Pidin ensi ajatuksina, mutta sitten tajusin näkeväni unta. Ja millaista.
Ehkä olin 15, ehkä enemmän, mutta talvi kuitenkin ja minä yksin Väiskin yläkaukalossa sileällä jäällä. Ja ajattelin, että haluan nauttia tästä unesta ja tuntea kaiken, koska kaikki oli niin elävän todentuntuista. Kehon tuntemukset kaarrellessani vauhdissa, terien rahina pakkasjäätä vasten, punainen Titan-maila käsissä, jopa se reikä vanhojen Koho-lätkähanskojeni kämmennahassa.
Ja kiekon tuntu mailassa, kun se lähti lapaa pitkin kierittäen saattamalla kevyesti yläkulmaan tai rystyltä kolahtaen yläputkeen. Ja yllä Töölön talvisen musta pakkastaivas.
Ja samalla kaiken yllä jonkinlainen triste, kai, koska kaverit eivät olleet mukana. Eivätkä enää olemassakaan, aistin ehkä.
Mutta joka pystyisi myymään tuollaisia kokemuksia, tienaisi ziljardeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti