Ostrava

Jotain viktoriaanisen steampunk-henkistä tässä kaupungissa on. Kaupunki, josta värit ovat kadonneet, sanoi joku, ja rakennusten muodot myös.

Mustaa, harmaata, ruskeaa. Hylättyjä, rapistuneita, kuin palaneita taloja ja kaiken keskellä kauhuelokuvan kulisseilta näyttävät tyhjänä ruostuvat terästehtaat. Allan Quatermain ja Mina Harker tuntuvat vilahtavan väkijoukossa tuontuostaan.

Tshekkoslovakian terässydän ja aikansa saastunein kaupunki.

Pysäkeillä seisoskelevat vakavat ihmiset, raitiovaunut, trollikat.

Ja jos nyt on tällaista, mitä tämä on ollut itäblokin ytimessä joskus 1967? Työvuoro terästehtaalla, valkosipulikeitto ja Ostravar kulman oluttuvassa, Vitkovicen jääkiekko-ottelu, puoluejohtajan puhe radiossa?

Eräänä toisena iltana Ostravassa

Kadut olivat sihen aikaan yllättävän hiljaiset eikä mistään enää leijaillut paistuvan ruoan kutsuvaa tuoksua.

Epäröiden he astuivat astetta liian hienon hotellin aulaan ja kysyivät vastaanottovirkailijalta varovasti, olisiko keittiö vielä auki.

Salin puolella ylettömän kohteliaat tarjoilijat toivottivat tervetulleiksi, kattoivat salamannopeasti pöydän, riensivät nostamaan tuolinselkämykseltä lattialle liukuneen päällystakin ja kantoivat eteen kylmää olutta jalallisissa ohutpintaisissa laseissa.

Caesarsalaatti kanalla oli erinomainen ja kohtalotoverin juustohampurilainen perunoineen, kastikkeineen ja coleslaweineen niin herkullisen näköinen, että mies oli siltikin katua valintaansa.

Taksi nouti toisen pihalta meediohotelliin, jossa arpiset kisakirjeenvaihtajat tarinoineen kokoontuvat kuin Kämpissä joulukuussa 1939.

Mies käveli kulman taakse majoitukseensa ja nukkui sikeästi herätäkseen kesken hämmentävän unen tekstiviestin kalkatukseen.

Tapahtui niinä päivinä

Pöytä kahdelle (minä ja Twitter) ja itsenäisyyspäivän illallinen. Sipulikeittoa, kananrintaa ja riisiä sekä kai sokeriherneitä, valkosipulipatonkia ja kaksi isoa tshekkiolutta. Juuri ja juuri jaksoin kaiken.

Milloin vietin viimeksi itsenäisyyspäivän kotimaassa? Näiltä sivuilta se kai löytyisi.

Kymmenen tunnin sikeät unet. Yöllä oli kuulemma myrskynnyt.

Aamiaisella mahtava näkymä alas laaksoon ja lumiseen kaupunkiin, jota aurinko valaisi. Palatessani kaksi minuuttia myöhemmin pöytään kahvia hakemasta oli maisema kadonnut harmauteen. Lumimyräkkä. Ja kahvi hyvää.

Ensi kertaa näillä keikoilla jäin joukkueen kyydistä kun lähtöaikaa peliin aikaistettu mutta jojo unohti ilmoittaa tiedottajalle. Shit happens. Taksi 300 korunaa.

Palatessa bussissa valmentajat hiljaisina, mutta pelaajista ainakin osa äänessä. Luulen, että tämä koko turnauksen kannalta aika merkityksetön peli ei hirveästi jäänyt harmittamaan.

Suomi taisteli hyvin, säilytti fokuksensa ja oli jalalla ja kropalla mainiosti mukana. Ero tuli pallollisessa taidossa, joka Ruotsilla on omaa luokkaansa. Maalipaikoissa se näkyi. Mutta jos Suomen naissalibandyn tulevaisuus näyttää Alisa Pölläseltä, se on valoisa. Pallotaitava, tekee oikeita ratkaisuja, kestää kontaktit pallo lavassa. Hieno pelaajan alku.

Iltatweetti:

Netti toimii vain hotellin käytävällä, läppärin akku jaksaa vain 20 min #eestaas #liikunta #fatcamp #jatkoroikkaa

Vastuunpakoilija Koskela

Mies menee ja mies tulee. Ja mies vastaa itse tekemisistään.

Mutta kuka sotilasjohtaja noin voi ajatella?

Viimein törmään jonkun muunkin sanomana samaan, jota olen pitkään ihmetellyt.

– Jos ajatellaan sotaa projektina, joka on hoidettava, niin Lammio on vastuunkantaja ja Koskela jossain määrin vastuunpakoilija, Bardy sanoo.

Halki taivaan ja pimeyden

Hitaasti liikkuva punaisten perävalojen letka Tuusulantiellä nosti pisaran kylmää hikeä, mutta kaikki kävi lopulta sujuvasti niin tien päällä kuin kentälläkin. Checkin automaatilla, korunat Forexista, turvatarkastuksen eestaas kiemurteleva jono, suklaat ja xylitolipurkat taxfreestä. Ja Tom Renoufin Black watch kirjamyymälästä, jossa non-fictionia vain niukasti.

Lento on ylibuukattu, joten suostuisiko kukaan muuttamaan matkajärjestelyjään kompensaatiota vastaan, kuulutettiin. Ja että lento Hampuriin on peruttu sikäläisen sään vuoksi.

Pushback ja rullaus, ja sitten kapteeni Mumina kiihdyttikin A319:n pysähtymättä nousukiitoon ja Vantaan talvimustalle taivaalle. Brietä, perunasalaattia ja sämpylä, kaikesta päätellen melkeinpä suoraan pakastimesta. Omenamehun ja teen vakilukijani arvasivatkin. Pitkä heittelevä finaali läpi pimeyden. Cabin crew, please be seated for landing, kuulutti kippari vasta kun jo olin tovin odotellut kosketusta. Tältä Ruzynen kentältä operoi aikanaan myös Hans-Ulrich Rudel, muistelin.

Huhut pelaajasiirrosta voidaan dementoida oitis, koska se HJK-laukku hihnalla oli minun. Piti lainata lapselta kun  kevään 1999 kisoista alkaen kaikki MM:t käyneestä omastani tuli jo sormi kulmasta läpi.

Kaksi tuntia bussissa Prahasta Brnohon. Sade piirsi kuvioita tuulilasiin, paikattu tie pisti jynkjynkjynkjynkjynk ja sai pyörät tuntumaan neliskanttisilta.

Perillä väsy ja päänsärky. Niin aina.

Aamiaisella joka puolella vaanivaa henkilökuntaa. Jokin  palkkausrakenteessa on toisin kuin meillä. Kahvi oli ekstrahyvää mutta leipä pahvia.

Kävin ulkona kuvaamassa näkymän alas laaksoon. Jäätuuli kuori luista lihat.

Sormi opettavaisesti pystyssä

Kansallinen historia on jo itsessään historian tuote, joka on syntynyt tiettynä aikana tiettyä tarvetta varten. Ikuinen se ei voi olla.

- Professori Irma Sulkunen

 Luonnollisesti totta. Ja "historia" on joukko aikoja, ihmisiä, tekoja ja tapahtumia, joita yhdistelemme eri tavalla johdonmukaisen näköisiksi mukatarinoiksi.

Mutta tämä viime vuosien tarve lytätä suurmies- ja muut myytit, kertoa TV-sarjan voimin Suomen olevan ruotsalainen ja opettaa meille, ettei mitään "suomalaisuuttakaan" oikeasti ole.

Vain persujen sun muiden natsien ja nationalistien kauhistelun vastareaktio vai mistä on kyse?

Kolmaskymmenes marraskuuta

Musta märkä espoolainen pimeys, joka imee valon. Perillä alijäähtyneen veden jäätämä piha ja sen keskellä ystävällisen talon lämpimät valot.

Pitkä pöytä, puheensorina ja lasten hälinä, leipurien käsistä pellillinen kerrallaan uuniin siirtyvät piparkakut ja joulutortut. Rapsutettavaksi tunkeva koira. Kuuma kahvi.

Kuulumiset.

Kirkas tähtitaivas, kotimatka.