Tammikuun hämärän keskellä

Eivät ole tämän vuosituhannen tähtösetkään kuin Hollywoodin kulta-aikoina. Mutta Imelda Mayn kohdalla voisin harkita poikkeusta väitteestä.

Kantilta katsominen

Koulushoppailu puhuttaa. Mietin aina, onko asiaan vahvasti kantaa ottavilla poliitikoilla lapsia, ja jos on, minkälaisiin kouluihin heidät on ohjattu.

Eli haluaisin testata kommentit vanhaa put your money where your mouth is -periaatetta vasten.

Muutenkin mietityttää yhä enemmän, miten ihmisten omat ominaisuudet, mahdollisuudet ja kokemukset muokkaavat heidän yhteiskunnallisia näkemyksiään.

Samaa sivuaa osaltaan päivän urheilukommenttinikin.

PQ 17 brittilaadulla

Briteillä on tämä kykynsä toteuttaa dokumenttinsa ainakin minua miellyttävällä tavalla. Niin myös tämä Twitteristä silmiin osunut PQ17-aiheinen, joka kolahtaa meille Saattueen Murmanskiin moneen kertaan lukeneille.

Samana syksynä 1942 matkaan höyrynnyt PQ18 taisi sitten olla se, jonka paljastamisessa Suomen radiotiedustelu antoi saksalaisille aseveljille tärkeää tietoa.

Hiljaisia signaaleja

Olen huomaavinani maan tiukan taloudellisen tilanteen kiristävän myös ilmapiiriä. Perinteinen herravihahan meillä on aina ollut, mutta ikään kuin murina voimistuisi.

Kuinka paljon toisia arvokkaampia toiset tai heidän tekemisensä ovat?

Keskusteluun kuuluu tietenkin myös kateuskortti, jonka suhde oikeudenmukaisuuden käsitteeseen on mielenkiintoinen.

Jos äiti antaa kakusta toiselle lapselle neljänneksen ja toiselle kolme neljäsosaa, onko toinen vain kateellinen vai onko hänen käsitystään oikeudenmukaisuudesta loukattu?

Pakollinen murahdus

Luulen, että isoin apu on se, että aloitin bloggaamisen yhdeksän vuotta sitten. Silloin ei ollut yhtään suomalaista bloggaajaa, nyt pinnalle pääsy olisi paljon vaikeampaa. 

Sanoo suosittu bloggaaja.

Ja me, jotka 2003 jo tovin alaa harrastaneina kokoonnuimme palkitsemaan Suomen parhaita blogeja, ärisemme nurkissamme.

Mutta eteenpäin.

Jos edes joku säilyttäisi tasonsa

Edellistä merkintää sivuten: Jotenkin surullista, että Ylekin on lähtenyt mukaan klikkien kalastaluun puolivillaisilla otsikoilla ja aiheilla.

Twitterissä ällisteltynä esimerkkinä tämä Sami Jauhojärvi kadotti olympiakultansa kun ei heti ollut tullut mieleen, missä kaapissa se nyt taas olikaan.

Joku sielläkin lykkää paineita tekijöille, mutta olisin toivonut, että edes tämä linnake olisi pystynyt torjumaan vitsauksen.

Mikä lie otsikoiden tyylilaji BBC:llä?

Yle Kioski järjesti katon pään päälle

Yle Kioski eli Ylen uusi tapa lähestyä ajankohtaisia aiheita kuulostaa ensituntumalta sähköiseltä Nyt-liitteeltä tai Lasten ja nuorten oma toimitus ohjelmanteossa -konseptilta.

Mutta ei dumata heti. Tämä saattaa olla alku jonkin.

Heti alkuun Yle Kioski kokeili asunnottomuutta ja löysi samalla nuoren asunnottoman, joka ohjelman ansiosta pääsi katon alle. Mikä on tietenkin mahtavaa, koska Suomen ilmastossa on epäinhimillistä, että kukaan joutuu viettämään yönsä ulkosalla.

Sivuhuomiona jäin miettimään asunnottomuuden alueellisuutta. Käsittääkseni ongelma on ylivoimaisesti pahin Helsingissä kun taas muuttotappioalueilla jää asuntoja tyhjilleen (tosin niin pääkaupunkiseudullakin, erinäisistä syistä). Muistan lukeneeni jopa, että Varkaudessako se oli lähdetty purkamaan kokonaista kerrostaloa, koska siihen ei löytynyt asukkaita.

Kuulemma muuttopaine Helsinkiin on edelleen kasvamassa kun sinne valuvat koko maasta niin kantikset kuin maahanmuuttajatkin. Jokaisella on oikeus asuntoon, mutta onko jokaisella oikeus asuntoon Helsingissä?

Kuullapa jonkun viisaan mietteitä asiasta.