Katsomon puolelta

Eilisen nurmibaletin jäljiltä joku kiersi joka askeleella ruuvia vasempaan polvensyrjään, joten tänään oli tyydyttävä penkkiurheiluun.

HJK ja RoPS tarjoilivat viisi maalia ja kotivoiton, mutta lippis unohtui taas. Onneksi tumma pilvi peitti pian häikäisevän auringon. Juuri poislähdettäessä ropsaisi muutaman pisaran. Kallion kirkon yllä komeili sateenkaari.

Perheen Torres ja Villa -fani ilmoitti nukkumaan mennessään pitävänsä huomenna Espanja-paitaa, käy TV:ssä miten käy. Saa aamulla herätessään kuulla tuloksen. Ja että vielä Torres.

(Paidan pitäminen ikuistettu mukaan aamulla.)

Saksan kannattajat perheessä kohtasivat pettymyksen tyynesti ja jämerin leuoin.

Die Spieler sind natürlich enttäuscht, wir brauchen aber den Kopf nicht hängen zu lassen, sanoo Bundestrainer Joachim Löw.

Saksa voitti kultaisella maalilla

Jalkapallon EM-finaali käytiin jo tänään Helsingissä, ja Saksa löi dramaattisten vaiheiden jälkeen Espanjan maalista poikki -osumalla 20-19.

Vikkelä Espanja aloitti kovalla itseluottamuksella ja korkealla prässillä karaten parhaimmillaan jo 16-7-johtoon. Saksalainen diesel kuitenkin käynnistyi vähitellen, ja maali maalilta kokenut joukkue kiri eroa kiinni. Erittäinkin, olihan saksalaisten keski-ikä yli 35 vuotta espanjalaisia korkeampi. Aivan asiantuntijoiden odotusten mukaisesti Saksa hallitsi myös ilmatilaa suvereenisti, mutta olivat sen pelaajatkin keskimäärin yli puoli metriä pitempiä.

Tilanne oli aivan lopussa 18-18, kun ottelu näytti jo ratkeavan Puyolin ohjatessa epäonnekseen keskityksen omaan verkkoon. Saksan puolustus kuitenkin nukahti heti perään täysin, ja Torres juoksi tyhjiin viime hetken tasoituksen.

Ratkaisu oli haettava maalista poikki-periaatteella ja jälleen kerran se syntyi Saksan erikoistilanteesta. Tällä kertaa kulmapotkusta, joka jatkettiin etutolpalta ovelasti vielä toisella syötöllä kohti takatolppaa Casillasin ulottumattomiin.

Muistin taas, miksi oikeat futaajat eivät pelaa nurmella lenkkareilla nauhat auki. Vasen jalka lähti alta kuin jäällä ja spagaatin yritelmä repäisi ensin nivusissa ja sitten toisessa ja sitten toisessa polvessa. Nurmikko löi poskeen ja kenkä lähti jalasta. Kentän laidalla rouvat kouristelivat kaksinkerroin naurusta, mutta ilmeisesti mitään ei mennyt rikki, ei edes kamera repussa selässä.

Missä on lehdistön paikat

Mitähän Erkka Lehtola olisi kirjoittanut kansalaisjournalismista? Netti hänen 1995 kuollessaan toki jo pyöri, mutta ilman monia nykyisenlaisia ilmiöitä.

Tuli vain mieleen kun luki hänen pohdintaansa, missä ihmeessä sanomalehdistön kritiikkiä voitaisiin julkaista.

Vanhalta ja kärttyiseltä hän osasi kuulostaa jo kirjoituskoneiden vaihtuessa päätteisiin, mutta tyyliltään teksti on nautittavaa. Ja erinäiset totuudet yhä päteviä.

Turha yrittää lausua mitään lehdistön tilasta jos seuraa lähinnä vain Helsingin Sanomia.

Myyvien tekstien ja kuvien tekeminen ei merkitse, että tehtäisiin hyviä tekstejä ja kuvia.

Mutta minämuotoisesta journalismista pidän silti. Vaikka Simopekka Nortamo osasikin kertoa matkoiltaan oikeita faktoja itseään korostamatta.

Puhtaasti tekstipläjäyksenä kirjan herkkupala on Viktor Emiljanovitshin tapaus.

Välähdys ja paukahdus

Verraton tuo nykykirjasto. Kaiken muun lisäksi vielä vihjaavat kohteliaasti sähköpostilla kun laina on erääntymässä parin päivän päästä.

Paluumatka samaa reittiä kuin V:n kanssa kouluaikoina, silloin muovikassi pullollaan Sivar Ahlrudeita, Leif Hamreja, Viisikkoja, Mestarietsivä Kalle Blomkvistia, Pertsaa ja Kilua, Juanikkaita virtaheposia... Tuskin malttaen odottaa, että kotiovi aukeaa ja saa valita, minkä aloittaa ensimmäisenä. Ja se kirjojen tuoksu.

Enää ei ollut aseistettua vartiomiestä Autokomppanian portilla eikä radiotalo hallinnut yksinäisenä Kesäkatua. Latvialainen puoliperävaunullinen sentään muistutti Mecklun menneistä rekkajonoista.

Hesperiankatujen kohdalla välähti. Joku otti valokuvan, ehdin ajatella ennen kuin taivas rrrepesi ja paukahteli. Samalla alkoi uudelleen sade, vaikka lähtiessä sama katu oli jakanut taivaan siniseen etelään ja sinimustaan pohjoiseen.

Kohta ropisi jo tosissaan. Myöhemmin rakeitakin.

Illalla Villa jätti kesken eikä Torreskaan onnistunut, mutta finalisti tuli selväksi. Se Hollanti-pelin Venäjä ei tänään näyttäytynyt kuin alussa väläyksittäin.

Verot valtion maksettaviksi

Kaksi kolmesta antaisi lisää rahaa kehitysapuun, ihastelee Helsingin Sanomat.

Mikseivät sitten anna?

Vai tarkoittavatko he jonkun muun rahoja?

Tänään, tässä ja nyt

Autonomiset haluavat kutsua Suomeen ja majoittaa itäeurooppalaisia romaneja, kertoo Viima. Helsinkiläiset asunnottomat eivät siis kelpaa edes heille.

Vai on taas joku krouvari ampunut itseään jalkaan, mistä bloggaajien tulee olla kiihtyneitä. Vaikka taitaa Lehtovaarakin edelleen olla toiminnassa, kenties jopa menestyä. McDonald'sissa tänään hampurilaiseni viivästyi hiukan. Henkilökunta pyysi anteeksi sekä suullisesti että tarjoamalla oma-aloitteisesti jäätelöt.

Kaikkiin soittoihin ei kannata vastata. Eikä varsinkaan soittaa numeroon selvittääkseen, kuka on tavoitellut.

Mutta Nieppi.netin viikon 26 kuva on sävyiltään jotenkin erityisen nostalgisoiva.

Haalea arpi

Eilinen Helvetti Suomenlahdella nosti vähän puhutun aiheen hyvin esiin, mutta faktoja olisin halunnut pureskeltavan enemmän. Miksi ja miten ne sotalaivat pääsivät läpi ja Leningradia puolustamaan kun siviilialukset jäivät miinoihin? Mikä niiden merkitys Kronstadtin kulmilla lopulta oli? Paljonko mitäkin lajia Tallinnasta lähti? Mitkä olivat asialla olleiden suomalaisten ja saksalaisten joukkojen tehtävät? Mitä joukkoja neuvostoarmeijalla oli evakuointiin ja sen suojaamiseen käytettävissä?

Tarinan kuvittaminen on ollut haaste kun itse tapahtumia ei taidettu juuri tallentaa.