perjantai 25. syyskuuta 2020

Intiaanikesä tai jotain


Syyskuun loppu mutta yhtäkkiä pari päivää ilma leppeän pehmeää ja lämpötilat kaksissakymmenissä. Outoa ja miellyttävää.

Kertaalleen kaappiin pakatut shortsit taas ylle. 

Sateen jälkeisen kadun tuoksusta outoja takautumia 70-luvulta ja Hesperian puistosta, jota nykyisin Taivallahden leikkipuistoksi kutsutaan.

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Alitajunnan aikakone

Pidin ensi ajatuksina, mutta sitten tajusin näkeväni unta. Ja millaista.

Ehkä olin 15, ehkä enemmän, mutta talvi kuitenkin ja minä yksin Väiskin yläkaukalossa sileällä jäällä. Ja ajattelin, että haluan nauttia tästä unesta ja tuntea kaiken, koska kaikki oli niin elävän todentuntuista. Kehon tuntemukset kaarrellessani vauhdissa, terien rahina pakkasjäätä vasten, punainen Titan-maila käsissä, jopa se reikä vanhojen Koho-lätkähanskojeni kämmennahassa.

Ja kiekon tuntu mailassa, kun se lähti lapaa pitkin kierittäen saattamalla kevyesti yläkulmaan tai rystyltä kolahtaen yläputkeen. Ja yllä Töölön talvisen musta pakkastaivas.

Ja samalla kaiken yllä jonkinlainen triste, kai, koska kaverit eivät olleet mukana. Eivätkä enää olemassakaan, aistin ehkä.

Mutta joka pystyisi myymään tuollaisia kokemuksia, tienaisi ziljardeja.

tiistai 15. syyskuuta 2020

Ei elämästä selviä hengissä


Sosiaalisen median virroissa tuttujen nimien postauksissa lisää muistutuksia elämän lyhyydestä, kun  yksi odottaa shokissa lopullista tietoa syöpädiagnoosinsa kohtalokkuudesta ja vuorokauden sisällä kaksi kertonut sairaalareissuista jonkin sortin aivoinfarktien pysäyttäminä.

Toki mitä pidemmälle aikajanalla edetään, sitä varmemmin kuolemisen todennäköisyys saavuttaa tason varma. Kysymys on vain, milloin ja  miten.

Oli kevättä 40 vuotta sitten, kun otsikon viittaamaa kappaletta C-kasetilta ahkerimmin kunneltiin. 

torstai 3. syyskuuta 2020

Mistä puhumme, kun puhumme politiikan kuulumisesta urheiluun?

Nyt kovasti puhuttava "Kuuluuko politiikka urheiluun" on turhan epämääräinen kysymys ollakseen mielekäs. 

Miten olisi vaikka jako
1) Urheilijan oikeus / velvollisuus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?
2) Urheilujohtajan / -organisaation oikeus / velvollisuus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?
3) Oikeus / velvollisuus boikotoida urheilutapahtumaa?
4) Urheilutapahtumat yhteiskunnallisten kannanottojen paikkoina: mahdollisuudet ja uhat?
5) Mikä on "politiikkaa"? Rajanveto vaikkapa ihmisoikeuskysymyksiin?


Petteri Sihvosen mielenkiintoista kolumnia aiheesta tuntuu ainakin Facebookissa tyrmätyn yksioikoistavalla ajatuksella, että hän vain haluaisi urheilun sulkevan silmänsä yhteiskunnallisilta kysymyksiltä. Mielestäni kuitenkin Sihvosen ennenkin muistuttama pointti avautuvasta Pandoran lippaasta on sekin relevantti. 

Jotkut tuntuvat hiukan naiivin oloisesti ajattelevan, että urheilun avaaminen laajemmin politiikalle merkitsisi vain kivoja urheilijoita nostamassa esiin oikeita asioita kuten ilmastonmuutoksen, rasismin ja Trumpin vastustamista. Yhteiskunnallisiin asioihin vain tuppaa liittymään monenlaisia ihmisten ja ihmisryhmien välisiä ristiriitoja, joista suurin osa ei ole mustavalkoisia.

Kärjistetyn esimerkin tulevaisuuden kisoissa ottaa tuolla aitajuoksija vastaan mitaliaan nyrkki uhmakkaasti pystyssä, koska Black Lives Matter ja suomalaisella hyppääjällä on kivasti suvaitsevaisuudesta muistuttava sateenkaarihikinauha. Katsomossa tuolla muistuttavat armenialaiset fanit vuoden 1915 kansanmurhasta, ja puheita semmoisesta provokaationa pitävät Turkin kannattajat ovat juuri hyökkäämässä heidän kimppuunsa. Eteläkaarteessa halutaan maahanmuuttajia ulos Suomesta, ja keihäänheittopaikalla vaatii kivuliaan avioeron läpikäynyt suomalainen istumalakollaan lakimuutosta isien oikeuksien parantamiseksi. Itäkatsomossa selvitellään Lähi-idän pakolaiskysymystä, ja maraton on keskeytetty ilmastoaktivistien suljettua reitin.

Toisaalla valmistelee joku radikaalia ehdotusta kisoiksi, joissa yhteiskunnalliset kiistakysymykset jätettäisiin urheilemisen ajaksi ulkopuolelle.