keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Korruptiota ja mudan makua

Pääjohtaja maksatti kampaamolaskunsa ja autopesunsa veronmaksajilla. Päätoimittajat suojelivat ahdistelusta epäiltyä saunakaveripoliitikkoaan. Vartija kavalsi vankien rahat. Poliisit kännäsivät työaikana. Miljonääri raiskaili. Tuttu tullimies ei ollut huomaavinaan kiellettyä lastia.

Iän karttuessa alkaa ihmetellä, kuinka sinisilmäinen ja luottavainen sitä joskus onkaan ollut. Sittemmin uutisia ja erinäisiä muistelmia lukiessa usko vuosi vuodelta karissut.

Valta selvästikin turmelee, ja tilaisuuden tullen ihminen kahmii itselleen rahaa, muita etuja etuja, seksiä, hänelle kuulumatonta lisävaltaa. Ja varmaan useimmissa tapauksissa oppii uskottelemaan itselleen ansaitsevansa sen kaiken, koska onhan hän tehnyt kovasti töitä tai ainakin koska on hän, erityinen.

Varmaan vain hyväksyttävä, että ihminen on itsekäs, ahne ja laiska. Ja toimittava sen mukaan.

Luottamus hyvä, kontrolli parempi, muistutti oliko se sitten Feliks Dzeržinski vai kenen suuhun lause milloinkin onkaan laitettu.

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Prosessoitavana

Jätkäsaaren pitkän entisen tavaramakasiinin oikean oven erotti kahdesta sen edessä päivystäneestä huomioliivisestä naisihmisestä. Varmaan liian aikaista mennä sisään kun aikani on vasta kymmentä yli, kursailin. Menkää vaan, voi päästä aikaisemminkin jos siellä on vapaata, rohkaistiin.

Riskiryhmää vai iän puolesta, kysyi oven sisäpuolella päivystänyt kolmikko. Sitten tuolle puolelle odottamaan. Ja sitten tänne, saapui neitonen ilmoittamaan saatuani vasta takalistoni penkkiin, ja johdatti yhteen valtavan tilan kymmenistä looseista. 

Henkilötodistus, olisiko mieluummin Kela-korttia kun siinä on viivakoodi, piip. Oletteko sairastanut koronan, onko oireita, oikea- vai vasenkätinen, hiha ylös.

Just a little pin prick, lauloi joskus Pink Floyd.

Ja sitten 15 minuutiksi tuonne puolelle.

Ja millainen on olo, hyvä, ja sitten ulos.

Kahden kuukauden päästä sitten taas.