Aamukahdeksalta Töölössä

Muistin lyhyys

Pakkaset jatkuvat, kertoivat.

Viime talvi ihan hyvä.

Toissa talvea ei ollut. Väiskin kaltseilla hiihtolomalla vihreä nurmikko.

Sitä edellisenäkö lumi suli joululta, sitten paljas pakkanen ja ennen kevättä kuin talvi.

86-87 ja ulsteri päällä Domman O-saliin lukemaan.

Tammi 86, seitsemän vaatekertaa ja herääminen aamuyöllä teltassa hytisemään. Lopuksi yhtäkkinen suoja, vaunun luukunreunasta kasvoille pisaroiva valkea naamiomaali.

Tammikuun 85 pakkaset, Jäähallissa (paradoksi!) kylmä ja Junailijankujan solussa melkein yhtä.

Välipäivät 1978 ja pimeällä suljetulla Väiskillä tolppalaukaukseen koppuraisuuttaan halkeava kiekko.

Lukiko jossain, että syntymätalveni olisi ollut kylmä.

Rokotus ja rapsakka

Ehdin lukea Leif Salménin Neljättä valtakuntaa vain hetken kun 39 jo huudettiin. Puolen tusinaa muitakin tyrkyllä rokotukseen.

Rapsakan raikasta, illalla Jätkäsaaren lumierämaan poikki tarpoessa alkoi naama kohmettua. Edempänä loittonivat Tallinnan-laivan valot.

Kuplassa pelimiehet viilettivät hiki otsalla, mutta kentän laidalla tarvittiin tanssiaskelia. Säestykseksi kuulokkeista J.J. Calen parhaita. Miinus kahdeksan täällä sisällä, väitti joku.

Illalla tuntui olkavarsi aralta. Kirjastosta mukaan tarttunutta A-lehtien historiikkia.

Aamuauraus Väiskillä

Keskipäivällä kuplassa

Ja me niiden mukana

Valokuvaamisen ammattimies Peter Forsgård on kiinnostunut myös videoista. Ja testailee itsekin.

Mielenkiintoista.

Rautateiden lähihistoriaa

Minä, videokamera ja 2027 samaan aikaan Länsisatamassa kesällä 2006. Nyttemmin kiskot on jo kerätty pois.

Kohoavia kierroksia

Death or glory, hyräili tokaluokkalainen kuulokkeet päässä, muttei onneksi vielä osaa montaakaan sanaa englantia. Ja tulkitsemista The Clashissa riittäisi vaikka osaisikin. Ehkä siksikin kovalevyltä Westway to the world. Paul Simonon merkkaamassa teipillä C:t ja G:t basson kaulaan.

Viime vuosien MiniDV-nauhojen läpikäyntiä. Kiintoisaa materiaalia editoitavaksi - joksikin.

YLEn Elävästä arkistosta Kjell Westön haastattelu. Jarkko ja Laura, sekin vielä.

Pahvilaatikollinen nuoruuden C-kasetteja, parhaat esiin ja kuunteluun.

Kesäkasetti 1980:

A-puoli: Sound-a-sleep - Over the rainbow - Hey baby - You're in my heart - Koka Kola - I'm not down - Sweet is the night - Train in vain - Death or glory - Jäähyväiset rock'n'rollille

B-puoli: Akun tehdas - Puhtoinen lähiöni - Vanha poika - X Offender - Some weird sin - Today your love, tomorrow the world - Science fiction - Mekin tehtiin rakkautta - Kamat lujilla - California sun - Commando - Suzy is a headbanger - Näin on

Pikavaikutelmien epäoikeudenmukaisuus

Aamu-TV:n Afganistan-keskustelu.

Jaakko "yhdysvallatjanatoyhdysvallatjanatoyhdysvallatjanato" Laakso sekä Etunimi-ei-jäänyt-mieleen Hemming saivat kontrastina Pekka Haaviston kuulostamaan fiksulta.

Aihe, josta on helpointa tulla perin kyynisiin johtopäätöksiin.

Talviaamu

Heti ulko-ovelta lapsuuden talven tuoksu: kuivaa pakkasta ja vähän pakokaasua. Assosiaatiot. Luistimet kassissa suoraan Väiskille voikan kaksoistunnille, välkällä nyrkkeilyä lätkähanskoilla, myöhemmin matikankokeet, safkiksella kai sianlihakastiketta, Kinder-perunoita ja lantturaastetta.

Entisen rantaradan yllä tuulenvire nyppi naaman kohmeeseen. Katukuilussa vielä hämärää, mutta Ruoholahden suunnalla aamuaurinko ylsi jo maalaamaan sen korkean talon ruusunpunaiseksi.

Sutiva kumi vinkui lunta vasten kun farmariauto yritti liikkeelle lumikasojen keskeltä.

Jalan lennättämä jäätynyt lumikokkare kilisi lasin lailla.

Kaihdinten takaa

Minun silmääni tuo Lehden "vallankaappausjuttu" oli aika väsynyt jo syntyessään, pitkittämisestä puhumattakaan. Mutta olenkin konservatiivinen kärtty ja yöuni liian lyhyt.

Päivät kumminkin pitenevät ihan silmissä.

Siis bassoisa nostalgiahyppy vuoteen 1979.

3T mäkeä alas

Seurasaarenselällä

Joissain jalanjäljissä ja urissa kellanvihreä pohja, kuin vasta jäätynyttä merivettä. Niin paljon väkeä Seurasaarenselällä kuitenkin vaelsi ja hiihteli, että sekaan uskalsi.

Kovettunut lumi, jalanjälkiä ja latuja, pilkkimiesten umpeen jäätyneitä avantoja, railo, merimerkki.

Harmaa pilvikatto makasi päällä, tuuli kohmetti nenänsyrjän.

Seurasaaressa ulkoilijoita. Horisontissa voimalat puskivat pilviään.

Kotona kahvit ja suihku, sitten Pasilaan.

Yökukuntaa muun muassa YouTubessa vaellellen. Imelda Mayta on ilmestynyt paljon lisää.

Billion dollar brain

"Harry Palmer" Helsingissä. Likainen lumi, paksua pakokaasua puskevat kuorma-autot, tönköiksi puetut hitaat ihmiset. Puhelinkoppi Sokoksen pysäkillä, Suomenlinna, Stocka, Töölönlahti, Linnunlaulun villat. Täällä minä asuin jo tuolloin, ja Neuvostoliittohan tämä oli. Porvoonjoen rannat. Höyryjuna, mutta etenkin lempparini Dr 13.

Eversti Stok hiukan lyhyt ja pyöreä ja hattu matala, mutta tavoitti hengen.

Midwinterin Bondpahis-pataljoonan hyökkäys "Itämeren yli Latviaan" kaikessa absurdiudessaan, mutta mielipuolisuuttahan sen pitikin kuvata. Palmer "kävelemässä jäätä pitkin takaisin Suomeen, heh". Harmi, ettei Newbeginin junaloppu ollut kirjan oveluudessaan.

"Anyan" jäähyväiskatse, kun nyt tietää, ettei Francoise Dorleacia elokuvan valmistuessa enää ollut.

Kulttuurisolmuja

Kjell Westön uusin - Francoise Dorleac - Billion Dollar Brain (Maikkarilla juuri nyt) - Len Deighton.

Hämmästyttävää (amazing).

Lyhyt ympäristöoppi

Mitä on tuo kadut peittävä jalan alla nuljuva ruskeanharmaa kiteinen jauhe? Ei ainakaan lunta, enää.

Haa, kanelisokerilunta.

Puut, pensaat ja puistot jatkavat vielä valkeina. Ja Tapanila, jossa taika oli tallella. Paria ruutua oli yritettävä. Ja nyppäistävä kuulokkeet korvista kun yli lentävä suihkukone tarjoili musiikkinsa. Kohina, suhina, jylinä, joka resonoi rintalastassa.

Kato isi elokuvateatterin katolla on miehiä, pikkuneiti osoitti sittemmin toisaalla. Oli siellä, mustia hahmoja lapioineen Tennispalatsin päällä. Runskilla kaksi nostolavalla, alhaalla vahti vihelsi pilliin ja keskeytti suorituksen kun joku käveli kohdalta. Toivottavasti ei ollut heikkoja kohtia auton tukijalkojen alla.

Bussi 205 jyrisi alamäkeen päin punaisia.

Illan varsinaisia ruutuja.

Edelleen sunnuntaina

Jään maastossa joka toinen halusi tietää, mikä on olo. Kiusallista. No ei nyt ihan joka toinen, mutta kumminkin. Ää, pieni karaiseva kolhu, yritin.

Sokerihuurretut puut.

Auton kaivamiseen talven mittaan sataneista ja auratuista kinoksista meni toista tuntia. Teräslapiolla jäätynyt lumi kokkareiksi ja muovikolalla loput. Kunhan varoo ettei teräs lipsahda peltiin.

R-juna olisi jatkanut Lahteen, minulle riitti Tikkurila. Puolentoista sataa kuvaa, ja Taipalsaarella olisi kuulemma taas tarjolla pizzaa ja punaista. Ilmaisin kiinnostukseni.

Asemalaiturilla partainen tiedusteli kolikoita. Helsingin aseman spårapysäkillä toinen partainen kertoi kuunnelleensa Pelle Miljoonaa ja että hänelle ei saatana vittuilla. Turistitätönen haasteli vain venättä, joten en valitettavasti ymmärtänyt kysymystään.

Sunnuntaina

Lumierämaa

Muka samat kolmetoista pakkasta kuin samassa paikassa viime tiistaina, mutta aivan eri. Silloin pimeä viiltävä naaman irrottava avaruusyö, nyt energiaa uhkuva auringonhelo.

Ihan kuin rakentaisivat Ruoholahdesta Jätkäsaareen siltaa. Työmaan takana laiturissa rahtilaiva, raanat liikkeessä. Tali, luki kyljessä.

Lumierämaan takana häämötti kuplahalli. Taivaalla pörisi lentokone. Tallinnan-laiva pakitti laituriin.

Rouva väitti toipilaaksi, kielsi tarjoutumasta lumitalkoisiin. Väänsin ISOksi 1600 ja kuvailin. Valoisampaa kuin iltaisin, muttei silti tarpeeksi.

Yllättävän lämmin, vessakontissa vielä lämpimämpi. Silti varpaat kohmeessa kolmen pelin jälkeen.

Auringonlasku heijastui Volvon takalasista.

Kova kosketus

Mielestäni astuin kiekon päälle ja jalka lähti alta. Sitten oli maailma kumossa ja kummallinen. Tarkistin että kädet liikkuivat. Jalat tuntuivat oudoilta ja tärisivät omia aikojaan.

Tivasivat, mikä päivä on. Joulu mielestäni meni, ja loppiainenkin. Torstai, luulisin, ja olisiko seitsemäs. Joku puhui ambulanssista, mutta en missään vaiheessa nähnyt sellaista. Piti olla kyljellään. Tosi noloa, tässä kaikkien hössötettävänä.

Ihan kuin alkavaa pahoinvointia, sanoin, ja ampparimies ojensi pahvisen kaarimaljan. Sitä ei kumminkaan tarvittu. Katonrajassa ovien päällä luki kumminkin Pelastuslaitos.

Pihalla paarit keikahtivat. Kömmin takaisin kyytiin ja rauhoittelin, että onpahan vain lisää kerrottavaa kavereille. Mainitsivat pihan liukkaaksi ja ehdottivat hiekoittamista, olin kuulevinani sisällä.

Poliklinikan pritsillä olo koheni kohisten: vessareissu sujui ongelmitta ja kännykkää sai käyttää, joten sit rep kotiin ja Facebookiin. Vieressä seinätelineissä kertakäyttöhanskoja sun muuta. Sermin takana oli jollain vatsa tosi kipeä.

Aikanaan saapui lääkäri, katsoi tarkasti silmiin, käski seurata sormea katseella ja puristaa käsiä, tunnusteli takaraivon. Kotiutti.

Aulan seinältä löytyi kyltti, joka kertoi, että ollaan Haartmaninkatu 4:ssä rakennuksessa 12. Kerroin sen taksikeskukselle.

Kotona ei edes kunnon päänsärkyä. Epätodellinen kokemus. Kaivakaa kamera taskusta ja ottakaa kuvia, olin kuulemma sanonut jäällä maatessani.

Taidan ostaa itsellenikin kypärän.

Satumaa

Asemalta portaat ylös ja Päivöläntielle. Tapanila oli muuttunut satumaaksi. Valkoinen hiljainen pehmoinen maisema, paksusti lumikuorrutetut puut.

Hiidenkiventiellä lisää samaa, eihän tällaista ole kuin imelissä Disney-elokuvissa.

Kunnon kuvaan olisi tarvinnut jalustaa ja ehkä eri väristä valoakin.

Auton valot takaa. Tein tilaa astumalla portin kohdalla sivuun kadulta. Audi lipui ohi.

Kolmonen tai kasi

Ikään kuin urheilua

Väiskillä kuin ennen vanhaan kun yksiä pelureita tulee ja toisia lähtee kotiin syömään. Yleensä tempo asettuu yllättävän hyvin kaikille sopivaksi, kaksinkamppailut käydään heikommalle sopivalla intensiteetillä. Tosipelaajat erottaa luistelusta, ja pari sellaista menee kohdakkain osuessaan lujaa.

Toi yks on meillä kylässä ja toi toinen on mun pikkuveli, tuli tuntematon pikkuneiti esittelemään yhtä tuntemattomat joukkuetoverini.

Kolme tuntia riitti vuoden ensimmäiselle päivälle, vaikka vauhti vaihtelikin enimmäkseen seisoskelusta kaarteluun.

Sauna tiesi paikkansa ja Sandels myös.

Lauantaina narahteli ikkunan takana pakkanen, mutta Pallomyllyn paratiisissa potkittiin shortseissa. Poikain virallisen osuuden jälkeen löytyi vielä tuttuja kolikkovuorolaisia, ja kun tilaa oli, vielä hetki isät vastaan pojat.

Melkein rienausta, ettei noin hieno paikka vilissyt tungoksena.

Metrossa nukutti. Kotonakin nukutti.

Vuoden finaali

Väiskillä pakkanen nipisteli poskia, mutta pelipuitteet eivät olisi voineet olla juhlavammat. Maaleja ja muutakin juhlistivat kentän ylle mustalle taivaalle räjähtävät ilotulitusraketit. Harmaa ruudinsavu leijaili jään poikki.

Olympialaisten loppuottelussa Ruotsi oli taas kerran nousta Suomen niskalenkistä, mutta tasoitus jäi tekemättä kun Börje Salming laukoi läpiajosta ranteella yli. Maalin kattoon kyllä yritin. Peli päättyi kymmenenteen osumaan kun Ruutu karvasi kiekon sinivalkoisille ja Koivu runnoi sen puolustajien jaloista verkkoon. Eivät sentään juhlineet ilman paitaa kuten kesällä.

Kotona vasta huomasi, kuinka luissa ja ytimissä kylmä hyyti. Iso muki Earl Greytä.

Sisällä lämpimässä vatsa täynnä alkoi ramaista. Torkahtelin lattialla, jaksoin juuri ja juuri seurata Barbieiden muotinäytöksen.