Pieni repullinen kirjastosta

Sunnuntai

Seiskakakkosen kuljettaja odotti vaikeasti liikkuvan vanhuksen pääsevän istumaan ennen kuin lähti liikkeelle.

Urheilukeskuksen pysäkillä bussista bussiin ja kamerareppu istuimelle.

Tunti poikineen sumuisen lumista maantietä. Kuulokkeissa ensin Enäkoski sanattomasta viestinnästä ja sitten Kyröskoskelle saakka Hessun kahvila #119. Parkanossa Hese-ateria.

Seinäjoella yhtä kevättalvista kuin meilläkin päin. Kuvia ei tällä kertaa kummempia, mutta jännitystä koko rahan edestä. Ammoinen päätoimittajakin, vuosikymmenen jälkeen. Lopuksi karjalanpiirakka munavoilla ja mehua.

Tien päältä teksti maailmalle ja verkkoon, mutta kuviin asti ei vanhan läppärin akku enää jaksanut.

Tapanila klo 00.10 ja 72 kaarsi matkaan nenän edestä, joten 25 minuutin odotus. Rautatientori 01.05 ja taksien houkuttavat keltaiset kyltit. Kävellen säästi kympin ja Honey B & T-Bones kuulokkeissa antoi voimia. Kotona 01.20 ja kuvia viilaamaan.

Herätys 07.15.

Pääsiäissää

Märkää lunta puski iltaan asti, ja muun muassa tältä se näytti.

Synttäreillä kahvia, kakkua ja nostalgiamaistiaisiksi teinivuosien numeroa 015. Puheenaiheina muun muassa aamuharjoitukset, kätisyydet, alivoimaryhmitys ja sen murtaminen alueellisella ylivoimalla sekä valmentajatyypit.

Keskustassa hanki oli jo pehmennyt sohjoksi. Kotona ilmeni Suomen voittaneen Walesin.

Tänään sammuttelivat kuulemma valoja. Minä en mutta olen se, joka päivittäin kiertää huoneita sammuttelemassa turhia.

Lauantaina kahvin jälkeen

Lunta mättää. Talvi viipyilee.

Asiaan enemmälti perehtymättä on spontaani reaktio tekstiviesti"kohuihin" Kiilablogin linjoilla.

Torstailainaus

Entinen herrasmies:

Tuli mieleen, mitä jos blogit ja internetin keskustelupalstat olisivat olleet olemassa jo Kekkosen ja neuvostoystävyyden aikaan? Olisiko toisinajattelu tullut esiin? Miten valtamedia ja muu valtaeliitti olisi suhtautunut asiaa?

Kun sattumoisin juuri aamulla mietin, olisiko vaikkapa talvisodan henkeä tai konsensusta voinut syntyä nykymuotoisen mediakentän olemassaollessa.

Kellon kiihtyvä tikitys

En enää muista, kiinnitinkö sanoihin nuorena sen enempää huomiota. Tuskin. Nyt ne tuntuvat kuvaavan täydellisesti tunnetta, joka aina joskus pyrkii pintaan.

Tired of lying in the sunshine staying home to watch the rain
You are young and life is long and there is time to kill today
And then one day you find ten years have got behind you
No one told you when to run, you missed the starting gun

And you run and you run to catch up with the sun, but its sinking
And racing around to come up behind you again
The sun is the same in the relative way, but youre older
Shorter of breath and one day closer to death

Every year is getting shorter, never seem to find the time
Plans that either come to naught or half a page of scribbled lines
Hanging on in quiet desperation is the English way
The time is gone, the song is over, thought I'd something more to say

Pink Floyd: Time

Iltapäivällä

Visa Kopu: Halutaan: täydellinen mikrobloggausalusta

Seth Godin: The pillars of social media site success

Veloenan Arkistojen aarteita -kuvat

Kuvankäsittelyn taustaksi luureissa Hessun kahvila #118

Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa

Huikaisevan kirkas kevätaurinko. Vaan Lauttasaaren sillan takaa nousi jyhkeitä pilviä.

Lenkkeilijöitä, flaneeraajia. Hietarannan ja Taivalluodon välissä jäällä pyöräilijä, hiihtäjä ja kävelijä.

Neljä kania vilkaisi minuun ja änkesi äkkiä Mestaritallin terassin alle. Yksi jatkoi muina pupuina ruokailua.

Kuulokkeissa vanhoja Tuhat sanaa -podcasteja. Martti Puohiniemi puhui asiaa mutta aavistuksen laveasti. Viestinnän savolaistuminen. Katja Presnal suomalaiseen korvaan myyjä. Amerikkalainen avoimen markkinahenkinen puhetapa vastaan suomalainen jupiseva korva saattoi synnyttää ristiriidan.

Mutta hyvin Tuija Aalto vetää.

Väinämöinen taitaisi olla yhä luistelukunnossa jos olisi jäädytelty.

Kotona Pink Floydin Dark side of the moon soimaan. Ja uudelleen. Ja vielä.

Mikrobloggausalustoihin tutustumista. Jonkinlaista videotakin saa esille vielä YouTubeakin helpommin.

Eiliseen Kauhajoesta ja lehtikuvauksesta unohtui lisätä, että kovasti puhtoisilta journalismin esitaistelijoilta saivat lehdet ja kuvaajat kuulostamaan. Versus otsikot vertaräkääjanolauksia, katso kuvat.

Krasto

Töölöntorin kirkonkellot

Töölön kirkon kellot moikuivat juuri kun kuljettiin kohdalla. Uusi ristikin kimalteli jo paikoillaan.

Varjoissa pakkasta, mutta aurinko kuumotti poskia. Tummimmissa kohdissa jää kadussa lirisi puroiksi ja kimmelsi vetenä.

Bollis vielä hangen peitossa, lämmitetty FIM-kenttä sula kuten koko talven.

Kentän laidalla podcastia Kauhajoen ampumisesta ja lehtikuvauksesta. Mielestäni painoivat tarpeettomasti kännykkäkamerataviksia korostaessaan lehtikuvaajien oikeuksien merkitystä.

Lauantain lainaus

Saksa ja anglosaksit eksyvät edelleen peräämään ”totuutta”, joka on esimerkiksi taloustieteissä hiukan outo päämäärä. Samaa voi sanoa insinööritieteistä ja lainopista, jotka hakevat ratkaisuja – toimivia ratkaisuja.

- Kemppinen

Ilmatilassa

Kun on kiinnostunut junista, laivoista ja lentokoneista, ilma-alusten sijaintien ja kartan yhdistelmä koukuttaa.

Mihin se 21 000 jalassa lentänyt KLM:n 737 Turun viereltä hävisi? Lienee KL1171 Amsterdamista. Mikä ihmeen Interface Operationsin 767 nousi Oslosta, ylitti Pohjanlahden ja jatkoi keskisen Suomen yli itäkoilliseen? Miksi Ruotsista päin tullut Finskin Airbus teki Tampereen yläpuolella kierroksen ja lähtikin Vaasan suuntaan? AY1544 Fuerteventurasta on vasta tuolla Gotlannin ja Saarenmaan välillä tulossa. Jaa, arvioitu saapumisaika onkin vasta 0025.

Jos katselisi välillä laivaliikennettä. Tuolla painelee Jurmonselän alla Silja Serenade 17,2 solmun vauhdilla suuntaan 280 astetta ja määränpäänä Maarianhamina.

Syöksy oikenemassa

YLE Teeman dokumentti Pink Floydin Dark side of the moonin tekemisestä. Että olikin hyvä levy.

Samalla assosiaatio loppuyön taustamusiikista, viimeiset sinnikkäät katosta roikkuvan lampun valossa keittiön pöydän äärellä kun suurin osa on jo nukahtanut tai lähtenyt kotiin. Pöydällä giniä ja roséta kun kaikki parempi on jo juotu.

Itse asiassa sen keittiön ikkuna näkyy tähän, missä nyt istun.

Huonompi lauantai

Ei helpottanut enää iltapäivän kävely. Päättyi mahallaanmakuuseen puistonpenkillä ja laahustamiseen häntä koipien välissä takaisin olohuoneen matolle.

Ainoa asento, jossa ei juuri sattunut, oli mahallaan ylävartalo koholla. Iltayöstä sattui siinäkin. Kahden Buranan ja kahden Panacodin jälkeenkin vain kiemurtelua ja ähkimistä, joka kuulemma kuului makkariin asti.

Jostain laskeutui helpottava horros.

Havahtuminen kun lapset hipsivät aamulla olkkariin ja avasivat TV:n.

Kivut melkein poissa. Varovasti kyljelleen ja toisellekin. Ristiselkää juilii eikä toinen jalka ole ihan voimissaan, mutta josko tämä tästä.

Oloni huononemassa

Selällään, kyljellään, mahallaan, toisella kyljellään, aina vain poltteli. Ylös, nappeja, olkkarin lattialle lukemaan R.V. Jonesia.

Kello oli 4.30.

Jossain vaiheessa olin nukahtanut.

Makoilu vihloo, käveleminen helpottaa.

Stiilipidu

Lienenkö ennen nähnyt virolaista elokuvaa. Unelmien puodista pidin. Totesi hän analyyttisesti.

Napanöyhtää isoilla kirjaimilla

Ruukinmatruuna on testannut, mikä osuu silmiin kai siksi kun itsekin saan näissä aina keploteltua tuon saman kirjainyhdistelmän INTJ.

Vanhoina hyvinä aikoinahan listasivat näitä Blogistanissa ihan joukolla.

Matala profiili

Nöyryys palautuu kun voimistelee vartin saadakseen sukat jalkaan. Housujen kohdalla piti jo pyytää lapset apuun.

Todennäköisesti se ei ole välilevy, lohdutti tohtori.

Viikon sairaslomalapun torjuin kun ei ole kenelle sellaista viedä.

Suomalaiset Skylla ja Kharybdis

Kulkeako keltapunaisten varoituspuomien koristamaa seinänviertä, jonka yllä katonsyrjän lumiliepeet vaanien kurkkivat ja tuoreet valkeat läjät asvaltilla kielivät tuoreista osumista? Vai ajoradan puolella, jossa tummanpuhuva kuralätäkkö odottaa seuraavan auton sihiseviä renkaita hyökyäkseen ylleni?

Kevättalvi Helsingissä.

Kevättalven ihmemaa

Mukava tuisku, vaikka illaksi hiutaleet oli terotettu ja vauhti kasvanut. Lienevätkö talven viimeiset lumet.

Tyylikkäitä turistikuvia kaupungistamme. Method Sulopuisto valtaa alaa.

Näyteikkuna

Perjantai-ilta

Moi pääsetsä jo lähtee ootsä meikannu ja kaikkee, kysyi neitonen kännykältään pysäkillä.

Käyn noiden kanssa vessassa nähdään perillä, yksi rouvasjoukkiosta sanoi matkaa suoraan jatkaville.

Siis Sheikkersiin meinaatsä päästä sinne sisää paljo sinne on koo, kysyi nuorukainen puhelimeltaan kolmosessa.

Minä jäin seuraavalla ja menin kotiin jatkamaan töitä.

Myllikän fillarit

Satamaa

Soi: J.J. Cale: Pack my jack

Keskiviikon lainaus

Lainsäädäntö on kauneimmillaan kun sitä tehdään vastustamaan asioita joita ei täysin ymmärretä, säätämällä asioista joita ei täysin tunneta. Vähän sellaista talvisodan henkeä, että tää kehitys nyt kuulkaa pysähtyy tähän, tästä ei enää peräännytä, ja lopulta huomataan että komentavan upseerin kartta oli ylösalaisin. Perkeles, väärällä puolen Laatokkaa linjassa. Parin vuoden päästä sitten kusi sukassa kumiveneellä takaisin sivistyksen pariin.

Merten: Maailma on erilainen veikkaajan silmin

Maalisilta

Muutama sinnikäs vielä kiekkoili pimeydessä, siinä paremmalla osalla jäätä.

Katuosaston kevätsiivousta. C-Mesen varashälytin heräsi rääkymään kun hinausauto nosti perän ilmaan. Ankara kirskuna ja kellanoranssi kipinäsuihku tiekarhun raapiessa Väinämöisenkadusta jäätä. Pyöräkuormaaja kokosi saalista kauhaan ja nosteli kuorma-auton lavalle. Keltaiset vilkut läikkyivät kaikilla ja kaikkialla.

Hautiksella hiljaisempaa. Sen takana lenkkeilijöitä. Hietarannan horisontissa taivastaidetta.

Kuulokkeissa JJ Calen Troubadour palautti kesään 1981. Travelin' light, Hold on, You got something. Muminabluesia. Viimeiselle pätkälle vielä Turgan trioa ja Average Extreme. Yritin kuvitella siihen mustavalkoista kuvitusta.

TV:ssä Lucy Liu.

Väiskin jäästä paistaa jo hiekka läpi. Apeaa.

Taiviksessa vielä jäämpää.

Aurajoki

Kännykkäkuvauksen uusi aalto

Skrubu sekä: Sulopuisto-koulukunta.

Sen opein(kin) harjoiteltiin viikonloppuna. Lievästi lupaavaa.

Yksilö, yritys ja yhteiskunta

Miten ikinä yhteisöasuminen voi onnistua maatilalla, jossa hommia riittää joka sormelle kaikkina päivinä? Kun ei se tiemmä aina onnistu niissä kaupunkien taiteilijakommuuneissakaan, kun yksi laistaa joka kerta tiskivuorostaan ja toinen käyttää vessapaperit ostamatta uutta tilalle?

Kirsi Haapala: Unelmien vai niiden sortumisen ekokylä (via maalainen)

Kiintoisa teksti ja kommentit, joista halutessaan voi tai ei tehdä yhteiskunnallisiksi kasvavia johtopäätöksiä.

Otsikkoni on tietenkin varastettu edesmenneeltä Hannu Tapani Klamilta ja ammoisesta pääsykoekirjasta.

Hanki Aurajoen rannalla

Navigaattorin kartta ei ilmeisesti tuntenut uutta Turuntietä kun Lohjan jälkeen punainen pallo liiti halki tiettömien taivalten. Tenavat innostuivat tunneleista.

Ohikulkutie ja Impivaaran urheiluhallit. Kunnon pakkanen, mutta aurinko suorastaan kuumotti.

Perillinen halusi nähdä Suomen Joutsenen, mutta häikäisevässä auringossa kylpevältä Aurajoen rannaltahan löytyi kokonainen Forum Marinum. Sigyn, tykkivene Karjala, hinaajat, Estelle. Näyttelysalin pienoismallit, miinat, aseet, VTS, pirtutorpedot. Ihan kuin muistaisin nähneeni tankkeri Pronton elävänä Sköldvikissä joskus 35 vuotta sitten.

Ja Göran Schildtin Daphne. Pikku-ukko kolusi kajuutat, minä sivelin sormillani kaiteen puupintaa.

Ensi kerralla ajan kanssa.

Caribia tuntui pitkästä aikaa sokkeloiselta. Ja pitkä putki painavalta. Ja yksi menestystarina sai päätöksensä, ainakin toistaiseksi.

Pimeä iltaöinen ykköstie. Kotona peiteltiin pienet jatkamaan unia omissa sängyissään.