tiistai 22. huhtikuuta 2008

Unelmia maisemista

Mitä lie se kaikki, mikä I.K.Inhan Unelmassa maisemasta kiehtoo? Hienot kuvat, tietysti, mutta yhtä lailla tai ehkä enemmänkin se kurkistus menneeseen.

Oli sitten 30-luvun Pariisi, 40-luvun New York, 60-luvun Helsinkipisavuori tai sadan vuoden takainen Karjala, nykykuvassa ei voi koskaan olla samaa taikaa.

Epämääräinen nostalgia, lapsuuden kesät maalla. Inha kuvasi Pisavuorella, minä tenavana soutelin järvellä, pisarat putoilivat airoista vedenpintaan ja Pisa häämötti horisontissa utuisen sinisenä.

En keksi, ketä Uhtuan kaunis Toarie muistuttaa. Ehkä sillä ei ole väliäkään. On kirjoitettu:

Tämän neidon elämäntarina olisi vielä löydettävissä. Ehkä se on kirjattukin, mutta en oikein usko siihen, enkä olisi siitä kovin kiinnostunutkaan. Luultavasti hän nai jonkun naapurikylän "Iivana Teppoisen", synnytti tälle seitsemän lasta, ja ehti vielä kokea Stalinin suomalaisvainot ja lastensa tai lastenlastensa "katoamisen".

I.K.Inhan häikäisevän kaunis kuva kertoo minulle kuitenkin keväästä tai kesästä, joka ei koskaan lopu - niinkuin ei koskaan lopu Nausikaan, Ifigeneian tai Khloën ikuinen kreikkalainen muinaiskesä, eikä myöskään se kesä, joka loputtomasti vallitsi omien lapsuus- ja nuoruusmuistojeni aikaan.

Ei kommentteja: