Toistuvia kuvioita

Messit ja Ronaldot mättävät maaleja rutiinilla, mutta sen yleensä vasta vaihdosta kentälle pääsevän puolustavan pelaajan osuma kerran kaudessa on erityinen tapaus. Silloin joukkuekaverienkin ryntäys onnittelemaan on tavallista vauhdikkaampi ja hymyt leveämmät. Siksikin, että odottamaton maali on koko joukkueelle yllätysbonus.

Kuten Cheyne Fowlerin onnistuminen Jaroa vastaan syksyllä 2011.

Fowlerin maali palasi mieleen eilen Lahdessa kun vaihdosta kentälle tullut suosikkipelaajani lähti nousemaan keskikentällä. Ohi yhden vastustajan ja toisenkin syöttöpaikkaa etsien, ja kun mieluisaa sellaista ei auennut, pallo 20 metristä voimalla tolppaa hipoen verkkoon. Se 3-1 jäi lopulta voittomaaliksi.

Mukkulahalli oli futiskuplana Texas-kaliiperia ja valo paras mitä olen moisissa nähnyt. Valonheittimet suunnattuina ylöspäin kohti valkoista kattoa, jonka läpi nyt aamupäivällä hohti vielä pehmennettynä syksyinen auringonpaiste.

Uudenkarheaa vielä kaikki, ja seinällä lehtileike, jonka mukaan kohutut sisäilmaongelmat on tutkittu epätosiksi.

Samalla lähtemisellä sukulointi. Makaronilaatikko oli ekstramehevää, kahvi kuumaa, jäätelö kylmää ja tenavat mainioita.

Illalla varmisti HJK televisiossa 27. mestaruutensa, mutta häämöttävä TPS:n putoaminen liigasta on kyllä menetys. Jotkut seuranimet vain kuuluvat pääsarjoihin.