Fasismin lumous

Natiaisten viilettäessä kaukalossa kelpasi nojata seinään ja sivistyä podcastilla.

Kalle Haatasen haastattelussa professori Tarmo Kunnas kirjastaan Fasismin lumous.

Kirjasta lisää esimerkiksi Kainuun Sanomissa ja Historia jatkuu -blogissa ja erityisen perusteellisesti Jukka Hankamäen kirjoituksessa.

Sekin tietysti, mitä sellainen fasismi yleensäkään on ja miten esimerkiksi kansallissosialismi, sosialismi ja italialainen fasismi vertautuvat toisiinsa.

Mutta vielä enemmän fasismin lumous aikansa ilmiönä. Mihin ihmiset olivat ehtineet pettyä ja mitkä aikansa aatevirtaukset heitä fasismin suuntaan ohjasivat? On helppo todeta jotkut joko pahoiksi tai tyhmiksi, mutta mielenkiintoisempaa miettiä heidän motiivejaan.

Ja mitä aatevirtauksia 2010-luvussa liikkuu? Kyynistyminen ja pettymys melkeinpä kaikkiin aatteisiin, luulen, jolloin kaikkeen on varminta suhtautua ironialla.

Matkalla Salmisaaren spårapysäkille tuuli hyisesti. Kotona amarettokaakaota.

Elämä, taide

Iltayön halki jyrisevän bussin valaistusolosuhteet.

Ensimmäisessä penkissä istuin pimeydessä, mutta muovilevy edessäni tarjoili asiat takaani peilikuvana kuin hiukan sumennetulle valkokankaalle.

Seuraavan rivin kahdesta neitosesta toinen jäi taakseni piiloon, mutta toisen kasvot esiintyivät ruudulla 20 minuuttia.  Eivät ehkä missikauniit, silti vähintään samoin verroin nuoruutta, terveyttä ja elämää säteilevät. Ilmeet vaihtelivat mietteliäästä nauravaan kai seuraten vierustoverin kanssa käytyä keskustelua, jota en kuullut. Yläviistosta heittyvä valo piirsi nenän varjon juuri oikeaan paikkaan.

En osaa sanoa, tirkistelinkö kun en kääntänyt katsettani pois.

Kuin kokeellinen lyhytelokuva, mutta ainoa esitys suorana lähetyksenä.

Legendat seinällä

Myllikän hallin seinältä katselivat syksyn 1976 Canada Cupin suomalaiset ja paikalliset legendat.  Useimmat tunnistin.

Hallin puolella betonilla irtokiekko ja vähän matkan päässä irtopallo. Sininen kaukissellainen.

Kykin kaukaloiden reunoilla ja keräsin muovipusseihin hiekkaisia jäänpalasia, koska Zambonin reitillä lastassakaan ei ollut kuin ripaus vetistä sohjoa.

Jäähallijää on erilaista kuin ulkona, samoin kylmyys.

Elokuva minun makuuni

Tinker, tailor, soldier, spy kannatti tallentaa.

Kuten Guardianin Peter Bradshaw tiivistää:

This Tinker Tailor is a weightless, slo-mo nightmare taking place in what looks like an aquarium filled with poison gas instead of water: I found it more gripping and involving than any crash-bang action picture, and it is anchored by Gary Oldman's tragic mandarin, a variation on Alec Guinness which transfers the emphasis away from George Smiley's wounded feelings to his cool capacity for unconcern in the face of violence, a hint of a daredevil past, long mummified by bureaucratic self-control and a schoolmasterly scorn for his victim's weakness and disloyalty, while seeing how easily any agent could give the wretched Judas kiss. 

Traileri:

Kettu ja nutturameri

Kymmenen tuntia Barona Areenan katsomossa, kaukalossa muodostelmaluistelua. Esitysten lomassa ehti lukea Alpo Suhosen Vuosi elämästäni -kirjan ja torkahdella mikrouniin. Yhdessä piirretty kettu antoi elämänohjeita. Se tuli tietysti Simpsonien jaksosta, jossa Homer oli syönyt tappajachiliä.

Yläkäytävän backstage sykki energiaa ja koetteli korvia kun suorituksiinsa valmistautuvien joukkueiden ghettoblasterit pauhasivat nupit kaakossa ja tanssivat joukkueet lauloivat päälle vielä kovempaa.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä

Palloilussa tietää tilanteen koko ajan. Tässä joukkueet seisovat kaukalossa nimikylttiensä takana kunnes kuuluttaja ilmoittaa mitalin värin ja sen voittaneen joukkueen kisakappaleen alkutahdit kirvoittavat luistimilla tasajalkaa hyppivästä joukkueesta tyttökoulun palon äänet.

Yllätyshopea kimmelsi kaulassa vielä kotona.

Hetken tao

Jos herää lauantaiaamuna spontaanisti viideltä eikä saa enää unta, voi nousta kuudelta ja virittää Moccamasterin korahtelemaan.

Muun väen lähdettyä edeltä jäähallille on osittaisen retrohetken aika. Sähköpostisuman purkaminen ja nettisivujen päivitteleminen ei sitä ole, mutta vielä yksi mukillinen kahvia, TV:n sulkeminen ja Radio Suomen Onnen sävel kyllä.

Radioon tuntuu soittelevan aika eri-ikäistä ja -henkistä väkeä kuin Twitter-virrassani ruudun vasemmassa reunassa surisevat nopean ironiset nokkelikot. Välillä unohtuu, että Suomi on vielä monta maailmaa ja monta todellisuutta. Ja musiikkitoiveet: Punaiset posket, syksy-yö, Ranskalaiset korot, Olavi Virta laulamassa sateenkaaresta.

Kaupungilla kuultua

Taas joutuu jouluks lusimaan, onneks on huomenna Kela ja fyrkkapäivä, mietti mies metrossa toiselle.

Siis se kanto meille tarjottimellisen shotteja, päivitteli näyttävä neitonen toiselle samanmoiselle Kaivokadun alla. Ai oliks se joku luuseri? Ei ku jostain Kainuusta ja se oli yksin.

Portaiden yläpäässä spårapysäkillä marraskuinen iltapäivä oli jo pimentynyt.