Toinen maailma

Mustuus imi vähän valon. Etuaikaiset tulitteet paukahtelivat jossain.

Kasvot kastuivat iltakävelyllä. Katulampun kupeessa erottui taivaalta viivastona vihmova räntä.

Ihan kaikki ei ehtinyt sulaa, maa alkoi vaivihkaa vaaleta.

Aamulla herätessä maailma oli käynyt valkoiseksi, edes vähän. Pikkupakkastakin.

Selvästikään ei Hesari

Paikallislehden radikaali lähestymistapa säväyttää Hesarin linjaan tottunutta helsinkiläistä. Tillman on tehnyt samansuuntaisia havaintoja.

Kuva mumisee

Kuvan lukemisesta olisi kieltämättä mukava oppia lisää.

Tuoreen merkintänsä kommenteissa esitettyyn pyyntöön Jore Puusa tarjoaa pientä haarukkapalaa aiheesta.

Mistä mahtaisi löytyä lisää, jollain valtakielellä.

Vähäinen sivuhuomautus

Diskurssi sellaisista aiheista kuin raha, kapitalismi, fasismi tai Yhdysvallat ei pysähdy tavanomaiselle tai säädylliselle rajalle.

Niin Peter von Baghin mukaan Godardilla, mutta jotain epämääräisen tuttua linjaa on Baghinkin tekstissä. Kapitalismi, imperialismi, fasismi, kapitalismi, rahan valta, kapitalismi, Yhdysvallat, kapitalismi, Bush, kapitalismi, kolonialismi, kapitalismi. Ja tietysti systeemi, joka tuhosi luonnonkansojen ja -kultturien jalot villit. Sarjamurhaaja oli tuhma ja enemmänkin, mutta pahoja syyttäjät, tuomarit ja etenkin kuvernööri Jeb Bush.

Round up the usual suspects.

Viittaukset (vasemmistolaiseen) poliittiseen menneisyyteen ovat kuulemma tämän päivän Hitler-kortti, joten en uskalla käydä pohtimaan, onko kirjoittaja joskus ollut jonkinlainen sen laidan vallankumousromantikko.

Enkä ole juurikaan nähnyt puheen olevia elokuvia puhumattakaan siitä enemmistöstä, joka jäi valitsematta mukaan. Voi siis hyvinkin olla, että juuri vasemmistovallankumoukselliset ovat tehneet parhaat dokumenttifilmit. Kirjoittavathan punakumoojat säännönmukaisesti parempia blogejakin kuin me tylsät porvarit.

Toki myös "Tuulen tarina" on kuin viesti kaukaisesta kadonneesta ajasta, "elokuvan sankarilliselta kaudelta, jolloin radikaali vasemmistolaisuus, avantgarde, abstrakti taide, formalismi olivat täysin yhteismitallisia ja jopa toisiaan täydentäviä piirteitä" (Jonathan Rosenbaum).

Mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen kirja.

Kurainen pimeä maisema

Vesisade sulatti aaton tomusokerikuorrutuksen kuraksi. Mustaa ja tummanharmaata. Kavalaa jäistä iljannetta liukasteltavaksi.

Musta yö haalistuu tummaksi hämäräksi pimetäkseen muutaman tunnin päästä uudelleen.

Pirtissä pohjolan karaistunut kansa kääntää sivua ja kylkeä, kurottaa uuden konvehdin.

Saunassa ajastin naksahtaa, kiuas alkaa siristä.

Kynttilät lepattavat.

Paljon valokuvia on taas luvassa. Peter Forsgård listaa tarkemmin.

Keisari Augustukselta kävi käsky

Raaka tuuli, mutta yllättävän sileä jää. Pysyteltiin matalien vesien kohdalla, Poika pitkin potkuin ja Tyttö vielä enemmänkin luistimilla kävellen.

Puukirkon kopisevilla portailla sinkoilivat jouluntoivotukset. Kirkkomaan tummenevassa iltapäivässä kynttilämeri. Kanttori aavistuksen takelteli sävelissä ja pappi liturgiassa, mutta vakavaakos tuo. Pikkulikan lörpöttelyt naurattivat edessä istuneita.

Ruokapöydän mitalikolmikoksi nousivat nappiin onnistunut kotikalja, karjalanpaisti ja riisipuuro. Pinnalta rapea ruislimppu jäi kuorenmitan.

Pukki soitti tänäkin vuonna ovikelloa juuri saunottaessa eikä ehtinyt jäädä. Uusi thinsulate-pipo lämmittää ulkona ja Peter von Baghin Vuosisatamme tarina - dokumenttielokuvan historia sisällä.

TV:ssä Liian paksu perhoseksi. Lisää tuollaisia.

Fjöösa on kaikkialla

Paikallislehden mukaan jää on vielä pettävän ohut, mutta yksi näytti sujuttelevan selällä potkurilla ja toinen päristelevän rannempana mopolla.

Leikkipuistoon päästyä alkoi ripotella ohutta lunta.

Korkeakulttuuri ei ole näköjään vierasta täälläkään, sillä joku oli jo ehtinyt raaputtaa kiipeilytelineeseen vasta estetiikkapalkitun ruumiinosan nimen.

Samaa termiä käyttää hiukan pitemmässä ylistyksessään kirjailija Tervo. Viime aikoina liekeissä ollut Halla-aho tyytyy kaartelevampiin ilmaisuihin päästessään päivän epistolassaan kiinni aiheeseen.

Vielä Fitz ja Smack the pony.

Väärässä seurassa

Yllättävä lopetus kruunaa aina vitsin, mutta tälle ei kai saisi nauraa.

Vuoden lyhyin päivä

Onni on ystävällinen naapuri, jolla on takaluukussa akkukaapelit.

Eteläinen Suomi oli vuoden lyhyimpänä päivänä musta ja lievästi kurainen, tienreunat vaaleassa kuurassa sentään. Sitä katseli idästä melkoisen täysi kuu, joka oli taivaalla komea mutta valokuvissa lattea ylivalottunut ympyrä.

Vaajakosken ABC:llä tungeksittiin.

Illalla osuuskaupasta piimää, mehua ja kasvisuutejuomaa. Tähtikirkas taivas, pohjoisessa Otava.

Täällä Pohjantähden alla, TV:stä.

Rööperiin

PF:n tekstit Galleria Luovan kirjakaupasta ovat tehonneet: astelin Albertinkatua kunnes löysin. Korkeita olivat hyllyt ja moniaita kirjat.

Lähdin paperikassissani iso kirja Arnold Newmanin ja pieni kirja Robert Doisneaun kuvia. Mielestäni edullisesti.

Takaisin Fredan kautta. Valkohousuinen nainen talutti kahta valkeaa puudelia, kaksi eleganttia rouvaa keskusteli lapset jalkojen juuressa, mies lukitsi Mercedeksen ja harppoi nahkaliikkeeseen, sikarinsavu leijaili. Kaikki tämä kahden aarin alalla, Suomessa, mutta Rööperissä.

Kampintorilla on muinoin ollut paloasema.

Sauna ja varovaista venyttelyä. Nuha yltyy.

Lumen puutetta se on

Aurinkoa ei vielä näkynyt, mutta ylimpien kerrosten ikkunoita se jo valaisi. Ja horisontissa Ruoholahden lasitornin.

Hetkeä myöhemmin outo kellervä valo, niin myös eilen ennen auringonlaskua. Kuin joskus kesällä vähän ennen sateen alkamista.

Kohta alkavat päivät pidetä.

Kiitotie.net kertaa Gimli gliderin tapauksen. Käsittääkseni huikea suoritus piloteilta.

Joiltain löytyy luovuutta, osoittaa Strobist.

Asiat tärkeysjärjestykseen, linkkaa Linko.

Chrissie Hynden ääni

Toisella silmällä

Tenavien päästyä naapuriin leikkimään oli tonttujen aika ahkeroida ja siivota lopuksi todisteet: lahjapaperisuikaleet, teipinpätkät ja tyhjät muovikassit.

Samaan aikaan TV1:ssä dokumentti arktisesta sodankäynnistä. Weserübung ja sotilasmaantieteen perusteita eli kuinka saksalaisten ja suomalaisten hyökkäys Murmanskin suuntaan tyrehtyi tiettömiin taipaleisiin.

Hyllystä pitkästä aikaa Len Deightonin Aivopesu. Jaakko Kaurinkosken suomennos jotenkin vanhahtelee, mutta painovuosi onkin 1976 ja alkuteos 14 vuotta vanhempi.

Asemia smashaamassa

Maanantain Hesarista:

21-vuotias kajaanilaismies heitti puistonpenkin poliisirintamaan Lasipalatsin edessä.

19-vuotias helsinkiläisnainen ryntäsi kohti poliisirintamaa ja heitti kaksi pulloa poliiseja kohti.

22-vuotias vantaalaismies heitti lasipullon poliisirintaman yli maahan. Hänen mielestään kukaan ei ollut vaarassa jäädä pullon alle.

21-vuotias hyvinkääläismies liikkui poliisirintaman sisällä naamioituneena metalliputken kanssa ja teki kurkunleikkausliikkeitä.

24-vuotias helsinkiläismies kulki pesäpallomaila olallaan ja heristi sitä poliiseille saartorenkaan sisäpuolella. Hän kertoi yrittäneensä provosoida poliisia.

Sen enempää suoritusten rikosoikeudellista arviointia yrittämättä: hienoja ihmisiä, todellisia isänmaan toivoja.

Kentältä ja ei

Lauantain kuvasatoa.

Facebook

En merkitse profiiliini poliittista kantaa niin kauan kuin tarjolla ei ole vaihtoehtoa incoherent.

Seth's blog vihjaa vanhojen versiosta: Pensionbook.

Tuttu ääni

Äreä hyrhytys tunki tajuntaan ja sai kääntymään vielä kadun yli takaisin.

Kuilussa Dv 16 numerolla 2030 kiskoi kaarteesta konttiletkaa Runeberginkadun alle ja kohti asemaa.

Niitä ei taida nähdä täällä enää kauaa.

Maisemakuvia Suomesta

Videokamera pölyn alta esiin ja keskeneräisen nauhan sisällön tarkistus.

Kuvia viime kesältä. Järvenselkä tyynenä iltana, ilmassa kieppuvat pääskyset, mäkien lomassa kiemurteleva maantie, Juicen tori, saunaranta, navetanvinnin portaat, tuulen suhina rannan haavikossa, mansikoiden siivousta tuvassa, unissaan ojenteleva kissa.

Omiaan tähän kaamoksen keskelle, lumen puutteeseen.

Ääniraidaksi sopisi Anssi Tikanmäen Savolainen metsä.

Metalliarmeija

Teräsvilla eilen TV:ssä ei ehkä tarjonnut mitään uutta tai mullistavaa, mutta toimi noinkin. Lämminhenkinen, sanoisinko.

Näköjään musavideon mittaan leikattu tiivistelmä löytyy YouTubesta.

Ja Photoshop Insiderin vinkkaama Joe McNallyn kirja vaikuttaa kiintoisalta:

Mutta jaaha,

It’s not really a book for beginners. It’s really aimed at serious photographers who want to learn what it takes to move to an entirely new level of thinking, of shooting, and making images that really captivate the viewer.

Ei sitten.

Helsinki - Tampere - Helsinki

Aamupimeät autiot kadut. InterCity odotti raiteella kymmenen.

Matkatoverit nousivat kyytiin Pasilasta, viereisestä ravintolavaunusta sai kuumaa kahvia ja kelvollisen kana-pekonikolmioleivän.

Neljän pelin päivä uuvuttaa salavihkaisesti, mutta pään alkaessa humista loppu tehdään hioutuneen rutiinin turvin. Puolivälissä soitti tietotoimisto ja varmisti, tuleehan meiltä kun heillä on tämä miespula. Ainahan meiltä jotain, lupasin. Kuvia kertyi muutama giga ja muistiinpanoja paksu plari. Kevyempää tämä oli kuin viime vuonna lahden takana yksin.

Tammikuussa Vantaalla nähdään, kättelivät ruotsalaiskollegat kohti kotimaata lähtiessään.

Hallin hiljetessä oli aika irrottaa verkkokaapelit, sammuttaa virrat, vyyhdetä johdot ja pakata koneet ja kamerat. Turhiksi vanhentuneet tilastoliuskat pinoihin, kahvikupit sivupöydälle, roskat pussiin.

Ensimmäinen asiointi junamaatilla osoittautui yllättävän helpoksi. Kadun toisella huolella hotellin alakerrassa tarjoilija varoitti, että iso sali täyttyi juuri ruokailijoista, joten. Caesarsalaatti broilerinrintafileen kera saapui nopeasti ja maistui hyvältä. Oluen ensi puraisu.

Onkssulla kymmentätuhatta euroa, pipo päässä vastaan huojunut mies kysyi asemahallissa. Ovien toisella puolella tajusin, että varmaan yhtä tai puolta euroa se oli. Oikeastaan olisi ollut.

Pendolino kihisi laituriin. Matti Saaren kirjaa Kari Kairamosta riitti Helsinkiin asti. Siellä oli jo sunnuntai.

Studion kautta Facebookiin

Päivän Helsingin Uutiset kertoo nuorista, jotka käyvät helsinkiläisessä Studio Elitessä otattamassa itsestään studiokuvat IRC-galleriaa ja Facebookia varten.

Muutamalla satasella saa kuvauksen ja oikeuden julkaista otoksia valikoiduissa viestimissä.

Jutussa haastatellut kuvattavat tähtäävät mallinuralle.

"Jääpuisto"

Ensi potkut Rautatientorin jäällä.

Hyväntuulisia turisteja monella kielellä. Ympärille katselemaan seisahtuvia ohikulkijoita. TV-kameralle piruetteja pyörivä ihan oikea jääprinsessa.

Jää olisi voinut olla parempi, mutta musiikki iso plussa.

Kotona lämmikkeeksi teetä.

Näennäinen ongelma

Plokiini ei ole hartaasta odotuksestani huolimattakaan ilmestynyt syvällisesti päivänpolttaviin aiheisiin pureutuneita mielipidekirjoituksia elikkä sitä kansalaisjournalismia, eikä edes kaunokirjallisesti korkeatasoista proosaa, mietti /mek.

Tiedän tunteen.

Höyryä risteyksessä

Risteyksen asvalttipinta oli kuorittu ja uuden levittäminen näytti keltaisten vilkkujen mereltä käyvän vauhdilla.

Kuorma-auto valutti, asvalttikone levitti, jyrä tiivisti ja höyrypilvessä liikkuvat lanamiehet viimeistelivät.

Autot hidastivat jonoksi, sompailivat työmaan läpi.

Arkadiankadulta alkoi vouvotus, ensin yksi ja sitten toinen pelastuslaitoksen hyökkäysauto jyrisi esiin ja pujotteli alamäkeen käännöksissä kallistuen.

Saattohinaaja

Kuukausiliitettä odottaa, siinä on melkein aina jotain.

Niin viimeksikin, juttu Suomesta maalla, merellä ja ilmassa. Ja Christian Westerbackin hienot merikuvat.

Juttu saattohinaajasta Sköldvikissä hipaisi sen verran läheltä, että se tietysti. Ennen vanhaan oli Neste ja sen logossa N ja liekki. Ja vanhat laivat kuten Tervi, Palva, Purha, Nunnalahti, Airismaa. Enskerin ja Tiiskerin liittyminen laivastoon oli maassa Tapaus. Ne myöhemmät vielä isommat, Jurmo, Jaarli ja Jatuliko ne olivat.

Muuten sai olla vapaasti, mutta peräkannelle ei saanut mennä. Jos hinausvaijeri katkeaa, se katkaisee ihmisen pyyhkäistessään kannen poikki, faija varoitti. Joskus kävelin keulaan ihmettelemään läheltä kahden korttelin kokoista teräskolossia, jota tunnista toiseen työnnettiin vaikkei se tuntunut liikkuvan. Puskin narahti teräskylkeä vasten. Meren, maalatun teräksen, paksun rasvan ja öljynjalostamon tuoksut. Brygalla faija puhui kaulassa roikkuvaan radiopuhelimeen murrettua englantia, venäläisen perämiehen ääni vastaili aaltojen yli samaa tietä.

Pannausharjoituksia

Auringon noustessa

Runskin ja Arkadiankadun risteys alkaa seestyä. Lemminkäisen topparoikka aloitteli aamupimeässä viimeisiä asvalttihommia. Spårapysäkistä puuttuu vielä kaiteet, ja uudenkarheat tolpat odottavat liikennevaloja valmiiksi vedetyt johdot uumenistaan pilkottaen.

Monen suomalaisen miehen tavoin aloitan päiväni katsomalla teksti-tv:stä sivun 235, kertoo Juha Seppälä. Minua se taas ei voisi juuri vähempää kiinnostaa vaikka itseni urheilusta kiinnostuneeksi luenkin.

Ugus tarjoaa ansiokkaan katsauksen Juice Leskisen ja Coitus Intin esikoisälppäriin.

Hommage. Ohjaajan kommenttiraidalla Mika Kaurismäki kertoi niistä lastenrattaistakin. Mutta uskoisinko?

Valehtelija ja Jackpot 2

Kahdesta Arvottomat-luonnoksesta Valehtelija oli parempi kuin muistin ja Jackpot 2 parempi kuin odotin.

Tutut paikat, totta kai. Ja vanhat bussit, spårat, kioskit, tuotteet, mainokset. Mechelininkadulla jyrisi siihen aikaan noin paljon rekkoja. Hautiksen taus ilman Birger Käcklundin raittia, kivikko ja kallio suoraan mereen laskeutuen. Hietaranta flipperien ja helikopterin näyttämönä. Vanhat voimajohtopylväät. Entä se Pasilan asema. Puukaiteet ja vanha asemarakennus.

Ville Alfa huvitti enemmän ja ärsytti vähemmän kuin viimeksi, mutta Martti Syrjän tekemissä hahmoissa on jotain perin rasittavaa. Lihavat silmälasipäiset merkonomityypit ohuine viiksineen.

Köyhän miehen apokalyptinen kaupunki toimi yllättävän hyvin.

Mikä insidejuttu ne itsekseen kulkevat tyhjät lastenvaunut Lintsillä olivat? Sama Volga kuin Arvottomissa. Melkein sama kuva korkealta kaupungin yli. Hassisen Kone -siteeraus. Juice.

Sokerina pohjalla Volkswagen Typ 3 ja sen ääni. Kojelauta kuin faijan autossa.

Aamusumu 11. joulukuuta

Tiedon lähteillä

Sosioblogi ja Kokkarinen miettivät opiskelun ongelmia.

Sen verran minäkin ehdin kymmenenä vuotenani yliopistolla huomata, että kun oppilas on valmis, opettaja saapuu.

Vielä kuudennentoista kerran

SMG: Vieläkö soitan banjoa

Kaksi työmaata

Sanoja kuvista

Pilgrim-korujen katumainoksen kuva jäi sen verran mieleen, että piti surffata sivuille ja tallentaa omalle koneelle. Print screenin kautta, flash-hässäkästä taijostainsellaisesta. Se valo.

Digicamera.netissä linkki Tommi Pitkäsen sivuille ja kolumneihin. Kiintoisia.

Anttilan leffalaarista

Pekka Mandart: Keisarikunta
Mika Kaurismäki: Valehtelija / Jackpot 2
Jan Sverak: Pilviin piirretty

Muutoin piparienpaistopäivä. Rappu tuoksui.

Kirjeitä paratiisista

Kootut teokset.

Pidän tätä kulttuuritekona.

Suomi 90 vuotta

Sylikoira ja Matti Mielonen kaipaavat itsenäisyyspäiväksi synkistelyn sijaan iloista karnevaalimeininkiä.

Ajattelin kirjoittaa, että miksi. Onhan meillä 364 päivää vuodessa karnevaalata ja nauttia huurteisia ystävien seurassa ja niihin kuuluvat vuoden kaikki valoisat lämpimät ajat.

Eikö yhden kylmän ja pimeän joulukuun päivän voisi omistaa hautausmaille, kynttilöille, tummille vaatteille, sotaelokuville ja veteraaneille niin kauan kuin heitä vielä on eturiviin raahattavaksi.

Mutta eipä tietysti, olinpa tyhmä. Kysehän ei ole yhdestä päivästä vaan siitä, millaisin symbolein kukin haluaa Suomensa määritellä.

Kommentaattorit painavat Laineen Tuntematonta. Ja Elefanttipuhe. Et tu, Merten.

Molemmat toimivat, minä pidän enemmän vanhasta. En millään objektiivisilla tai elokuvallisilla kriteereillä vaan siksi, että se oli ainoa Tuntematon siinä iässä kun minun käsitykseni oikeasta Tuntemattomasta jäykistyi. Kanonisoitui, niinkö sitä sanotaan.

Aikakone Muistikuvaputki

YLE Teeman Muistikuvaputki päästi hetkeksi takaisin lapsuuteen. Niksulan TV, Arja-täti, Kylli-täti, Vinski, Pertsa ja Kilu.

Lapset, tulkaa kattomaan, Kasper ja Eulaalia Kenkkunen, tämmöistä minä katoin pienenä.

Miks isi tossa putoilee pommeja, pikku-ukko ihmetteli.

No kun meille opetettiin heti pienestä, että toisin kuin suuri neuvostokansojen perhe, imperialistinen USA ei halua rauhaa vaan pommittaa Vietnamin vapaudentahtoista kansaa.

Aito oikea Nukkumatti tulee silti DDR:stä.

Pikku Kakkonen pyykittää lapsuuteni lopun. Sitä en koskaan katsonut, se oli lapsille.

Aamupalaveri

Päivän sitaatti

On se merkillistä mitä taide saakin aikaan. Osa porukasta paheksuu jyrkästi ja tekee tutkintapyynnön. Samaan aikaan toiset kullanmurut, ne jotka päät vinossa hengitystä pidätellen voivottelee kuvaa jossa lapset virtsaa vastavaloon : Kuinka vahva näkemys, mun olo on ihan plankton ja sisällä poreilee.

Kirjoitti GF.

Menetetty tilaisuus

Laura Sippola & Tuki featuring Kauko Röyhkä jää valitettavasti perjantaina kuulematta erään urheilutapahtuman vuoksi.

LL:n seuraavaa levyä odotellessa.

Airfix kello viidessä

Myyrmäki ei ole kauneimmillaan räntäsateessa. Mikään ei ole.

Sotketulta asemalta ulos, jossa mustanharmaa pilvimassa makasi betonitalojen katoilla ja räntäleet valuivat taivaalta kylmiin lätäköihin. Sohjoa ei ollut ihan nilkkoihin saakka. Liukastelin ylämäen ylikulkusillalle ja yli urheilupuistoon.

Kahvi lorisi pahvikuppiin, maitoa, yksi sokeri, sekoitus kielenpainamislastalla.

Hyvät valot. Kurotin TV-kameroiden välistä muutaman ruudun ja palasin mukapikakirjoittamaan. Yrmeät kädenvääntöposeeraukset eivät koskaan onnistu ensimmäisellä. Pokka ei pidä.

Paluumatkallakaan en liukastunut.

Kemppinen kirjoittaa ilmasodasta ja arvovaltaiset herrat kommentoivat kuten aina.

Maanantaiaamu joulukuussa

Nastarenkaat ratisivat kuraisessa aamupimeässä. Kengän alla lätsähteli sohjo.

Bobcatit raapivat vesisateelta välttyneitä lumenrippeitä kauhat kadussa kirskuen.

Rio Bravo

Nathan! Nathan Burdette!

Myös Tillman katsoi Rio Bravoa.

Joskus jostain olin saanut päähäni, että sheriffiä hurmasi ei-niin-nuori nainen. Siitä tietysti, että elokuvan ekaa kertaa nähdessäni hän tuntui vanhalta. Nyt kun itse on vanhentunut, nainen tuntui nuorelta tytöltä.

Nuoska

Vesisade, mutta oikeaa lunta. Röykkiöiksi ajoradan reunaan aurattuna.

Lapset sekaisin. Lumiukkoja, pulkkia, rattikelkkoja, liukureita ja lumppareita.

Ja kaikilla hyvä tahto

Hei herra, kaikui käheä ääni juuri kun vaihtorahat kalisivat lippuautomaatin kaukaloon. Kerro, kysyin kolikoita kaivaen, päätä kääntämättä. Kun vasta pääsin sairaalasta ja on tämä käsikin ja eläke tulee vasta maanantaina, jatkui.

Kaivoin kymmensenttisten jatkoksi taskunpohjalta kaksieurosen ja pudotin kouraan.

Siunausta, toivotti, ja hyvää illanjatkoa, ja hyvää joulua, vielä laiturin poikki. Kiitos samoin, vastasin sinnepäin.

Junassa valokuvamalli kertoi puhelimeen käyneensä juuri koulutuksessa ja ilmoittautuneensa päivystämään jouluksi. Chat ja Habbo Hotel mainittiin.

Ja ikkunan takana vilisi jo Heureka.

Junan eteisen kojekaapissa raksui, ovet konksahtivat auki. Toisesta suunnasta lipui InterCityä silmänkantamattomiin, Seinäjoki ja Tampere ja Helsinki, vaunujen valotauluissa luki.

Sanomat talosta

Aamun HS kertoo, että viinaan kuolee joka päivä lähes kuusi suomalaista.

Aamun HS:n Nyt-liite valitsee isänmaallisimman viinan ja palkitsee Kreisi bailukesä 2007 -projektinsa huipentumana kesän kreiseimmän bailuporukan.

Jurrikaan ei ilmeisesti ollut tajuton, kun porukka pääsi illan päätteeksi vielä saunaankin, kisan kakkoset kommentoivat.

Otetaan sille.

30.11.1939

Uusi Suomi esittelee kuvia Helsingin pommituksista talvisodan alkupäivinä ja kertoo, miten samannimistä lehteä ja juttuja aiheesta silloin tehtiin.

En ollut muistanutkaan, että Munkkaan Kadetintien varteen putosi pommikone.

Lehdenteosta vielä konkreettisemmin kertoo Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten Ilkka Peltoniemi.

Iisakin kirkko

Tomusokeria

Kun on pyörinyt tunnin saamatta unta, voi vaikka nousta ylös ja perustaa blogin.

Aamulla maassa oli tomusokeria muttei kunnon pakkasta kun kerran ajorata kiilteli märkänä.

Arkadiankadun yli pääsi tällä kertaa suojatietä. Neonasuiset kalkuttelivat katukiviä kohdilleen, uusista reunakivetyksistä päätellen autojen tila on kaventunut.

Konitohtori suosikistani Pommitommista. Ja linkkaus Käymälään, jonka tekstistä ymmärsin joitain lauseita.

Yhdeksän minuuttia ja 43 sekuntia

Strobistista: valokuvajournalisti Jim Lo Scalzon videomuistelo Evidence of my existence. Vaikuttava aihe ja toteutus.

Note to self: Kirjoituksia kolmannestatoista kaupunginosasta.