Pieni kivistys vyötärön tienoilla hiipi tajuntaan läppärin ääressä istuessa. Jotain tuntui paidan alla, muhkea finni kenties.
Minkäs ihan kuin tummanverisen pallukan nostanut...koetetaas, sehän irtosikin saman tien sormiin.
Perkele, punkki.
Sen verran komea viisisenttinen punainen alue puremakohtaa ympäröi, että oli otettava yhteyttä terveydenhoitoon. Ei niissä yleensä mitään, ei tarvitse näyttää lääkärille ellei myöhemmin äidy, vakuutti hoitaja neuvontanumerossa. No jos ihan viisisenttinen ihottuma niin kirjoitetaan varuiksi kuitenkin kahden viikon antibioottikuuri, lausui oman terveysaseman terveydenhoitaja lääkäriä konsultoituaan. Kun nyt vähän ennen sulkemisaikaa ei kannata lähteä tännekään tulemaan eikä oikeastaan päivystykseenkään.
Tenavana maalla olivat punkit arkinen asia ja keskustelun aiheena vain, kannattaako kiertää varovasti irti vai haudata voihin, jotta irrottautuu. Ihmiseen tarttuvat punkkitaudit taisivat tulla tietoisuuteen vasta 80-luvulla.
Ammattilaiset epäilivät ajatusta, että punkki olisi roikkunut ihossani maalta ja edellisestä viikonlopusta saakka, mutta en keksi, mistä se täältä kivikylästäkään olisi tullut kun en ole puistonurmilla makoillut.
Kyllähän niitä tuossa rantaheinikossa näkee, vahvistettiin sittemmin maalta.
Miten tuntuukin, että 2020 sattuu kaikki, mitä yleensä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti