Etelä-Saimaan kannanotto kiertää ja kerää tykkäyksiä verkossa. Ilmeisesti joku persujen kansanedustaja, jonka nimen kuulen tässä ensi kertaa, masinoi väkeä lopettamaan Etelä-Saimaan tilauksensa koska lehti hänen mielestään kohtelee puoluetta epäoikeudenmukaisesti.
Käsittääkseni merkittävä osa Suomen toimittajista tuntee vastenmielisyyttä persuja kohtaan, mutta käsittääkseni yhtä lailla persujen nahassa on vielä paljon paksuntamista ihan tavanomaistakin kritiikkiä kohtaan.
Yleisemmällä tasolla kysymys kuitenkin kiinnostaa.
Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies kirjoittaa:
Kun loukkaantunut poliitikko peruuttaa lehtitilauksensa, se kuuluu normaaliin elämänmenoon. Kun päättäjä lähtee masinoimaan kampanjaa lehden vahingoittamiseksi, tavanomaisen rajat ylittyvät.
En muista, miten vaikkapa taistolaiset suhtautuivat aikanaan Uuteen Suomeen tai kokoomuslaiset Tiedonantajaan. Olisivatko saattaneet jopa kehottaa olemaan tilaamatta?
Onko poliitikko kehottamassa karttamaan lehteä, jonka kokee suhtautuvan itseensä tai aatteeseensa kielteisesti, moitittavaa toimintaa vai ihan vain politiikkaa?
Kuinka paljon lehden reaktioon vaikuttaa, että lehdet ovat nykyään taloudellisessa ahdingossa? Olisiko tietystä vaalipiiristä valitulla kansanedustajalla erityinen velvollisuus olla haittaamatta sen alueen maakuntalehden toimintaa, kuten kirjoittaja antaa ymmärtää?
Kun kansanedustaja lähtee aktiivisesti heikentämään oman maakuntansa median toimintaedellytyksiä...
- - -
(Yllä "käsittääkseni" tarkoittaa: "Saatan tietty olla väärässäkin, kertokaa toki jos tiedätte paremmin")
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
tästä kirjoituksesta putkahti mieleen taas se iki-ikuinen vastakkainasettelu. mutta eikö olekin niin, että viholliskuvia tarvitaan lähinnä omalta avuttomuudelta pelastautumiseen ja maailman kokoamiseen. siihen tarvitaan myös mielipiteitä, arvoja ja maailmankuvia.
maailma taas tarvitsee ymmärtämystä. oma kokemukseni on, että kaikista ihmeellisimpiä ovat ne hetket joina 'mieluumin en tykkäisi susta' -ihminen paljastuukin mukavaksi ja suhteellisuudentajuiseksi.
kahden asiasta jokseenkin vastakkaisin mielipitein liikkeelle lähtevän ymmärtäjän dialogi on ikuinen maraton. välillä sitä toivoo, että jospa toinen ei ainakaan suostuisi ymmärtämään tai olisi muuten paska ihminen. mutta kun ei.
meri
Ollut havaitsevinani, että jonkinlainen vastakkaiasettelu on aina vain jyrkentymässä.
Tilausta suurille ihmisille, jotka nousisivat nahistelun yläpuolelle.
Lähetä kommentti