Kemppisen blogista löytynyt kirjavinkki sodanjälkeisestä Saksasta tärppäsi kun Stig Dagermanin Tysk höst löytyi kirjaston kokoelmista.
Jääkylmissä raunioissa puolisääreen ulottuvassa vedessä asuvat lapsiperheet, ikkunalasittomat junat, joissa apaattiset ihmiset matkustavat kerjäämään maalaisilta perunoita. Baijerista karkoitetut pakolaiset, jotka asuvat ratapihoilla vuotavakattoisissa junanvaunuissa koska kotikaupungit eivät ota heitä vastaan. Valinta rikollisuuden tai prostituution ja nälkäkuoleman välillä. Kävely terroripommitusten maan tasalle sortamissa Hampurin kaupunginosissa. Loputtoman byrokraattiset denatsifiointikäsittelyt. Äveriääksi maanviljelijäksi muuttuneen natsipampun pyöreäposkinen poika paksusti voideltu leipäpala kädessään. Iso vihreä omena, jota junanosastollinen ihmisiä jää tuijottamaan.
Ja kysymys, oliko saksalaisilla edes oikeutta sääliin sen kaiken jälkeen, mitä he saivat aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti