keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Lainauksia näille lakeuksille

Italialaisilla on Berlusconi, Cosa Nostra ja parmankinkku.
Meillä täällä Suomessa on Vanhanen, Keskusta ja reilu meininki.

- Turisti


Juu, ei sillä että muut vanhat puolueet olisivat sen pulmusempia, mutta niljakkaiden kepulaisten sylkeminen vain on jotenkin niin hauskaa. Vähän niin kuin kuplamuovin poksauttelu.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Elämää suomalaismetsissä

Sullahan on kunnon paparazzin asento, valmentaja sanoi. Tästä kulmasta pelaajat näyttää vakuuttavammilta, kuvaaja vastasi.

Ala-Malmin puistossa kesäisiä tuoksuja.

Steissin pysäkillä kolmosta vartoilemassa. Toisella puolella kolme mörköä. Aivonsa juoneen steppailua askeltanut sanoi jotain, haluutsä nähdä saatana, vastasi penkillä istunut ja nousi ylös kaivaen povestaan jotain pitkää ja kiiltävää. Vittu lopeta, huusi naismörkö ja astui kädet levällään väliin. Kolmonen kolisi pysäkille.

Sittemmin keskeytyi illan ottelu voimaisaan sadekuuroon. Kotona ripusteltiin vaatteet kuivumaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Anteeksi, ärsyttää aavistuksen

Ennen maa repee kuin poliitikko häpee.

- Vanha suomalainen sananlasku.


Jokisipilä: Milloin pidetään seuraavat eduskuntavaalit?

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Maasotakoulun pilaama

On tuossa aamuisin kynnysmatolta löytyvässä Voima-lehdessä hyvääkin. Nimittäin sitkeä vaalirahahärskeilyn penkominen.

Tiivistyksen esitti aikanaan jo Lammio, jonka näen ja kuulen Jussi Jurkkana.

Mmikä rröyhkeys!

Ei sillä, että mikään muuttuisi. Samat juhantalot tämä kansa sinne äänestää seuraavissakin vaaleissa.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Ajan kysymys

Jalkakäytävää sotkeva valkopipoinen pyöräilijätär onnistui luikahtamaan meidän ja seinän välistä, mutta suojatiellä hän väisti samaan suuntaan kuin vastaan polkenut mies. Vain mies kävi törmäyksessä rähmällään eikä näyttänyt kovin närkästyneeltä noustessaan keskustelemaan naisen kanssa asiasta.

Jotenkin en ole yllättynyt.

Aamulla valui Arkadiankäytävän katuojaa höyryävää vihreää nestettä alas Mecklulle.

Illalla piti lähteä kotiin kun maalivahti ei hämärässä enää nähnyt palloa ja sadekin yltyi.

Liza Marklundia.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Jälkiselvittely

jalkiselvittely

Kymmenen metrin päässä jututti toinen virkamies autoilijaa.

Aamupesu

aamupesu

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Sunnuntai

Syysauringossa kylpevät pellot, hevoset ja lehmät. Mansardikattoiset talot ja rautatie. Matalalla Sipoon yli jylisevät Finnairin Airbusit.

Samettisen herkullinen kesäkurpitsakeitto. Kasvissyöjäksi? Synttärikakku ja kahvi. Mäkiauto.

Iltapäivällä Lahdentie oli täydempi, joten HJK - VPS Finnair Stadiumilla oli jo käynnissä. Pienet miehet hihkuivat ja tuulettivat tarmolla kuten sittemmin TV-kuvasta erottuikin, mutta 25 minuuttia toista jaksoa kioskijonossa ja vesiperä suututtavat tasaisenkin.

Tuohan on Gabriella Cilmi TV:ssä.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Liikennekulttuuria 18. syyskuuta 2009

Uudenkarhean Mersun omistaja oli aamuruuhkassa ominut itselleen puolet Runeberginkadun pohjoiseen menevistä kaistoista jättämällä ajokkinsa pysähtymiskieltopaikalle. Kuten myös eilen ja toissapäivänä.

Värikkäästi kiroilevat miehet kantoivat jalkakäytävälle parkkeeratuista pakettiautoistaan huonekaluja kirpparille. Jalankulkijat hivuttautuivat autojen ja seinän välistä.

Nuori nainen ampaisi polkupyörällään esiin invataksin ja seinän välistä muttei aivan saanut kahden kepin kanssa vaikeasti edennyttä vanhusta kaatumaan. Siunailemaan ja läähättämään kyllä. Kolmen metrin päässä komeili katuun komeasti punaisella asvaltilla perustettu pyörätie tyhjänä.

torstai 17. syyskuuta 2009

Loose cannon

Museokadun eteläpuolelle siirretty pysäkki hämäsi ilmeisesti kuljettajankin. Joka ensin pysähtyi huputetun pysäkkimerkin kohdalle päästämään matkustajia ulos ja risteyksen jälkeen kiihdytti täyteen vauhtiin sen uuden merkin lähestyessä.

Kunnes huomasi huitovat ihmiset, jarrutti voimalla ja tempaisi ohjauspyörän oikealle.

Käytävällä seissyt koululainen selvisi katastrofielokuvat mieleen tuovilla voimisteluliikkeillä, eläkeläismummo olisi kai maannut kuskin kohdalla kuraisella lattialla lonkka murtuneena.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Maailmojen kohtaaminen

Pelaamaan pääsi vasta kun läksyt oli tehty.

Juuri kun pojat eli Barca oli kieputtanut 5-4-johtomaalin Realin verkkoon, asteli Kauppakorkean suunnasta mies ja kysyi, saako, anteeksi, keskeyttää hetkeksi. Hienoa että nykyäänkin vielä pelataan puistoissa, ja jos kiinnostaa niin tässä olisi liput sunnuntain VPS-matsiin.

Pienten pelimiesten silmät laajenivat lautasiksi heidän tunnistaessaan puhujan, ja sitten olikin kiire kaivaa repusta kynää nimikirjoituksia varten.

Kärkipään joukkue vastaan häntäpään joukkue ja vielä TV-peli eli sopiva sauma laittaa liikkeelle erä ilmaislippuja. Mutta olipa tyylikäs tapa.

Jotain samaa kuin mainosklassikon lopussa.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Nahan tuoksu

Kuvaus modernimman miehen kylppärikaapista nostatti sisuksista spontaanin huudon suoraan kivikaudelta.

Mutta mitä olisi vanhanaikaisen miehen vastaavassa?

Partaveitsi, partasaippua ja partasuti, kölninvettä, ladattu revolveri, hopeapidikkeessä tuhat taalaa käytettyinä seteleinä, viskipullo?

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Toisen käden tietoja

Olisipa outoa kommentoida kirjaa, jota ei ole edes lukenut. Mutta koska muuan Tervo on suosikkikirjailjoitani, teoksistaan etenkin Rautapää, ja koska, niin.

Tillman: Kaunis pappi
SK: Koljatti-kohu: On kohtuutonta, että ihminen joutuu kommentoimaan fiktiivistä seksimaniaansa

torstai 10. syyskuuta 2009

Raunioissa 1946

Kemppisen blogista löytynyt kirjavinkki sodanjälkeisestä Saksasta tärppäsi kun Stig Dagermanin Tysk höst löytyi kirjaston kokoelmista.

Jääkylmissä raunioissa puolisääreen ulottuvassa vedessä asuvat lapsiperheet, ikkunalasittomat junat, joissa apaattiset ihmiset matkustavat kerjäämään maalaisilta perunoita. Baijerista karkoitetut pakolaiset, jotka asuvat ratapihoilla vuotavakattoisissa junanvaunuissa koska kotikaupungit eivät ota heitä vastaan. Valinta rikollisuuden tai prostituution ja nälkäkuoleman välillä. Kävely terroripommitusten maan tasalle sortamissa Hampurin kaupunginosissa. Loputtoman byrokraattiset denatsifiointikäsittelyt. Äveriääksi maanviljelijäksi muuttuneen natsipampun pyöreäposkinen poika paksusti voideltu leipäpala kädessään. Iso vihreä omena, jota junanosastollinen ihmisiä jää tuijottamaan.

Ja kysymys, oliko saksalaisilla edes oikeutta sääliin sen kaiken jälkeen, mitä he saivat aikaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kun ei ole taitavaa hyökkääjää

Tämänkään päivän jalkapalloilullista kohokohtaa ei tarjoillut Suomen maajoukkue.

Hiekkakentän laidalla otin tilanteen hahmottuessa pari taka-askelta, mutta liian myöhään ja sain pienpelin ohjattavakseni. Ääni oli maassa enkä vieläkään muista kaikkien yli neljänkymmenen nimiä, mutta pallo pyöri eikä kukaan tehnyt hiekkakakkuja.

Toki odotin Litmasen tulevan jossain kohdin pois kun kerrankin aloituksesta aloitti.

Kommentteja Suomen tulokseen piippasi tekstiviestitse alppimaasta asti.

No, ainakin Podolski erhöht auf 4:0 ja sitä rataa.

Ruudussa livenä ENG 5-1 CRO.

Maailmassa monta

Onko tosiaan niin, että toiset uskonnot ovat tasavertaisempia kuin toiset?

Kemppinen:

Tämän kirjoituksen taustalla on mielipiteeni, että rikoslain 17 luvun 10 §:n uskonrauhan rikkominen ei 1. momentin osalta sovi yhteiskuntaamme. Laki olisi muutettava. En usko että se muuttuu. Toinen momentti on selvä ja oikea – mellastaminen ja muu häiritseminen uskonnollisessa tilaisuudessa on järjestysrikos, josta sietää sakottaa kuten muustakin ilkivaltaisuudesta. Mutta jumalien pilkkaaminen olisi poistettava kokonaan rikoslaista ja jätettävä moraalikysymykseksi.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Psykologiaa

Mistä johtunee, että Takkiraudan lukeminen herättää halun sanoa tästä lähin ehdottomasti jalopeeno, ehkäpä vähän vieläkin pidemmällä eellä.

maanantai 7. syyskuuta 2009

lauantai 5. syyskuuta 2009

Vielä tänään ei satanut

Kivikyläläisenkin on myönnettävä, että tänään nähty vilaus Nurmijärveä näytti kiusallisen viihtyisältä. Nurmi tosin oli aavistuksen pitkä hidastaen pallon kulkua.

Päivän huipentanut seuran sisäinen vääntö sisälsi klassikon aineksia kun ennalta heikommat taistelivat puoli peliä maalittomaan ja taipuivat lopultakin paljon odotettua niukemmin. Taustalta noussut pikku-ukko löysi itsensä yhtäkkiä maalin edestä seuranaan vain maalivahti ja täydellinen poikkisyöttö, mutta ohjaus alakulmaan jäi voimattomaksi. Jos saisin valita koko kesältä yhden paikan, jossa olisi saanut onnistua.

Tällaisista otteluista te opitte kaikkein eniten, valmentaja kehaisi molemmanvärisiä opetettaviaan, ja hänen lopetettuaan taustalla kuunnelleet molempien joukkueiden vanhemmat alkoivat spontaanit aplodit.

Illan Azerbaidzhan - Suomi ei ollut samaa luokkaa ja syöksi surkeudellaan outoon valoon eräät viimeaikaiset naisjalkapalloa vähätelleet kommentit.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Kuuleeko maa

Joskus tuntee elävänsä eri planeetalla näiden Hesarin kolumnistien kanssa.

Leikkipuistoista on jo aika hyvä rutiini, mutta näinä vuosina en ole kertaakaan kuullut yhdenkään isän kehottavan itkupilliä vetämään hametta päälle tai olemaan itkemättä. Ehkä jossain päin niin vielä tehdään.

Se ei ole kummoista kun kaksi kurranlyöjää tökkii toisiaan nyrkillä ja naureskelee matkalla suihkuun että olipa hyvä mylly. Eikä se kun välitunnilla nyrkkeiltiin lätkähanskoilla ja hihiteltiin [nais]opettajan kauhistukselle ennen kuin käytiin pesemässä veri naamasta. Kummoista on se kun ostarin varjoissa joukko hahmoja aineellistuu jostain ympärille ja tiedustelee korostetun rauhallisella äänellä, mihin jätkä luulee olevansa menossa. Silloin ei toivo mitään niin paljon kuin yhteiskunnan väkivaltakoneiston osumista paikalle sinisissä haalareissaan.

Mutta kyllä, suomalaisista pojista kasvatetaan tietoisesti sotilaita. Ainakin osasta, reserviin. Meille opetettiin että pienempiä ei kiusata eikä tappelua aloiteta mutta itseään ja pienempäänsä pitää puolustaa jollei asia puhumalla ratkea tai jollei vastus ole niin iso että kannattaa ennemmin juosta. Ja että jos vierasmaalaisia hyökkää asein Suomeen, heidät mahdollisimman tehokkaasti ammutaan, räjäytetään tai poltetaan elävältä. Kuitenkin toivoen, että jo moisen uhka jarruttaa hyökkäyshaluja. Käsittääkseni vanhoillakin opeilla on kasvanut monta yhteiskuntakelpoista miestä, jotka eivät ole ampuneet ketään.

Kolumnistit voisivat vähän pilkkoa ja analysoida väkivallan muotoja.

Omalla tavallaan lähestyy asiaa MBC Blog.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Vuonna nolla

Olipa pintapuolisuudessaankin mielenkiintoinen tuo YLE Teeman Saksa sodan jälkeen. Ajanjaksosta lukisi ja näkisi mieluusti lisää, koska tarinoita on oltava miljardi.

Raunioissa asuvat perheet, Euroopassa vaeltelevat pakolaislaumat, [entiseen] vihollismaahan asettuvat miehittäjät, ympärillä aloiteltava kylmä sota.

Miten rauniot raivattiin ja uuden rakentaminen käynnistyi? Marshall-apu? Miten elettiin, mistä rahat, mistä ruoka, miten ja millä vauhdilla talous taas käynnistyi melkein nollapisteestä? Keiden käsiin jäi sekasorrossa rikkauksia, kuka muu kuin Harry Lime vaurastui sen hetken busineksilla? Entä rikollisuus, johon ohjelmassa ohimennen viitattiin pakkotyöläislaumojen ottaessa revanssia saksalaisista? Miten kävi [vähäisen] omaisuuden ja miten höllässä oli henki kun maailma oli vuosia turtunut tappamiseen? Miten yleinen järjestys turvattiin? Kuinka moni displaced person löysi takaisin kotikonnuilleen ja kuinka moni jäi sijoilleen? Entä Umsiedler ja muut, joiden koti päätyi toiseen valtioon?

Tämä pätkä YLE Areenalla vielä 30 päivää.