lauantai 4. elokuuta 2012

Tarua ja totta

Liza Marklundin Panttivanki oli viikon kirjapettymys. Kulma maihin, joista keskusvalta puuttuu, kiinnosti, mutta tarina ei päässyt vauhtiin. Ja oli paikka miten tiukka tahansa, Annika Bengtzon osaa aina tuntua ihmiseltä, joka kulkee taloudellisen ja henkisen pehmusteen sisällä. Näennäismausteeksi vähän länsimaisen hyvinvoijan syyllisyyttä ja Viisikko-tunnelmaa jatkuvasta syömisestä.

Anne-Riitta Isohellan Suomen-pojat pelasti kirjaviikon kertoessaan virolaisista, joita Hitlerin ja Stalinin valtapeli riepotti. Vientiä oli kummankin maan eläväksi voimaksi, mutta tämä kirja kertoo niistä, jotka liittyivät Suomen armeijaan taistellakseen aikanaan muun muassa Kannaksella kesällä 1944. Aselevon häämöttäessä pääosa palasi Viroon jatkaakseen epätoivoista taistelua maassa, jonka Saksa oli samalla hylkäämässä idästä vyöryvän neuvostoarmeijan edessä. Näkymiä juuri sellaisista vetäytymistaisteluista, joissa vakavasti haavoittuneet jäävät jälkeen makaamaan asettaan hapuillen, tilanteesta selvää ottamaan lähteneet partiot katoavat iäksi ja elämä on vain tässä ja nyt ilman tietoa huomisesta.

Ei voi olla vertaamatta Suomen ja Viron kohtaloita. Viron, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia sen jälkeen kun ilmeni, että länsiliittoutuneita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä rautaesiripun itäpuolen kansoille tapahtui. Suomen-poikien vaihtoehtoina olivat pako Ruotsiin, katoaminen korpiin metsäveljiksi tai "oikeudenkäynnit" ja gulag. Entäpä hän, joka käveli talviyössä Suomenlahden yli Suomeen, niin kuin luuli, turvaan. Ja palautettiin Valpon kuulustelujen jälkeen Neuvostoliittoon.

Niilo Lappalaisen Vaarallisilla teillä ja syksyllä 1944 Saksaan SS-miehiksi lähteneet sotilaspojat. Kiintoisinta antia kuvaukset kevään 1945 Saksasta. Sekoitus sekavuutta, Kolmannen Valtakunnan viimeisiä vaiheita ja yltäkylläisyyttä, kun muonavarastojen antimia jaetaan sotilaille. Ja hämmennystä, jonka vallassa suomalaisia komennetaan ja kuljetetaan milloin mihinkin Euroopan kolkkaan koulutettaviksi. Ja norjalaisiin metsiin haudattuja raha- ja arvotavarakätköjä, kun salaisiin tehtäviin tarkoitettuja seteli- ja varustenippuja evakuoidaan juuri ennen antautumista.

Ei kommentteja: