Asioiden sivussa

Sunnuntainko HS:ssa toimittaja Johanna Tikkanen kirjoitti helsinkiläisten ja (eräiden) maahanmuuttajien kohtaamisista? Esimerkkitapauksena miehensä alistama ja hakkaama nainen, jonka omassa maassa naisille ei myönnetä avioeroja ja jonka omassa maassa poliisiin ei voi turvautua. Ja että jotkut (maahanmuuttajien omien maiden) yhteisöt sulkevat apua hakeneet ryhmän ulkopuolelle.

Joten, kirjoittaa toimittaja:

Entä risut? Ne luovutan meille helsinkiläisille. - - Mikä meitä vaivaa?

Meitä?

(Okei, lehden toimittaja haluaa ravistella lehden lukijoita, tarinan varsinaiset pahikset kun eivät ehkä lehteä lue. Ja pointtina oli, että me voisimme kontaktia ottamalla auttaa. Silti näihin tulee joskus kummallisia kontrasteja.)

Kontrastina myös Hufvudstadsbladetin uutinen sekä toisaalta erään pahamaineisen poliitikon tekstit Helsingin sosiaalisesta rakenteesta.

Invandrare löper högre risk för att bli utslagna, och om invandrarna har många sämre lottade finländare som grannar är det lätt hänt att majoritetsbefolkningens dåliga vanor smittar av sig, säger Ritva Viljanen.

Round up the usual suspects.

Kaksi senttiä

Englanninkielisiä Twitter-novelleja muistan lukeneeni jo pitkään, mutta Nyt-liitteen tempaus toi teeman päiväksi suomenkielisellekin puolelle.

He totesivat rakkautensa kuolleen mutta vain toinen tweettasi siitä ironisesti. Viina halpeni. Satoi. #twitternovellit

Noin.

Harvinaista herkkua

Valokuva-analyysiä tarjoilee Puusa.

Sumua ja hiuslakkapilviä

Lauantaiaamuna kuudelta oli pimeää, mutta liikkeellä jo töihinmenijöitä ja muitakin. Mä juoksin just pakoon mustasukkasta poikakaveria mut liian hiljaa ja ajattelin et jos sullakin on tarina, lähestyi aavistuksen huojahteleva ei-kovin-vanha mies kahdeksikon pysäkillä. En ollut seurallisena.

Kurvin bussipysäkillä tursuivat roskikset yli. Pienestä avolavakuormurista noussut haalarimies kumosi sisällön lavalle ja alkoi lakaista loppuja kokoon.

Viisi minuuttia myöhemmin hiljensi ja seisahtui pysäkille Hämeentietä lähestynyt auto, jonka rekisteritunnusta minua oli neuvottu tähyilemään. Nousin kyytiin, ja auto starttasi kohti kuutostietä. Pimeys, takapenkin tenavien toivoma Vain elämää -CD, Daimler-Benzin tasainen hyrinä.

Kaakkois-Suomessa sumuista. Perillä Lappeenranta ja Kisapuisto.

Ensimmäiset kaunoluistelukisani. Paljon ihmeteltävää pallopeleihin kasvaneelle. Nutturoita, nalleja, kukkia ja koruja. Minuuttiaikataulu. Joka joukkueen jälkeen kaukalon tarkistava strassipartio. Käsien asennot, ilmeet, kyyneleet ja tyttökoulun palon äänimaailma. Tarkkaavaiset tuomarit. Elementit, osa-alueet, vähennykset. Neljän tunnin jälkeen lyhyt yö alkoi vaatia veronsa ja torkahtelin näkemään istualtani mikrounia. Palelsi.

Joukkueen ruokailu odotti Utin ABC:llä. Kanapastaa, totta kai. Itselle tilauksen ulkopuolisena noutopöydästä porsaanleike seurueineen. Huomenna vapaata, hyvästelivät valmentajat ja hautautuivat hetkeksi halaavien suojattiensa keskelle.

Illalla ei uni odotuttanut itseään.

Äänessä

Puheääni on mielenkiintoinen aihe, ja unkuri tarttuu.

Jäljennän tähän kontribuutioni:

Tallennetun oman äänensä kuuleminen ensi kertaa oli masentava isku, liekö kaikille. Tuoltako. Jännittyneitä narinoita kuulee paljon kun taviksia haastatellaan.

Huippuluokan radioääniä on harvassa. Mainittujen lisäksi tulee mieleen omalle korvalleni sopineet Esko Riihelä ja Ylen Aikaisen Olli Ihamäki. Ihan kuin olisin joskus kirjoittanut aiheesta.

Ihminen kaupan maailmasta kertoi, kuinka Heikki Kinnunen tuli mainosta tekemään. Kuuli, mitä pitää tehdä, puhui tekstin viimeisen päälle sisään yhdellä otolla, kiitti ja lähti. Ammattimies, ihminen ihasteli.

Ja viehättävän naisen tenhoa itämurre lisää 19 prosenttia, mutta se puoli on sitten oma aiheensa.

Laki- ja musacorner

Joskus tekis mieli - - - mersujen nokasta merkit varastaa, laulaa Maija Vilkkumaa, muttei silti anna musaa ilmaiseksi imuttaa.

Kyttä on natsisika, laulaa kapinallinen rokkari, kunnes kyttä nappaa rokkarin omaisuuteen kajonneen.

Juu, vedin monta mutkaa suoriksi, mutta silti jossain on jonkinlainen ristiriita.

Stillschweigen für Freiheit für Bretzelburg

Pudotapa taivaalta hyllyyni Spirou och Nicke -albumit. Tai Piko ja Fantasio, titteli taisi kuulua suomeksi.

Tai ehkeipä. Kaikkiin kultaisiin muistoihin ei pidä palata.