Maalissunnuntai

Taivallahden jääraja oli tänään Meritallin kohdalla. Aavalla lipuivat jo kajakit, neljä kappaletta kaikkiaan.

Sohjomeri minigolfin ja rannan välissä.

Taivalsaaren takalaidalla pitkäkorvainen loikki rannan kivikosta verkkoaidan alle ja veneiden sekaan vihreän pressun suojiin. Kalutut puskien alaosat. Papanoita.

Ajoradat ja jalkakäytävät kuivat tai märät, vierempänä vielä tummuneet kinokset.

Päälehti

Löysin aamun Hesarista ainakin kaksi sivua, joilla ei kirjoitettu ministerin tekstiviesteistä. Voi olla, että niissä oli pelkkiä ilmoituksia.

Merkillistähän ministerin touhuilu on, mutta Lasitalossa totisesti tuntuu päätetyn että nyt se jätkä lähtee.

Helsingin Sanomista tänään myös Outoa Taigaa.

Sinne ja takaisin

Meno

Pendolino oli täydehkö, viereisellä raiteella Tampereella jo odottanut pikajuna ei niinkään. Mutta sinisen vaunun iso ikkuna huokui kylmää. Ulkona terävätorninen kirkko.

Keijo Korhosen Sattumakorpraali, sujuvasti soljuvaa tekstiä, meheviä anekdootteja kotimaisista ja vieraista diplomaateista. Selväksi tuli, että maailma pyöri siihen aikaan Kekkosen ympärillä. Lopun jankkaus EU:sta ja muista salaliitoista totta tai ei muttei tekstinä samaa tasoa. Kirjan loputtua vaihdoin podcasteihin. Tulenkantajat. Elvi Sinervon haastattelu 70-luvulta. Loka Laitinen, Matti Rimpelä ja se saarijärveläinen lääkäri Enbuskessa puhumassa keski-ikäisistä miehistä.

Matkakeskuksen Hesestä nopea kanapatonki ennen kuin bussi lipui laituriin. Taulumäen kirkko.

Olo

Tenavien kaikki asiat. Sauna. Loputon lumipyry. Kolapartio, vieressä Valtra ja bobcat tietä aukaisemassa. Ja sitten lisää. Penkassa puolireiteen lunta. Kälylässä takan lämpö. Teemalta dokumentti James Nachtweysta. Ilmeetön, vaikeneva sankarihahmo. Ammattimies, kai. Räiskäleitä, mustikka-herukkahilloa. Valtakunta sujuvasta mobiilidatasta.

Paluu

Sivutie perunapelloksi pakkautunutta lunta. Nelostiellä suola-autoja. Mäki, jossa rekan perävaunu paperirullineen kerran lähti luisuun. Tikkakosken taivaalla Vinkako, siivenpäät punaiset ja kokarditunnukset. Kiitotiellä kohta sama tai samanmoinen. Suksibokseja pohjoiseen. Ajokulttuuria ja ei, eräillä. Pissapojan varoitusvalo. Salpausselän jälkeen selkeämpää, etelässä kuivaakin asvalttia. Jee, Helsinki, pikkulikka innostui. Spårahallien jälkeen ensimmäiset liikennevalot. Kirkas sininen taivas, auringon lämpö tuulilasinkin läpi. Täällä on tuiskuttanut, kertoivat kasat samalla solisten jo viemäreihin.

Kaupasta starttieineet. Kulmalta pahvilaatikoissa Opera Specialit koko kohortille.

Peliin.

Kuvia sanoja

En tiedä, onko Stardom hyvä elokuva, mutta ainakin tulva mielenkiintoisia kuvia valoineen ja väreineen ja ilmankin ja sommitteluineen. Harmi, että huomasin ja tallensin vasta matkalta.

Pitää antaa vaikutelmien asettua muutaman päivän ennen kuin osaa sanoa, menikö illan Classic - Erä -trilleri suurten pelien joukkoon. Nyt tuntuu, että ainakin lähelle. Voi kuitenkin olla, että ennakkosuosikin voitto vie terän.

Kun itselle sattuu taajaan näpihäiriä, on lohtuisaa huomata, että paremmissakin piireissä.

Lumituiskuinen Aleksi

Iltaöinen Helsinki. Autio Aleksanterinkatu, jonka lumiselle asvaltille taivas tuiskutti aina vain lisää.

Sisältä löytyi ihmisiä ja vapaa pöytä. Broileria vuohenjuustolla, riisiä, olut.

Maailmaa parannettiin vielä traktorien lomassa kunnes tuoleja alettiin nostella pöydille, kuvaannollisesti.

Denise Bellon kiersi loppukesästä 1939 kuvaamassa Suomea ja suomalaisia. YLE Teema kertoi.

Päivän rinnastukset

Vierityspalkki muistaa Janne Toivoniemen todenneen, että blogit ovat aikamme punkkia.

Jostain syystä luonnehdinta lämmittää kovasti.

Tillman taas sanoo, että mielipidetiedustelu on kuin huutaisi kansalle: Jeesus vai Barabbas?

Paavo Lipponen ja yhdeksän nazgulia

Muut 7A:n matkustajat tuskin olisivat arvanneet, mitä kuulokkeistani tulvii. Emerituspuhemies Paavo Lipposta.

Tämähän on sama teksti, josta juuri luin skrubusta, totesin yllättyneenä.

Olihan se toki kun Lipponen totesi lehtien olevan ekologisestikin sähköä ahmivia tietokoneita parempia. Ja ettei enää halua koskea lehtien nettiversioihin. Ja hallitus pääsee hääräämään kaikkea katalaa lehtien keskittyessä pintajulkisuuteen.

Arvoisien sanomalehtimiesten ja -naisten hymähdessä nykyajan mediahaihatuksille saattoi kuunnellessa hyvin kuvitella salin sikarinsavun ja hännystakit ja silinterihatut ja kävelykepit ja konduktööripulisongit.

Mutta asiaakin. Minustakin lehti on hyvä käyttöliittymä. Eikä radio tappanut lehtiä eikä televisio radiota eikä netti televisiota. Ainakaan vielä. Täydentävät toisiaan.

Ja kyllähän lehdissä riittää surkeita juttuja ja kirjoittajan kuva tuntuu monesti olevan tärkeämpi kuin jutun kasaaminen huolella. Eri asia on, liittyykö se mitenkään blogeihin.

Kotona ehdin parahiksi näkemään Urheilukanavalta huipennuksen Kalevan areenalta: trilleriksi meni.

Nyt Nelosella pyörivää Tarua sormusten herrasta en olekaan ennen nähnyt. Etenkin kiinnosti nähdä, miten nazgulit oli toteutettu. Ei huonosti. Mutta miten balrog?

Mämmiäpä nyt. Maidolla.

Arvotaan aamun vuodenaika

Asvaltilla tomusokerilunta, hennot hiutaleet leijasivat taivaalta, aurinko kurkki pilvien lomasta.

Mustamaija kurvasi vilkut päällä Autotalon eteen, siihen polvillaankerjääjän vakiokulmalle. Eri asioita.

Leppäsuon Essolla kaksi poliisipartiota aamukahvilla. Ovenpielen aukioloaikalappu puoliksi pois hiutunut.

Talvisilla välitunneilla heiteltiin kilpaa lumipalloja korkealle Arkadian Yhteislyseon seinään. Nyt kolisteli kaivuri kuopaksi pihaa ja sisällä tärytti pora.

U-96 ja U-977

Das Boot on tehty 1981, mutta näin sen ensi kertaa.

Taustana on Lothar-Günther Buchheimin kirja, mutta paljon samaa on, tietenkin, myös Heinz Schaefferin muistelmissa ja U-977:n vaiheissa. Ahtaus, kosteus, kylmyys, puolipilaantunut ruoka, kylkiä moukaroivat syvyyspommien paineaallot, äänimaailma. Atlantin myrskyt. Kun uusi vahti nousee torniin eikä löydä sieltä ketään: aallot ovat vieneet tähystäjät.

Elokuvista en paljoa ymmärrä, mutta Das Bootissa rytmin merkityksen kyllä tajuaa. Valmistelut, loputon odotus ja pitkäveteisyys monotonisten päivien seuratessa toisiaan, sitten yhtäkkiä tieto saattueesta: toiminta ja takaa-ajon kiihko.

Aina kiinnostava johtajuus niin elokuvassa kuin ensimmäisen sukellusveneensä komentoonsa 23-vuotiaana (!) saaneella Schaefferillakin. Päällikön sulkeutuneet kasvot ja muiden salavihkaiset kysyvät katseet. Mitä päällikkö miettii, mitä päättää? Yhdellä miehellä kaikki valta mutta myös vastuu aluksen ja koko miehistön kohtalosta.

Laivanpäällikkö ei voi hetkeksikään olla pois miehistön näkyvistä; miehet näkevät, kuinka usein alusvaatteet vaihdetaan ja näkevät kaikki inhimilliset heikkoudet. He tietävät, kuinka kauan päällikkö nukkuu, kuorsaako tämä, kuinka usein hän peseytyy; he tuntevat tämän tarkemmin kuin oman veljensä. Ollaan toveri ja kuitenkin on samalla oltava esimies; ei ole mitään mukisemista, käskyt on suoritettava viipymättä. Esimiehen johtajaominaisuudet joutuvat koetteelle. Mahtipontisuus osoittautuu pian tehottomaksi.

Heinz Schaeffer: U-977 66 vuorokautta veden alla (suomentanut Martti Santavuori)

Schaeffer punnitaan vielä kesällä 1945 kolmen kuukauden purjehduksella Argentiinaan kun takana on kaksi kuukautta veden alla ilman raitista ilma tai päivänvaloa. Kotona Saksa on lakannut olemasta, kurjuudessaan miehistö alkaa kyseenalaistaa päällikön käskyvallan. Kertomansa mukaan Schaeffer pukeutuu univormuunsa, laittaa päällikön valkoisen lakin päähänsä ja pitää miehille puhuttelun: se toimii. Kuri terästyy, alus puunataan ja käskyjä totellaan taas tinkimättä. Ilman lupaa suklaata ottanutta miestä ja pistoolin piilottanutta radistia rankaistaan.

Das Bootissa käy minuutti minuutilta selvemmäksi, kuinka maailma pistää parastaan touhussa, joka ei ole kuin totaalista järjettömyyttä. Tai kuten Janne Rosenqvist on Film-o-holiciin kirjoittanut:

Ohjaaja Petersen ei ole sodanvastaisuuden saarnaaja, vaan hänen elokuvassaan vahva kannanotto sodan turhuudesta tuodaan esiin vaivihkaa tapahtumien ja henkilöhahmoihin liittyvän väkevän inhimillisyyden kautta.

Elokuvan mittaan mietin, miten tuollaisen tarinan voi lopettaa. Se selvisi. Juuri noin. Tyly loppu oli piste iin päälle.

Niin paljon mielenkiintoista

Kamera ja kynä: Miksi elokuvantekijä haluaa koulun rahat

uusisuomi.fi: Rynnäkköpuhelin

Tänään oli kevättä ilmassa. Ja iltapalaksi mustikoita pakastimesta.

Jonoon järjesty

Sunnuntain Hesari ei kirjoittanut blogeista tarpeeksi arvostavasti. Ehkä tämän väsymyksen vuoksi en enää muista, miksi siitä pitikään loukkaantua.

Linkitetään kumminkin.

Kari Haakana kokoaa.

Ja Merten tuo lisäarvoa laajentamalla, että

Alan kyllä hieman huolestumaan siitä, että jos pitää mainita valtamedian (joka nyt tuntuu olevan yhtä kuin Hesari, terveisiä vaan niille muille lehdyköille, olis kiva jos voisi sanoa toisin) sanoneen jotain näkemyksellistä intterwepistä, voi tällä hetkellä laittaa rahansa likoon siitä että asialla on joku noin kolmesta toimittajasta. Tai jos kansanedustuslaitoksen, niin arvaus on vielä helpompi, siellä tuntuu olevan tasan yksi nimi joka nousee esille.

Pelottavaa.

Ennen Pukinmäkeä räntäsade yltyi

Omien eväiden nauttiminen on ehdottomasti kielletty, kuski kuulutti Sokoksen tienoilla. Römeät äänet spåran takaosasta mörähtelivät myöntävästi. Kaarteessa taas jo avautuvan tölkin sihahdus. Eläinmuseon pysäkillä ohjaamon ovi kalahti ja kuski asteli käytävää takaosaan vetäen samalla työhanskoja käteensä. Muutamien ulostuloehdotusten ja vittuilet sä -kysymysten jälkeen kolmikko laskeutui pysäkille jatkamaan juhlia.

Epäilemättä joidenkin mielestä kuskin toiminta on osoitus yhteiskunnan asenteiden kovenemisesta, voisi tapailla tommipommimaisesti.

Tänään muistutus, että kannattaisi ottaa mukaan edes yksi muistikortti jos aikoo kuvata. Siis tien yli ja seuraavalla paluusuuntaan. Ensimmäinen paikka Malmilla oli kiinni, toisessa ei ollut mutta kolmannessa kyllä. Vaikka ovenpielen sulkemisajasta jo kolme varttia.

Instant-nuha.

Pari piirua asiajournalismin suuntaan

Olisipa hienoa, jos suomalainen valtamedia taistelisi sananvapauden puolesta kertoakseen kansalle vaikka virkarikoksista tai väärinkäytöksistä tai internetsensuurin uhasta.

Mutta että siitä, vonkaako joku poliitikko pesää ja keneltä ja missä. Ainakaan niin kauan kuin sitä vongattavaa ei tosissaan epäillä kansalliselle turvallisuudelle vaaralliseksi. Tai vastineeksi ei luvata virkaa tai taideteoksen ostoa valtion rahoilla.

Tekopyhä, tekopyhempi, päätoimittaja.

Ajoittain outoja mölähtelevän HS-raadin äännähdyksistä löytyy ajatuksiakin.

Tirkistely on journalismin rappiota ja politiikan viihteellistyminen sahaa median omaa oksaa, arvioi ohjaaja Atro Kahiluoto. Hänen mielestään sananvapautta ei tarvita, jos ihmissuhdeviihde vie mennessään vakavasti otettavan politiikan ja demokratian.

HS 14.3.08

Kiskojen kolke

Juuso Hyvärinen nousi junasta ja myöhemmin päivällä junaan. Samaan junaan.

Kokoonpanolinja löysi neljännesvuosisadan takaisia lähiliikenteen asemia.

HelMet

Pitkästä aikaa kirjastossa.

Antoivat uuden kortin ja neuvoivat miten päin se laitetaan lukijaan. Itsepalvelulainaus.

Ei ole enää kortteja takakannen taskussa eikä sitä elektronimikroskooppia, joka sanoi tja-dunk.

Kuulemma netin kauttakin voi tehdä jotain.

Pikku-ukolle laivoja ja muuta tekniikkaa, itselle Sanoma Oy:läistä mediahistoriaa.

Anttila tyhjentää keskusvarastoa. Autoin tekemään tilaa DVD-hyllyyn. Usual suspects, Das Boot ja Rififi.

Tonnikalatahna on hyvää. Limettiä ja pippuria.

Samaan aikaan toisaalla

Photoshop disasters (via Peter Forsgård)
GF: Heittovarjo
Veloena: Eläkejärjestelmän kafkamaisuus
Middlebeercommando-blog: Epärehellisyyttä
Sedis: Tekstiviestit
Kasa: Tappava ase (naistutkimusta osa 13)
PopuLAARI: Siipien sankarit

Keväinen utu

Eilen harmaa ja kura kuivui iltaa kohden pölyksi. Tänään utuinen lämpöinen keväinen aamu.

Leppäsuon kuopasta tökötti nosturi taivaaseen, ambulanssi ulvotti Mecklua pohjoiseen. Kasi kolisteli Marian pysäkille Ruoholahdesta päin.

Hautiksen muurin kupeessa kaksi vanhaa Meseä. Lapinlahdella sorsat kuljeskelivat jäällä. Hautiksen takana kaksi onkimiestä, lukuisin vavoin. Ourien tuntumassa traktori kolisteli lakaisintaan tyhjäksi kasan päälle.

Hietsussa rantahiekka jäälevyin laatoitettu, Espoon toimistotalot häämöttivät udun seasta. Taivallahti ummessa paitsi ihan rannat.

Väiskin hiekkalakeudella lumiukon jäännökset, talven viimeisetkö.

Paul Simononin hammas

The Clash - Westway to the world. Uusinnan muistin jo Teemalta tallentaa.

Jotain outoa karismaa joukkiossa oli, muutakin kuin että London calling on ehkä maailman paras levy. Muu perehtyminenhän jäi jo silloin vajavaiseksi, edes Sandinistaa ei enää tullut ostettua.

Vanhemmat iskivät, pikemminkin: Capital radio one ja I fought the law ja siihen suuntaan. Black market Clash, sehän se oudonkokoinen oli.

Illalla Tuhat sanaa -podcasteja ja sellaista.

Soljuva sunnuntai

Hyvä hidas aamu, kahvit, lehdet.

Spagetin, jauhelihakastikkeen ja valkosipulipatongin painikkeeksi Lammin Sahdin katajanmarjaista Käki-olutta. Yllättävänkin hyvää.

Kaksi gigaa kuvia pelinaisista. Ennen kuin 109, kurvasi pysäkille 195. Helsinkiin sekin meni muttei Länsiväylää eikä Kamppiin.

Yhden tähden hotelli. Fitz.

Ensi turnaus

Aikainen herätys. Ohiajava taksi tööttäsi samalla hetkellä kun astuttiin ulko-ovesta aamuun. Tutut kasvot ratin ääressä.

Joka pelissä kuokkaan hämäläisnumeroin, mutta turha väittää, etteikö pikku-ukon onetimer alakulmaan olisi sykähdyttänyt.

Aihepiiristä tuntuu /mek vuosien varrella jo kirjoittaneen kaiken sanomisen arvoisen.

Vakavaa ja ei

Näyttäviä mainoskuvia: Pixelpasta

HS-raadin herättämät tunnot: Ihmelapsen viimeiset hetket ja Kehäpyyhe

Ostin Peter Forsgårdin vihjaaman GEO-lehden esittelynumeron eurolla. En katunut mutten tilannutkaan.

Helpommin lähestyttävissä

Jani Sourander pohtii kuvien käyttöä blogeissa.

Innolla odotan, milloin lehdet antavat lehtikuvaajille blogikuvaa varten tehtävänantoja. Tai milloin valokuvaajat blogaavat uutisartikkelista pois jääneitä kuvia ja ilmaisevat oman näkemyksensä aiheesta? Onko blogi se, joka mahdollistaa toimittajien ja valokuvaajien brändäämisen?

Juuri oli puhetta geysireistä

Juha Ylitalo tarjoilee taas yhden komean kuvan.

Kiireenkin keskellä

Mennään linkeillä:

Ihmelapsen viimeiset hetket: Terveisiä kiertoradalta
SchizoBlog: Päivän se kortti
Jyrki J. Kasvi: Gee, wow, huh

Valkoinen turkki

Jos yrittää jahdata yhtä aikaa montaa jänistä, ei saa kiinni yhtäkään, sanoi itäinen viisas. Jos yrittää katsoa ja kuvata ja videoida ja kuvata eikun sittenkin toisella objektiivilla eikun sittenkin sillä ekalla eikun kolmannella, ei synny mitään kunnollista. Ainakaan aina.

Kun istuu bussissa kotimatkalla ja Mäkelänkatu katoaa lumituiskuun, tulee kuunnella Ultra Brata.

Menomatkalla ajan kanssa vielä uudelleen podcasteja käsittelevää podcastia. Herätti ajatuksia. Jotka pian ovat taas jo tiessään.

Empire State Buildingin yllä

Moni hieno kuva jäisi minulta ottamatta, mutta kaikkein varmimmin tuo.

Joe McNally, jonka blogi.

Eurooppa 1945-1955

Yhtäkkiä valkoinen kaupunki, kuin ähätellen.

Anturan alla narisi. Kädessä oudon kevyt lumppari tömähti liikennemerkkiin jättäen valkoisen osuman. Hautiksen suoralla kukkakauppias pakkaili loppuja pakettiautoon.

Leppäsuon laidalla kaksi ukkoa roikkui aidalla, kaksi maassa. Mersumainoslakanaa näyttivät nykivän.

Kaupan telineessä RAW-lehti, nyttemmin Photo RAW. Kaltoinkohdeltua Afrikkaa ja väärinymmärrettyä nuorisoa, tärkeitä asioita epäilemättä. Ja muuten vain Mongoliaa. Kiintoisat Caj Bremer ja Martti Brandt, heistä olisi enemmänkin. Epäilemättä onkin.

Kuukausiliitteessä Mauno Koivistosta Brittein saarilla 1950. Ei Koivisto niinkään, mutta sodanjälkeinen Eurooppa. Ei kai Malmberg taas. Ja päälle komeat kuvat ammoisesta arjesta.

Tässäkin kaupungissa on miljoona tarinaa.

Viiden sormen alennus

33100 Jocka: Paitsio.com juttuvarkaissa

Mielenkiintoinen keskustelu

Tuhat sanaa: Kotimaisessa podcast-sisällöntarjonnassa petraamista

Myönteisiä kokemuksia

Rengasliikkeen mainoksessa kerrottiin ruuhkautunut puhelinnumero, mutta paikan päällä sesonki oli ohi. Nelikko keskeytti lehtien selailun ja siirtyi ripeästi hallin puolelle asentamaan ja tasapainottamaan kaksi Hakkapeliittaa.

Aleksis Kiven katu ja Teollisuuskatu ovat kuoppainen työmaa. A-katsastuksen portti löytyi lopulta jälkimmäisen puolelta. Sinihaalarinen haki pihalta, tutki kohteet ja tuli ojentamaan paperit ennen kuin ehdin selata iltapäivälehden loppuun.

Vähitellen sähköpostit alkoivat taas tihkua ja suma purkautua. Joukossa vastaus tiedusteluuni kalustoesittelyn aikataulusta. Yliluutnantti kertoi aikataulun aikaistuneen liikennejärjestelyjen vuoksi, pahoitteli vuolaasti, lupasi lähettää materiaalia ja järjestää vaikka yksityisesittelyn jos ja kun Parolannummen suuntaan satumme.

Olin kuullutkin, että Puolustusvoimat osaa olla tiedotusasioissa aika etevä. Tosin en maanpuolustushenkisenä konservatiivina liene asiakkaista haastavin.