymyksestä ja ilosta kyyneltyviä silmiä.

Pojat muistavat tämän illan vielä 30 vuoden päästä, tiesi valmentajavanhus.

Seuraavana päivänä tuli sitten jo vastaan maalinteonkin osannut huippuryhmä, mutta kaupunginosajoukkueelle paikka kahdeksan joukossa oli pieni mestaruus. Jos pelaa Helsinki Cupia vielä perjantaina iltapäivällä, on onnistunut hyvin, muistutti guru.

Pehmeänä laskuna peräperää edarien välierä Bolliksella, voitokas liigaottelu Sonera Stadiumin täpötäydessä eteläpäädyssä ja pilkkuun asti venyneet faijojen jälkipelit kalaravintolassa.

Topeliuksenkadun lehmusten huumaava tuoksu kolmelta kesäaamuna. Hetken hain assosiaatiota kunnes loksahti. Ne aamut kun lähdettiin tuohon samaan aikaan fillariretkille.

Maalatun teräksen tuoksu auringossa

Portinpielen Sotkat tekivät junioriin vaikutuksen. Prikaatilta Panssarimuseolle käveltäessä oli tilaisuus näyttää yhä oudon tutun tuntuiset paikat.

Tuohon lentokenttään on hikoiltu, tuossa pidettiin iltahartaudet, tuossa nurmella pelattiin futista, tuosta juostiin uudenvuodenaaton kineksessä lenkki 1985:n vaihtuessa numeroa isompaan.

Rinteen perkaaminen alettiin ylärivistä. Tätä nerffattiin, enää ei kulje seitsemääkymppiä, muistutti mies toiselle T-50:n vierellä ja sai meidät vaihtamaan merkitsevän katseen.

Paikalla oli muitakin wottihörhöjä.

Erilaisten ammusten koeläpäisyt. Kuuterselässä kärkivaununa edennyt luutnantti Sartion Sturmi, joka vaati hetken mietiskelyn. BT-42 ja niillä Viipuria puolustamaan joutuneiden karu kohtalo. Näitä vältä kuin ruttoa, vihjasin raskaan singon kohdalla pst-hallissa.

Ajonäytöksen aloitti BMP-1. ... kuljetti ryhmää jalkaväkeä alikersantin johdolla, juontajan jämäkkä ääni kertoi. Yhtäkkiä tuli mieleen, että sotilaspassini mukaan se alikersanttihan olen tarvittaessa minä, toki jo varsin monen noniinmutkun kautta. Vaunun pysähdyttyä nousi ajaja luukustaan, riisui vaunupäähineensä ja antoi pitkien vaaleiden kiharoidensa aueta tuuleen. Tottelee hyvin myös naisen käsiä, juontaja muistutti muttei enää tuntia myöhemmin seuraavalla kerralla kun käännös oli mennyt pitkäksi ja vaunun perä kuorinut komealla paukahduksella uran viereisen kuusen. T-55:n pakokaasupilvi palautti mieleen erään kaasusuojelukommelluksen, ja komea oli myös 38-litraisen V12:n ärjähdys.

Aivan liian vähän jäi aikaa hallien puolelle ja rinteen uusintakierrokselle.

Tullaan huomenna uudestaan, ehdotti juniori kotimatkalla.

Väiski

Olen ehdottanut, että kun minusta aika jättää, tuhkani saisi ripotella yön pimeydessä Väinämöisen kentälle. Se kertokoon paikan merkityksestä olennaisen.

Eilen illalla vietettiin Väiskin tekonurmen juhlallisia avajaisia, ja aamupäivällä toki jo otettiin perillisen kanssa monen muun tavoin varaslähtö. Nipistin itseäni varmuuden vuoksi, mutta totta se oli. Että sain tämänkin päivän nähdä, toisin kuin V, joka aikanaan kiersi kenttää pomputellen samalla Mitre Multiplexillään vuorojaloin tuhansia. Ehkä leikkaan vaivihkaa yhden muovikorren ja vien sen V:n haudalle.

Tuossa päädyssä lauottiin aikanaan lukion ekan päivän aamuna ennen koulun alkua ja sitten chillailtiin rinteessä V:n ja E:n kanssa, kerroin juniorille. Ja tuossa kopin edessä olen pomputellut junnuna oman ennätykseni Uhlsport-pallolla.

Illan juhlapuheet pidettiin lyhyinä, ja jaossa oli kiintoisaa materiaalia muun muassa kentän historiasta. Avajaisottelussa FC Viton nollakakkoset löivät PPJ:n isännät, ja sitten kohtasivat isolla kentällä Kiffenin ja IFK:n gamlat. Kenttää reunustivat paikallisten ja lajilegendojen joukot.

Tapahtuma oli täydellinen aina sivulta huutelevaa humalaista katsomovalmentajaa myöten.

Monen harmaahapsen askel oli maalin takana omaa peliään pelanneisiin junioreihin verrattuna jo työläs, mutta silmistä näki, että sisällä oli ihan samanlaisia pikkupoikia. Ja sama peli. Tässä iässä alkaa hahmottua, miten ohikiitävässä hetkessä pikkupojista tulee vaareja ja sitten aikanaan enää muistoja.

Järjestäjien kuvagalleria tapahtumasta

Luvattu maa, mutta kenelle

Minisarja Luvatun maan (The Promise) päätösjakso nähtiin Suomessa eilen. Mielenkiintoinen setti, vaikka ymmärrän, miksi toinen osapuoli on ollut käärmeissään. Sarjassa juutalaiset ovat systemaattisesti kylmiä murhaajanatseja ja arabit sympaattisia uhreja.

Palestiinassa palvelleiden brittien tarina ansaitsee varmasti kertomisen, ja juuri Ken Whartonin Bloody Belfastin lukeneena rinnastuksia sinne nousi mieleen. Kovin varomattomasti ajelevat jeepillä vihamielisessä kaupungissa, katsoin, ja niinpä sitten.

Rinnastus on ja oli väistämätön. Ensin natsit ja juutalaiset, sitten britit ja juutalaiset, lopulta israelilaiset ja arabit. Lopulta vastakkain ovat aina epäluulon ilmapiirissä aseistetut nuoret miehet ja kyräilevät väkijoukot, niskan päällä olijat ja altavastaajat. Jotka joko alistuvat tai taistelevat vastaan.

Tavallisessa perusyksikössä varusmiehenä palvellut muistaa sen kypsyystason ja henkisen ilmapiirin. Miten sellaiset pojat toimisivat käyttäessään kovat patruunat lippaissa valtaa toisia kohtaan?

Oliko Meyerin perheen tarkoitus kuvastaa laajemmin nyky-Israelia? Aitojen suojassa asuva silmiinpistävän varakas perhe, jota repivät sisäiset ristiriidat pojan noustessa vastustamaan arabien polkemista.

Olisi uskaliasta yrittää tehdä menestyssarja ilman kauniita kasvoja. Olisiko ärsyttävä Erin muuten saanut niinkään auliisti apua? Kontrasti Elizan kauniiden silmien ja kypärän, asepuvun ja Galilin välillä.

Voisiko kukaan sodankäynyt ja keskitysleirit nähnyt silti yhä olla yhtä ihanteellinen ritari kuin kersantti Len?

En tiedä. Kuten en sitäkään, millaista Lähi-idässä oikeasti on.

Kaikki neljä jaksoa katsottavissa Yle Areenassa.

Lyhyesti

Muistatteko ne alkuajat kun weblogeissa saattoi olla lyhyitä irrallisia havaintoja?

Podcasteja on hyvä kuunnella esimerkiksi tiskatessa. Viimeisimpänä Television tiiliskivet ja Kova laki, jota itsekin tullut jokunen jakso tapitettua. Toimivaääninen toimittaja oli, ja Markus Leikolastakin kuulee esiintymiskokemuksen.

Luovuuden unelma pirskahtelee (yleensä sunnuntaiaamuisin) ajatuksena, että pitäisi tehdä pitkästä aikaa podcast tai video tai valokuvien ja äänien yhdistelmä. Millainen mahtaisi olla toimiva setup keskustelumuotoisen audion tallentamiseen?

Ennen vanhaan piti saada kustannussopimus tai läpi lehteen kertoakseen tarinoita. Nykyään on onneksi verkko. Ja esimerkiksi Tillmanin Iho. Ja lämpöisten tarinoiden mestari Risto Pakarinen. Jonka tarinoista (True and other stories), kuten Secret admirer,  tulee hyvällä tavalla mieleen Valitut Palat, josta kirjoitti vastikään unkuri.

Google Readerin mentyä kokeillaan Feedlyä. Välineitähän ne vain.

Eilisillan Lahti-pelissä Savage filmasi vaparin, jonka sai nopeana liukastuakseen sitten omia aikojaan juuri laukaisupaikkaan päästessään. Kosminen oikeudenmukaisuus.

Töölö alkoi viikonloppuna tuoksua keskikesäisiltä lehmuksilta, joka on ehkä maailman paras tuoksu. Ainakin siellä kärkijoukossa vastaleikatun nurmen, tervan, erityisen kauniin naisen ja kesäsateen kasteleman hellekadun kanssa.

Viikon kuva

Aurinko joko paistaa suoraan tai säteilee pilviverhon läpi, mutta kuuma on. Saharan tekonurmi hohtaa vihreänä.

Jalan osuminen palloon tuottaa soinnikkaan tömähdyksen, pallon kiito pintaa pitkin muovisen suhinan. Lyhyitä ja pitempiä syöttöjä sisäterällä, juniorin kohdalle kuoletettaviksi laskeutuvia kaaria vastapallosta oikealla ja vasemmalla, stoppareita, pomputtelua. Koko touhun idea ja tarkoitus on se tunne kun pallo lähtee juuri halutulla tavalla, luulen.

Viisikymmentä vuorojaloin ja limu kotimatkalla, haastan. Anna pallo, sanoo juniori, nakuttelee ensiyrittämällä 57 ja syöttää hymyillen takaisin. Vastaan 73:lla, jottei tarvitse itsekään jäädä kuivin suin.

Hanoista pukukoppien kulmalta saa pulloon kylmää vettä, jota sopii siemailla kun pitää taukoa ja ihmettelee edarien treenejä. Nordenskiöldinkadun autovirta kohisee puurivistön takana, kevyen liikenteen ruuhka kulkee Urheilukatua. Työmatkapyöräilijöitä, lapsiperheitä, kiireettä astelevia ranta-asuisia neitosia verkkokasseineen ja aurinkolaseineen.

Lounaasta lähestyvät pilvet alkavat putoilla suuria märkiä pisaroita. Kentän kulmauksen puu on tuuhea ja alue sen alla pysyy kuivana. Sateen tauottua ehtii vielä rupeaman.

Alepasta itselle mango-guavavissyä, juniori haluaa Mountain Dew'n.

Illalla TV:stä Confederation Cupia. Neymar on taitava, mutta filmaa. Buffon tekee vaikutuksen.