Talven lopun merkkejä

Raivaus, pakkaus ja tankkaus. Tehtaantuoksusta Ale-Makasiinista vielä Koirankynnen leikkaaja ja jäähdytysnestettä kun oli valoa vilautellut.

Jyväskylän kohdalla alkoi tiputella lunta, Salpausselän eteläpuolella kävi kovasti harmaaksi ja kuraiseksi.

Helsingissä yllätys: vielä enemmän lunta kuin lähtiessä. Pizza, bussiin ja Tapanilaan. Onnistuneitakin kuvia, mutta salamayritelmistä ei sen valmiimpaa.

Steissillä oli 3T:n tuloon kuulemma 11 ja 22 minuuttia, joten jalkaa toisen eteen. Ravintoloista kaikui Mertarannan ääni, joka kertoi juuri jotain aivan kauheaa tapahtuneen. Tunturikadulla tömähteli katoilta katuun lumia.

Unessa oli Veloena spårassa.

Lauantaina selkeä suojasää, vesipisaroita ropisi ikkunapeltiin ja lunta paukkui pihaan. Väiskillä vielä USA - Suomi uusiksi, minä olin Zach Parise. Suomi vei jatkoajalla 10-9 kun Ruutu rankaisi oman pään bläkäristä. Laivan sumutorven törähdykset Länsisatamasta toivat maaleihin autenttisuutta.

Jää terien alla pehmeni koko ajan ja sohjokerros pinnalla kasvoi. Taisi olla talven viimeisiä käyntejä kun kuulemma jäädyttäminen lopetetaan huomenna. Pieneksi oli kenttä käynyt ympäröivän lumivallin paksutessa melkoiseksi.

Kopissa tuntematon aloitti keskustelun eilisestä ottelusta.

Auringon ote

Iltapäiväksi lämpötila nousi kymmenen astetta. Sellaisiin lukemiin, että aurinko pääsi jo vähän puraisemaan tummiin kohtiin.

Lumen seasta häämöttävä hiekkainen kohta kostui tummaksi, jää suli auton konepelliltä ja tipitti helman jääpuikon päästä hankeen.

Suksilla sen verran, että saattoi sanoa käyneensä. Metsässä kuusi siellä, toinen täällä ravisteli lumiviittaa harteiltaan valkeaksi pölähdykseksi.

Taivaalla tiivistysjuova hajosi harsoksi.

Auringosta lumituiskuun

Päivän mittaan kahdestakymmenestäkuudesta neljääntoista lauhtunut pakkanen, häikäisevä aurinko, kimmeltävät hanget.

Paikallisen kirjastokortin sai viidessä minuutissa. Lapsille Risto Räppääjää ja Akkaria, minulle sotahistoriaa ja kirjailijamietteitä.

Ulkona oli sillä välin pilvistynyt. Sisällä Lento-osasto Kuhlmeyn vaiheita.

Sylys pullaa viemisinä nuorenneidin tämänpäiväistä ajo-oikeutta juhlistamaan. Hevoset pihassa yltyvässä lumisateessa. Sisällä koira kantoi pehmopossunsa yhä uudelleen syliin, kissanpentu jahtasi väsymättä narunpätkää.

Palatessa tuiskutti taivaan täydeltä, nelostiellä näkyvyys arviolta 40 metriä.

Huovisen Pojan kuolema. Hyytävä aihe, jonka voimaa kirjailijan miehekkään asiallinen tyyli vielä korosti. Vanha väsyvä isä miettimässä, mikä meni pieleen, mitä olisi voinut tehdä toisin toisen vajotessa yhä syvemmälle pimeyteen. Vai olisiko edes, aikuiselle ihmiselle. Suomalaiset puhekyvyttömät miehet. Realistinen suhtautuminen mökiltä löytyneisiin tyhjiin viinipakkauksiin. Hautajaiset ja rituaalien tehokkuus.

Nyt on isäkin jo samassa haudassa.

Ulkona tuiskuttaa aina vain.

Lumimaa

Sunnuntaiaamuinen kaupunki oli pyryn jäljiltä, sivukadut ja jalkakäytävät vielä auraamattomia kinoksia.

Kevyt pakkashöttö oli kevyttä heittää lumilapiolla auton edestä.

Oopperan HOKin edessä matalalattiainen takapää kiskoilta muljahtaneena, HKL:n vaimikäsenykyäänon raivausauto vierellä vilkut välkkyen. Sturen ja Mäkelän kulmassa vaunu hätävilkut päällä, kaikki kiskot lumen alle kadonneina.

Aura kaarsi Porvoon motarille. Niitä riitti. Pitkin matkaa oikea kaista puhtaana muttei vasen, niinpä jokainen ohittaja muutti maailman valkeaksi pöllyksi.

Tuuliharjassa salmiakkia ja vessa.

Keski-Suomessa pyry yltyi, mutta pakkanen oli tyynen pehmeä ja lempeä.

Perillä tauti tavoitti viimeisenkin perheenjäsenen.

Pakkanen

Hallin hotdog kahdella HK:n nakilla oli, mitä pitikin. Ehkä olisin voinut truutata vielä enemmän sinappia, mutta kommentti viiksistä oudoksutti silti.

Jännittävä peli, vaikka enemmän yrittänyttä ei palkittukaan. Lopuksi pitelin tikkaita valokuvaajan kurottaessa irrottamaan salamaansa.

Siperiamainen pysäkki tuulen viiltäessä viheltäen kasvoja ja lennättäessä lunta kinoksia pitkin. Ilmeisesti olin pukeutunut lämpimämmin kuin muut odottajat.

Yhtäkkiä jo Kamppi.

Vartiopaikalla

Kolmas potilas ei aloittanut iltapäivällä vaan aamuyöllä, mutta vartiopaikka vessan kynnyksellä oli sama.

Lähestyvän tyhjennyksen merkkien tunnistaminen, vatsahapon karvas tuoksu, vadin huuhtelu, roiskeiden pyyhkiminen.

Öisen hiljainen talo. Lattian narahdus, viemärin kohahdus, spåran pyörien kolina ulkoa. Sanomalehden kolahdus luukusta.

Horros.

Kasvisruokapäivä

Mikäs siinä, pidetään vain kasvisruokapäivä tai pidetään vaikka kaksi, ja toivottavasti oikein herkulliset.

Mutta että pakolla?

Turpa kiinni, vallankumouksen jälkeen te teette mitä käsketään?