Meren puolella vielä kesän tuoksut, aurinko kimmelsi tyynessä Lapinlahdessa. Syyskesän koiranulkoiluttajat, uuden elämän aloittaneet ja pitempään harrastaneet lenkkeilijät.Hietarannassa kahlasi lapsia meressä, levä tuoksui. Ehkä jossain vaiheessa totun uuden kahvilan ulkoasuun, mutta nyt se näyttää rannikkotykistön bunkkerilta. Vain aseiden piiput puuttuvat ampuma-aukoista.
Kaksi kajakkia lipui Seurasaarenselälle.
Kuulokkeissa käytiin läpi Turun paikallisradiohistoriaa enemmän rupattelevaan kuin perkaavaan tapaan. Föri nähtiin, tai siis kuultiin, ja Reijo Mäki myös. Ääni ei tulvinutkaan odottamaani kumeaa auktoriteettia.Ovat saaneet rantaraitin valmiiksi Cafe Regatan tienoilla.
Palatessa käännyin katsomaan kun polkupyörän jarrut vongahtivat. Runskilta vastoin kieltomerkkiä vasempaan Tunturikadulle kurvannut auto ei aivan saanut pyöräilijää hengiltä.
5 kommenttia:
Rannikkotykistöllä ei ole bunkkereita vaan tykkiasemia ja niistä ei osoitella piipuilla vaan putkilla.
T. nimim. tarkkana kuin nuori reservin vänrikki
Piru vieköön. Eikö rannoilla ole lainkaan tykkiä keveämmän aseistuksen kiinteitä tuliasemia?
minäkin olin tänään hietaniemen hautausmaalla. eväidensyöntipaikaksi sattui kortteli kolme, linja yksi, kahdestoista hauta.
Eipä niitä juuri taida olla; reilun puolen tusinaa saarta aikanani kolunneena muistan tasan yhden betonisen krh-tuliaseman.
Siinä vaiheessa kun rannikkotykkimies joutuu ottamaan rynkyn kouraansa on sota jo hävitty.
Seison korjattuna. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että koulutuin liikkuvaan sodankäyntiin kaukana merestä. Vaikka olihan meilläkin Lehijärvi.
Lähetä kommentti