tiistai 19. elokuuta 2008

Eilen

1868

Junan pillin vihellykset kantautuivat Marian mäelle asti.

Ruoholahden risteyksessä piti tähyillä hetki ennen kuin raidat erottuivat konttipinojen seasta. Järjestely jatkui. Samassa pakokaasupilvi paljasti kohoavat kierrokset, ja kohta kellot alkoivat kalkattaa.

Kolme kiireistä ruutua, konttivaunut kolkuttelivat kuiluun kohti Rautatieasemaa ja Pasilaa.

Autio Hietalahden tori. Tehtaankatu, taivaisiin yltävä kirkontorni. Tihkusateen kiillottama Freda.

Tennispalatsin takana läikkyvät siniset valot. Pelti rämähti asvalttiin, mutta heittikö konstaapeli tosiaan rekisterikilven maahan.

Ovikello soi, naapuri ojensi kulhollisen kantarelleja. Paistinpannulle sipulin kanssa ja paahtoleivälle. Omenamehua.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mäki haluun tollasen naapurin

Mika kirjoitti...

Jotkut antavat ymmärtää, että sellaisia olisi vain idyllisellä maaseudulla. Nurmijärvellä vaikka.