Jokakeväinen reviirikiista

Muutamaa tuntia myöhemmin oli aspartaamimehuansassa ja oikeaa hedelmämehua sisältävässä verrokissa täsmälleen yhtä monta muurahaista: nolla. Paljaalla parketilla niitä sen sijaan parveili tungokseksi asti.

Vastaavassa tilanteessa taisi turhautunut kenraali Westmoreland turvautua massiiviseen tulivoimaan ja komensi B-52:t ilmaan.

Lopputulos taisi olla melko sama. Näyttävä body count ja maan alle kadonnut vihollinen, joka oli vienyt suurimman osan kaatuneistaan mukanaan.

Ristivetoa

Yhtäällä ovat paineet rajoitusten purkamiseksi ja normaalimpaan elämään palaamiseksi. Isosti tietysti talouden takia, kun jokainen päivä painaa sen sortin käyriä syvemmälle.

Suurimmaksi syyksi arvaan kuitenkin nuo käyrät, joita Helsingin Sanomat verkkoetusivullaan päivittäin seuraa. Aluksi pelättyjen kenttäsairaaloiden ja joukkohautojen asemesta tehohoidettavien määrä on sittenkin pysynyt kiltisti haarukassa 60-80 eivätkä kuolleisuusluvutkaan ole räjähtäneet.

Samaan aikaan toisaalla vilautellaan kauhukuvia koronan elimistölle aiheuttamista pysyvistä vaurioista, nuorten ihmisten odotettua suuremmasta määrästä vakavasti sairastuneissa ja tilastoista puuttuvista kuolleista.

Oma lukunsa on sitten klikkimedian intressi nostaa jokainen dramaattinen väite otsikoihin.

Muuttuuko ihminen – ja mihin suuntaan

Ministeri ja ilmeisesti presidenttikin olivat pitäneet jonkinlaiset hengenkohotuspuheet koronan keskellä kamppailevalle (vai monen osalta pitkästyvälle) kansalle. Niitä kehuttiin.

Itsestä moiset tuntuvat usein enemmän falskeilta ja jopa kiusaannuttavilta kuin innostavilta. Saattaisin toki ajatella toisin, jos itse olisin tai joku läheinen olisi kunnolla koronan kourissa.

Nyt on osunut silmiin kirjoituksia, joissa nostatetaan toiveita koronan jälkeisestä vähemmän materialistisesta, vähempään tyytyvästä ja henkistyneestä ihmislajista.

Taidan kuitenkin olla asiassa pikemmin Kaptahin kuin Sinuhen kannalla.

Juupas eipäs korona

Koronakriisi kanavoi some-virtojen kiivailijat omaan uomaansa.

Korona on ihmiskunnan itsekkyyden ja ajattelemattomuuden eipäs kun kiinalaisten eipäs kun kapitalismin eipäs kun hallituksen eipäs kun edellisen hallituksen eipäs kun sitä edellisen hallituksen eipäs kun Trumpin syytä eipäs kun huijausta koko muka kriisi.

Ja sitten ovat ne, joiden mielestä pitää vain rukoilla.

Kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.

Tai kun on jokin vakaumus.

Muuta ajateltavaa

Omaa arkea koronakriisi on toistaiseksi muuttanut niin vähän, että viihteen kuluttaminenkin on mahtunut tavanomaisiin puitteisiin.

Netflixistä ei ole oikein saanut aloitettua uusia tuttavuuksia, mutta onneksi on loistava Moderni perhe. Tosin siitä kerrattavat jaksot käyvät aina vain vähemmiksi, kun vanhempia kausia poistuu saatavilta. Onneksi tutuistakin jaksoista löytyy yhä uusia etenkin kielellisiä nokkeluuksia. Uusi Sherlock toimii myös edelleen, vaikka onkin jo vanha. Samoin Narcosin Escobar- ja Cali-kaudet kelpasi kerrata. Meksikoon en ainakaan vielä kajonnut.

Aina vain voimistuvat äänikirjavinkit saivat lataamaan 30 päivän koejaksolle Storytelin, jonka valikoima vaikuttaa niin laajalta, että taidan toistaiseksi jäädä ihan tilaajaksi. Se tuntuu taloudellisestikin järkevältä, kun kuukausimaksu on yhden edullisemman pään kirjakauppakirjan luokkaa ja omat fyysiset hyllyt lisäksi jo täynnä.

Varsinaisten äänikirjojen ystäväksi en tosin ole vielä ehtinyt, kun teksti tuntuu kuunnellessa edistyvän piinallisen hitaasti sen sijaan, että saisi lukea nopeasti. Huomaan mieluummin lukevani opukset ekirjoina ruudulta aina, kun sellainen vaihtoehto on tarjolla.

Komisario emeritus Sillanpään Skoudena stadissa on ollut tähän mennessä mielenkiintoisimmasta päästä, Gustafssonin tarinat Karhu-ryhmästä taas oli paketoitu konsulttijargoniin. Rööperi horjutti uskoa kotimaisen korruption vähäisyyteen, ja kirjasta Dresdenin pommituksista olen toistaiseksi napsinut vasta haukkapaloja sieltä täältä.

Aika kutsuu spekuloimaan

Spekulointi lukemattomista vähäoireisista koronatartunnoista testaamattomilla ihmisillä valuu väistämättä omalle henkilökohtaisellekin tasolle.

Se perheessä maaliskuussa pyöriskellyt flunssa.

Ei itselläni tosin päänsärkyä tai kuumetta tai lihaskipuja tai isoa väsymystä ollut, joillain meistä kylläkin kaikki päänsärkyä lukuun ottamatta. Limainen kurkunpää sekä lievä mutta sitkeä yskä vain ja lopuksi kirvelevä tunne keuhkoputkessa ja keuhkojen yläosassa. Mutta ne mahtuvat perinteisempiinkin oireyhdistelmiin.

Ehkä jossain vaiheessa selviää lisää.

"Kyllähän niitä suojavarusteita aina tarvittaessa saa"

Koronakriisi taitaa olla ensimmäinen kerta sitten viime sotien, kun Suomikin on yhtäaikaisesti ennenkokemattomassa ja ennakoitavissa olleessa tilanteessa. Kun tiedemiehet ovat kertoneet, että pandemioita on tulossa, ja toki Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten on ollut laadittuna.

Ennalta on ollut ja jatkossakin mietittävä, kuinka paljon resursseja kannattaa käyttää varautumiseen, kun vaihtoehtoiskustannuksena ovat säästäminen ja muut tärkeät kohteet. Miten vaarallisena ja toisaalta miten todennäköisenä riskiä pidetään, ja kuinka suuret resurssit tarvitaan. Voin kuvitella mielessäni budjettineuvottelut, joissa kyseenalaistetaan, kannattaako rahaa käyttää kaiken maailman maalimanlopun skenaarioiden varalle. Ja myös keskustelun, jossa ilmoitetaan, että kaiken maailman suojavarusteita on turha hamstrata varastoon kun ne voi hankkia sitten tarpeen tullenkin ja kuulummehan sitä paitsi EU:hun, joka kyllä sitten auttaa.

Roiskeiden osuttua tuulettimeen ovat sitten vastakkain toisaalta toimenpiteiden nopeus, ketteryys ja tehokkuus sekä toisaalta suunnitelmissa pysyminen, hitaus ja huolellisuus. Painottivat viranomaiset kulloinkin kumpaa tahansa, toimitaan jonkun mielestä väärin.

Sivusta ja jälkikäteen on sitten aina helppo huudella, mitä olisi pitänyt tehdä. Mikä ei sulje pois relevanttia ja rakentavaa kritiikkiä, jota kaiken viisastelun seasta myös löytyy.

Koronan kolmikanta

Tehokkaat toimenpiteet versus demokraattiset prosessit versus kansan ääni sosiaalisessa mediassa.

Siinä koronakevään jakolinjoja ainakin siinä muodossa kuin ne omilla ruuduillani ovat näkyneet.

Itseni on yllättänyt, kuinka moni on ollut valmis antamaan piut paut perustuslaeille sun muille muodollisuuksille silloin, kun huudetaan tehokkaita toimenpiteitä. Pistää tietysti miettimään, missä kaikissa muissa asioissa ihmiset olisivat valmiit luopumaan oikeuksistaan yhtä helposti.

Samaan aikaan jokainen saa verkossa äänensä kuuluviin, ja muistamme, mitä sanotaan mielipiteistä ja, anteeksi murteeni,  perserei'istä.

Millaista on päättäjien tehdä ratkaisuja ennenkokemattomassa tilanteessa, jossa tuntemattomia tekijöitä on useita ja paremmintietäjiä riittää?

Tuolla ulkona

Aurinko. Ja lintujen laulua ja sopivissa kohdissa meren ja vähän mullankin tuoksua.

Kevät se on koronakevätkin.

Ihmisten ilmoilla poiketessa huomasi, että vaikka sosiaalisen median virtani tulvivat koronaa, tilanne tuolla ulkona on monisyisempi. Vaikka jotkut kohdattaessa kulkevat etäisyyttä ottaakseen liki ojanpohjia pitkin, kävelee osa ihmisistä porukoissa ja tungeksii yhä melkein naamaan kiinni.

Kauppojen kassajonot ovat yksi paljastava paikka.