Joukkoliikkeitä

Alepan kassa kuului keskustelevan asiakkaan kanssa Islannin jalkapallomenestyksestä. Raahautuessani maitojen ja leipien kanssa kohti kotia puhuivat ukot paikallisen kulmalla Islannin voittojen merkityksestä lajille.

Somevirroissani kaikki hyppivät tasajalkaa ja heiluttavat Islannin lippuja, mutta itse en ole löytänyt mukaan fiilistelyyn. Niin toisen tason metaitseanalyysiin en taivu, että osaisin erottaa, onko kyse spontaanista ulkopuolisuudesta vai vastarannan kiisken reaktiosta muodikkaalle joukkoliikkeelle. Tosin olen mielestäni ennenkin ollut keskimääräistä vähemmän altis kannattamaan urheilussa sympaattisia altavastaajia.
- - -
Orlandon taannoisen ampumisen kunniaksi oli Suomessa kuulemma kuorolaulua ja eduskunnan hiljaista hetkeä. Odotan mielenkiinnolla, seuraako Istanbulin itsemurhapommittajien 36:sta vastaavaa. Jollei, voinemme päätellä, että reagointiraja kulkee jossain lukujen 36 ja 50 välissä.
- - -
Olen kuullut argumentoitavan ettei suomalaisuutta tai suomalaista kulttuuria oikeastaan ole olemassakaan. Nyt Sofi Oksanen kirjoittaa otsikolla Suomalainen kulttuuri on olemassaolomme perusta.

Nämä väitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa. Oksanen saattaa itse asiassa tarkoittaakin vain Haluan resursseja itse tärkeänä pitämälleni asialle.

Epäilyttävän viisaita ajatuksia

Puolivahingossa kirjastosta mukaan lähteneestä nipusta kolmantena lukuun Osmo Soininvaaran Jäähyväiset eduskunnalle. Ennen kaikkea toimintatapoihin eikä niinkään politiikan sisältöihin keskittyvä analyysi, kuten kirjoittaja lupaa.

Lohdullista, että vastuullisen poliitikonkin silmään viiltää se väsyneeltä vitsiltä kuulostava tarmokkuus, jolla oppositioon pudonnut puolue suomii kuukausi sitten hallituksessa itse puolustamaansa asiaa. Ja kuinka ihan hyviä asioita pitää jarruttaa, koska poliittinen peli.

Keulakuvat ja aivot eivät välttämättä ole sama asia, ja Soininvaarakin kirjoittaa, että ...käy helposti niin, että avustajat ovat kansanedustajia ja ministereitä pätevämpiä. --- ...he (poliitikot) edustavat tahtomista ja sihteeristö osaamista. Idea, että politiikkaan olisi pestattava lisää poliittisia avustajia sekä vallassa oleville että oppositiolle poliitikkojen rajallisuutta paikkaamaan, on mielenkiintoinen mutta toki byrokratiaa ja julkisia menoja paisuttavana huolestuttava.

Luku Juristerian nousu herättää kahdensuuntaisia tuntemuksia. Vakiintuneiden oikeusperiaatteiden kyseenalaistaminen vetää mietteliääksi mutta lakien alisteisuus talouden tosiasioille on kova pointti sekin. Jos jollekin hyvälle asialle taataan perustuslakitasoinen suoja, se on silti usein pois jostain muusta hyvästä.

Paljon hyviä pointteja, joista oikeastaan joka luvun voisi referoida tähän hyväksyvästi nyökkäillen. Poliitikko painottamassa (puolueesta riippumatta) asiaosaamista ja kaipaamassa oppositiolle resursseja keskittyä iskulauseiden asemesta substanssikritiikkiin on kuin tuulahdus raikasta ilmaa.

Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Tekstin välityksellä

Tilanteita sodassa ei voi ymmärtää jollei ole itse ollut siellä, kirjoitti tarkka-ampujana Irakissa kunnostautunut Chris Kyle muistelmissaan, ja kaipa sama pätee myös huippujääkiekkoon.

Kylmäävintä sittemmin kotimaassaan traagisesti kuolleen Kylen muistelmissa on hänen järkkymätön vakaumuksensa oikeassa olemisesta. Ihoonsa punaisen ristin tatuoituttanut ja Raamattua mukanaan kantanut sotilas ampui vastaan taistelevia paikallisia ilman tunnontuskia, mitäs taistelivat. Yhdysvaltojen Irakiin hyökkäämisen oikeutusta hän pohti yhtä vähän kuin paatuneimmat natsit lupaa teurastaa juutalaisia.

Itselleni Jarkko Ruutu oli se lupaava hyökkääjä, joka uitti kevään 1998 finaaleissa IFK:lle hienon alivoimamaalin Ilveksen verkkoon ja katosi sitten johonkin Pohjois-Amerikkaan palatakseen pelaamaan kotimaassa muutaman otsikkoihin nousseen pelin.

Muistelmista sain lukea, mitä muuta tapahtui ja ennen kaikkea, miltä se kaikki päähenkilöstä tuntui. Parasta luettavaa Amerikan-vuodet anekdootteineen ja pukuhuonekepposineen, joista osa jopa huomattavan hauskoja. Ja kuvaukset eri tavoista valmentaa ja pyörittää joukkueita. Suomeen paluun jälkeinen osuus sitten jotenkin kiusallista Ruudun ajautuessa väärinymmärrettynä nerona kohti umpikujaa niin erotuomarien ja seurapomojen kuin koko kotimaisen jääkiekonkin ympärillä ollessa huonoa ja väärässä. Toki vaikutelmaani saattaa vaikuttaa, että kirjoittaja suuntaa lopussa paljon itkupotkuvittuilua perinteisen suosikkiseurani suuntaan.

Rytmi hukassa

Olen ollut 40 vuotta notoorinen yökyöpeli, mutta leikkauksen ja nukutuksen jälkeen tehnyt tiukkaa valvoa juurikaan yli keskiyön.

Aikaistuneet ovat myös herätykset eli unentarve kyllä ennallaan.

Käänsivät samalla sisäisen kellosi viimeinkin normaali-ihmisten aikaan, kuului kuitti läheltä.

Myrskyn jälkeen on poutasää

Lööppien lietsoma kesämyrsky taisi jäädä tälläkin kertaa tulematta, unen läpi kuului sentään tuulen kohinaa ja pisaroiden ropinaa ikkunapeltiin. Kelpasi kuitenkin köllötellä lauantai sisäpuuhissa.

Sunnuntaina ensimmäiset pallottelut yli puoleen vuoteen usvaisella Väiskillä. Ei vihlonut mihinkään mutta isompia palloja ei vielä uskaltanut. Kaksi yötä myöhemmin tulisivat lihasjäykkyys ja -jomotus, hyvät sellaiset.

Iltakävelyllä sopi istahtaa toviksi Taivalsaaren rantaan. Korea kokosukeltaja pulahteli saalista rannan tuntumassa, kaksi meriharakkaa päivysti kivellä.

Iltaisin toisella silmällä jalkapalloa. EM-kisat ovat kovasti käynnissä mutta vasta yksi melkein kokonainen peli tullut tihruttua suunnilleen keskittyneesti.

Itse asiassa viikonlopun mielenkiintoisin TV-peli oli kotimainen SJK - HJK.

Mechelinin esplanadi

Kuin metsempänäkin.

Iltakävelyllä.

Vedestä viiniksi edustustiliin

En pidä alkoholia syntinä enkä kuulu kirkkoon.

Silti ajatus ainakaan luterilaisista piispoista latkimassa aamupaukkujaan ja iltaviinejään edustustiliin tuntuu jotenkin tympeältä ja aikaamme kuvastavalta. Isä Camillolta ehkä menisi läpi.

Entäpä virpojille varatut pääsiäismunat - muttei omilla rahoilla?

Henki tosin on altis mutta liha on heikko. Siksi Herramme harkitsi tarpeelliseksi luoda myös tilintarkastajat.