maanantai 29. joulukuuta 2008

Talvi-ilta

Illalla vielä uudelleen jäälle koko joukolla.

Tähtitaivas yllä, yläputkeen osuvan kiekon ääni. Pikku-ukkoa harmitti kun äiti vei puikoista.

Sitten saunaan.

Aamulla kolottaa.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Kaupunkiani

Ykkösellä hyvä dokumentti, piippasi puhelin. Totta, ja talteen tulee, vastasin.

Peter von Baghin Helsinki, ikuisesti.

Täällä me kaikki. Tauno Palo, Ikosen Ansa, Juurakon Hulda, Rahikainen, Nikander ja keitä meitä oli.

Ilmalaiva ja junat ja laivat etenkin, jotenkin, ja Rautatieasema.

Ja valkea Töölö.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Kaksi lentäjää

Porco Rosso, ajalta jolloin kunnia vielä merkitsi jotain.

On kirjoitettu: The world is so well-rendered that you accept Porco Rosso is a construction of our actual past. In fact, it’s nostalgia for a world that almost existed.

Ja: More than anything, Porco Rosso is an elegy. In a few years, seaplanes will no longer rule the skies (They never did, of course, but you’re convinced by Miyazaki that they did.)

Huikeat maisemat, kauniit koneet, saarihotelli, Gina, takakujien lentokonekorjaamo. Kuolleet lentäjät nousemassa taivaisiin. Fio on enemmän lastensarjiksesta ja rosvot silkkaa peppipitkätossua, mutta se sallittakoon.

Liki sadan ilmavoiton Ilmari Juutilainen, joka toteaa, ettei ensimmäinen pudotus mitään isompia tunteita nostattanut, niinhän se meni kuin pitikin ja harjoiteltu oli. Liekö ollut oikeasti niin helppoa vai onko miete jo satojen veteraani-iltojen hioma. Työkalunsa perinpohjin tuntevan lentämisen ammattimiehen ote tekstissä kuuluu, kun ässä toteaa, että silloin teki vastustaja manööverin, joka väistämättä hetken päästä toisi tähtäimiin ja silloin Messerschmittin tykki repisi palasia Iljushinista, Lavotshkinista, Jakovlevista, mistä milloinkin.

tiistai 23. joulukuuta 2008

perjantai 19. joulukuuta 2008

Yhtenäkin hämäränä aamuna

Pitääpä muistaa treenata tervehtimistä. Jos vaikka tulee kadulla Mikkonen vastaan.

Nuoret riehuvat Malmössä kun moskeijana toimineen kellarihuoneiston sulkeminen on kuumentanut tunteita. Ymmärrettävää. Veisi sitä moskeijan sulkeminen suomalaisenkin nuorison kaduille polttopulloja paiskomaan.

Vähän väsyttää. Onneksi alkavat pian päivät pidetä.

torstai 18. joulukuuta 2008

Aamulta

Ei talvi sinänsä, mutta sohjo kengissä ja kylmä kostea tuuli kasvoissa.

tiistai 16. joulukuuta 2008

D-ABXZ Bad Mergentheim

Neljän tunnin unen jälkeen talonrakentajat ikkunan alla aloittivat taas. Aamiaisen skippaaminen jätti aikaa pakata.

Taksin viipyminen huolestutti hetken, mutta liikenne ylös Ruzynen suuntaan soljui eikä checkinissä tarvinnut jonottaa. Kaupasta vielä Krtekit perillisille.

vesiKarolin Schmitz ei näyttänyt asiakaslehdessä yhtään rumemmalta kuin menomatkallakaan. Alla jäätynyt meri kaukaisine saarineen hälveni pilviksi ja sitten vuoristomaisemaksi. Fichtelgebirge kenties? Näillä taivailla jymisivät aikoinaan amerikkalaisten laivueet pommittamassa Schweinfurtia ja Pforzheimia. Pohjoisesta sightseeing ohi auringonpaisteessa kylpevän Frankfurtin ja sitten jyrkän vasemman kautta laskuun. satumaaJoki, sillat ja proomut, jalkapallokentät, saostusaltaat, autojonot, liikkeelle kiihdyttävä punainen paikallisjuna. Koneen varjo liiti kanssamme yli peltojen.

Pystiksessä Baguette ja Milchkaffee. Platalla ajoi tummanvihreä panssariajoneuvo kyljessään teksti Bundespolizei. Jumbojetti oli iso. TV:ssä yhä uudelleen Hoffenheim - Schalke 04, käsiä puristava liittokansleri Merkel ja lentäviä kenkiä väistelevä George W. Bush. Opin uuden sanan: Herbstmeister.

Paikka Helsingin-koneen EXIT-rivillä tiesi jalkatilaa muttei ikkunaa, joten jätin kameran sovinnolla takintaskuun ja torkahtelin. Rexona ei ollutkaan pettänyt vaan ruokatarjoilu alkanut. Etikkainen punakaali ja polentakakku toimivat silti. Omenamehua. Lentoemäntä jaksoi sanoa todella monta kertaa Danke, Tschüss ja Wiedersehen.

Aulassa ruusukimppuja, Suomen pelipaitoja ja TV-ryhmä. Jatkoin pysähtymättä Finskin bussin laituriin.

Galleriaan vielä pari tusinaa lisää ruutuja.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Epätodellinen hetki

Vasta Djurlingin lauottua tuhannen euron paikasta tajusin, että pallo ei killunutkaan Suomen verkossa vaan osui johonkin, tolppaanko vai Toivoniemen pikkusormeen, ja kimposi kulmaan. Ja sitten vastahyökkäys oli jo vauhdissa ja yhtäkkiä 14 000 ihmistä huusi ja Tiitu loikkasi kädet pystyssä päätylaidan yli ja sinipaitojen massa ampaisi perään.

Kun odotus 12 vuoden jälkeen yhtäkkiä täyttyy, sitä ei heti tajua todeksi.

Polvilta puutunein jäsenin pystyyn, reppu selkään ja pitkää sivua kohti riviin tungeksimaan.

Ja myöhemmin pressissä riitti ojennettuja käsiä ja selkääntaputtajia ja onnitteluja monella kielellä.

Hiljainen keskiöinen keskusta, sulkeutuvat ravintolat. Kanasalaatti ja Big Mac mediumilla colalla kävivät juhlaillallisesta.

Hiljaisen metroaseman toisesta päästä huudeltiin suomeksi, ja huutelijat paljastuivat mitä tutuimmiksi. Invalidovnan kulmilla oli vielä auki Sport Bar Horna, jossa baarimikotar jututti toista asiakasta ja toinen nukkui pää käsiä vasten.

Yhdet riittivät.
epätodellinen hetki

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

perjantai 12. joulukuuta 2008

Cerny Mostin suuntaan

Netin toimivuus peruutti matkapäivän palauttavat päiväunet.

räntäsade prahassaUlkona jääkylmässä satoi lisäksi vettä ja jouduin lainaamaan kolikon lippuun, mutta metro paljastui viihtyisäksi ja kaikki paikalliset neitoset näyttivät olevan tulossa missikisoista. Tosin osa puhui amerikkaa. Ja matkapäivä on jo seitsemäs.

Namesti Republiky löytyi ja johtaja ja paikallinen Staropramen-konsepti Husa, vaikkeivät ihan kaikki porukan paisuttua pöytiin sopineetkaan. Valkosipulikeitto savukinkkuineen ja krutonkeineen oli osuma ja pääruoka kanaa kuten muinakin iltoina. Monta epäilemättä mielenkiintoista ihmistä jäi de facto tapaamatta, mutta silti hyvä kokoontuminen. Löin vetoa yllätyksen puolesta.

Sateesta kimaltavat kadut, raitiovaunujen kirskuna kaarteissa. Olisi pitänyt kaivaa kamera taskusta eikä kiirehtiä kaulukset pystyssä ja kädet taskuissa metroon.

Yhdeksän tunnin yö ja aamiaisella tunnelmia Vimpelin rantakentältä.

Lumiräntää.

torstai 11. joulukuuta 2008

Neljä tuntia junassa

Pakkasyössä höyryävät kebabtiskit jäivät testaamatta, mutta ruoka paljastui muutoinkin hyväksi. Husan caesar-salaatti etenkin ja aamiaispöydän paistetut herkkusienet.

Dobrij vjetser, tuntui taksinkuljettaja ihan kuin tervehtivän, mutta eikö se ole venäjää. Auton radiossa sanottiin oblast ja minus, joten arvelin säätiedotukseksi. Ja kerrottiin että Sparta hävisi Slavialle vai toisinko päin. Ja laulettiin että You're a woman, I'm a man / I can make you feel so right / Be my lady of the night. Huikeaa. Auto Stangl täälläkin. Ja iltavalaistuksessa kylpevät aavemaiset terästehtaat.

Illallisella puhuttiin kiinteistöhinnoista Kroatiassa ja kiinalaisista tekstiileistä.

jäähyväiset ostravalleMutta tänään ammoinen Tshekkoslovakian terässydän jäi taa kun meediobussi kurvasi kulmalle juuri aikataulussa eikä jäänyt odottelemaan myöhäisiä. Asemalla veturia jos jonkinlaista, kääntöpöytä toiminnassa ja sen takana parkissa ihan kuin novotsherkasskilainen mutta sinervä. Ankarasti kömyttävä diesel veti tavarajunan ohi ja kuulosti komealta, sydänalassa saakka.

Ennen Olomoucia pätkän matkaa ihan oikeaa kiskojen kolketta.

Maisemat ja kylttien kieli loivat Syldavia-tunnelman, Tuhatkaunoa vain ei näkynyt. Varikolla riveissä vihreitä GAZ-kuormureita ja prikaatista tuttuja vaunumekaanikkojen korjausautoja. Aukealla MiG ja helikopteri, tykkejä riveissä. Metallikasoista päätellen romuttamo. Puheita lypsykoneista ja yhdestä vuoden 1998 rankkarista.

Sumuinen harmaa Praha, Mauri Sariolan ja muidenkin Kultainen kaupunki.

Soi: Nina Hagen: Surabaya Johnny

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

maanantai 8. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivä 2008

Hiljainen lähtö ei tällä kertaa onnistunut, tenavat havahtuivat saattohalauksille.

A319 kiiti pitkään ja irtosi Vantaan ilmatilaan. Lufthansankyyti asiakaslehden kuvat matkustamohenkilökunnan työstä. Ruusuja ja viinejä, vaalea viileä lentoemäntä ja pillerihattu. Kuvassa noin 30, tekstin mukaan 43 vuotta. Economyn puolella ei ihan.

Frankfurtissa am Main satoi vettä eikä kentän kirjakaupoissa ollut mitään pakollista ostettavaa. Eikä tällä kertaa amerikkalaisia kuljetuskoneita platalla.

Prahassa lentokenttäbussin kuski kaivoi lukulasit laukustaan, katsoi junalippua ja sanoi okei. Puuttuvat jouset ja pitkä alamäki. Iso kaupunki. Holesovice-asema kuin Helsinki 1972. kolmas kyytiSinivalkoinen Pendolino seisoi sivummalla, vihreä veturi kiskoi pysähtymättä läpi tukkeja ja säiliövaunuja. Neitonen tummissaan katukuvasi järkkärillään asemalaiturin kulkijoita. Juna Wienistä saapui vartin myöhässä jatkaakseen kaikkiin niihin paikkoihin, jotka kuulutukset luettelivat ainakin kuudesti. Dresden, Berliini, Ludwigslust, Hampuri ja Altona listassa ainakin oli. Vaunuissa DB ja ÖBB ja paikalliset kirjaimet. Ja tämä on Eurooppaa ja me jostain syrjästä, tuli tunne. Aurinko kurkisti harmaiden pilvien välistä.

Pendolinon porras kolahti tutusti esiin mutta juna oli pikemminkin sininen. Tuttuja ääniä ja kasvoja, viereiset paikat. Ulkona pimeni iltayöksi, ja kolme tuntia riikinruotsiin keskittymistä uutti päänsäryn. Olomouc. Ostrava. Jonossa kohti ovea ja äkkistoppi, ei se ole vielä tämä. Vielä vartti matkakommellusten vaihtoa, pilotti, joka starttasi lentokoneen ja lähti, 20 asteen pakkasessa.

Kaupunki pimeä mutta taksi ei. Neljänneksi viimeinen ibuprofeeni.

Hämärä sali. Itsenäisyyspäivän kunniaksi caesar-salaatti, grillattu kananrinta lisukkeineen, tshekkiläinen vohveli marjahilloineen ja kermavaahtoineen. Kaksi olutta.

Kolmen jälkeen heräsin katumeluun ja lukitsin oven. Leica-podcast ennen kuin uni palasi.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Rakeiden ratina

Milläpä sitä nyt olisi muistanut että tonttulakit, lapsille, pikkujouluihin. Niiden lisäksi ei unohtunut kuin toinen sateenvarjo.

Kotimatkalla outo sade. Yhtä aikaa takin kastelevaa vettä, katulampun valossa keikkuvaa räntää ja ropisevia rakeita, jotka pomppivat asvaltilla ja ratisivat kengän alla.

Albumillinen kotiseutukuvia. Karua mutta kuulemma keväällä kukkameri. Notkuvat pitopöydät vaikka liinalla lattialla. Basaarin pähkinälaatikot ja korutiskit. Kaksi sotilasta taittoperäisine Kalashnikoveineen ja vaaleine amerikkalaisine maastokenkineen. Vuorten poimut tuovat mieleen jotain Ansel Adamsilta.

Isän nimeen jotenkin hajanaisempi kuin edellisellä lukukerralla. Nyt huomaa, kuinka paljon siinä jo on Missä kuljimme kerran -aineksia.

Digicamera.netistä Tommi Pitkäsen Kohtaamisia valokuvaajien kanssa. Yrittäjälle raha ja omaisuus ovat totisempi asia kuin kuukausipalkkalaiselle tai jollekin sitäkin turvatummalle. (Mutta entä Veloenalle?)

Jotain samaa sävyä kuin erään Puusan teksteissä. Takana tarpeeksi monta vuotta ja pettymystä. Eikä enää tarvitse tai halua vakuuttaa dynaamisuuttaan, tiimihenkisyyttään, ketteryyttään. Kelpoisuuttaan.

torstai 4. joulukuuta 2008

Kaupunki tukossa

Sitkeä helikopterin läpätys. Sitten matalalla etenevä tumma hahmo. Manskun yllä kai.

Pysäköity mustamaija ja huomioliiviset konstaapelit Munkan sillan korvalla. Ja tänään Runskilla.

Raitiovaunujen letkajenkka poikkeusreitillä. Kymppi, nelonen, seiska, toinen kymppi, kolmonen.

Etyj vai mikä se oli.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Spåralla eestaas ja Malinen

Ensimmäisten pisaroiden napsahdellessa tajusin sateenvarjon jääneen.

Vihreillä vaunuilla kameraliikkeiden väliä, yksi tarjosi neljästi sen mitä toinen. Chico'sin silakkapihvit ja muusi näyttivät aakealla sinisellä lautasella vähältä, mutta se oli harhaa ja maku kohdallaan.

Arvostusta myyjälle, joka ääntään vähän madaltaen varoittaa kampanjatuotteen olevan oikeasti susi. Kiitin ja päätin käydä siellä jatkossakin. Ovelaa taktiikkaa kenties.

Valitsin pikkuautoleikkiin rakettirekan. Toisella silmällä Urheilukanavalta Trackers - SPV. Myöhemmin kirjaa Vasili Grossmanista. Kuvaus Berdichevin (translitterointi englanninkielisestä tekstistä) juutalaisten kohtalosta kylmäsi.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Joulukuu

joulukuun nietokset

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Marraskuun päätteeksi

Vähän on kostea keli mutta se ei haittaa kun kenttä on hyvässä kunnossa, varusteet hyvässä kunnossa ja pelaajat hyvässä kunnossa, valmentaja sanoi ja oli oikeassa.

Taivas vihmoi kylmää vettä jonka valonheittäjät piirsivät näkyviin.

Hajua spårassa saattoi leikata veitsellä. Mörköjen otettua taaimmaiset rivit toimistokseen tavikset pakkautuivat etuosaan. Volyymi takana nousi vähitellen, ja Manskun jälkeen helähti ensimmäinen pullo rikki.

Illaksi oli sade laantunut mutta tuuli yltynyt.

Johtajat haluaisivat meidät hiljaisiksi mutta emme ole kulutusalamaisia, vanha parrakas mies julisti Steissin Ärrän myyjälle kättään puiden ja palasi vielä lisäämään, ettei pidä vetää hätäisiä johtopäätöksiä. Nielaisin oikeakielisyyteni.

Tikkurilassa musta asvaltti imi valon, mutta sisällä lämpimässä sitä tallentui kennolle.

Seitsemän minuuttia vaunun tuloon, kertoi näyttö Sokoksen pysäkillä. Golden Spirit Finland, luki rusettihiuksisten neitosten takinselkämyksissä. Oi anteeksi, aloitti kitarakoteloinen osumalleen vanhallerouvalle ja kohta oli käynnissä lämmin keskustelu, joka päättyi seiskan tullessa hyvänjouluntoivotuksiin.

Kotona oli yhdellä lämpöä ja toinen luki loppuun elämänsä ensimmäisen oikean kirjan.

Ajankohtaisesta etuajassa

Maahanmuuttoasiat näyttävät kuohuttavan.

Ja mitvitin teksti on säilyttänyt ajankohtaisuutensa.

Malinen Savosta

Ja sitte parj juttuva joesta en viihtis maenita.

Jotenkin tuttu sointi. Ja on päähenkilökin monessa kuin kirjan lahjoittaja.

Päivän piristys: Malinen.

torstai 27. marraskuuta 2008

Adventtiruuti

Ei salissa eikä punaisia tonttuja ikkunoissa, mutta Hoosianna oli melkein sama.adventti Papin kasvot jäivät varjoon, kynttilöiden sytyttämisen jälkeenkin vielä vähän. Joe McNally olisi käyttänyt tehosteena lämpimäksi geelattua flashia ja säätänyt valkotasapainon hehkulampulle, mutta ei kaikkea tarvitse Ameriikan malliin matkia. Ja muutoinkin kannattaisi joskus vain elää hetket miettimättä niiden tallentamista.

Lätäköihin ropisevat pisarat eivät olleet sadetta vaan katoilta sulavaa vettä. Ylhäältä räystäsreunoilta kurkkivat lumilierit, kulkijoita varoittavat punakeltaiset puomit.ruudinkäry Suhahdus ja takana asvalttiin tömpsähtävä paakku.

Päivä vaaleni hetkeksi, tummeni taas illaksi.

Pesto piristi myyjäisten toastia ihan luvatulla tavalla, ja piparitaikinasta sekä sinihomejuustosta leivotut kakkarat olivat paikallaan kuuman glögin kanssa. Pieneksi mainittu ilotulitus meni ihan täydestä. Vau, räjähdyksiä, ihasteli pikku-ukko. Isälle ruudinkäry palautti mieleen ampumaradan.

Kuplan pikkuväki

pikkuväki

Hikinen iltapäivä

Hikeä pukkaa, aamu mennyt treenatessa eikä vieläkään mene oikein.

Vai riittäisiköhän, että lopusta alkuun laulamisen sijasta seisoisi laulaessaan itse takaperin?

Viisi tuntia aikaa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Eikä pelkästään Nina Hagen

Illalla läikkyi keltainen vilkku lumivuorten lomassa. Humiseva bobcat pyörähteli balettiaan.

Mutta tänään lätsyteltiin sukat märkinä sohjossa ja hypättiinhenkien kätkemä pituutta kadunkulmiin syntyneiden järvien yli. Kosteiden vaatteiden läpi puhalsi jäätävä tuuli ihon nihkeälle kananlihalle.

Tällaisena päivänä on hyvä, jos jo rapussa tuoksuu rasvaiselle ja keittiön pöydällä odottaa pino kuumia räiskäleitä.

Lämmin suihku, muki kuumaa teetä ja Kjell Westön Isän nimeen.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Talven ihmemaa

Ajoradalla sohjo lorisi vetenä viemäreihin, mutta sivummalla riitti vielä lunta.

Hartioilla rapiseva mikrojääsade, kantapääohjauksen pulkkakuskinkaltseilla kasvoille heittämä lumikuorrutus.

Mäki mustanaan laskijoita, mutta vain yksi yhteentörmäys ja yksi päin puuta. Omin jaloin näytti jatkavan. Kaksi myyrääkö vai mitä pientä mustaa kipitti hälinän keskellä hädissään eestaas.

Pallolla noin tiukkaa lunta metsästäisi hirviä, joten tyydyin epäsuoraan tuleen. Pikku-ukko väisteli murkuloita, ja kopitteluksihan se.

Kaikkialla märkiä asusteita ja mäenlaskimia. Uni ei odotuttanut itseään.

Haus am See

Syksyn kolahtanein kappale, kyllä.

Und am Ende der Strasse steht ein Haus am See.
Orangenbaumblätter liegen auf dem Weg.
Ich hab 20 Kinder meine Frau ist schön.
Alle kommen vorbei ich brauch nie rauszugehen.

Hier bin ich gebor'n, hier werd ich begraben.
Hab taube Ohr'n, nen weissen Bart und sitz im Garten.
Meine 100 Enkel spielen Cricket auf'm Rasen.
Wenn ich so daran denke kann ich's eigentlich kaum erwarten.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Merisää ja muu

Odotettavissa huomisiltaan asti:

Suomenlahden länsiosa: Lännenpuoleista tuulta neljästämarrasmyräkkä yhdeksään metriä sekunnissa. Tuuli kääntyy vähitellen kaakkoon. Lumisadetta ja paikoin huono näkyvyys.

Varoitukset: Ajokeli on erittäin huono Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnassa lumisateen, lumisten teiden sekä sohjoisten teiden vuoksi.


Ruutu pimeni kesken sähköpostiin vastaamisen eikä buuttaus onnistunut edes virtakatkaisijasta. Johdon irrotuksen, odottelun ja napinpainalluksen myötä tuuletin alkoi humista, mutta tutut raksutus ja rutina puuttuivat. Ei edes piippauksia. Pahalta kuulostaa, tekstasi Rautamies vastaan ja lupasi katsoa, kun palaa maahan.

Kun nyt edes pesukone kestäisi.

Taivas mätti aina vain lisää lunta. Hahmojonot liukastelivat nietoksiin tamppautuneissa ihmisen levyisissä urissa ja väistelivät vastaantulijoita umpihankeen. Tumps, sanoi lumppari mäjähtäessään liikennemerkkiin. Olin odottanut gongia. Vielä pari lumikuorrutettuun puuhun, josta varisi pyrynen.

Seuraavana aamuna

seuraavana aamuna

Lumentulon päivä

Myyjäisissä meni kaikki.

Punaposkista innostusta uhkuva esittely myi minulle omatekoisia joulukortteja. Sählyammunnan saattoi voittaa käymällä tarpeeksi monta kertaa yrittämässä ja kahden euron lohivoileipä maistui.

Samassa salissa istuin kansakoululaisena lattialla kun ulkona oli vielä talviaamun pimeys, ikkunoissa kartongista leikatut punaiset tontut ja laulettiin Hoosiannaa.

lumi tuliUlkona tuiskutti. Pienet haltioissaan. Kotona koristeltiin patterit märillä asusteilla.

Illalla tuiskutti enemmän. Niin paljon, että Runskilta ei nähnyt Temppeliaukion kallioita. Askel luisui hangessa, tuuli hiekkapuhalsi kasvoja jääkiteillä. Tennispalatsilla päin läikkyivät siniset hälytysvalot, niiden lähdettä ei sen kaiken läpi erottanut. Kamppiin saavuin lumikuorrutettuna. Suomalaisesta vielä kaksi reseptivihkoa.

Bussi kahisi, jyrisi ja rapisi lumisohjossa eteenpäin, punnersi pysäkeiltä vonkuvat renkaat sutien. Länsiväylällä rahisi vastaan kaksi tiehöylää.

Pysäkin ja hallin välillä edellisen kulkijan jäljet jo melkein umpeen tuiskunneet. Siirryin auratulle ajoradalle ja muistin heijastimen puuttuvan.

Laatuvalot ne valokuvan tekevät. Kikkailukokeilu kasimillisellä, yksityiskohtia kaksisatasella. Pannaukset vähissä.

Jututusten jälkeen bussin tuloon oli kuusi minuuttia, mutta ehdin. Loppuverryttelevät juoksivat jonossa vastaan. Helsingissä pyry näkyi laantuneen.

torstai 20. marraskuuta 2008

Yhdeksän tuntia myöhemmin

Peräti mielenkiintoinen uni, umpeen levytettyine hotellinovineen ja tshekkeineen. Facebookin sitkeistä suosituksista tietenkin. Vasta päivällä tajusin, keneksi keskustelukumppani unessa myös muuttui, ja samaa näköähän heissä onkin.

Tuntemukset herättyä hartioissa ovat arvatenkin autonrenkaidenkumo kanniskelusta.

Metro-lehti tarjoiltiin sopivan sukkeluuden kera, mutta Hakaniemessä tihkutti vettä. Hesarin toimittaja kiirehti liukuportaisiin toolbag olalla. Puputauluja.

Ykkösen kylki mainosti Nooapankkia ja samoissa valoissa seisova nainen päivitteli jalankulkijoiden intoa mennä päin punaisia autojen alle. Karhupuisto. Kaarlenkadulla sitkeä vouvotus aineellistui H4:ksi, joka ohitti spåran ja kaarsi Urheilutalolle päin. Apea Linnanmäki harmaassa hämärässä.

Soopa on täällä ja Birdykin elää, muistutettiin. Perinteisiin medioihin suhtaudun päivä päivältä epäilevämmin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

tiistai 18. marraskuuta 2008

Pakkasaamu

pakkasaamu

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Marraskuuta

Kaksi joulupukkia istui Kampin kauppakeskuksen sivuoven vieressä hengittämässä savua. Sonera Pisteen myyjä oli tarmokas mutta sinutteli vanhaa naista.

Illalla prosessinkuvaus, puuttumiskynnys, aikataulutus, perustelut, lausuntokierrokset ja sensellaista. Kahvia pahvimukista.

Kotimatkalla alkoi taas sataa.

Myöhemmin mahdollinen routing loop.

Sinne ja takaisin

En ehtinyt sanoa sanaa semmoinenvesirokkosalva loppuun ennen kuin farmaseutti oli jo astunut kohti hyllyä näyttämään, missä. Ja kaksi askia apteekin salmiakkia.

Tietoa eri aloilta, oli Kirjatorilla oivasti otsikoitu: sinne. Reppu jo täynnä, joten katselemaan vain.

Ylös sateeseen, 452K kaartoi laituriin. Hei eiks tää meeaavestadion Kaivokselaan, huusi ääni takaa kun matka jatkui risteyksestä suoraan. Kuski ei reagoinut, ääni jäi seuraavalla.

Kuusitoista panssarivaunua kiskoi IT-patterien suojaamana siltaa Siinain poikki niin tiiviisti, että olin missata pysäkin.

Jos päivittäisi Facebookiin istuvansa lattialla ja joku näkisi sen paraikaa TV:stä ja kommentoisi statusta että no niinpä näkyy. Melko metaa.

Bussi jyrisi sateen halki takaisin Helsinkiin.

tiistai 11. marraskuuta 2008

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Pizzeriasta leijaileva tuoksu

Sunnuntaiaamuisen Töölön hiljaiset kadut. Lämpöisen kostean usvainen aamu, isänpäivän aamuliki täydellinen keli pelata jalkapalloa. Vitsi- ja kikatteluvaihde kaipasi kurinpalautusta, mutta peliosuudessa keskittyminen jo palaili pätkittäin.

Lopuksi pelaajien rivi toivotti vanhempien riville hyvää isänpäivää ja sai kiitokseksi aplodit.

Tänään ajatus Honkanummelle sekä biologiselle faijalle että isän velvollisuudet kunnialla kantaneelle. Ja yhdelle isoisälle Ruislammin hiekkaan ja toiselle ja kolmannellekin, kuka sitten lieneekään ollut ja missä.

Tämä faija jäi vesirokkoa kehittelevän kanssa kotiin toisen puolijoukkueen suunnatessa messuille.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Ja porkkanan tunteet

Päivän lainauksen kaivoi Kasa.

torstai 6. marraskuuta 2008

Jäi reissussa mieleen



Löytyihän se YT-jukeboksista. Suosikkeihin.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Junan kulkusuunta vaihtuu

Kaksi pesällistä koivua takasi, että salin sohvalla tarkeni nukkua.

Kirpeä yö laimeni harmaan tihkuiseksi päiväksi. päikkäritVanhojen muistelua pirttipöydän ääressä, päikkärit puukantisella sohvalla. Pimeä laskeutui kuin varkain.

Sen verran kantamuksia, että torjuin isommat viemiset. Kissa halusi ulos samalla ovenavauksella.

Muurutvirran silta.

Viiman kommentti Soininvaaran blogiin paljasti, miten Junamaatista saa lunastettua PC-paikan. Kiitos.

Pikajunan väljässä sinisessä vaunussa matkustettiin herroiksi. pikajuna 710Pieksämäellä pätkä ihan oikeaa kiskojen kolkettakin. Radan alitus ja Pendolinon kyytiin. Vaikea löytää mukavaa asentoa. Työrupeaman jälkeen kirjan uumeniin. Egyptiläiset tulvivat kanavan yli Siinaille ja Mendlerin panssariprikaatien vastahyökkäys tyrehtyi hiekan seasta suhahteleviin pst-ohjuksiin. Golanilla palavien syyrialaisvaunujen takaa tunki esiin yhä vain uusia. Olisi melko varmasti tökeröä verrata Zvika Greengoldia Michael Wittmanniin.

Taksikylttien keltainen meri Kaivokadulla.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Koivu ja tähti

Huoneen luovutuksen jälkeen jäi aikaa, joten maleksin sataman kautta. Veneet, Osmo, Karjalankoski, muut sisävesilaivat. Pressut. Museokatu löytyi, ja kirjasto. Sekaisin puutaloja ja ultramoderneja rakennuksia, ihminen siellä, toinen täällä.

myös kuopioHiljainen kulunut rautatieasema, kahvilan ja muiden uljaat kirjasintyypit. Toivottavasti edes ne säilyvät. Haahuilin ylös laiturille räpsimään, junanodottajat vilkuilivat kulmiensa alta. En jäänyt odottamaan Helsingistä kohta saapuvaa InterCityä. Linja-autoasemaakaan ei enää löytynyt, vain ahdas R-kioskin ja Matkahuollon palvelupisteen yhdistelmä. Maksoin pikkukahvini ja mustikkatassuni ystävälliselle rouvalle ja istuin ikkunatiskin ääreen. Reunarinteen hienot talot, etenkin se yksi valkoinen.

Bussit, ei, linja-autot, Joensuun tien suuntaan laiturista kolme. Mäkeä ylös ihan niin kuin ennen. Kamera jäätyi taskuun kun iso dieselveturi jyrisi pohjoisesta Kallansilloille säiliövaunut ja betoniharkot perässään. D'oh! Jännevirralla puomit alhaalla, liikenne seisoi. Riistavesi, Juankoskelle mänijöillä auton vaihto, kuljettaja kuulutti mikrofoniin. Oikeasti hän kyllä sanoi menijöillä. Muuruvesi, edesmenneen osuuskaupan haalistuneet kirjaimet yhä seinässä. Pipopäiset koululaiset hälisivät kyytiin tömpsäyttäen matkakorttejaan. Aurinko tuli esiin, maalasi maiseman matalalla lämpimällä valolla. Syyskynnettyjä peltoja, traktoreita. Yksi kerrallaan koululaiset kolistelivat ulos omilla pysäkeillään ja väliin kai ilmankin. Heippa, sanoi jokainen kuljettajalle ja sai vastauksen. Hyppyrimäen kyltti. Juicen tori. SEO ja väliaikainen Matkahuolto. Otin ison kahvin ja Koillis-Savon. Melkein odotin Matti Pellonpään ja Juuso Hirvikankaan istuvan nurkkapöydässä edessään rahatukko ja revolveri. Eikä pihalla ollut viininpunaista Volgaakaan.

Kaavin keskusta komistuu koko ajan. Kalatiskissä norjalaista savulohta. Keskikokoinen pyrstöpala. Hautuumaan kautta. M oli hiekkapuhalluttanut ja kultauttanut kiven uusiksi.

Iltayöstä uskomattoman pimeää, mutta rantakoivujen siluetit. Seisoin höyryten saunan kuistilla pää kenossa ja ihmettelin, miten kohisevan musta taivas voi olla niin täynnä kimaltavia tähtiä. Ja niiden heijastukset peilityynen järven pinnassa. Katseleminen alkoi kirjaimellisesti huimata.

Saunalta palattaessa raksahti jalan alla. Lätäkkö jäässä.

Kahvipöytä oli katettu. Kissa hyppäsi pirttipenkille viereen ja puski pöydänkulmaa.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Viikonlopun jälkeen kirkastuvaa

ikkunasta

Halki aution kaupungin

Onneksi kurkkasin vielä kerran olkani yli koppiin. Kameran akkujen laturi pöydän alla. Trukit lasteineen jo poissa, viimeiset ihmiset keräämässä roskia, osa jo ulkovaatteet päällä.

torinlaitaViileän kuulas iltayö. Kolmantena iltana peräkkäin Karjalankatua, Minna Canthin katua ja Snellmaninpuiston poikki. Plus kolme astetta, torinlaidan katonrajan punaiset numerot kertoivat. Kaupunki autio kuin neutronipommin jäljiltä. Bussipysäkillä sentään kolme varjoa, yksinäinen taksi. Pimeässä Mäkkärissä tuolit pinoissa.

Kirkonkello löi yksitoista juuri kun ohitin Kallaveden lukiota.

Kun samaa kappaletta soitetaan tarpeeksi monta kertaa läpi viikonlopun, se pitää kuulla vielä kerran verkosta. Ja sitten vielä kerran.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Manne ja Veera

Portaita ylös ja alas. Ja pitempi putki ja lyhyempi ja siltä väliltä.

Ulkona oli pimeää ja Niiralan mustalta taivaalta leijaili räntää. Keskustempana ei.

Reppu painoi enemmän kuin aamulla.

lauantai 1. marraskuuta 2008

S41

Koiranunta, katse puhelimeen. Kello oli 5.19, minuutti herätykseen.

S41Helsingin pimeä taivas valui katulamppujen väristä vettä. Yritin pidellä sateenvarjoa niin, ettei selässä oleva eikä käsivarrella roikkuva kamerareppu kastuisi. Hinnan maksoi vaatekassi toisessa kyynärtaipeessa. Sen syvennyksiin syntyi lammikoita.

Pendolinon ovi sihahti, porrasaskelma kolahti. Kai tämä menee Jyväskylään, joku mietti. Sotajuttuja, pullakahvit ravintolavaunussa, horrosta pää kättä vasten. Kirjaa Yom Kippur -sodasta. Hämeenlinna. Tampere. Jämsä. Jyväskylä. Pieksämäen asemalla blues. Kuopion aseman kaakelikäytävä ja lapsuusmuisto. Täälläkin satoi ja kylmästi, joten checkinin jälkeinen pätkä taksilla.

Omilla primeilla mieluista jälkeä. Tieto sulkimen rajallisesta iästä jäykistää etusormea.

Tauolla odotti tuttu Volvo parkkiksella ja vapaa pöytä Rossossa. Porkkanaraastetta, sitä toista raastetta, valkosipulikastiketta. Leipä oli lämmintä. Ilmari-pizza. Savulohen maku. Iso olut.

väinölänniemiEt vastannut puhelimeen, murahdettiin palattuani. Olisi pyydetty tuomaan kalakukko.

Paluumatkalla kirkonkello löi kymmenen. Toria ylittävät neitoset puhuivat savoa.

Selostajat lähtivät katsomaan kaupungin yötä. Tässä iässä ei.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Älykäs villi rubiini

Anti-intellektuaalisuus ei ole pragmaattisuutta vaan statusviestintää, karkea mutta tehokas puolustuskeino tilanteessa, jossa uteliaisuus on uhka, kirjoittaa Aika ja minä.

Pikaistuksissani mielsin sen ensin muodossa "Intellektuaalisuus on...", ja ihan uskottavalta tuntui niinkin.

Ekumeeninen jenkka

Puolueemme linjassa ei ollut mitään vikaa, mutta kampanjointi epäonnistui eikä ylivertainen viestimme mennyt perille. Meitä paremmin menestyneiden tulos perustui mediapeliin ja siihen, että tyhmää kansaa onnistuttiin jymäyttämään.

Koville ottaa. Niin aina.

Mutta ei syytä huoleen, sillä pohjimmiltaan kaikki suomalaiset puolueet ovat sosiaalidemokraatteja ja ajavat suunnilleen samoja asioita.

Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.
- - - - -
Täytyy olla rankkaa pistää itsensä peliin ja pelleksi ja jäädä sitten rannalle.

Mutta älkää antako periksi, te kaikki jotka halusitte oikeasti parantaa tätä maailmaa, millä tavalla sen sitten ymmärsittekään. Yhteisten asioiden hoitaminen on arvokas asia.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Märkyyden minimoimiseksi

Spåra tuli saman tien, Sokoksen pysäkiltä pääsi suoraan tunneliin ja seiskakakkosta saattoi odottaa katon alla. Silti sadetakki ehti valua vettä housut märiksi.

Kuulokkeista Kemppisen podcastia kaanoneista. Kaisaniemessä komea näkymä sateen läpi mäkeä Kallion kirkolle, mutta epäröin liian kauan ehtiäkseni pitkän putken repusta. mäkelänkatuJa pleksi ja tuulilasi välissä, joka tapauksessa. Kiihdytyspätkä kehä ykkösellä, huoltsikoiden valot, Puksun asema. Teini sai liian vähän vaihtorahaa, kuski pyysi anteeksi. Portaissa kumisaappaat ja vihreät reisitaskuhousut.

Kamerakulmassa tällä kertaa neljä putkea ja individualisti monopodeineen vastapuolella. Joko tänään ei oikein tarttunut tai sitten oma vaatimustaso on nousussa. Kahvion ruudussa pelattiin jalkapalloa, Inter kuulemma voitti. Onneksi ei tullut lähettyä Finskille.

Paluumatkalla radiolle, skannaten, surffaten musiikkia ja vaaleja. Hakiksessa vaihto kolmoseen, B tuli ensin. Sade valui vielä, mutta tuuli oli laantunut.

Kaikki puolueet kuulemma vähintään torjuntavoittivat, joten selvästi hienot vaalit.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Leima lappuun

Lauantaina tuuli jo heräili. Tikkurilan Urheilutalon editse pärisi nopeasti ihmetellen ainakin toistasataa kaksipyöräistä. Risteyksissä haisi moottorisahalle.

Asemalle lipui Kemijärven juna, se kai, johon autovaunuja aina alkuillasta järjestellään. Ikkunoiden takana istuttiin iltaa ravintolavaunussa, lueskeltiin makuuvaunun sängynlaidalla. Kodikkaan näköistä. Pohjoisesta kirkas valo, joka tarkentui kolmeksi valonheittimeksi. H-juna Helsinkiin klo 19.58.

vaalisääTänään Sauwetter riuhtoi vaalipäivän lippuja saloista ja sadetakin huppua päästä. Pitelin reunasta kiinni. Hupun.

Äänestyspaikalla hämärää ja hiljaista. Yritin olla valuttamatta hihalta pisaroita kirjoitustasolle. Tarkistin numeron vielä kerran listasta.

Kaupan kautta kotiin.

lauantai 25. lokakuuta 2008

TV:ssä perjantaina

A-Zoomissa Finnjetin vaiheita suuruuden päivistä intialaiselle rannalle. Oliko se 1977, kun sotkettiin fillareilla Skattan kaijalle ihmettä katsomaan. Ja eikös Finnjet ollut Estonia-yönäkin joukon jatkona kopterikanttaan selvittämässä. Kyydissä en ollut koskaan.

Bluessusi Howlin' Wolf. Puuvillapellot, Robert Johnson, Charlie Patton, soundi, JJ Cale, J Karjalainen. Ihan toinen maailma, mutta samalla ikään kuin niin tuttu.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Lounas Myllypuron Teboililla

Kahta salaattia ja valkosipulikastiketta, chili con carnea, ruisleipää, rasvatonta piimää. Jälkkäriksi vielä ripaus pyttäriä. Kahvit.

Suosittelen.

Myöhemmin samana päivänä kirjoitin oman nimeni väärin.

torstai 23. lokakuuta 2008

Espoon aseman arvoitus

Jännittävä tarina Espoon asemalta.

Mysteeri ei ole ratkennut. Mutta tiedotus pelasi.

Helsingistä Helsingissä muttei Radio

Aamukävelyllä saattoi tirkistellä sivistyneistöä eli kuunnella Kemppisen podcastia. Semmoinen pitää ladata jos vieraana on Kjell Westö ja luvataan puhua Helsinki-kuvasta.

solitario eestäOlihan siellä pakollisia sadan vuoden takaisia bordelleja ja kulttuurikuppiloita, mutta myös Stockan kalat. Siinä altaassa pylvään juurella portaiden päässä. Samassa kerroksessa kuin leluosasto. Fleischmannin junaradat, Revellin taistelulaivat, Airfixin lentokoneet. Ja kaiken yllä Stockan tuoksu. Sitä on jäljellä.

Kyllä, spåran kirskuna kaarteessa on kaupungin äänistä kauneimpia, vaikka niin tuttu ettei sitä tajua. Unen läpi kasi Mecklun ja Caloniuksenkadun kulmassa. Ja kesäisen aamuyön taksit ja sälekaihdinten välistä kattoa pyyhkäisevät autojen valot, mutta se on toinen tarina.

Suojeluskuntatalo ja funktionalismin ristiriita. Kaikki siihen aikaan. Kemppisen kiherrys Zhdanovilta kätketyistä vaskistien varoista puhuttaessa.

solitario takaaSemmoista. Helsingissä 2008 tuuli, muttei kylmästi. Hienoja pilviä ja alati vaihtuva valo kun aurinko kurkki ja taas piiloutui. Hautiksen muurin kulmalla mies ajoi nurmirinnettä itsestään kulkevalla leikkurilla. Jonain päivänä niitä ohjataan nojatuolista varikolta. Kaikkea sitä näkee, sanoi herrasmies joka hänkin pysähtyi osoittelemaan kameralla. Tämänkin sai vielä nähdä, vastasin, tahdittomasti itse asiassa, itseäni vanhemmalle.

Matala valo veden hiekasta muovaamilla rypyillä. Vene Mustasaari-teksteineen rannan perhepäässä ison kiven lähellä. Solitario Taivalsaaren päässä. Kajakit Taivallahdella. Kaksi sorsaa ui luo mutta ei ollut tarjoilua. Minigolfradan uusi aita edistyy.

Kemppinen loppui Väiskin kaltsien luona.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Kaamostuu

Unessa kaadoin kentänlaidan roskikseen jokusen litran kahvia ja sekaan maitoa, mutta se juoksettui saman tien. runskilla varttia vaille seitsemänEikä sitä muutenkaan juoda voinut, kun seassa kellui roskia. Sitten oli TV:n kiinnitysrauta jännitteinen. Komensin lapset kauemmas ja kokeilin töpselin piikeillä. Sininen välähdys, toinen katkesi ja hitsautui kiinni rautaan. Sulake ei lauennut, säntäsin katkaisemaan virran pääkatkaisijasta. Tämä on onneksi vain unta, totesin.

Puhelin piipitti.

Pimeän tunkkainen aamu, tuuli paiskoi irtotavaroita.

Onneksi on tylsän tasainen luonne eikä valon vaihteluille herkkä.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Ajatuksella

Frameful (via Digicamera.net) on HEO:n kuvajournalistien opiskelijablog.

Moderaattorin ääntä olinkin jo kaivannut. Ja opiskelijain ääni on nuorekas ja ihanteita täynnä. Hyvä niin.

Ai niin, sieltä: Kunnallisvaalien kauhugalleria

David Baldacci: Stone cold

Plussaa salakäytävistä ja tavarakätköistä, jotka tuovat mukavaa Taikaviitta-tunnelmaa. Ja epämääräisestä soljuvuudesta, joka imaisee aluksi mukaan.

Mutta että ihan The #1 New York Times Bestseller. Salaperäisen kaunottaren ympärillä pyörivät eläköityneet agentit työskentelevät hautausmaan nuhjuisina vakseina mutta tarvittaessa ampuvat nuortunein nivelin pahikset pimeässä niinku tosi kaukaa niinku Pyssyllä tai rakentavat niinku Tosi Vaarallisen Pommin. (Kaikenlaiset yksityiskohat voi jättää pois, koska niitä ei bestsellereitä naputellessa jaksa selvittää.) Tarvittaessa toki tunnontuskia potien, koska ovat niinku hyviksiä.

Kun menee käymään hautausmaalla, jolla lepää niinku 20 vuoden takainen Juonen Kannalta Tärkeä Henkilö (JKTH), siellä on toki sattumoisin käymässä toinen JKTH, joka kertoo hautakivelle Tärkeitä Asioita niin kuuluvalla äänellä, että Puun Takana Huomaamatta Seisovat Henkilöt kuulevat joka sanan. Ja kun he menevät muina miehinä Hautakivelle Puhuvan JKTH:n luo smalltalkkaamaan, tämä kertoo mielellään tuntemattomille Loput Tärkeät Asiat. Aivan niin kuin kahden minuutin tuttavuuden jälkeen kasinon pelipöydän hoitajat, joiden viereen ovelasti istuutuu kahvitauolla.

Hallituksen Kätyrit pimittelevät menneitä pahoja tekojaan mustien helikopterien ja kasvottomien agenttien ja kaikennäkevien tietojärjestelmien parvin mutteivät pärjää hyviksille, jotka ovat olleet Vietnamissa Ihan Oikeissa Vaarallisissa Tilanteissa.

Mutta lopulta vuodatetaan kyynel kuolleen toverin kalmon äärellä ja mennään perheen kanssa takaisin kotiin viemään lapsia harjoituksiin niin kuin ei mitään mutta jätetään toki vähän takaovea auki seuraavalle kirjalle koska tämähän on sarja.

Suositus: En suosittele tätä kirjaa.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Pasilaan ja takaisin

Ympärille asettunut espanjankielinen turistiseurue muutti hiljaisen 3T:n silmänräpäyksessä Serranon perheen aamiaiseksi. Erotin vain sanat foto ja claro. Piristävä kohtaaminen.

Kotona pari tuntia sanoja ja kuvia, sitten kello olikin 23.25.

Syksy pallonpuoliskolla

Kellastuvat puut, sadonkorjuu, kurpitsat, Oktoberfest.

The Big picture: Days of autumn

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Tänä iltana

tänä iltana

Tuulessa on kohta kirpeyttä

Tunturikadun päässä yhtäkkiä valtava pyöreä kuu. Vaikuttava näky.

Tänään aamulla märät kadut ja maatuvat lehdet.

Soi: Nina Hagen: Für mich soll's rote Rosen regnen

tiistai 14. lokakuuta 2008

Tiistain sitaatti

Tuomarina varmistuin siitä, ettei tuomarin tehtävä ole parantaa maailmaa, edes omalta osaltaan, vaan soveltaa lakia. Kantin kategorinen imperatiivi on aivan hyvä ajatus tuomarille: ratkaisun tulee olla sellaisia, että tuomarin mielestä samanlaisessa tilanteessa olisi yleisestikin tehtävä tuo ratkaisu. Tämä ajatus rajoittaa sääliä ja estää lähtemästä seikkailemaan ”asianhaarojen” punninnalle.

Kemppinen.

maanantai 13. lokakuuta 2008

AY 862

Kaksi kuppia kahvia ja yksi mysliä mahtui, sitten nyytit selkään ja kohti asemaa. Lippu automaatista ja laiturille neljä.

ajoissaJunan ikkunassa vuorensyrjää, kaunista aamusumua takanaan aurinko, rumia teollisuushalleja. Peltoaukeita, joiden lomassa kulkijoita koirineen.

Kentän käytävällä hippikarikatyyri panhuiluineen. Autio eli nopea checkin. Fenster oder Gang? Gerne Gang, bitte. Kaksi tuntia shoppailuaikaa.

nousukiitoPortilla avoimesta ovesta suihkumoottorien yhtä aikaa jylinä, kohina ja vinkuna. Musiikkia korville. Nousukiito, maisemat alla, HBL, kananpaloja ja couscousia. Mutta ihan ensimmäiseksi ruisleipää. Ja omenamehua.

Heräsin siihen, että kirja kolahti lattiaan.

bussin ikkunateipin läpiJyrkkä vasen jossain Helsingin tuolla puolen, laskuun kai koillisesta. Jälleen standing arrival.

Finnairin City Bus melkeinpä täysi. Keltaisten lehtien Töölönkatu. Hesperian esplanadi.

Valtionpäämiehen vastaanotto.

Jalka kaasulta

Tyhjyys, kun kaikki on yhtäkkiä ohi. Aina yhtä äkkinäisesti.

Viimeiset tekstit, viimeiset kuvat. Voittajien laulut ja hihkunta käytävällä.sumu Fotoliivien luovutus. Vetoketjujen ratina, muovisolkien loksahdukset. Aanelosten lajittelu ja nipun vienti roskiin. Koneen kansi kiinni, kaapelit vyyhdelle. Hyvästit, kiitokset syyllisille ja lupaukset tavata taas pian samoissa merkeissä. Bischofshofen vaikenee.

Outoa astua ulos kun siellä on vielä valoisaa. Ja alkusyksyistä vasta, paitasillaan tarkenee.

Ensimmäinen oikea lämmin ateria sitten tiistain, siispä pitemmän mukaan. Tomaatti-mozzarellasalaatti, Bündner Rösti. Apfelstrudel ja niin paljon vaniljakastiketta kuin lautasen reunat pitelevät. Espresso.

Are You finished, kysyy tarjoilija eikä tiedä, miksi nauretaan. How did she know, ollaan miettivinään ja lisätään että May we have the check please ja hihitetään väsynyttä puolihysteeristä, joukon ainoa tshekki muiden mukana.

Ulkona iltaöinen kävelykatu on liki autio ja vatsa epämukavan täynnä.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Kirkonkellon lyönnit

Keltainen liivi ylle, virta päälle, ISO 800, aukko 2,8, 1/400, AF ja IS, hallin puolelle. Raks. Raks. Raks. Ei kuitenkaan spray and pray. Lainalaajalla kiintoisia tuloksia, mutta pimeällä puolella salamalla tylsiä. Kommentit vihkoon, minidiscille tai päähän. Pressiin, kuvat siirtymään, sanat jonoon ja maailmalle.

Lounaaksi Bratwurst mit Senf und Brot, jälkkäriksi kirsikka-chilisuklaata.

Ja edellinen kappale uudelleen. Ja uudelleen.

Ja sitten alkoi kompastella kone ja sitten palvelin.

TV:ssä Imperiumin vastaisku ja Matrix saksaksi sekä Goldfinger ranskaksi. Pussy Galore oli Bond-tyttöjen eliittiä. Tosin reissu on kestänyt jo pari päivää. Pari viikkoa, ja Q:kin olisi.

Rutiiniin

Nyt pääsin jo viisi sivua kirjaa ennen kuin nukkumatin nuija laskeutui. kulman takanaTV:ssä näköjään Eisbären - Kärpät ja Saksan nuorten futismaaottelu Luxemburgia vastaan. Ja dubattuna, tietenkin, se yksi jenkkileffa jossa kuokitaan häissä.

Gerne Kaffee, bitte, zwei-zwei-drei. Aamupalalla antoisa anekdootti Tapparankatu-katukilvestä ja putkayöstä. Ja vastaan tarina IFK-kilvestä katolla lämpimänä toukokuisena yönä ilman poliisia. Mutta siitä on yli 20 vuotta. Patonginpuolikkaiden väliin kinkkua, juustoa ja tomaattia.

Kirkonkello lyö tasatunnit ja osia. Ja sumu on laskeutunut.

torstai 9. lokakuuta 2008

David Baldaccin Stone cold

Kymmeneltä illalla takaisin hotellille sen verran kuluneena, etten luvannut liittyä illastajiin.

Kengät pois, kameran akut latautumaan, suihku, TV:n kanavat läpi, kirja kouraan.

Jossain vaiheessa havahduin hetkeksi sammuttamaan valon ja siirtämään kirjan tyynyltä yöpöydälle.

Ulkona satoi.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

OH-LVI

Nukkuu koiranunta ettei nukkuisi pommiin. Kurottaa puhelimen, huomaa herätykseen olevan neljä minuuttia ja nousee. Kone auki, tiedote, kahvi tippumaan, suihku, viimeiset pakkaukset, ovi kolauttamatta kiinni.

oh-lviAamupimeässä jyrisevät bussit. Töölönkadulta yhteen.

Kentän kioskista kiireessä umpimähkään amerikanpokkari.

R22. Näytössä ylhäällä rullausjono, etummainen kaartaa jo kiitotien alkuun, pysähdymme toisen perään. Sisään tunkeva kerosiinin katku. Aamuaurinko maalaa metsät punaisiksi.

Muovikaukalosta kikkare kokkelia ja muutama pekoninsipale, märkiä kasvinosia liemessä. Sämpylä. Kahvia. Hufvudstadsbladet. Kirjaa. En keksi, mitä lentoemännän parfyymistä tulee mieleen.

Niin syvällä kirjassa, että havahdun laskutelineiden tömähtäessä kiitotielle.

Juna. Asema. Neuvonta. Kartta. Hotelli.

Reppu selkään ja töihin.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Koeajo

koeajo

Käsineet muistin

Semmoinen kirpeän kuulas aamu, mutta maatuvien lehtien kasat ja tuoksu. Kipuava aurinko loisti tähtenä ikkunassa Museokadulla.

Salmisaaren voimala kohisi taivaalle höyrypilveä. Kentälle pysäköity auto laputettu. Samoin se suojatietä näykkivä.

Illalla kokouksen jälkeen ehti vielä hetkeksi pienten peliin. Pimeässä omat erotti äänen perusteella. Kahden hipaisun Zidane-käännös ei vielä onnistunut. Hauskaa.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Viikonloppu

Syksyn ensi matka Tapanilaan tulee tehdä junalla. Edes Malmilta, jos alkumatka 70T:llä Honey B & T-bonesia kuunnellen. Pubin terassilla kantapeikot. Lehtien tuoksu, jalkine- ja polkupyöräkorjaamo.

korjaamoIllalla paluu Tikkurilasta ja junassa Jari Tervon jo listaamat puheenaiheet: onko viinaa, eihän se vain lopu kesken, mistä sitä saisi lisää.

Kuukausiliitteen kelpo ruisleipäjuttu.

Bolliksella junnuturnauksen buffetista grillimakkarat, jo ihan periaatteesta. Turkulaistenkin peliä seurattiin hetki kun kerran pelaajaluettelosta osui oma sukunimi silmiin. Vanhan liiton kärttyinen valmentaja haukahteli komentojaan nytkähtelevällä sikäläisellään.

Tiksissä puheliaita pohjoiskarjalaisia, lopulta, vaihteeksi. Kotoisammalta kuulostaa se nuotti. Oikeita kuvausideoita olisi pitänyt kun kerran kaverikin, mutta aika 70-200 zombihutuksihan se meni. Jokunen pannaus sentään.

Välilyöntinäppäin jumittelee.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Iltapäivän sitaatti

...siihen ahdistuneiden, mutta vapaamielisten, tylsien heteromiesten kerhoon.

Merten

Aamun sitaatti

Mutta jatkaisin samaan hengenvetoon, että todella lujille joutuneista suomalaisista nämä, puheena olevassa tapauksessa 20-luvun alussa syntyneet, selviytyivät kerran toisensa jälkeen tilanteista, jotka vaikuttavat myös jälkiviisauden valossa mahdottomilta.

Yksi selitys on se tietty ihanteellisuus, joka minun ikäluokkaani niin kovasti nauratti, kunnes hymymme hyytyi.


Kemppinen

Ulkoa lehtipuhaltimen kireä pärinä ja pakokaasun tuoksu.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Anteeksi...

...mitä??

Käyn tarkastamassa kalenterista, mikä vuosisata nyt on.

Väinämöisenkatu

nietos

tiistai 30. syyskuuta 2008

Mikä menee teidän kaaliin hä

Nostalgiaa YLE Teemalla: 70-luvun sekahaku.

Lähde Lappeenrantaan ja Jätkän humppa. Lauantaitanssit, lavakulttuuri ja Dj Nite. Jota tietenkin olin liian nuori itse näkemään mutta joka oli Suosikista tuttu. Yes sir, alkaa polttaa. Danny Show ja Armi Aavikko.

Koulujaksossa, tosiaan, uusi matematiikka. Alkiot, unioni, leikkaus ja funktiot. Tommi Hoikkala arveli, että se olisi edistänyt ikäpolvemme ajattelukykyä jollain lailla. Missä vaiheessa siitä luovuttiin? Opparissa oli jo perinteisempää. Peruskouluun siirtyminen näkyi vain siinä, että keväällä päästiin oppikoulun toiselta ja syksyllä aloitettiin seiskaluokka. Eikä ollut lukukausimaksuja ja kouluruoka muuttui ilmaiseksi. Optussuunnitelma ei kuulemma muuttunut miksikään, ehkä hyvä niin.
- - - - -
Puhelimessa, että Koillis-Savossa paraikaa tähtikirkas taivas. Ja Hornetit lähestymässä järven yli.

Niin kiire

kiire

Reitin suunnitteleminen tai parin korttelin kiertäminen veisi liikaa aikaa. Nainen henkilöautossaan oikaisi puiston poikki, kallis kulkupeli virolaisin kilvin jonon ohi jalkakäytävää pitkin, roska-auto yksisuuntaista väärään suuntaan ja joka päivä moni päin punaista.

Varsinkin pienillä riittää varottavaa.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Lasten ja

Taideteoksia on paljon helpompi tehdä ku värityksiä. Voi tehdä ihan mitä söherrystä vaan eikä tarvii suuttua jos menee väärin.

Kysynpä neuvoa kun on paikalla näin monta juristia pullakahvipalkalla, kuultiin viikolla. Ja että hissit ovat kätevät mutta vain henkilökunnalle.

Tänään Länsi-Pasilan auringonpaisteessa hehkuvat vaahterat. Ja tuoksu.

lauantai 27. syyskuuta 2008

Valtiomahti

Tillman on taas pettynyt päivän lehteensä.

Kokkarinen samantapaisen aiheen äärellä.

This week in the subway I have been reading Globe and Mail, a newspaper lot less slanted to the left than Toronto Star. I had already forgotten that there are newspapers that try to present the facts objectively and make a distinction between news and opinion sections, instead of trying to indoctrinate the masses with the correct opinions of their reporters.


Helsingin Uutisilla on vaalikone.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Insinöörin mutterit

Kokkarinen ja Ruukinmatruuna kirjoittavat taikauskoista.

torstai 25. syyskuuta 2008

Alepa

alepa

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Vastaukseni valtameren taa

Kyllä, taas.

Sano sinä kun olet muutakin maailmaa nähnyt, että mikä meissä suomalaisissa on se synkkyys ja väkivaltaisuus.

Ennen ahdistuneet nuoret miehet etsivät köyden, nyt on tullut tällainen muoti.

On ampuminen minustakin mukavaa, mutta ei taida olla ihan tämän arvoista, että yksityishenkilöille myönnetään lupia pistooleihin.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Harvinainen iltapäiväolut

Heti aamusta toukokuinen lämpö ja valo. Iltapäivälläkin.

William K:n ulko-ovi oli lukossa ja matka jatkui, mutta viisi askelta myöhemmin ovi takana loksahti auki ja baarimikko toivotti asiakkaat tervetulleiksi sisään. Talo rikastui kolmikosta kahden oluen ja yhden jääveden katteen, S-etukortilla luonnollisesti.

Autoton päivä ruuhkautti keskustan. Runskin mäessä 41:n kuski ohjasi toisella kädellä ja videoi toisella bussiletkaa, jossa matoi. Oli kamerakin.

TV:ssä Gaylord Fockerin jatko-osa. Toisella silmällä.

lauantai 20. syyskuuta 2008

(Marina)

Puddingen är blekgul, och det är som talade den om allt det som kom senare, som kom sedan när det märkliga blivit vardag och det vardagliga blivit märkligt, så som vardagen alltid blir när vi glömt den och döpt om den till "historia".

perjantai 19. syyskuuta 2008

Syyslauantain sitaatti

Televisiouutiset oli selvittänyt kyselemällä, että melkein kaikki haluaisivat asua omakotitalossa hyvien yhteyksien päässä. Kun olin lapsi, olisin halunnut asua puumajassa. Pohjanmaalla oli kuitenkin liaanipuoli huono.

Kemppinen

(Riku, fortfarande)

Och Robbi och Sammy har startat ett uppror: När Kauko Karvinen trycker på sin kronometer och vrålar "NU!", släntrar de runt Brandkårsplanen i tolv minuters tid trots att Kauko K står och gormar åt dom hela tiden, röd som en kräfta i ansiktet.
Riku? Han springer. Han är av den sorten. När någon vrålar "NU!" så springer han.

"Taiteesta" vielä

Jura Jukola on saanut Hesarin linjasta ja Sanomatalosta saman ajatuksen kuin minä. Oletan, että jos käyn maalaamassa lasiseiniin minua miellyttäviä kuvia, saan päänsilityksiä. En silti aio.

Sivupalkin äänestys täydentää.

Saako kotiasi töhriä?

a) Kyllä
b) Ei

torstai 18. syyskuuta 2008

(Riku)

De stunder jag minns är vardagliga, men samtidigt så fulla av saga och sömn, så drömlika. Kanske minns jag dem för att jag alltid förblivit likadan som när jag var barn: en narkoleptiker i en tid av manisk vakenhet; en drömmare i en värld där vinnarna inte ens vågar blinka av rädsla för att försitta en chans; en helsingforsare som älskar den grå och trygga anonymiteten på stadens smågator i stället for att dyrka den lögn om en kvart av berömmelse som förhäxat oss alla.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Pomputteluenkka

Pari mukavaa kaksinkamppailuotosta kaveruksista. Sitten alkoi taas tihuuttaa ja oli aika pakata sääsuojaamaton takaisin reppuun.

Vielä hetki pituushyppyä ennen kuin pelimiehet malttoivatvastahyokkays kotimatkalle.

Sen verran hyyti ytimiin, että muki kuumaa teetä oli paikallaan.

Hyllystä Leijat Helsingin yllä. Oli taas aika.

Niinku taidetta

Töhrijät näyttävät mielenosoituksellaan osoittaneen, ettei suhtautumista töhrimiseen ole syytä ainakaan lieventää.

Panu Höglund pohtii hiukan pitemmin.

Ja Pörrö Sahlberg monipuolisemmin.

Pitkälti kyse on siitä, kenen pinnoille kuvia tehdään. On aivan eri asia ottaa omaan kankkuun tatuointi kuin tehdä se kysymättä toiselle. Siitä on kyse kun graffitteja tehdään luvatta - kaupungin iholle maalaamisesta. Asiaa säätelevät sekä järjestys- perustus kuin rikoslakikin.

Sen verran myönnytystä, etten itse tiedä varmuudella, lisäisikö luvallinen maalauspaikka myös lähistön töhryjä. Jollei, sellainen voisi toimia.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kaupunkimaantiedettä

Aiheita: Eiranranta vs Ruoholahti. Lähiöfontti.

Levyltä illan iloksi Kaasua, komisario Palmu. Mecklun ja Perhonkadun kulma on liki 50 vuodessa muuttunut yllättävän vähän. Kännissäajokohtauksessa ihan kuin taustalla Malminkadun kulmatalo rantaradan kupeella ja perätikö HS:n vastikään muistelema kaasukello.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Linkkaus

En ollut tiennytkään, että Simpsoneissa on viitattu yhteen valokuvasuosikkiini.

lauantai 13. syyskuuta 2008