Elisenvaara

Dokumentti Elisenvaaran pommituksesta 20.6.44 kirpaisi. Vaikka toki nuo vuodet olivat täynnä vastaavia tapauksia ja pahempaakin. Guernica, Rotterdam, Coventry, Belgrad, Dresden, Hampuri, Hiroshima.

Karun asiallinen lista uhrien tuntomerkeistä, monen kohdalla enää kovin vähäisistä.

Kontrastina kuvat pommituksen suorittaneista neuvostolentäjistä leveine hymyineen ja kunniamerkkeineen. Tehtävä suoritettu.

Kirjoitustyöväentalon salissa

Aina lämmittää kun mainitaan, ja samalla voi jäsennellä blogimieltymyksiään.

Kari Haakanan tai Tuija Aallon tiukat ammattialatekstit ovat kai kaikkien mielestä kelpo luettavaa, mutta verkkopäiväkirjat jakavat jo mielipiteitä. Ei oikeastaan ihme, että itse pidän niistä, koska arjen kirjaamisen, menneiden muistelun ja maailmanmenon ihmettelyn yhdistäminen on luetuttanut kirjoinakin. Leif Salmen, Juha Tanttu, Kyllikki Villa, Matti Klinge, mitäkaikkianiitäon.

Parasta on, jos kirjoittaja on ehtinyt hiukan nähdä elämää ja maailmaa jo vanhojen hyvien aikojen muistelemiseen asti. Tillman, Maalainen, Kemppinen, Haisaappaat, Sanat, Juuso Hyvärinen, Ikkunaiines, Sedis.

Mutta linkattakoon tässä myös Jani Souranderiin, joka kertoo vetävästi kesäkuvaajan kiireisestä viikosta.

Marssitauko Tähtihovissa

Pisaroita alkoi napsahdella tuulilasiin, sitten sade jo rätisi ruudussa. Sitten paistoi aurinko. Sitten satoi ja paistoi yhtä aikaa.

Voi tätä Suomen kesää, sanoi Per Vers siinä Juntusen sarjakuvassa levyn mukana.

Venäläisiä autonkuljetusrekkoja kolmen ryppäissä. Moottoripyöräilijöitä mustissaan.

Perillä kaikkea muuta kuin kesäisen lämmintä mutta sauna ja räiskäleitä.

Pikkukyyhkyjen mökin hyllystä iltalukemiseksi Konrad Knaben Lapin lentotiedustelijat.

Menetetty tilaisuus

Päivä oli kaunis potkia koipensa kipeiksi jalkapalloa tenavien kanssa. Voimien loputtua saattoi vielä lekotella nurmella katselemassa kahden afrikkalaisperäisen joukkueen peräti pehmeää pallonkäsittelyä.

Juuso Hyvärisen lukeminen kuitenkin paljasti, että tarjolla tänään olisi ollut kohtuulähellä muutakin.

D'oh!

Serrano

Piknikiltapala nurmikolla kreikkalaisine salaatteineen ja Sivuraiteen Serrano-pizzoineen oli maukas, mutta runsas. Aurinko helotti vielä lämpimästi.

Hautiksen suoraa vouvotti Hietarannan suuntaan ensin ambulanssi ja perään poliisiauto.

Kremiksen nurmella rivissä toinen toistaan komeampia vanhoja Kuplia ja Kleinbusseja, kuulemma Porschekin. Cruising night, kesäkuukauden ensimmäinen perjantai. Noiden päälle Edsel ymmärtäisi, tuli mieleen, ja tiedä vaikka olisi ollutkin paikalla.

Beachilta päin täysine pullokasseineen seurue, jota joku sanoisi itäeurooppalaisen näköisiksi. Vähän päästä samasta suunnasta puolijuoksua kaksi nuorukaista kysellen, onko näkynyt joukkiota pullokasseineen. Olivat kadonneet ketterästi tyhjät pullot mutta niin myös kännykkä.

Hikinen iltapäivä

Aurinkolaseja, kukkamekkoja, sandaaleja, hihattomia paitoja, hikitahroja, moottoripyöriä, jäätelötötteröitä.

Bussissa mies luki Beevorin kirjaa Espanjan sisällissodasta. Metrossa siilipäinen nuorukainen repäisi mäyräkoiran pahvista ensimmäisen ja korkkasi tst. Farkuissa tarra Ohi on 180. Missä ootte menossa, kysyi kännykältään. Mä meen töihijja oon yheksään asti, kertoi heleä-ääninen neitonen omalleen. Jäässittettänneperkele ja vittumävedänsuaturpaassaatana, pärskyi römeästi vaununnurkasta.

Spoilerisen auton pakoputki murisi puhkinaisuutta. Myllikän kallioilla kilisivät pullot.

Kuuman asvaltin tuoksu, joka ulko-oven avautuessa vaihtui tiilitalon viileän pölyiseen kiveen.

Länteen yli pallomeren

Päähenkilöiden mielestä matka oli onnistunut. Etenkin Kolmården ja siellä etenkin tiikerit, vaikka päivässä ehti vain puoli puistoa. Junibacken ja sagotåget hieno, vaikka ehkä kuitenkin hiukan pienemmille ja tässäkö se jo oli. Ja miehet kipaisivat vielä pikavisiitille Wasamuseetiin, johon pitää tulla joskus ajan kanssa.

Ei shortseja eikä sandaaleja eikä vyölaukkua, mutta kerrankin sataprosenttisesti turistina buffetpöytineen ja pallomerineen ja opastuksineen. Olen halveksinut keskiluokkaista onnea tuntematta sitä, sanoi Jari Tervo Kallellaanissa. Kirjoitti.

Kolmårdenin kirkon hämärä viileys ja hiljaisuus, jossa kuului vain veden solina. Risti ja näkymä alas lahdelle, kimmeltävä meri ja pilvet.

Ne puolukat lihapullien ja muusin kanssa. Kylmä lättöl isojanoon Kungens Kurvan MacDonald'sissa.

Torninhuipun tre kronor.

Gälarvarvet, jonka saattoi vielä hahmottaa tai ainakin kuvitella.

Estonia-muistopaikka, joka sekoittui juuri nähtyihin Wasasta nostettuihin luurankoihin. Visualisoin vaikutelman kahdesta valokuvasta yhdistämällä, mutta en taida kuitenkaan laittaa tähän.

Gälarvarvskyrkogården, jota en vielä ehtinyt syynätä asianmukaisesti.

Yhdeksältä nukkumaan, joka ilta.