Nopea vastustaja ehätti askeleen edelle ja päätti läpiajon tyylikkääseen voittomaaliin. Tuossa tilanteessa pitää rapata jalat alta ja vaikka ottaa se kortti, kuului ärtyneesti sivummalta.
Ikiaikainen dilemma.
Kotimatkalla sanoin juniorille, että minun mielestäni karkaamassa olevaa vastustajaa ahdistetaan loppuun asti ja yritetään taklata ja tarvittaessa liukua pallo pois, mutta sääntöjen puitteissa. Jos siitä huolimatta tekee maalin niin sitten tekee.
Pohjustankohan tällaisilla puheilla ongelmia elämään, jossa keinoja kaihtamattomat tallovat jalkoihinsa ja rynnivät ohi?
Luokkien välinen ottelu Bolliksella Jäähallin varjossa kesän kynnyksellä 1981 tai 1982. Pelaan laitapakkina itseäni nopeampaa O:ta vastaan. Kerran toisensa jälkeen O on karata, ja kerran toisensa jälkeen niitän hänet nurmeen viikatetaklauksella, jollaisesta nykyjalkapallossa nousee suora punainen. Ruohonkorsia sylkevä O nousee tantereesta aina vain vihaisempana ja vihaisempana ei-oikean-erotuomarin näyttäessä vain vapaapotkua. Virnistän, isken silmää ja siirryn peittämään vaparia.
Ottelun tulosta en muista, dilemman vain.
torstai 31. toukokuuta 2012
Sota olohuoneessamme
Ehdin mukaan vasta YLE Teeman uusintaan. Ei mullistavaa uutta asiaa, mutta yhteenvetoa ja kuvitusta.
Toisessa maailmansodassa media oli mukana yhteisessä rintamassa, mutta Vietnamissa toimittajat alkoivat ikävästi kyseenalaistaa asioita. Se tuotti jälkikäteen mehukkailta näyttäviä tilanteita kenraalien yrittäessä kiistää kuvia ja filmejä absurdein perustein. Grenadassa ja ensimmäisessä Persianlahden sodassa toimittajat pidettiin kaukana ja heille syötettiin kivoja videoita kirkkaista välähdyksistä tummissa ruuduissa: Kuulemma täsmäpommeja. Ikävä kyllä näin ei saatu sankarillisia pätkiä presidentin uudelleenvalintakampanjaan, joten toiselle Irakin-kierrokselle keksittiin yksiköihin istutetut (embedded) toimittajat. Vastapuolelle tosin ei istutettu ketään.
Yhtään valistuneelle kuvio on tietenkin varsin selvä, mutta kuva silti niin voimakas väline, että manipulointi kannattaa aina. Pelästyneen urheasti itkua pidättelevän irakilaisen pikkutytön kasvot kun raskaasti aseistetut sotilaat potkaisevat oven sisään ja komentavat perheen ulos. Vielä tehokkaampi kuin se vietnamilaisen poliisipäällikön kadulle teloittama mies, jonka päässä olevasta reiästä veri suihkuaa lammikoksi sydämen viimeisten lyöntien tahdissa.
Ohjelman opetus? Epäile aina ja kaikkea.
Enemy image katsottavana verkossa
Toisessa maailmansodassa media oli mukana yhteisessä rintamassa, mutta Vietnamissa toimittajat alkoivat ikävästi kyseenalaistaa asioita. Se tuotti jälkikäteen mehukkailta näyttäviä tilanteita kenraalien yrittäessä kiistää kuvia ja filmejä absurdein perustein. Grenadassa ja ensimmäisessä Persianlahden sodassa toimittajat pidettiin kaukana ja heille syötettiin kivoja videoita kirkkaista välähdyksistä tummissa ruuduissa: Kuulemma täsmäpommeja. Ikävä kyllä näin ei saatu sankarillisia pätkiä presidentin uudelleenvalintakampanjaan, joten toiselle Irakin-kierrokselle keksittiin yksiköihin istutetut (embedded) toimittajat. Vastapuolelle tosin ei istutettu ketään.
Yhtään valistuneelle kuvio on tietenkin varsin selvä, mutta kuva silti niin voimakas väline, että manipulointi kannattaa aina. Pelästyneen urheasti itkua pidättelevän irakilaisen pikkutytön kasvot kun raskaasti aseistetut sotilaat potkaisevat oven sisään ja komentavat perheen ulos. Vielä tehokkaampi kuin se vietnamilaisen poliisipäällikön kadulle teloittama mies, jonka päässä olevasta reiästä veri suihkuaa lammikoksi sydämen viimeisten lyöntien tahdissa.
Ohjelman opetus? Epäile aina ja kaikkea.
Enemy image katsottavana verkossa
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Asioiden mittasuhteita
Harmaata muttei suorastaan kylmää. Hietaranta pölisi lasten juostessa jalkapallon perässä.
Siellä täällä koululaisia monistetut mustavalkoiset karttalehdet kourassa. Kolme neitosta viittoi pysähtymään. Riipaisin kuulokkeet korvilta. Ollaan ihan eksyksissä, missä me ollaan, kolmikko tiedusteli huiviensa uumenista. Tuo viereinen talo on Kesäranta, joten tässä, näytin. Pedagogisempaa olisi tietysti ollut opastaa lähimpään kahden kadun risteykseen päättelemään itse. Mutta ehkä se olisi ollut liian opea.
Kuulokkeissa Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) sekä hiukan haluttoman oloinen Ville Kopra (sd) keskustelivat Heikki Peltosen johdolla perustulosta, ja ärsyttävää kyllä, kummallakin puolella oli huomionarvoisia pointteja. Nykyään ei enää olla matkalla siihen tasaiseen kuukausipalkkaiseen duuniin, muistutti A-K mutta onnistui kokonaisuutena kuulostamaan yhdeltä niistä, jotka eivät muista, että joku sen perustulonkin maksaa. Emme me vihreät byrokratiaa ole vähentämässä, oli ehkä hiukan huonolta kaikuva argumentti samoin kuin se perheenäiti-saksofonisti, jolla on vaikeuksia löytää kokoaikaista pestiä.
Jatkoksi Pink Floydia.
Töölön kirjastossa Suomen Kuvalehti ja Urheilulehti. Edellisen juttu sosiaalipäivystyksen työvuorosta veti vakavaksi, ja vielä enemmän lyhyt mutta musertava pala valokuvaajasta, joka kuvaa [nuoria] leskiä ja heidän tarinoitaan. Pikkupoika, joka joka kerta ovikellon soidessa ajattelee ensimmäiseksi, että nyt isä tulee takaisin.
Loppumatka tuntui raskaammalta.
Siellä täällä koululaisia monistetut mustavalkoiset karttalehdet kourassa. Kolme neitosta viittoi pysähtymään. Riipaisin kuulokkeet korvilta. Ollaan ihan eksyksissä, missä me ollaan, kolmikko tiedusteli huiviensa uumenista. Tuo viereinen talo on Kesäranta, joten tässä, näytin. Pedagogisempaa olisi tietysti ollut opastaa lähimpään kahden kadun risteykseen päättelemään itse. Mutta ehkä se olisi ollut liian opea.Kuulokkeissa Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) sekä hiukan haluttoman oloinen Ville Kopra (sd) keskustelivat Heikki Peltosen johdolla perustulosta, ja ärsyttävää kyllä, kummallakin puolella oli huomionarvoisia pointteja. Nykyään ei enää olla matkalla siihen tasaiseen kuukausipalkkaiseen duuniin, muistutti A-K mutta onnistui kokonaisuutena kuulostamaan yhdeltä niistä, jotka eivät muista, että joku sen perustulonkin maksaa. Emme me vihreät byrokratiaa ole vähentämässä, oli ehkä hiukan huonolta kaikuva argumentti samoin kuin se perheenäiti-saksofonisti, jolla on vaikeuksia löytää kokoaikaista pestiä.
Jatkoksi Pink Floydia.
Töölön kirjastossa Suomen Kuvalehti ja Urheilulehti. Edellisen juttu sosiaalipäivystyksen työvuorosta veti vakavaksi, ja vielä enemmän lyhyt mutta musertava pala valokuvaajasta, joka kuvaa [nuoria] leskiä ja heidän tarinoitaan. Pikkupoika, joka joka kerta ovikellon soidessa ajattelee ensimmäiseksi, että nyt isä tulee takaisin.
Loppumatka tuntui raskaammalta.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Kun kaduttaa
Yksi bloggaaja kehaisee Valhallankatua, toinen Museokatua ja Välskärinkatua.
Heittäisin pottiin vielä ainakin Väinämöisenkadun.
Onneksi juuri tähän aikaan vuodesta kaikki kadut ovat parhaimmillaan.
Heittäisin pottiin vielä ainakin Väinämöisenkadun.Onneksi juuri tähän aikaan vuodesta kaikki kadut ovat parhaimmillaan.
maanantai 28. toukokuuta 2012
Mellan hägg och syren
Natiaisen liukuessa jäällä kelpasi faijan kiertää lentokentän, radan, kehän ja Tattariharjuntien rajaamaa aluetta.
Syreenien huumaava tuoksu, ja taisi siellä joku tuomikin vielä aromiaan antaa. Autot humisivat, työmatkapyöräilijät sirisivät, Malmilta etelää kohti nousevat pienkoneet pörisivät.
Sen muurahaisen nimi on Äntsi Päntsi, kuului Vilppulantiellä bussia odottava pikkumies sanovan äidilleen.
Auringonpaiste himmeni hämäräksi sitä mukaa kuin lännestä päälle puskeva pilvimassa ehti ylle. Samalla tuntuivat autojen valot kirkastuvan.
Sinisten vilkkujen läike houkutteli uteliaan lähemmäs.
Nesteeltä raparperi-mansikkavissyä. Pullosta pore, maun saattoi konstruoida mielessään. Sade alkoi ja kasteli pysäkille pyrkivät. Kastuvan pölyisen kadun kesäinen tuoksu.
Illalla Sjöwallia ja Wahlöötä.
Syreenien huumaava tuoksu, ja taisi siellä joku tuomikin vielä aromiaan antaa. Autot humisivat, työmatkapyöräilijät sirisivät, Malmilta etelää kohti nousevat pienkoneet pörisivät.
Sen muurahaisen nimi on Äntsi Päntsi, kuului Vilppulantiellä bussia odottava pikkumies sanovan äidilleen.
Auringonpaiste himmeni hämäräksi sitä mukaa kuin lännestä päälle puskeva pilvimassa ehti ylle. Samalla tuntuivat autojen valot kirkastuvan.
Sinisten vilkkujen läike houkutteli uteliaan lähemmäs.
Nesteeltä raparperi-mansikkavissyä. Pullosta pore, maun saattoi konstruoida mielessään. Sade alkoi ja kasteli pysäkille pyrkivät. Kastuvan pölyisen kadun kesäinen tuoksu.
Illalla Sjöwallia ja Wahlöötä.
Valokuvaaja, joka ei ole valokuvaaja
New Yorkin katumuodin kuvaaja. Dokumentti Manhattanin rakastetuimpiin hahmoihin kuuluvasta valokuvaaja Bill Cunninghamista, joka pitää New York Timesissa suosittua muotipalstaa nimeltä On the Street. (Bill Cunningham New York, 2011).
Linkki, joka toimii vielä neljä viikkoa
Mielenkiintoinen hahmo, ja etenkin tuo kommentti En ole mikään valokuvaaja, dokumentoin vain näkemääni.
Kahdeksankymppinen kaveri huristelemassa polkupyörällään ympäri New Yorkin keskustaa muoti- ja muihin tilaisuuksiin, joissa tuntee kaikki, ja ikuistamassa kaduilla näkemiään mielenkiintoisia asuja. Entä asumus Carnegie Hallissa, karu kenttävuode negatiiveja pursuavien arkistokaappien keskellä, vessa ja suihku käytävällä.
Mitä pitäisi ajatella?
Linkki, joka toimii vielä neljä viikkoa
Mielenkiintoinen hahmo, ja etenkin tuo kommentti En ole mikään valokuvaaja, dokumentoin vain näkemääni.
Kahdeksankymppinen kaveri huristelemassa polkupyörällään ympäri New Yorkin keskustaa muoti- ja muihin tilaisuuksiin, joissa tuntee kaikki, ja ikuistamassa kaduilla näkemiään mielenkiintoisia asuja. Entä asumus Carnegie Hallissa, karu kenttävuode negatiiveja pursuavien arkistokaappien keskellä, vessa ja suihku käytävällä.
Mitä pitäisi ajatella?
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Die Mauer muss weg
Hesarin Kuukausiliite ja Unto Hämäläinenkö ne suosittelivat Michael Meyerin kirjaa "The year that changed the world"? Nyt ainakin minäkin.
Newsweekin silloisen Euroopan-deskin pällikön kattava ja omakohtainen kuvaus vuodesta, jolloin rautaesirippu repesi. Saksassa, Unkarissa, Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Bulgariassa, Romaniassa kussakin omalla tavallaan.
Iso punainen lanka on Yhdysvaltojen ja Reaganin roolin kriittinen arviointi, Meyerin sankareita ovat enemmänkin Unkarin kommunistien joukosta nousseet poliitikot, jotka päättivät olevan muutoksen aika. Ja tietenkin Gorbatshov, joka teki kaikesta mahdollista paljastamalla, että tällä kertaa neuvostopanssarit eivät vyöryisi pysäyttämään kehitystä. Ja myyttinen älykkösankari Havel.
Enemmänkin olisin lukenut siitä, miten DDR:n velat Liittotasavallalle luhistivat maan ja siitä, miten Tshekkoslovakian valtiollinen media lähti mukaan samettivallankumouksellisten puolelle.
Entäpä muurin rakentaminen? Väkivuodon länteen estäminen tietysti, mutta entä se muualta lukemani väite länsiberliiniläisistä, jotka tyhjensivät idän kaupat ostamalla ruoat markkinatalouden liksoilla mutta suunnitelmatalouden hinnoilla?
Epilogissa vedetyt mielenkiintoiset linjat. Tuottiko kommunismin musertaminen Yhdysvaltain päättäjille sittemmin Irakissa kostautuneen käsityksen, että kaikki muuttuu hyväksi kunhan diktaattorit vain tuupataan sivuun vallasta?
Newsweekin silloisen Euroopan-deskin pällikön kattava ja omakohtainen kuvaus vuodesta, jolloin rautaesirippu repesi. Saksassa, Unkarissa, Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Bulgariassa, Romaniassa kussakin omalla tavallaan.Iso punainen lanka on Yhdysvaltojen ja Reaganin roolin kriittinen arviointi, Meyerin sankareita ovat enemmänkin Unkarin kommunistien joukosta nousseet poliitikot, jotka päättivät olevan muutoksen aika. Ja tietenkin Gorbatshov, joka teki kaikesta mahdollista paljastamalla, että tällä kertaa neuvostopanssarit eivät vyöryisi pysäyttämään kehitystä. Ja myyttinen älykkösankari Havel.
Enemmänkin olisin lukenut siitä, miten DDR:n velat Liittotasavallalle luhistivat maan ja siitä, miten Tshekkoslovakian valtiollinen media lähti mukaan samettivallankumouksellisten puolelle.
Entäpä muurin rakentaminen? Väkivuodon länteen estäminen tietysti, mutta entä se muualta lukemani väite länsiberliiniläisistä, jotka tyhjensivät idän kaupat ostamalla ruoat markkinatalouden liksoilla mutta suunnitelmatalouden hinnoilla?
Epilogissa vedetyt mielenkiintoiset linjat. Tuottiko kommunismin musertaminen Yhdysvaltain päättäjille sittemmin Irakissa kostautuneen käsityksen, että kaikki muuttuu hyväksi kunhan diktaattorit vain tuupataan sivuun vallasta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
